Tämäkö on

käsityötä, vaan ihmisen elämänkokemusten "ulospurkaus", samoin kuin esim. kirjailijankin on elettävä kirjailijan elämä. Käsityöläisyys on sitä, että tekijällä on valmis sapluuna jonka sitten täyttää työllään, kun taas taiteilijalla täytyy olla kyky murtautua ulos siitä sapluunasta. Ja sitten on vielä häpeän voittaminen, nöyryys, tinkimättömyys, tunneskaalan laajuus ja miten sen osaa ja uskaltaa ilmaista, sekä yleistiedon laajuus ja sen syvällinen ymmärtäminen, mikä sinänsä ei ole meriitti eikä tae mistään, mutta tukee edellämainittuja muita tekijöitä ts. mitä enemmän maailmasta on tietoa ja sen vilpittömästi, ei sinisilmäisesti, sulattelee, sitä enemmän kasvaa nöyryys elämää kohtaan, ja se tulee ilmi myös taiteena jossa ei ole tekopyhyyttä tai mitään itsetarkoituksellista, mikä taas puolestaan on tekotaiteellisuutta. Eli sanoisin että käsityöläinen voi olla kuka tahansa, mutta taitelijalta vaaditaan niin paljon muitakin ominaisuuksia kuin ainoastaan kyky tehdä tarkkaa työtä ja seurata annettuja ohjeita. Esim. itseäni kiinnostaa tietyssä mielessä näytteleminen, koska osaan tulkita tunteita, mutta ohjaajan pitäisi olla hyvin samanmielinen, muuten mulle tulee helposti tekopyhä olo. Laulaessani taas mulla on olo että tämän osaan ilman ohjaustakin, siis toki yhteistyökykyinen täytyy olla mutta jos ilmaisuani alettaisiin liikaa ohjailemaan tai rajoittamaan, tuntisin itseni juurikin käsityöläiseksi, eli poppariksi, taiteilijan, eli rokkarin sijaan.