Hermeliinipariskuntamme uros jouduttiin lopettamaan pitkäaikaisen sairastelun jälkeen lauantaina.
Nyt naaras on makaillut täysin apaattisena pesässä, tarjosin sille vettä ja vähän kelpasi. Herkkupalat kuten voikukat eivät kelpaa ja se muutenkin halua olla omissa oloissaan.
Mitään vaivaa ei näyttäis olevan.
Tulisi mieleen, että se suree puolisoaan mutta tajuaako kani tuollaista?
Nyt naaras on makaillut täysin apaattisena pesässä, tarjosin sille vettä ja vähän kelpasi. Herkkupalat kuten voikukat eivät kelpaa ja se muutenkin halua olla omissa oloissaan.
Mitään vaivaa ei näyttäis olevan.
Tulisi mieleen, että se suree puolisoaan mutta tajuaako kani tuollaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli vastaavanlainen tilanne kyseessä vain oli äiti ja tytär puput. Jäljelle jäänyt pupu oli apaattinen ja ei syönyt eikä juonut. Virkosi sitten muutaman viikon kuluttua. Ilmeisesti söi juuri ja juuri sen verran, että säilyi hengissä.Taisi olla surua sekin.
Kyllä kanit "surevat". Meilläkin oltiin miltei viikko syömättä, mutta kyllä se suru ja hämmennys siitä helpottaa.Silittele kani paljon ja tarjoa herkkuja.
Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että kani, siinä kuin muutkin eläimet, voi tuntea surua. Ihminen ei tiedä eläinten ajatuksista vielä loppujen lopuksi yhtään mitään... Eihän ole kauaa siitä, kun luultiin, että mikään eläin ei ajattele yhtään mitään. Myöskin vain vähän aikaa on siitä, kun luultiin, ettei myöskään tietynrotuiset ihmiset ajattele mitään, kuten tummaihoiset ja juutalaiset.
Uskoisin, että se, joka kuvittelee tuollaisia, on itse aika typerä... Kyllä eläimilläkin siis tunteet on. Kanilla myös.
Naaraskanimme on ollut todella apaattinen lauantaista lähtien jolloin kaveri kuoli.
Ruoka ei kelpaa ja pari ensimmäistä päivää kani makasi silmät kiinni pahvilaatikossa.
Välillä sitä saa silitellä, mutta sitten se lähtee pois.
Annoin sille muoviruiskulla ananassäilykkeen mehua, jotä vähän kelpasi. Aiemmin tämä oli sellaista herkkua että kanit juoksivat ympyrää kun haistovat sen tuoksun.
No, kaipa se siitä tokenee. Ei oikein viitsisi viisivuotiaalle naaraalle enää ruveta kaveria hankkimaan. Tuollainen vanha matami on jo vähän ärhäkkä ja se ei välttämättä sopeudu uuteen tuttavuuteen.
Eilen käytin kaniamme eläinlääkärillä ja se sai nestettä ja vatsan toimintaa edistäviä lääkkeitä.
Mitään varsinaista vikaa ei löytynyt.
Illalla vesi kelpasi ja hieman ananasmehua.
Yöllä kanirouvamme oli kuitenkin nukkunut pois ja aamulla hautasin sen kaverinsa viereen pihallemme.
Saavatpa nyt olla yhdessä.
En ole ihan varma mutta jos molemmat kanit sairastuivat samaan tautiin ja naaras vain sairasti sitä hiukan pitempään, mutta kuoli sitten, kun kerran se uroskin oli sairastellut... Asiaa en tietenkään tunne tarkemmin, mutta ehkäpä näin voisdi olla, tuntuu hankalalta, että kani olisi kuollut suruunsa.
Uroksella oli laajentunut sydän, mikä keitti nestettä keuhkoihin - ei siis tartu toiseen.
Tämä ilmeni viime elokuussa ja sen jälkeen se oli jatkuvalla lääkekuurilla. Viime lauantaina se sai juostessaan ilmeisesti sydänkohtauksen ja kaatui hervottomana maahan. Vein uroksen lääkärille joka kertoi, ettei lääkityskään enää auta ja päätimme päästää sen kärsimyksistään.
Viime kesänä uroskanimme painoi noin kilon (silloin se oli hieman pullukka), jouluna 800 grammaa ja nyt keväällä 700 grammaa, joten arvasimme kyllä, että loppukin jo häämöttää.
Kuitenkin se jaksoi touhuta lauantaihin saakka eikä sillä näyttänyt olevan kipuja.
Tämän uroskanin saimme puolivuotiaana ns. huonosta kodista. Se oli todella surkean näköinen, turkki oli todella huonossa kunnossa ja kylkiluutkin näkyivät turkin alta.
Kyllä se siitä sitten piristyi ja turkkikin alkoi kiiltää kun sille keksittiin hyvä ruokavalio.
Tällaisen poikasena huonosti hoidetun ja ruokitun eläimen ongelmana on, että sisäelimet eivät kehity riittävästi ravinnonpuutteen takia ja niistä voi sitten tulla ongelmaa vanhempana niinkuin nyt kävi.
kyllä ne kanit tajua...yritä piristää sitä et se ei mee nii huonoon kuntoon et joudutaan lopettaa...onnea ja iloisuutta teille!!!