Hourekuva

Sinut on hylätty ja pois heitetty,
mutta koriset vielä hiljaa.
Minun kasvoni ovat hiekkaa,
jota sinä rakastat.
On kuin en olisi koskaan ollutkaan,
kaikki ihmishahmot ehkä houreita,
kaikki muistot unta.
On maailma sepitettä vaan
vaan elämä jatkuu vaan.

En kaipaa mitään,
tahdon vain menehtyä.
Pysyttele piilossa,
kunnes on maailma varmasti turvattu.
Ei kuulu äänes' kuin kuuroille kaiuttimille
ja niin kuin on kansat tekosokeat,
miksi emme anna toisillemme anteeksi?
Leivänpaahdin yhä toimii hiljaa yössä,
mutta pian hyökkäys, kuten on vuosisatoja harkittu.

Veriteko ottanut paikan, vaikka Uusi-Seelanti ja Tuvalu yhä hiljaisina pysyttelevät raameissaan.
On musta aukko niin kuin on peräaukko
ja kunpa se maailman nielaisisi asukkaineen mielisokeineen.
Annamme toisistamme väärän todistuksen,
ja lopulta kuljet rantaa kuin et olisi koskaan uunia nähnytkään.

Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut.
Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut.
Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut.
Ei edesmene mikään ennen kuin on luoja niin suonut.

En ryhdy mihinkään ennen ku oon saanut ekaa kertaa pilluu
ja kun on kalu pieni
vaikka on vahingot suuria
ja elontie jatkuu ainiaaksi, aa-aa-aa, kunnes se loppuu.