>Suomi on kaikista Euroopan maista laitosvaltaisimpia, jos katsotaan lastensuojelun sijoituksia. Esim. Norjassa yli 80 % ja Ruotsissa yli 70 % kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista PÄÄSEE perheeseen. Suomessa vain 38 %. Tuo on meidän keskeinen motiivimme olla mukana sijaisvanhempien rekrytointikampanjassa. <
Onko tuo nyt sitten hyvä vai huono asia?
Onko tuo nyt sitten hyvä vai huono asia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos on kiinnostunut lapsen voinnista ja kehityksestä niin tilanne on Suomessa aika huono!
Lastensuojelun sijoituksista kertynyt tutkimustieto osoittaa kyllä tosi voimakkaasti sen, että perheenomainen hoito on lapsen kehityksen kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Vaikka laitoshoito Suomessa on asiantuntevaa ja joillekin lapsille välttämätöntä, se ei kuitenkaan voi taata elinikäisiä ja pysyviä ihmissuhteita, jotka ovat esim. kiintymyssuhdehäiriön korjaantumisen kannalta ensisijaisia. Samoin esim. FAS-syndroomasta kärsivät lapset tarvitsevat nimenomaan turvallisen, säännöllisen rytmin elämäänsä ja samana pysyvän hoitajan.
Lasten kannalta paras vaihtoehto tietenkin olisi se, että heidän omat vanhempansa kykenisivät heistä huolehtimaan!
Ei riitä,että sosku käy kerran 3 vuodessa,niinkuin meidän tapauksessa,ja muuten sijariperhe saa tehdä mitä haluaa.Täyttä mielivaltaa.
...lapsesi mieluummin laitokseen?
OK
Suomi on sitoutuntut edistämään lapsiperheiden hyvinvointia ja vahvistamaan heikossa tilanteessa olevien äitien ja lasten suhdetta mahdollisimman hyvin, jotta perheet pysyvät kasassa. Meillä on myös ulkomaalaisia koskeva perheenyhdistämislaki jota noudatamme, joten tottakai huostaanotetut lapset pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin palauttamaan kotiinsa sijoistuskodista viipymättä, heti kun se suinkin on mahdollista. Sijoitusperheet omalta osaltaan osallistuvat tähän lastensuojelun puoleen myös ja perheen yhdistämiseen. Toivokaamme kaikki, että Suomi onnistuu tavoitteessaan perheiden yhdistämisessä, epäonnistuminen on aina vähän noloa, varsinkin tällaisessa maassa, joka on niin monilla mittareilla kärjessä, mitä tulee hyvinvointiin.
Eli kyllä me osataan, jos vain halutaan ja sisulla.
Itse olen todella hyvässä ammatillisessa perhekodissa töissä, jossa työntekijät pitävät lapsista ehkä "vähän liikaakin". Mutta tosiasia on, että silti olemme siellä vain töissä. Useat lapset haaveilevat jatkuvasti "oman perheen" saamisesta, ei siis bioperheeseen paluusta,vaan sijoituksesta jonnekin, jonne voisi kuulua. Lähes jokaisena työpäivänä joudun jollekin lapselle selittämään, miksi hän ei voi muuttaa meille... Kyllä perhe olisi parempi vaihtoehto! Toki on huonojakin sijaisperheitä, mutta eiköhän ne ole vähenemään päin, kun valvonta on lisääntynyt. Mutta mielestäni tavallisessa kodissa eläminen on lapselle kyllä parempi kuin mikään laitos.
Eihän käsittääkseni sijaisperheeseen olla luomassakaan pysyvää, elinikäistä suhdetta vaan ensisijaisesti palauttamaan lapsi takaisin kotiin. Olenko jotenkin erehtynyt nyt näistä tavoitteista, mitä sijaiskotihoidolle on asetettu?
>Eli kyllä me osataan, jos vain halutaan ja sisulla. <
Mikä on sinun panoksesi hyvän asian puolesta?
Minä toimin perhehoitajana.
Eiköhän toiveena nimenomaan ole jopa elinikäinen suhde, jos lapsi sijaisperheessä asuu. Mikäli asiat etenevät onnellisesti, muuttaa lapsi takaisin biologisen vanhemman luo, mutta suhteet sijaisperheeseen jäävät edelleen elämään. Ei kai sinunkaan mielestäsi ole tarkoituksenmukaista ryöstää lapselta näitä tärkeitä ihmissuhteita myöhemmässä vaiheessa? Onnistuneessa sijoituksessa sijaisperhe vastaa lapsen huollosta ja kasvatuksessa, kuulee biologisia vanhempia ja ylläpitää hyviä suhteita lapsen biologiseen sukuun. Onnistuneessa kotiuttamisessa lasten huolto ja kasvatus siirtyy takaisin biologisille/biologiselle vanhemmalle (ei muuten tarvitse aina olla ÄITI!!!), mutta lapsen mahdollisesti jo monen vuoden aikasia suhteita sijaisperheeseen ja -sukuun voidaan ylläpitää. Monelle sijaislapselle sijoitussuku on ihan yhtä tärkeä kuin biologinen. Ei pitäisi olla keneltäkään lapsen etua todella haluvalta pois se, että lapsella on esim. neljät isovanhemmat??
Minusta asiantuntija yo. kysymyksessä on sijaiskodista oikeille vanhemmille palautettu lapsi.
Hän voi varmuudella kertoa, onko jäänyt elinikäinen suhde sijaiskotiin ja onko lapselle jäänyt pysyvä suhde neljiin isovanhempiin. Tosin isovanhemmista pitkälti riippuu heidän suhteensa niin biologisiin kuin sijaislapsenlapsiinkin.
Syyllistyt rilla muuten itsestäänselvyyksien opettamiseen ja siten kirjoittajien aliarvioimiseen täällä kun mainitset erikseen, että biologinen vanhempi voi olla myös isä. Ihan pikkulapsikin sen tietää.