sairaanhoitajat!

neuvoja kaipailen!

Olen piakkoin valmistuva sairaanhoitaja. Hoitoalalla olen tosin ollut jo kuutisen vuotta. Oma ahdistukseni on kovin suuri. Hoitoalaa ja varsinkin sairaanhoitajien jatkuva painostus, aliarvostus ja asiakkaiden tyytymättömyys ovat suurin murheeni.

Pidän työstäni ja koen sen itse tärkeäksi, mutta jatkuva painostus ja riittämättömyyden tunne ovat kamalia.

Olen miettinyt mitä voisin asialle tehdä... mutta en oikein keksi mitään.Joten auttakaa te sairaanhoitajat minua? Miten te jaksatte työtänne? Ylläpitää ja kehittää ammattitaitoanne?

Itse olen lopen uupunut työpäivän jälkeen ja onhan sitä muutakin elämää kun työ...

23

1794

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • reijo

      te ootte humalassa tai annatte tappavia lääke annostuksia muka vahingossa mieti ny ite ku ennenku kirjotat tommosta paskaa

    • samat tuntemukset täälläkin

      Iltaisin kun kotiin pääsee niin eipä juuri jaksa enää sosiaalista elämää viettää kun on päivän kuunnellut asiakkaiden raksutusta sekä puhelimessa että paikan päällä. Ihan vakavasti miettii, että miksi ihmeessä pitikään lähteä tällaiseen työhön ja tällaisella palkalla, aina ja ikuisesti on syyllinen joka asiaan. Hoitajan syyhän se on, jos paikkakunnalla ei ole lääkäreitä!!!!! Joskus tekisi niin mieli haistattaa suoraan jollekin, saisi katsoa miten pitkä sairasloma irtoaisi! Johonkinhan päivän mittaan kertynyt kiukku on purettava ja kotiväki sitten kuulee aina iltaisin kunniansa. Ja tuo edellä oleva Reijo saiasi suoraan sanottuna suksia sinne minne päivä ei paista, tuollaisten inhotusten pitäisi pitää turpansa kiinni tai ainakin varoa pahaolla päällä olevaa hoitajaa!

    • kille

      Ota rennosti, ja laita laiskemmatkin töihin. Hoitajilla on ihme käsitys et kun iltavuoro tulee töihin, heille ei sais jättää mitään töitä. Seuraava vuoro jatkaa mihin ite jäit. Ja sano et nyt lähden, tän ja tän työn jätän teille.

      • edellinen

        kun itse teen päivätyötä. Se minkä kesken heittää, on seuraavana aamuna itsellä vastassa....


    • Reservisti

      Joskus on hyvä vetää muutama realiteetti pöydälle....kuten et miksi olen hoidossa ...vastaus koska olette mielisairas aina ei tarvitse kuunella paskaa välistä pitää vähän avautua itsekkin takaisin....Asialliset hommat hoidetaan muuten ollaan kun ellun kanat..
      Potilas ei ole sama kuin asiakas....

      • ...

        Niinhän se vähän hoitotyössä on, että jos haluat olla "hyvä" hoitaja on osattava/jaksettava kuunnella kaikennäköistä "marinaa". Mikä on pitemmän päälle raskata hoitajan näkökulmasta.

        Etenkin jos valitusta tulee paljon pvä.n aikana. Niinkun yleensä sairaitten ihmisten kanssa tulee. Kaikkia kolottaa jostain paikasta ja joku asia on huonosti.

        Itse en nyt näe kovin ammatillisena ihan suoraan tai loukkaavasti kertomista asikkaalle/potilaalle. Joskus kuitenkin aikuisillekin täytyy osata laillaa rajoja.

        Muistaakseni luin jostain olikohan psykologi Keijo Tahkokallio kun neuvoi, että mielikuvituksissa täytyisi aivojen väliin laittaa muki mihin kerää potilailta saadun palautteen.

        Jos palaute on huonoa/ valitusta kaadetaan mukin sisältö keskustelun jälkeen pois. Näin valituksia ei kerätä omaan päähän,vaan kippo tyhjennetään holista ja murheista. Tämä estää työuupumusta.

        Jos taas mukiin tuleva palaute on positiivista otetaan ja juodaan mukin sisältö. Ja kerätään positiiviset palautteet itselle.

        Itse olen olen kehittänyt mielikuvituksissa pesuvadin, minkä vedän pään suojaksi, jos asiakkailta tulee epämiellyttäviä asioita. Valitus osuu aivojen sijasta pesuvadin pohjaan ja sinkoaa siitä taas muulle kun omaan pääkoppaan.

        Jos oikein hermostuttaa otan mielikuvituksissa pesuvadin ja humautan sillä asiaksta päin pläsiä.
        Ulospäin olen kuitenkin rauhallinen "hyvä hoitaja", joka jaksaa kuunnella murheita.

        Hoitotyökin on sellainen ala, että jos kaikkien murheet ottaa omille harteille työssä palaa aika äkkiä loppuun. Eikä loppuunpalaneena enään jaksa tehdä työtä ja hoitaa.


      • Reservisti
        ... kirjoitti:

        Niinhän se vähän hoitotyössä on, että jos haluat olla "hyvä" hoitaja on osattava/jaksettava kuunnella kaikennäköistä "marinaa". Mikä on pitemmän päälle raskata hoitajan näkökulmasta.

        Etenkin jos valitusta tulee paljon pvä.n aikana. Niinkun yleensä sairaitten ihmisten kanssa tulee. Kaikkia kolottaa jostain paikasta ja joku asia on huonosti.

        Itse en nyt näe kovin ammatillisena ihan suoraan tai loukkaavasti kertomista asikkaalle/potilaalle. Joskus kuitenkin aikuisillekin täytyy osata laillaa rajoja.

