Kaksi vaaleaa naista

meni "taivaan portille".

Toinen oli eläessään maan päällä voittanut viekkaudellaan ja räävämäisyydellään omakseen melkeen koko maailman. Hän nautti mielestään ansaitusti katseista ja kaikista elämäntyylinsä "luontaiseduista". Hän käveli mielellään valkoisessa kaninturkkitakissa kadulla ja antoi valokuvata itseään HUPS-lehteen.

Neiti1. oli taas monien ihmisten hylkäämä, koska hän oli niin tarkka siitä, mitä teki, sanoi ja ajatteli. Hänen ystävällisyydestään nauttiva kaveripiiri suuttui hänelle usein kun hän ei lähtenyt spontaanisti klo 23 illalla 200km päähän discoon. Neiti1. oli myös kaunis ja hänen lähellään liikuttui helposti. Hänellä oli paljon rakkaita, kaikki oli hänelle rakkaita ja hänellä oli paljon ns. veljiä, sisaria, äitejä ja isejä.
Hän ei tehnyt mitään mikä kuului neiti2. harrasteisiin: naistenlehdet, horoskoopit, telkkari, keväiset laihdutuskuurit, ennustajalla käynti ja ylimääräinen shoppailu, seuraihmisten seurailu ym.

Neiti1. eli omaa elämäänsä sen ihme-Jeesuksen kanssa ja aina hymyili ja oli niin kumman pyhä.

No "taivaan portilla" sitten kysyttiin, että minkälaista elämää oltiin vietetty.

Neiti2. sanoi, että oli hieno elämä ja hyväntekeväisyyskonserteissa ne taivaslaulut liikutti, mutta se siitä.

Neiti1. sanoi -saanko jo armon nähdä Hänen kasvonsa, joka on ainut tie, Totuus ja elämä. Olisin halunnut rakastaa enemmän... mutta Jeesuksen Pyhä veri on edestäni annettu...

Neiti1. pääsi läpi
Neiti2. ei

Näin ekat tuli vikoiksi ja vikat ekoiksi.

...niin ja tää ei sit ollu vitsi vaan tosihauska pelastuneille.