Niilo meinasi pökertyä. Hän otti kirjan käteensä. Sen vihreä kansi tuntui suomuiselta ja karhealta...
"mitä ihmettä tässä talossa oikeen tapahtuu...?" Hän mietti haikeana ja pelokkaana.
Oliko tämä kenties unta? Vai oliko hän menettänyt järkensä kokonaan?
Niilo avasi kirjan kannen. "Niilolle" sivun jälkeen
paljastui taas lohikäärmeen kuva. Lohikäärme oli samanvärinen kuin kirjakin ja yhtä suomuisen oloinen. Niilo käänsi seuraavan sivun. Sivulla oli kuva Noorasta! Niilo hätkähti. Tässä oli nyt jotain todella eriskummallista.
Niilo ei voinut vastustaa sipaista Nooran kauniin punaisia hiuksia jotka ylettyivät olkapäiden ylitse. Yht'äkkiä Niilon sydän hypähti kurkkuun, KUVA LIIKKUI! Kuvassa Noora nojaili talon seinään ikäänkuin olisi odottanut jotain.
Äkkiä paikalle kaahasi hieno urheiluauto. "Kyytiin siit!" Jani sylkäisi. Noora paineli hieman vaivaituneen näköisenä kyytiin ja auto huristeli pois. Sitten kuva haihtui kuin savuna ilmaan. Sitä ei enään ollut. Niilo selasi kirjan muita sivuja. Nekin olivat tyhjät.
Painostaakohan Jani Nooraa? Hän mietti.
No, hän miettisi sitä huomenna. Nyt hän oli liian väsynyt ratkomaan enään yhtään arvotusta että kömpi suoraan patjalleen.
"YLÖS SIELTÄ, JA TÄLLÄ SEKUNNILLA TAI SAAT SELKÄÄSI! TULET NUOHOAMAAN SAVUPIIPUN!" Klaara huutaa melusi kellarin oven takana.
"Kyllä, kyllä..minä nousen" Niilo vastasi unenpöpperöisenä, mutta oikeasti häntä ei väsyttänyt yhtään. Hän halusi selvittää kirjan arvoituksen ennen kuin koulu alkaa.
Niilo puki nokiset haalarit ylleen ja kapusi ylös katolle. Häntä huimasi sillä hänellä oli korkeanpaikan kammo. Hän tarrasi piippuun kiinni ja alkoi nuohoa. Se oli Niilon mielestä kuvottavaa...Miten savupiippu haisikin niin pahalta. Niilon silmälasit olivat ihan noessa. Hän kaivoi haalareiden taskusta nenäliinaa. Kaivaessaan taskujaan hänen käteensä kolahti jotain kylmää ja pyöreää. Hän otti se eriskummallisen esineen taskustaan. Se oli pieni lasinen pallo missä oli pieni myrsky sisällä.
Niilon ote petti piipun reunasta ja hän alkoi liukua katon harjannetta alaspäin. Kaksi tiiliä seurasi perässä kun Niilo syöksyi suoraan ruusu pensaikkoon. Kaikki sumeni hänen silmissään. Hän ei ollut enää ruusupensaikossa. Hän oli jonkun olohuoneessa! Niilo ei uskonut silmiään.
Kohta huoneeseen astui Noora!
"mitä ihmettä tässä talossa oikeen tapahtuu...?" Hän mietti haikeana ja pelokkaana.
Oliko tämä kenties unta? Vai oliko hän menettänyt järkensä kokonaan?
Niilo avasi kirjan kannen. "Niilolle" sivun jälkeen
paljastui taas lohikäärmeen kuva. Lohikäärme oli samanvärinen kuin kirjakin ja yhtä suomuisen oloinen. Niilo käänsi seuraavan sivun. Sivulla oli kuva Noorasta! Niilo hätkähti. Tässä oli nyt jotain todella eriskummallista.
Niilo ei voinut vastustaa sipaista Nooran kauniin punaisia hiuksia jotka ylettyivät olkapäiden ylitse. Yht'äkkiä Niilon sydän hypähti kurkkuun, KUVA LIIKKUI! Kuvassa Noora nojaili talon seinään ikäänkuin olisi odottanut jotain.
Äkkiä paikalle kaahasi hieno urheiluauto. "Kyytiin siit!" Jani sylkäisi. Noora paineli hieman vaivaituneen näköisenä kyytiin ja auto huristeli pois. Sitten kuva haihtui kuin savuna ilmaan. Sitä ei enään ollut. Niilo selasi kirjan muita sivuja. Nekin olivat tyhjät.
Painostaakohan Jani Nooraa? Hän mietti.
No, hän miettisi sitä huomenna. Nyt hän oli liian väsynyt ratkomaan enään yhtään arvotusta että kömpi suoraan patjalleen.
"YLÖS SIELTÄ, JA TÄLLÄ SEKUNNILLA TAI SAAT SELKÄÄSI! TULET NUOHOAMAAN SAVUPIIPUN!" Klaara huutaa melusi kellarin oven takana.
"Kyllä, kyllä..minä nousen" Niilo vastasi unenpöpperöisenä, mutta oikeasti häntä ei väsyttänyt yhtään. Hän halusi selvittää kirjan arvoituksen ennen kuin koulu alkaa.
Niilo puki nokiset haalarit ylleen ja kapusi ylös katolle. Häntä huimasi sillä hänellä oli korkeanpaikan kammo. Hän tarrasi piippuun kiinni ja alkoi nuohoa. Se oli Niilon mielestä kuvottavaa...Miten savupiippu haisikin niin pahalta. Niilon silmälasit olivat ihan noessa. Hän kaivoi haalareiden taskusta nenäliinaa. Kaivaessaan taskujaan hänen käteensä kolahti jotain kylmää ja pyöreää. Hän otti se eriskummallisen esineen taskustaan. Se oli pieni lasinen pallo missä oli pieni myrsky sisällä.
Niilon ote petti piipun reunasta ja hän alkoi liukua katon harjannetta alaspäin. Kaksi tiiliä seurasi perässä kun Niilo syöksyi suoraan ruusu pensaikkoon. Kaikki sumeni hänen silmissään. Hän ei ollut enää ruusupensaikossa. Hän oli jonkun olohuoneessa! Niilo ei uskonut silmiään.
Kohta huoneeseen astui Noora!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä sekoita preesensiä ja imperfektiä! Jotenkin tuntuu, että tuon tarinan tapahtumat jää aina kesken. Tarinassasi tapahtuu ehkä liikaakin. Epäselvää.
Jatka! :)
Ps.Ootko ees se oikee vispi ku sanoit et vaihat nimee ja jos joku esiintyy tääl vispinä ni se et oo sinä ... Ootko ees se Vispi?
Vähän liikaa ns.'taikuutta'.(Asuu sukulaisen kanssa,liikkuvat kuvat,tupsahtelee jonkun olohuoneeseen ja takaisin,lasipallo(tuo mieleeni muistipallon)(Osa ainakin kuulosta siltä!)
En tietenkään tarkoita ettetkö saisi kirjoittaa noin,huvinsa kullakin,mutta lisään viel;Päätä selkeä linja tarinallesi..!!:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000016578996
Lue tuo viestiketju uudestaan. Kyllä hän minusta ihan oikealta Vispiltä vaikuttaa. :)
tää tarina ei kuulu ollenkaan sims palstalle tässä ei oo mitään simsiin liityvää !!!! >:[[[[[[[[[[[[[[ ja niin kopsattua harry potterista ettei oo tosi TÄÄ ON SURKEA!!!!