        Muistaakseni luin jostain olikohan psykologi Keijo Tahkokallio kun neuvoi, että mielikuvituksissa täytyisi aivojen väliin laittaa muki mihin kerää potilailta saadun palautteen.

        Jos palaute on huonoa/ valitusta kaadetaan mukin sisältö keskustelun jälkeen pois. Näin valituksia ei kerätä omaan päähän,vaan kippo tyhjennetään holista ja murheista. Tämä estää työuupumusta.

        Jos taas mukiin tuleva palaute on positiivista otetaan ja juodaan mukin sisältö. Ja kerätään positiiviset palautteet itselle.

        Itse olen olen kehittänyt mielikuvituksissa pesuvadin, minkä vedän pään suojaksi, jos asiakkailta tulee epämiellyttäviä asioita. Valitus osuu aivojen sijasta pesuvadin pohjaan ja sinkoaa siitä taas muulle kun omaan pääkoppaan.

        Jos oikein hermostuttaa otan mielikuvituksissa pesuvadin ja humautan sillä asiaksta päin pläsiä.
        Ulospäin olen kuitenkin rauhallinen "hyvä hoitaja", joka jaksaa kuunnella murheita.

        Hoitotyökin on sellainen ala, että jos kaikkien murheet ottaa omille harteille työssä palaa aika äkkiä loppuun. Eikä loppuunpalaneena enään jaksa tehdä työtä ja hoitaa.

        Juu kaipa tuokin toimisi...Parhaiten olen itse jaksanut kun työ on vaan mulle keino saada rahaa eli päivän loputtua työasiat ei paljoo paina tai kiinosta. Asenne nyt ei vaikuta työni tekoon koska paskan makuhan siitä suuhun jää jos työnsä huonosti hoitaa. Mut totuus on se et kaikkee mitä potilaat sanoo ei pidä niellä...Sympatia on sitä jos joku tippuu kaivoon hyppää itse perässä ja sit voidaan yhdessä surkutella kaivossa olemista...empatia sitä jos joku tippuu kaivoon autetaan sitä,...


    • Tyksin psykiatrian klinikalla?

      Nuorta mielenterveyspotilasta pidetty
      lepositeissä kuukauden ajan.
      Hoitajat uupuneita jopa välinpitämättömyyteen
      asti?

      • ollutkaan

        mitään leikkiä, vaan rankkaa oikeaa työtä, johon pitää laittaa itsensä likoon, mutta ei kuitenkaan liottaa koko minuuttaan.

        En tiedä kuinka epärealistiset odotukset on hoitajalla, joka kuvittelee lyövänsä pesuvadilla potilasta,tai edes kärsii siitä että potilas valittaa.
        Missä on ammattietiikkanne, jossain syvällä ja poikittain, luulen.
        Millaisia hoitajia te olette, tai miten te kuvittelette potilaitten teidät kokevan? Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua.

        Jos jollakin on niin v--ttumainen työ,että on itkettävä, niin kehoitan ottamaan vaikka vuorotteluvapaata, irrottautumaan koko hoitotyöstä. taloudellisestihan siitä ei paljon haittaa ole, kun kerran palkkakin on niin surkean pieni.

        Palkallekin voisi tehdä jotain, eikä vain ratkuttaa.
        Solidaarisuus, yhteishenki, rohkeus ja halua hoitaa asia kuntoon vain puuttuu. Palkka pilkotaan henkilökohtaisiksi bonuksiksi ja lisiksi, joita saava ei jaksa taistella toisten puolesta kun saattaa omakin leipä vaarantua.

        Minulle hoitotyö on potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, hänen kärsimystensä lievittämistä. Minuun luotetaan, minulle maksetaan siitä että otan vastaan murinat ja nurinat. Harvoin potilaat tuntevat minut niin että voisin kuvitella valittamisen olevan henkilökohtaista.

        Muuten, oletteko te valittajat koskaan itse olleet potilaana missään.. Löytyisiköhän sieltä keinoja palauttaa mieliin mitä potilas haluaa hoitajalta ?

        Ihan oikeasti olen kuullut joittenkin nuorten tyttöjen, hoitajaksi valmistuvien sanovan,että parasta tässä on kun näkee hyvännäköisiä lääkäreitä.
        Ei siis ihme, jos haaveet ei toteudukaan, vaan alkaa näyttää siltä, ettei olekaan ihan oikealla alalla.


      • empatiaa...
        ollutkaan kirjoitti:

        mitään leikkiä, vaan rankkaa oikeaa työtä, johon pitää laittaa itsensä likoon, mutta ei kuitenkaan liottaa koko minuuttaan.

        En tiedä kuinka epärealistiset odotukset on hoitajalla, joka kuvittelee lyövänsä pesuvadilla potilasta,tai edes kärsii siitä että potilas valittaa.
        Missä on ammattietiikkanne, jossain syvällä ja poikittain, luulen.
        Millaisia hoitajia te olette, tai miten te kuvittelette potilaitten teidät kokevan? Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua.

        Jos jollakin on niin v--ttumainen työ,että on itkettävä, niin kehoitan ottamaan vaikka vuorotteluvapaata, irrottautumaan koko hoitotyöstä. taloudellisestihan siitä ei paljon haittaa ole, kun kerran palkkakin on niin surkean pieni.

        Palkallekin voisi tehdä jotain, eikä vain ratkuttaa.
        Solidaarisuus, yhteishenki, rohkeus ja halua hoitaa asia kuntoon vain puuttuu. Palkka pilkotaan henkilökohtaisiksi bonuksiksi ja lisiksi, joita saava ei jaksa taistella toisten puolesta kun saattaa omakin leipä vaarantua.

        Minulle hoitotyö on potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, hänen kärsimystensä lievittämistä. Minuun luotetaan, minulle maksetaan siitä että otan vastaan murinat ja nurinat. Harvoin potilaat tuntevat minut niin että voisin kuvitella valittamisen olevan henkilökohtaista.

