Outolemmikki

Eräänä yönä heräsin siihen, että näin pienen pikimustan opossumin eli pussirotan juoksevan huoneen ovesta sisään, hyppäävän ylitseni ja asettuvan olkapäälleni istumaan. Olin siis makuuasennossa, ja pitkissä rastahiuksissani kiehnäsi tuntematon olento. Vaistosin, että olennolla olisi mahdollisuus kehittyä pahantahtoiseksi. Näin kuitenkin edelleen unta, ja mietin miten aineettoman otuksen kanssa tulisi toimia. Sitten keksin: voisin kommunikoida sen kanssa telepaattisesti! Halusin kesyttää sen, ja paras keino, mikä juolahti mieleeni, oli antaa sille nimi. Siitä tuli siis Pörrö, ja niin myös uusi lemmikkini.

Joskus, kun lähdin kaupungille ostoksille, kävin ensin tuttavani luona ja siellä aavistin, että jokin oli seurannut minua. Sanoin tuttavalleni, että jos hänen asunnossaan juoksee jotain pientä, pörröistä ja mustaa, se kuuluu minulle ja haen sen mukaan lähtiessäni. Hän pyysi minua olemaan pelottelemasta.

Kävin talossa, jossa sanotaan kummittelevan. Siellä asuva ystäväni pilkkoi meditatiivisesti puita kirveellä, kun minä sytytin tulta saunaan. Seinän puussa oli pieni kohouma, jossa minä näin tanssivan noidan. Hänet oli vangittu saunan seinään, ja siellä hän tanssi ja muutti muotoaan korpiksi. Havaitsin myös pienen pirun, joka asui talon alla mustan kissan hahmossa. Se oli suorastaan hellyttävä pikkupiru, joka koetti tehdä ohikulkijoille ilkeyksiä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Jäin yöksi ja sain valita itse nukkumapaikkani. Jostain intuitiivisesta syystä parhaalta tuntui paikka, joka oli kohtisuoraan seinää vastan ja jalkopää sen ikkunan alla, josta aamuaurinko herättää. Ehdin olla hetken makuullani, kun tunsin pienen raapivan kosketuksen olkapäässäni. Hätkähdin ja nostin katseeni, mutta otus oli jo tiessään. Ravistelin ystäväni hereille, ja arvelin tietäväni, mikä se oli ja mistä se tuli. Ystäväni vuode oli huoneessa kulmittain, pääty osoittaen kohti vastakkaisen nurkan kiviuunia. Katsoimme uunin sisään, mutta näimme ylöspäin vain noesta mustan, pimeän hormin. Hihittelin sitä, että ystäväni oli saanut kodinhengettärekseen minun Pörröni kaksoisolennon!

Tiemme ovat osin eronneet, mutta silloin tällöin näen silmänurkassani juoksentelevan pikkumustan karvapörrin ja hymyilen.