Suoritin vartijakurssiani 80-luvun alussa. Meitä oli poikia montakin samasta vankilasta samalla kurssilla. Tuohon aikaan vartijakurssi oli kovasti erilainen ja suppea verrattuna tähän nykyaikaiseen koulutukseen. Paikkakin oli eri, nimittäin minä kävin vartijakurssin Sörkassa. Asiaan: sattuipa kerran koulupäivän jälkeen niin, että aloimme kurssikavereiden kanssa juomaan suomalaisittain viinaan. Oli käynyt nimittäin niin mukavasti, että yhtään puloonsylkijää ei ollut meidän kurssilla. Siihen aikaan radiossa soi hittilaulu Tiputanssi. No, eräs kolleega sieppasi toisen kolleegan käsikynkästä kiinni ja alkoi hullunraivolla pyörimään Tiputanssin ja alkoholin huumaamana. Kävi niin ikävästi, että ote kirposi ja kurssikaveri lähti kuin paska junttilan tuvan seinästä kaaressa suoraan päin keittiön kaappeja. Ei muuta kuin iso haava päähän ja päivystykseen paikkauttamaan. Siellä sitten lääkäri ehdotti, että vartija jäisi sairaalaan mutta vartija tokaisi: "en minä voi, mulla on mannekiiniesitys viikonloppuna". Kyllä meitä poikia nauratti, eihän kollega mikään mannekiini suinkaan ollut. Korkeintaan kelpaisi soppaluuksi lihakaupan ikkunaan. Löi vaan ressukka päänsä liian lujaa.
"Ilmojen halki käy lentäjän tie".
"Ilmojen halki käy lentäjän tie".
Vastaukset 4
Vanhimmat
muistelen minäkin tiputanssiaikaan kun meijua pumppasin.. oli depistä ja sit käänsin piipun viime hetkellä ja paukku korvan juuresta pihalle
On tainnut jokunen muukin saman alan edustaja saada liian kovaa tälliä virranjakajaan.
Kyllä nuo olivat kultaisia aikoja nuo opiskeluajat. Ei ollut juuri opintomenestyksestä huolta, lyhyestä kurssista pääsi läpi jos vain krapuloissaan jaksoi silloin tällöin koulutukseen vaivautua. Oltiin täydellä palkalla ja päivärahalla. Voi tuota huoletonta nuoruutta!
Mutta itse muistooni: Muistaisin, että tuohon aikaan laitoksessa jossa palvelin, oli vartijan sijaisena nuori mies jolla olivat kovin suuret luulot itsestään. Henkisiä kykyjä ei kuitenkaan tuohon sorjaan varteen ollut suotu aivan luulojen määrää, jotenka senkinaikaiselle , helpolle vartijakurssille eivät ovet auenneet. Mutta tarinammme sankari olikin hyvä tekemään itseään tykö ja saikin laitoksemme ylivartijat muodostamaan karvalakkilähetystön johtajan huoneeseen, joka painostuksen ja ylivartijoiden suositusten perusteella lähetti pojan vartijan oppiin. Itse muutin juuri niihin aikoihin toisaalle ja sain viran toisesta laitoksesta, mutta jälkeenpäin kuulin tästä suuriluuloisesta pojasta olleen varsinaista riesaa koko laitoksen toiminnalle. Kävikin nimittäin ilmi, että hän oli melko kovapäinen ja huonotapainen, ja joutui useasti siirretyksi vankilan vähäpätöisempiin töihin kurinpidollisista syistä. Kuulinpa jopa jutun täysin hallitsemattomasta ammuskelusta, vieläpä sisätiloissa. Siinä olivat muut virkatoverit saaneet etsiä sitä paljon puhuttua "parempaa suojaa", kun ansiottomasti vartijan ammattiin pätevöitynyt sankarimme oli roiminut virkapyssyllä läpi ovien vähäpätöisen vankilanahinan pelottamana.
Että tälläinen muisto.
ampumistapauksessa kyse Kakolassa ssattuneesta mellakasta? Vanki oli riehunut käytävällä ja vartijan hermot oli pettänny ja seampui oven läpi ja siinä edess' olevassa toimistossa oli myös vartijoita. He joutuivat suojautumaan työkaverin tulelta! Tapahtui joskus 80-90 luvun taittees.