        Muuten, oletteko te valittajat koskaan itse olleet potilaana missään.. Löytyisiköhän sieltä keinoja palauttaa mieliin mitä potilas haluaa hoitajalta ?

        Ihan oikeasti olen kuullut joittenkin nuorten tyttöjen, hoitajaksi valmistuvien sanovan,että parasta tässä on kun näkee hyvännäköisiä lääkäreitä.
        Ei siis ihme, jos haaveet ei toteudukaan, vaan alkaa näyttää siltä, ettei olekaan ihan oikealla alalla.

        Olen samaa mieltä, että hoitajan tulee ottaa vastaan potilaan tuska, potilasta helpottavasti. Mutta olen myös sitä mieltä, että jatkuva päivästä, kuukaudesta jopa vuodesta toiseen kestävä valitus "syö lopulta myös hoitajaa"

        Ja uupuneena ei jaksa/pysty tekemään tätä työtä. Tämän takia mielestäni on hyvä olla joku keino, mitenkä tätä työta jaksaa tehdä useamman vuoden.

        Puhuin mielikuvituksesta. Eihän potilas tiedä/näe mitä mielessäsi ajattelet ja kuvittelet. Potilas näkee vain sen, mitä oikeasti tapahtuu eli hoitaja on läsnä kun tarvitaan. Ja kuuntelee huolet ja helpottaa näin potilaan taakkaa.

        Omasta mielestäni hoitotyön realistista totuutta ei opi kirjoista. Käytännön kentällä oleva hoitotyö on todellisuudessa paljon raadollisempaa, mitä etiikan kirjoista opeteltuna.

        Sairas ihminen herättää myös hoitajassa ja muissa sairasta ihmistä kohtaavissa tunteita. Tunteet eivät aina ole positiivisia. Monesti kohtaaminen saatta herättää esim. ahdistusta, pelkoa ym.

        Ihmiset eivät mielellään hakeudu epämiellyttäviltä tuntuviin tilanteisiin. Ja tällöin käytännössä ihminen, joka juuri kaikista eniten tarvitsisi tukea ja ihmistä vierelleen jää yksin.

        Etiikan kirjat eivät puhu mitenkä asiat todellisuudessa menevät ja kuinka ihmiset toimivat käytännössä. Jos hoitaja pystyy kohtaamaan myös negatiivisia tunteita eikä pakene niitä, pystyy hän käytännössä kohtaamaan myös potilaan ihmisenä ja auttamaan häntä. Toisin sanoen olemaan läsnä.

        Nämä ovat asioita mistä ei puhuta ääneen ja mihin ei saada minkäänlaista koulutusta. Hoitotyöhön liittyy paljon tabuja, mistä on kokemuksia, mutta mistä ei ääneen puhuta.

        Riippuu tietysti potilaasta, miten ketäkin minut hoitajana kokee. Joku ehkä tykkää joku ei. Mutta palautteen perusteella tiedän, että minusta myös pidetään.

        On tietysti hieno juttu, jos kaikki eivät edes koe väsyttävänä jatkuvaa valitusta. Itse kuitenkin koen sen ajoittain henkisesti raskaaksi.

        En tiedä ajatteleeko kukaan samalla tavalla kun minä, tai ymmärtääkö mitä tarkoitan. Ei tietysti tarvitsekkaan. Ajatelkoon jokainen omalla tavallaan...


      • ollutkaan
        empatiaa... kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että hoitajan tulee ottaa vastaan potilaan tuska, potilasta helpottavasti. Mutta olen myös sitä mieltä, että jatkuva päivästä, kuukaudesta jopa vuodesta toiseen kestävä valitus "syö lopulta myös hoitajaa"

        Ja uupuneena ei jaksa/pysty tekemään tätä työtä. Tämän takia mielestäni on hyvä olla joku keino, mitenkä tätä työta jaksaa tehdä useamman vuoden.

        Puhuin mielikuvituksesta. Eihän potilas tiedä/näe mitä mielessäsi ajattelet ja kuvittelet. Potilas näkee vain sen, mitä oikeasti tapahtuu eli hoitaja on läsnä kun tarvitaan. Ja kuuntelee huolet ja helpottaa näin potilaan taakkaa.

        Omasta mielestäni hoitotyön realistista totuutta ei opi kirjoista. Käytännön kentällä oleva hoitotyö on todellisuudessa paljon raadollisempaa, mitä etiikan kirjoista opeteltuna.

        Sairas ihminen herättää myös hoitajassa ja muissa sairasta ihmistä kohtaavissa tunteita. Tunteet eivät aina ole positiivisia. Monesti kohtaaminen saatta herättää esim. ahdistusta, pelkoa ym.

        Ihmiset eivät mielellään hakeudu epämiellyttäviltä tuntuviin tilanteisiin. Ja tällöin käytännössä ihminen, joka juuri kaikista eniten tarvitsisi tukea ja ihmistä vierelleen jää yksin.

        Etiikan kirjat eivät puhu mitenkä asiat todellisuudessa menevät ja kuinka ihmiset toimivat käytännössä. Jos hoitaja pystyy kohtaamaan myös negatiivisia tunteita eikä pakene niitä, pystyy hän käytännössä kohtaamaan myös potilaan ihmisenä ja auttamaan häntä. Toisin sanoen olemaan läsnä.

        Nämä ovat asioita mistä ei puhuta ääneen ja mihin ei saada minkäänlaista koulutusta. Hoitotyöhön liittyy paljon tabuja, mistä on kokemuksia, mutta mistä ei ääneen puhuta.

        Riippuu tietysti potilaasta, miten ketäkin minut hoitajana kokee. Joku ehkä tykkää joku ei. Mutta palautteen perusteella tiedän, että minusta myös pidetään.

        On tietysti hieno juttu, jos kaikki eivät edes koe väsyttävänä jatkuvaa valitusta. Itse kuitenkin koen sen ajoittain henkisesti raskaaksi.

