Kuinka olette saaneet perhee ja opiskelun sekä mahd. työn sopimaan yhteen? Itse olen pari vuotta opiskellut työn ohessa, nyt olisi tarkoitus vuosi opiskella kokopäiväisesti. Lievästi sanottuna hiukka hirvittää!!!!! Päivittäistä matkaa yliopistolle on 115 km suuntaansa, se lisää tätä mietintää. Antakaa hyviä neuvoja ja rehellisiä kommentteja kokemuksistanne. Olis kiva vaikka vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa!
Aikuisopiskelijat yliopistossa
minä vaan
2470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työn, perheen, harrastustenko?, vapaa-ajanko? yhteensovittamista koko ajan. Unettomia öitä, töissä miettii opiskelua ja perheasioita, opiskellessa työasioita ja "hitsi lupasin mennä lauantaina poikien kanssa kalaan, mitenkäs se tenttiin lukeminen". ... sitä se on. Aloitin opiskelun reilut 10 v sitten, ensin piti vain muutama arvosana... no nälkä kasvoi syödessä. Neljä vuotta olen ollut nyt kirjoilla yliopistossa. Tosin tapaturman vuoksi jouduin jättämään vuoden väliin. Nyt väännän gradua ja olen luvannut itselleni ettei sen jälkeen enää opiskella. Vaikka ei sitä koskaan tiedä. Mun neuvo on kuitenkin se, että muista myös ELÄÄ, tehdä asioita mistä nautit, olla perheen kanssa, silloin he myös jaksavat kannustaa sinua. Perheen tuki on ollut minulle kaiken a&o.
PS kyllä siihen ajeluunkin tottuu, tässä pari vuotta sitten ajelin 250km/sivu noin 2 - 3 tunnin takia opiskelemaan kerran viikossa vuoden ajan ja kyllä se meni... No tulipa pitkä lause
Kyllä se aina kummasti antaa pontta lisää kun kuulee että on niitä muitakin samassa jamassa olevia! Tuo penteleen tutkintouudistus vaan sekottaa näitä suunnitelmia. Onkin pakko ottaa tutkito aikaisemmin kun aluksi suunnitteli jos meinaa opintoviikoilla tehdä!
Tsemppiä sullekin!