Kyynel vierii poskellesi.
Huomaan sinun itkevän.
Käännät kasvosi poispäin.
Kuiskaat: "Anteeksi"
ja lähdet huoneesta.
Lähdet pois,
etkä koskaan palaa.
Huomaan sinun itkevän.
Käännät kasvosi poispäin.
Kuiskaat: "Anteeksi"
ja lähdet huoneesta.
Lähdet pois,
etkä koskaan palaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä runoilia;)
Surullinen runo, ehkä hän joskus tulee takaisin, ikinä ei kannata heittää uskoa elämään!!;)*Halaa*
..taas kerran!! :)
Mä en oikeestaan ees tiä, et mistä toi runo tuli. Jostain sisimmästä. Mitään sen kummemmin ajattelematta. Ehkä mulla on kuitenki vielä alitajunnassa muistissa tosi rakkaan ihmisen menetys tai jotain..?
*rutistaa*
*Rutistus takas*Mullakin on yksi tärkeä henkilö kenet menetin, mut yritän unohtaa, vaikka tiedän että en koskaan sitä pysty unohtaa..Jaksamista!!
Unohtaminen kieltämättä on aika usein vaikeeta. Mut toisaalta, miks pitäs unohtaa? Tiedän tiedän, välillä on sellanen olo, et ei haluais muistaa mitään, mikä liittyy johonki kyseiseen tyyppiin (niinku mulla nyt.. sattuu vieläki, ku ajattelen sitä kaikkee.. :()... Sille ei tietenkä voi mitään. Mut onpahan ainaki jatkossa edes vähän viisaampi.. -jos on. ;)
Kyl minä jakselen, tähänki asti jaksanu, ni miksen tästä eteenpäin!?! ;) Jaksele sinä kans siellä päin!!
mä jaksan, kiitos teidän..;)