        En tiedä ajatteleeko kukaan samalla tavalla kun minä, tai ymmärtääkö mitä tarkoitan. Ei tietysti tarvitsekkaan. Ajatelkoon jokainen omalla tavallaan...

        etiikasta ole voimaksi, niin ammatillisuus kuitenkin pitää hoitajan tiellä. Kovin ammatilliseksi ei voi ajatella kuvitelmia hutkia potilasta.
        Kysyin mitä luulet miten potilaat kokevat sinut, luuletko ettei pesuvadilla päin näköä hutkiva ajatuksesi jotenkin vuoda sinusta?
        Jos väität ettei,aliarvioit potilasta. Kenties olet sangen hyvä teeskentelemään. Teeskentelykin syö ihmistä.
        Tällainen epäileminen ei ole kollegiaalista,tiedän, mutta yhtä vähän kuviteltu potilaan hutkiminen on ammatillista, ja kielii mielestäni hyvin vakavasti otettavasta väsymyksestä.

        Toivottavasti sinulla ja muilla valittavilla hoitajilla on mahdollisuus työnohjaukseen, jossa asiallisesti ja ammatillisesti purkaa ahdistavia potilaskontakteja. Aina voi hakeutua muualle, tehdä jotain ihan muuta kuin hoitaa, jos siihen ei ole omia resurseja tilapäisesti tai pysyvästi.


      • Sairaanhoitava
        ollutkaan kirjoitti:

        mitään leikkiä, vaan rankkaa oikeaa työtä, johon pitää laittaa itsensä likoon, mutta ei kuitenkaan liottaa koko minuuttaan.

        En tiedä kuinka epärealistiset odotukset on hoitajalla, joka kuvittelee lyövänsä pesuvadilla potilasta,tai edes kärsii siitä että potilas valittaa.
        Missä on ammattietiikkanne, jossain syvällä ja poikittain, luulen.
        Millaisia hoitajia te olette, tai miten te kuvittelette potilaitten teidät kokevan? Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua.

        Jos jollakin on niin v--ttumainen työ,että on itkettävä, niin kehoitan ottamaan vaikka vuorotteluvapaata, irrottautumaan koko hoitotyöstä. taloudellisestihan siitä ei paljon haittaa ole, kun kerran palkkakin on niin surkean pieni.

        Palkallekin voisi tehdä jotain, eikä vain ratkuttaa.
        Solidaarisuus, yhteishenki, rohkeus ja halua hoitaa asia kuntoon vain puuttuu. Palkka pilkotaan henkilökohtaisiksi bonuksiksi ja lisiksi, joita saava ei jaksa taistella toisten puolesta kun saattaa omakin leipä vaarantua.

        Minulle hoitotyö on potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, hänen kärsimystensä lievittämistä. Minuun luotetaan, minulle maksetaan siitä että otan vastaan murinat ja nurinat. Harvoin potilaat tuntevat minut niin että voisin kuvitella valittamisen olevan henkilökohtaista.

        Muuten, oletteko te valittajat koskaan itse olleet potilaana missään.. Löytyisiköhän sieltä keinoja palauttaa mieliin mitä potilas haluaa hoitajalta ?

        Ihan oikeasti olen kuullut joittenkin nuorten tyttöjen, hoitajaksi valmistuvien sanovan,että parasta tässä on kun näkee hyvännäköisiä lääkäreitä.
        Ei siis ihme, jos haaveet ei toteudukaan, vaan alkaa näyttää siltä, ettei olekaan ihan oikealla alalla.

        "Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua."

        Onko sulla käynyt mielessä, että myös hoitaja on ihminen, ja keskimäärin ihmistä rupeaa vituttamaan, mikäli henkistä ja fyysistä vastapalloa tulee potilaalta toistuvasti työn ohessa. Kyllä hoitajalla on oikeus olla ihminen siinä missä muillakin, ja turhaa vittuilua ei tarvitse sietää- jos hoitajalla on velvollisuuksia, koskee sama myös potilasta.

        Kipeä ihminen ei ehkä itselleen mitään mahda, jos tauti sekoittaa realiteetit, mutta usein valtaosa näistä paineistajista on jotain aivan muuta, ainakin ensiapupolin ja sairaankuljetuksen näkövinkkelistä työskentelevälle (enkä epäile, etteikö tilanne olisi kohtuu sama muuallakin.)

        Eli jätetään sitä inhimillisyyden vapautta myös hoitotyötä tekeville, vaikka se vaaleanpunainen kutsumus ehkä muuta sanoisikin.


      • ollutkaan
        Sairaanhoitava kirjoitti:

        "Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua."

        Onko sulla käynyt mielessä, että myös hoitaja on ihminen, ja keskimäärin ihmistä rupeaa vituttamaan, mikäli henkistä ja fyysistä vastapalloa tulee potilaalta toistuvasti työn ohessa. Kyllä hoitajalla on oikeus olla ihminen siinä missä muillakin, ja turhaa vittuilua ei tarvitse sietää- jos hoitajalla on velvollisuuksia, koskee sama myös potilasta.

        Kipeä ihminen ei ehkä itselleen mitään mahda, jos tauti sekoittaa realiteetit, mutta usein valtaosa näistä paineistajista on jotain aivan muuta, ainakin ensiapupolin ja sairaankuljetuksen näkövinkkelistä työskentelevälle (enkä epäile, etteikö tilanne olisi kohtuu sama muuallakin.)

        Eli jätetään sitä inhimillisyyden vapautta myös hoitotyötä tekeville, vaikka se vaaleanpunainen kutsumus ehkä muuta sanoisikin.

        Juu-u. täytynee ottaa tosiasiana sekin että itse saan hoitaa kohtaamiani potilaita just niin empaattisesti kuin hoidan, enkä mahda sille mitään, jos tiedän joukossa olevan niitä, jotka mielessään pesuvadilla potilaitaan hutkii. Vapaus valita miten työssään kestää ja selviää, minun ei tarvitse omaksua niitä keinoja, joita joku toinen on omaksunut.

