Laminaattilattian puolesta

Olemme nyt asuneet uudessa talossa kohta 4 kk ja juuri kahden koiran vuoksi päädyimme laminaattilattioihin. Onneksi huomasin ottaa etukäteen asioista selvää ja esim. tältä palstalta sain kokemusperäistä tietoa.
Valitsimme siis mahdollisimman kovan ja paksun laminaatin, joka ei myöskään kuviopintaisena ole liukas. Päädyimme Karitman Noblesseen ja keittiössä laattakuvioiseen myös karkeapintaiseen lattiaan. Vanhempi koirista on 12 v labradori, nuorempi 10 kk, myöskin labbisneito. Joten menoa riittää!

Asuimme pari vuotta sitten asunnossa, jossa oli parkettilattiat ja vanhempi koira liukasteli siellä enemmän kuin tämä pentukoira nyt näillä karkeapintaisilla laminaateilla.
Kumpikaan koirista ei pelkää liikkua lattioilla, vaikka mattoja on tosi vähän (helpompi siivota!). Koirien kynsien ropina on tosin kuuluvaa (varsinkin jos itsellä migreenipäivä!), mutta samalla lailla kuului ropina myös parketista. Hiemankin kosteiden tassujen jäljet kyllä näkyvät valoa vasten melko selvästi, varsinkin tässä Karitman Noblesse-laminaatissa. Keittiön laattakuvioinen on jo helppohoitoisempi.
Erityisen kylmäksikään en voi lattiaa moittia, kun alla on lattialämmitys.
Ainoa mikä kaduttaa lattian valinnassa, on laminaatin väri; kahden vaaleakarvaisen koiran kanssa tumma kirsikan väri on vaikea siivottava. Mikäli haluaisi pitää lattian täysin siistinä, täytyisi varmaan useita kertoja päivässä pyyhkiä lattiat kuivalla. Joten jos nyt valitsisin laminaatin, olisi se huomattavasti vaaleampi versio.

Ainakin nämä kaksi laminaattimallia ovat sellaisia, joita voi koiraperheeseenkin suositella ja varmaankin todella hyvännäköiset ja helppohoitoiset koirattomaan, ei aivan pienten lasten perheisiin. Eli mikäli lattiaan ei tule kosteita jälkiä eikä siinä kävellä kengät jalassa, varsinkin tumma kirsikka on arvokkaannäköinen lattiamateriaali.

Kiitos vielä Laminaattori Originalille neuvoista, joita sain muuttoviikolla helmikuussa lattian puhdistuksen suhteen!