pää hajoo

Itse asiassa ainakin itselläni on aina ennen tenttiä (opiskelen historiaa Tampereen yliopistossa) sellainen tunne etten osaa paljon mitään. Olen jo kyllä tottunut tähän ilmiöön ja se on monesti jopa tervetullut asia, sillä yleensä menestyn paremmin kun ensin tunnen osaavani asiat aika hyvin ja vähän ajan päästä tuntuu etten osaa yhtään mitään.

Sinänsä koko pääsykoetouhu on niihin tosissaan treenaaville valitettava, sillä se tosiaan aiheuttaa toisille erittäin pahaa stressiä ja joskus jopa masennusta. Suurin masennus tulee tietysti siinä jos ei läpäise pääsykoetta. Voin vakuuttaa ettet ole tuntemuksinesi ollenkaan yksin, vaan monet kärsivät vastaavanlaisista oireista. Se on osa normaalia ihmisen luonnonmukaista tapaa reagoida.

1.) Ensimmäiseksi lähtökohdaksi Sinun kannattaa ottaa se tosiasia, että voit epäonnistuakin (siltä varalta ettet onnistu ensimmäisellä kerralla, joka ei ole viimeinen mahdollisuus, ei kannata epäonnistumisen seurauksena murtua, kuten itselläni kävi). Epäonnistumisesta ei tarvitse pitää, mutta mahdollisena sitä täytyy pitää kovassa kilpailussa.
2.) Toiseksi luet rauhallisesti ilman mitään määrällisiä tavoitteita pääsykoekirjaasi/ -kirjojasi ja ajattelet lukemaasi. Olet varmasti jo tähän mennessä määrällisesti lukenut tarpeeksi, joten siinä mielessä en usko Sinulla olevan hätää. Nyt pitäisi vaan keskittyä laatuun.
3.) Aina on joku Sinuakin parempi (vain oletusasetuksena, mahdollisuus täysosumaankin ilman muuta on, mutta sen tavoitteluun ei pidä tuhlata resursseja, eikä se missään tapauksessa saa olla päämäärä pääsykokeissa) olemassa. Ykkössijaa ei kannata lähteä väkisin hakemaan.
4.) Kannattaa huomioida, ainakin omiin kokemuksiini (joita on) perustuen että ne jotka tuntuvat olevan ylivoimaisia, usein jäävät kuitenkin ns. rannalle. Toisaalta parhaiten osaavat ja valmistautuneet eivät aina pääse läpi. Kenenkään läpipääsy ei missään nimessä ole selviö.
5.) Onni ja sattuma (ellei usko kohtaloon tms.) ratkaisevat paljon myös pääsykokeissa. Kaikki tosimielellä matkaan lähtevät ovat lukeneet ja treenanneet paljon. Ja elleivät ole treenanneet voin lohduttaa jälleen omalla kokemuksellani heitäkin: Pääsin läpi juuri sinä vuonna kun olin lukenut todella vähän ja "laaduttomasti" tyttöystäväni tapaamisen ja suhteemme alusta johtuvan muuhun kuin maalliseen keskittymisen vuoksi. En kannusta ketään valmistautumaan huonosti, mutta ns. "onnekkaiden pirujen" -fakta kannattaa huomioida niin toisten kuin omallakin kohdallaan.

P.S. Vaikka en olekaan ns. ensimmäisellä kerralla sisäänpäässyt, en usko että monikaan on opiskeluissaan (arvosanoilla mitaten) menestynyt minua paremmin (mistä en tietenkään pidä itseäni toisia parempana, mutta itseeni olen tyytyväinen). Erittäin vaikeat vuodet kannatti kestää että pääsin lopulta useamman unelman täyttymiseen. Tosin kriteeritkin tässä asiassa ovat paljon vuosien varrella muuttuneet.

Toivottavasti edes hivenen lievitti? Stressi on luonnollista ja kuuluu elämään, mutta sen uhrina on synti kaatua (kuten itselleni kävi, mutta kiitos tinkimättömän hullun (en anna koskaan periksi ja taistelen aina kovemmin mitä vaikeampaa on, heti kun vain kokoan itseni) luonteeni tein ns. comebackin korkojen keralla). Kun luin tuon kirjoituksesi sain käsityksen että olet matkassa tosimielellä. Pääsykoekäytäntö on epäreilu, mutta sen puitteissa on toimittava. Uskon Sinuun ja toivon todella onnistumista pääsykokeissa! Ja vaikka uskon mahdollisuuksiisi lujasti niin muistutan vielä kerran, että maailma ei saa kaatua yhteen eikä vielä sataankaan epäonnistumiseen.

Hyvä. Niin sinulla pitääkin hajota. Ompahan yksi kipailija vähemmän.

nimimerkki; helmikuusta lähtien lukenut.

Muista pitää lukemisesta myös lepopäiviä. Koko ajan ei kannata paahtaa. Oppimisen kannalta tärkeää ovat uni, lepo ja välillä myös muiden asioiden tekeminen. Tsemppiä!