        Minulle ei koskaan ole varsinaisesti "selvinnyt" että hoitajakin on inhimillinen ihminen, olen sen näet aina tiennyt vailla sen suurempia kuvitelmia. En ole edes koskaan kuvitellut parantavani, olen vaan ollut hoitajana, kohdannut erilaisissa tilanteissa potilaita, ihmisiä jo vuodesta 1981. Olitko sinä silloin päässyt edes vaipoista, tiedä häntä ?

        Edelleen olen sitä mieltä, että hoitajan roolissa minun tulee käyttäytyä niitten toiveitten ja odotusten mukaan mitä yleensä sairaanhoitajaan kohdistetaan. En usko sitäkään, ettei potilas jollain tasolla vaistoa tekohymyn takana kihisevää hoitajaa, vaan saattaa vaistomaisesti vastata samalla mitalla. Mielestäni kitisevä ja nariseva potilas saattaa vain vastata siihen miten häneen suhtaudutaan..

        Käsittääkseni juuri päivystyksessä ja ensiavussa ihmiset on oman mittapuunsa mukaan kriisissä pahimmillaan, jolloin ulosanti ja käyttäytyminen ei välttämättä ole kovin relevanttia. Kuitenkin olen sisäistänyt,että juuri niissä tilanteissa on oltava asiallinen,ammatillinen, ottaa vastaan ja kohdata se ehkä epäasiallisesti toimiva asiakas, potilas,jonka kuviot äkillinen hoitoonhakeutumisen tarve on saattanut sotkea totaalisesti.

        Se, jos joku on paikassa, jossa jatkuvasti kohtaa narisevia ja kitiseviä potilaita ei ole välttämättä potilaitten vika,vaan sen paikan luonne. Jos ei jaksa ammatilisesti suhtautua, kannattaa hakeutua muualle. Paikkojahan on, enää ei ole työnantajan markkinat.


      • Sairaanhoitava
        ollutkaan kirjoitti:

        Juu-u. täytynee ottaa tosiasiana sekin että itse saan hoitaa kohtaamiani potilaita just niin empaattisesti kuin hoidan, enkä mahda sille mitään, jos tiedän joukossa olevan niitä, jotka mielessään pesuvadilla potilaitaan hutkii. Vapaus valita miten työssään kestää ja selviää, minun ei tarvitse omaksua niitä keinoja, joita joku toinen on omaksunut.

        Minulle ei koskaan ole varsinaisesti "selvinnyt" että hoitajakin on inhimillinen ihminen, olen sen näet aina tiennyt vailla sen suurempia kuvitelmia. En ole edes koskaan kuvitellut parantavani, olen vaan ollut hoitajana, kohdannut erilaisissa tilanteissa potilaita, ihmisiä jo vuodesta 1981. Olitko sinä silloin päässyt edes vaipoista, tiedä häntä ?

        Edelleen olen sitä mieltä, että hoitajan roolissa minun tulee käyttäytyä niitten toiveitten ja odotusten mukaan mitä yleensä sairaanhoitajaan kohdistetaan. En usko sitäkään, ettei potilas jollain tasolla vaistoa tekohymyn takana kihisevää hoitajaa, vaan saattaa vaistomaisesti vastata samalla mitalla. Mielestäni kitisevä ja nariseva potilas saattaa vain vastata siihen miten häneen suhtaudutaan..

        Käsittääkseni juuri päivystyksessä ja ensiavussa ihmiset on oman mittapuunsa mukaan kriisissä pahimmillaan, jolloin ulosanti ja käyttäytyminen ei välttämättä ole kovin relevanttia. Kuitenkin olen sisäistänyt,että juuri niissä tilanteissa on oltava asiallinen,ammatillinen, ottaa vastaan ja kohdata se ehkä epäasiallisesti toimiva asiakas, potilas,jonka kuviot äkillinen hoitoonhakeutumisen tarve on saattanut sotkea totaalisesti.

        Se, jos joku on paikassa, jossa jatkuvasti kohtaa narisevia ja kitiseviä potilaita ei ole välttämättä potilaitten vika,vaan sen paikan luonne. Jos ei jaksa ammatilisesti suhtautua, kannattaa hakeutua muualle. Paikkojahan on, enää ei ole työnantajan markkinat.

        "kohdannut erilaisissa tilanteissa potilaita, ihmisiä jo vuodesta 1981. Olitko sinä silloin päässyt edes vaipoista, tiedä häntä ? "

        Jos sun kantasi on, että alle 25 vuoden työkokemuksen ei kannata ruveta mielipiteitä antamaan, niin jutellaan 15 vuoden päästä sitten uudestaan- mutta luulen, että oma kymmenvuotinen hämmästely on antanut itselle ainakin oikeuden antaa ilmaan mielipiteeni ilman, että tarvitsee vaippaostoksille lähteä.

        Toisin sanoen jos sulla on käynyt aivojen jaossa niin hyvä tuuri, ettei mikään mene henkilökohtaisen vitutusalueen sisäpiiriin työtä tehdessä, onneksi olkoon. Mutta oletettavasti ymmärrät myös, ettei kaikilla ole samat lähtökohdat tehdä tätä työtä, eikä tarvitsekkaan olla. Jokainen taaplaa näiden asioiden kanssa oman parhaansa mukaan.

        Samoin itse olen edelleen sitä mieltä, että jos hoitohenkilökunnan tehtävä onkin kantaa potilaan tuskaa tarvittaessa, niin kyllä sillä potilaallakin on velvollisuutensa käyttäytyä silloin, kun resurssit siihen on olemassa. Toisin sanoen hoitaja ei ole mikään hymyautomaatti, jonka jokainen toimi ja ajatus lähtee jostain empatialihaksesta, jolla oikeutetaan potilaan mahdollinen idioottikäytös ja provokaatiot.


