MUISTELUT JATKUU:Perälauta repesi

Olin käynnillä ennestään tutussa maalaistalossa (kaikkihan ne olivat minulle lopulta tuttuja), elleivät työnantajani kilpailijan, Valmetin myyntitykit olleet saaneet isäntien ostohaluaja suuntautumaan edustamaansa merkkiin. -Nimittäin, siihen aikoihin tarjottiin Valmetin ostajalle “ilmaista” tutustumiskäyntimatkaa Brasiliaan Valmetin vasta-avatulle sikäläiselle tehtaalle ja Rion karnevaaleille. -Se veti monia ja asiakaskuntanikin vaihtui osittain.

-Mutta tässä talossa ei oltu oltu tarjousten perään (hmm..olisiko tilan tomera emäntä vaikuttanut tähän asiaan), vaan kävin tekemässä kakkoshuollon uudehkolle Massikalle.

-Talo sijaitsi järven rannalla ja isäntä ehdotti että tulen sitten talon rantasaunalle illalla, kun saan hommat hoidettua niin saunotaan, savustetaan lahnaa ja ahventa, joita varmaan etukäteen viritetyistä verkoista tulee löytymään.

-Siellä rannassa sovittiin illalla, että minä lämmitän saunan jatkuvalämmitteistä kiuasta ja teen lisäksi pilkkeitä savustuspönttöä varten. -Naapuritilan isäntä oli saapunut laituriin omalla vanhalla puurakenteisella perämoottoriveneellään, jossa oli uusi 18 heppainen Johnsson perälaudassa. Sillä veneellä miehet aikoivat käydä kokemassa verkot.

-Sain uunin syttymään hyvin ja kuias alkoi naksahdella mukavasti,;-sitten pilkkeiden tekoon kalansaaliin savustusuunia varten.

-Kun menin pihalle, kuului avunhuutoja jostain läheltä ja juoksin rantaan katsomaan!

-Isäntien vene oli uponnut ehkä 50 metrin päähän laiturista, eikä siitä ollut kuin keulan kärki näkyvissä veden pinnalla, josta miehet pitelivät kiinni käsillään.

-Ryntäsin vesirajassa olleelle soutuveneelle ja soudin pikavauhtia avunpyytäjien luokse.

-En jaksanut nostaa niin lihavia miehiä siihen kiikkerään soutuveneeseen joten sanoin että pitävät peräosan laidoista kiinni käsillään, niin hinaan heidät rantaan soutamalla.

-Rantaan päästyämme isännät huohottivat ja olivat aivan “loppu”, niin kuin minäkin.

-Saunominen ja kalansavustus jäi sillä erää toimittamatta, mutta selvisi kuitenkin, että veneen ohjaaja oli unohtanut siitä perämoottorista “peruutuslukon” päälle, jolloin moottorin alapää ei pääse kääntymään ylös törmätessään vedenalaiseen kiveen.

-Veneen koko puinen perälauta oli revennyt irti moottoreineen päivineen ja uponnut, samoin kuin vene ja matkustajat parissa sekunnissa.

Niin että tällaisiakin tapauksia se “kirottu rasvakoura” on kokenut!