      • ollutkaan
        Sairaanhoitava kirjoitti:

        "kohdannut erilaisissa tilanteissa potilaita, ihmisiä jo vuodesta 1981. Olitko sinä silloin päässyt edes vaipoista, tiedä häntä ? "

        Jos sun kantasi on, että alle 25 vuoden työkokemuksen ei kannata ruveta mielipiteitä antamaan, niin jutellaan 15 vuoden päästä sitten uudestaan- mutta luulen, että oma kymmenvuotinen hämmästely on antanut itselle ainakin oikeuden antaa ilmaan mielipiteeni ilman, että tarvitsee vaippaostoksille lähteä.

        Toisin sanoen jos sulla on käynyt aivojen jaossa niin hyvä tuuri, ettei mikään mene henkilökohtaisen vitutusalueen sisäpiiriin työtä tehdessä, onneksi olkoon. Mutta oletettavasti ymmärrät myös, ettei kaikilla ole samat lähtökohdat tehdä tätä työtä, eikä tarvitsekkaan olla. Jokainen taaplaa näiden asioiden kanssa oman parhaansa mukaan.

        Samoin itse olen edelleen sitä mieltä, että jos hoitohenkilökunnan tehtävä onkin kantaa potilaan tuskaa tarvittaessa, niin kyllä sillä potilaallakin on velvollisuutensa käyttäytyä silloin, kun resurssit siihen on olemassa. Toisin sanoen hoitaja ei ole mikään hymyautomaatti, jonka jokainen toimi ja ajatus lähtee jostain empatialihaksesta, jolla oikeutetaan potilaan mahdollinen idioottikäytös ja provokaatiot.

        Juu-u. täytynee ottaa tosiasiana sekin että itse saan hoitaa kohtaamiani potilaita just niin empaattisesti kuin hoidan, enkä mahda sille mitään, jos tiedän joukossa olevan niitä, jotka mielessään pesuvadilla potilaitaan hutkii. Vapaus valita miten työssään kestää ja selviää, minun ei tarvitse omaksua niitä keinoja, joita joku toinen on omaksunut.


      • Hoitsu
        Sairaanhoitava kirjoitti:

        "Onko käynyt mielessä, että hoitaja ON container, joka ottaa vastaan potilaan tuskan, oli se sitten mitä ja mistä tahansa. Hoitaja on se, joka tuntee empatiaa kärsivää kohtaan, eikä mielessään pistele omia tuntemuksiaan mihinkään mukeihin, vaan kohtaa potilaan in case, ja selvittää tuntemukset tilanteen purkauduttua."

        Onko sulla käynyt mielessä, että myös hoitaja on ihminen, ja keskimäärin ihmistä rupeaa vituttamaan, mikäli henkistä ja fyysistä vastapalloa tulee potilaalta toistuvasti työn ohessa. Kyllä hoitajalla on oikeus olla ihminen siinä missä muillakin, ja turhaa vittuilua ei tarvitse sietää- jos hoitajalla on velvollisuuksia, koskee sama myös potilasta.

        Kipeä ihminen ei ehkä itselleen mitään mahda, jos tauti sekoittaa realiteetit, mutta usein valtaosa näistä paineistajista on jotain aivan muuta, ainakin ensiapupolin ja sairaankuljetuksen näkövinkkelistä työskentelevälle (enkä epäile, etteikö tilanne olisi kohtuu sama muuallakin.)

        Eli jätetään sitä inhimillisyyden vapautta myös hoitotyötä tekeville, vaikka se vaaleanpunainen kutsumus ehkä muuta sanoisikin.

        Oon samaa mieltä, ettei hoitajien työn kuvaan vittuilu kuulu. Täytys potilaiden, aikuisten ihmisten sen verran osasta käyttäytyä että osais hoitaa asiat järkevästi. Kyllä se ehkä hieman vaikuttaa siihen hoitoilmapiiriinkin onko potilas alottanut vittuilulla vai järkevästi keskustelemalla, vaikka se ei välttämättä näy päällepäin hoidossa. Kyllä on monesti tehny mieli sanoo takasin yhtä törkeesti. Sitä on vaan juurtunut se kuva hoitajista että ollaan sellasia palvelijoita " viemäreitä" johon kaikki paska voidaan kaataa. Kyllä ne lääkäritkin sitä kuvaa vielä näkee ja valittaa asioista jotka kuuluis niiden ite hoitaa!

        On tullu sellanen kuva potilaista kun ne saapuu sairaalaan, että kaikki pitää passata vaikka oma kunto ei sitä vaatis. Heittäyytään sairaammiks ja avuttomaks heti ovesta tullessa. Ihan niinkuin tekemistä ei muuten hoitajilla riittäs.

        Kaikki pitää saada, että " samaan rahaan" vaikka ne ei tiedä ees kuinka paljon mahdollinen hoito oikeesti maksaa. Vittuillaankin samaan rahaan. Josku oon senkin kertonut, eli mitä esim. toimenpide/ leikkaus maksaa oikeesti. Ne ei oo uskonut korviaan, kun omavastuu on niin pieni.


    • sh-mies

      Mitä sinä jo maalailet piruja seinille ennenku oot edes töissä?? Se on aika paljon omasta mielialasta ja motivaatiosta kiinni miten työssä jaksaa. Itse oon ollu 8 vuotta psykiatrian puolella töissä ja joka päivä tykkään tulla töihin... Mulla omaan jaksamiseen vaikuttaa hyvät työkaverit, hyvät työolot sekä kohtuullinen palkka..
      Tosi on että kukaan ei jaksa sellaista työtä missä työkaverit jatkuvasti purnaa asiasta ku asiasta ja sillä tavoin vaan kaivaa työyhteisölle syvempää kuoppaa. Ja sinne lopulta tiputaan jos ei työilmapiiristä pidetä hyvää huolta.
      Tämä on työ muiden joukossa. En kiellä että työ olisi helppoa varsinkaan psykiatrian puolella mutta omalla asenteella voi paljon vaikuttaa työmotivaatioon...
      Kerroit että oot lopen uupunut päivän jälkeen?? Teetkö työtä oikein? Työ on työtä eikä koko elämä. Eihän ne paperimiehetkään murehdi koko päivää jos paperi menee ruttuun ni miks "meidän" tarvitsisi kantaa kaiken maailman pahat olot niskassamme.. Miettikää ny hiukan mistä valitatte.

      • Nimetön

        Itse olen töissä yhdistetyssä päivystyksessä, dementiakodissa ja juoppohoitolassa (ent. päivystyspoliklinikka). Ovesta kävelee sisään kuka vain ja mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Potilaita on jatkuvasti enemmän kuin ehtii hoitaa. Marina ja valitus on joka päiväistä. Vaikka potilaat ja omaiset näkevät, että juokset kuin nahkapäähaukka, se ei estä heitä kiukuttelemasta pitkistä odotusajoista.

        Olen muuttunut huumorintajuisesta ja iloisesta ihmisestä sappirakoksi, joka tihkuu inhoa ja halveksuntaa turhasta narisevia potilaita kohtaan.

        Työolosuhteet ovat surkeat ja muuttuvat surkeimmiksi koko ajan. Ylemmältä taholta tulee alituiseen päätöksiä, jotka lisäävät entisestään työtaakkaa. Työtovereina alkaa kohta olla pelkästään sijaisia ja opiskelijoita, kun vakihenkilökunta ei jaksa enää ts lähtee pois tai jää sairaslomalle. Palkka on naurettava!

        Että se siitä kokonaisvaltaisesta, eettisestä hoidosta. Jäljellä on enää naisvalta, joka tekee kiltisti niska limassa töitä epäinhimillisissä oloissa kehitysmaapalkalla. Eikä mikään tule koskaan muuttumaan...

        Tervetuloa sairaanhoitajaksi!!! T: ex-nurse


      • ollutkaan
        Nimetön kirjoitti:

        Itse olen töissä yhdistetyssä päivystyksessä, dementiakodissa ja juoppohoitolassa (ent. päivystyspoliklinikka). Ovesta kävelee sisään kuka vain ja mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Potilaita on jatkuvasti enemmän kuin ehtii hoitaa. Marina ja valitus on joka päiväistä. Vaikka potilaat ja omaiset näkevät, että juokset kuin nahkapäähaukka, se ei estä heitä kiukuttelemasta pitkistä odotusajoista.

        Olen muuttunut huumorintajuisesta ja iloisesta ihmisestä sappirakoksi, joka tihkuu inhoa ja halveksuntaa turhasta narisevia potilaita kohtaan.

        Työolosuhteet ovat surkeat ja muuttuvat surkeimmiksi koko ajan. Ylemmältä taholta tulee alituiseen päätöksiä, jotka lisäävät entisestään työtaakkaa. Työtovereina alkaa kohta olla pelkästään sijaisia ja opiskelijoita, kun vakihenkilökunta ei jaksa enää ts lähtee pois tai jää sairaslomalle. Palkka on naurettava!

        Että se siitä kokonaisvaltaisesta, eettisestä hoidosta. Jäljellä on enää naisvalta, joka tekee kiltisti niska limassa töitä epäinhimillisissä oloissa kehitysmaapalkalla. Eikä mikään tule koskaan muuttumaan...

        Tervetuloa sairaanhoitajaksi!!! T: ex-nurse

        Jos kerran on niin ja niin kurjat työpaikat, palkkakin jotain ihan olematonta kaikilla, niin miksei kukaan tee mitään muuta kuin valittaa ja polttaa itsensä loppuun ??

        Eikö meillä ole yhteisten asioitten hoitamista varten tehy, johon menee hyvä osa joka ikisestä eurosta. Kuten vanha jarru edellä sanoi, työnantajan etu on,että hoitajat kitisevät omissa loosheissaan, ja parhaassa tapauksessa syyttelevät ja haukkuvat toinen toisiaan sen sijaan että löisivät jarrut todella pohjaan.

        Koska tätä nykyä on työtä enemmän kuin tekijöitä, voi hoitajatkin valita mihin meneevät. Palkkapolitiikassa etulyöntiasemaa ei pysty hyödyntämään kuin harvat, mutta henkilökunnan liikkuvuus on keino jota voi käyttää, ja jolla työnantaja joutuu piankin pohtimaan mikä on mennyt pieleen, ja miten korjata tilanne. Olisi fiksua kun ajettaisiin tilanne siihen että työnantaja itse tajuaa,ettei näin voi jatkua, ja mikä siihen paremmin herättäisi kuin joukkokato paikasta jossa on paskamoinen olla.
        Jos työntekijät poistuvat toimipisteistään hetkeksi lakkoilemaan ja kantelemaan banderolleja iskulauseita varovaisesti huudellen meille nauretaan ja päästään ehkä tehyn sisäsivun täytejutuksi. Niinkuin nyt on käynyt..

        Kyse ei siis lopultakaan ole siitä miten kukakin kohtaa ketäkin, vaan siitä, miksei me tehdä yhdessä asioille mitään, vaan miksi jäämme valittamaan ja kitisemään, käyttämään kenties ammatillisesti arveluttavia keinoja selvitäksemme työvuorosta.


      • parane
        ollutkaan kirjoitti:

        Jos kerran on niin ja niin kurjat työpaikat, palkkakin jotain ihan olematonta kaikilla, niin miksei kukaan tee mitään muuta kuin valittaa ja polttaa itsensä loppuun ??

        Eikö meillä ole yhteisten asioitten hoitamista varten tehy, johon menee hyvä osa joka ikisestä eurosta. Kuten vanha jarru edellä sanoi, työnantajan etu on,että hoitajat kitisevät omissa loosheissaan, ja parhaassa tapauksessa syyttelevät ja haukkuvat toinen toisiaan sen sijaan että löisivät jarrut todella pohjaan.

        Koska tätä nykyä on työtä enemmän kuin tekijöitä, voi hoitajatkin valita mihin meneevät. Palkkapolitiikassa etulyöntiasemaa ei pysty hyödyntämään kuin harvat, mutta henkilökunnan liikkuvuus on keino jota voi käyttää, ja jolla työnantaja joutuu piankin pohtimaan mikä on mennyt pieleen, ja miten korjata tilanne. Olisi fiksua kun ajettaisiin tilanne siihen että työnantaja itse tajuaa,ettei näin voi jatkua, ja mikä siihen paremmin herättäisi kuin joukkokato paikasta jossa on paskamoinen olla.
        Jos työntekijät poistuvat toimipisteistään hetkeksi lakkoilemaan ja kantelemaan banderolleja iskulauseita varovaisesti huudellen meille nauretaan ja päästään ehkä tehyn sisäsivun täytejutuksi. Niinkuin nyt on käynyt..

        Kyse ei siis lopultakaan ole siitä miten kukakin kohtaa ketäkin, vaan siitä, miksei me tehdä yhdessä asioille mitään, vaan miksi jäämme valittamaan ja kitisemään, käyttämään kenties ammatillisesti arveluttavia keinoja selvitäksemme työvuorosta.

        Perheellinen sairaanhoitajaäiti syrjäseudulla ei niin vaan heilautakaan itseään työpaikasta toiseen. Keikkailevaan elämään tottunut sinkku pääkaupunkiseudulla on hieman eri asia.

        Miksi vaihtaa vanhan työpaikan kurjuus uuden työpaikan kurjuuteen? Tätäkin palstaa kun lukee, niin väistämättä aukeaa totuus, että todella monet alan työyhteisöt voivat huonosti - syystä tai toisesta.

        Mitä ammatiyhdistysaktiivisuuteen tulee, niin tuskin kiinnostaa työssään lopen uupunutta työläisäitiä enää päivän jälkeen lähteä kahvikupposen ääreen hokemaan niitä samoja asioita, joita Tehynkin kokkareissa on hoettu jo viidentoistavuoden ajan. Turhaan.

        Vanhan jarrun kirjoituksessa paljon totta.


    • ollutkaan

      tää keskustelu tähän tyrehtyi.. eikö kellään enää ole mitään sanomista?

      --

      tätä se työnantajapuoli rakastaa, samoin tehy ja muut instanssit meidän yläpuolellamme. Kukaan ei halua tehdä asioille oikeasti mitään, pääasia että saamme nurista ja narista ja jatkaa duunia.

      kyllä minua oikeastaan etoo enemmän saamattomat kollegat kuin yksikään kitisevä potilas. Potilaitten tilan pystyy itselleen selittämään ymmärrettävästi,tätä sairaanhoitajien omien asioitten hoitamisen masennustilaa ei mitenkään.

      • sydän karrella

        olen sh:na kehitysvammaisia hoitavassa osastossa, työ on antoisaa, mutta myös raskasta ja vaativaa. Jo muutaman vuoden ajan henkilökunta on viestittänyt "johdolle"(yksityinen palveluntuottaja) hätäänsä työn kuormittavuudesta ja huolesta asukkaiden hyvinvoinnista. Viesti on kaikunut kuuroille korville! Hoitajilta on vaadittu äärimmäistä joustavuutta. Hoitajia on velvoitettu sijaistamaan muilla osastoilla eli kun tulet vuoroon, et aina tiedä mihin sinut määrätään. Vajaalla miehityksellä mennään kokoajan, hoitajat yrittävät hoitaa työnsä ohella myös sijaisten rekrytoinnin. Minulla tuli mitta täyteen, irtisanoudun lähipäivinä, enkä enää palaa hoitotyöhön.MIKÄ ALA OLISI HYVÄ EX-HOITURILLE?????


      • juulia
        sydän karrella kirjoitti:

        olen sh:na kehitysvammaisia hoitavassa osastossa, työ on antoisaa, mutta myös raskasta ja vaativaa. Jo muutaman vuoden ajan henkilökunta on viestittänyt "johdolle"(yksityinen palveluntuottaja) hätäänsä työn kuormittavuudesta ja huolesta asukkaiden hyvinvoinnista. Viesti on kaikunut kuuroille korville! Hoitajilta on vaadittu äärimmäistä joustavuutta. Hoitajia on velvoitettu sijaistamaan muilla osastoilla eli kun tulet vuoroon, et aina tiedä mihin sinut määrätään. Vajaalla miehityksellä mennään kokoajan, hoitajat yrittävät hoitaa työnsä ohella myös sijaisten rekrytoinnin. Minulla tuli mitta täyteen, irtisanoudun lähipäivinä, enkä enää palaa hoitotyöhön.MIKÄ ALA OLISI HYVÄ EX-HOITURILLE?????

        Niin...todellakin ymmärrän sua,kokoajan painetaan vajaa miehityksellä.Olen ite sijainen ja siipä teen kaiken paskahomman, koska pelkää että jos jotain jää tekemättä niin paikkansa menettää ja niin totta sekin että ei sitä paikka vaihtamalla parane. Oon miettinyt sh:na et psykan puoli on seuraava siirto jos vaikka pääsisi fyysisesti helpommalla....niin tai sit ei! Mieti missä oot hyvä, mut älä lyö hanskaita tiskiin koska ollaanhan me kouluja käyty ihan tarpeeks, ja vittumaista on pistää hukkkaan koulutus


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16685
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5370
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2545
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2010
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1742
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      975
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      941
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      849
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      843
    Aihe