mies sitten kosi...enkä pystynyt suoralta kädeltä vastaamaan kyllä. Haluan kyllä naimisiin...mutten voi vielä olla 100-varma, koska olemme olleet yhdessä vasta vähän yli vuoden. Ei edes asuttu kauan yhdessä. En uskalla vielä. Pelkään myös, että erilaisuutemme koituu jossain vaiheessa ongelmaksi. Siis pelkään, en missään nimessä toivo sitä. Rakastan kuitenkin miestä, vaikka yhteisymmärrystä ei aina olekaan. Ilmeisesti vastakohdat vetävät puoleensa.
Nyt kuitenkin ajattelen, että tämä epäröintini tällaisella hetkellä "vesitti" koko jutun...koko kosinnan. Minunhan "kuuluisi" riemusta kiljuen vastata kyllä, ja olla onnellinen. Edellisessä suhteessa odotin kosintaa kauan, eikä sitä koskaan tullut. Muista syistä lopulta erottiin. Luulen kyllä, että olisin pitänyt sitä naimisiinmenoa jonkinlaisena todistuksena rakkaudesta. Nyt olen kuitenkin kasvanut ihmisenä aika paljon, enkä todellakaan halua mennä naimisiin mistään muusta kuin rakkaudesta, varmana siitä että haluan viettää loppuelämäni toisen kanssa.
Mutta jollen voi olla nyt varma, voinko olla myöhemminkään? Tuntuu kamalalta, miehestä vielä enemmän kun olen tällainen...vaikka olen sanonut, ettei edetä näin nopeaa. Haluaisin, mutten vielä pysty. Mutta miksi ihmeessä en pysty :(
Nyt kuitenkin ajattelen, että tämä epäröintini tällaisella hetkellä "vesitti" koko jutun...koko kosinnan. Minunhan "kuuluisi" riemusta kiljuen vastata kyllä, ja olla onnellinen. Edellisessä suhteessa odotin kosintaa kauan, eikä sitä koskaan tullut. Muista syistä lopulta erottiin. Luulen kyllä, että olisin pitänyt sitä naimisiinmenoa jonkinlaisena todistuksena rakkaudesta. Nyt olen kuitenkin kasvanut ihmisenä aika paljon, enkä todellakaan halua mennä naimisiin mistään muusta kuin rakkaudesta, varmana siitä että haluan viettää loppuelämäni toisen kanssa.
Mutta jollen voi olla nyt varma, voinko olla myöhemminkään? Tuntuu kamalalta, miehestä vielä enemmän kun olen tällainen...vaikka olen sanonut, ettei edetä näin nopeaa. Haluaisin, mutten vielä pysty. Mutta miksi ihmeessä en pysty :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä sun täytyy itse osata ratkaista, miksi et pysty vastaamaan. Tuollasta asiaa ei voi kysyä keneltäkään muulta, koska kukaan ei voi tietää, mitä sisimmässäsi tunnet miestä kohtaan.
Kyllä epäröinti voi kertoa monestakin asiasta: Voit olla harkitseva, et kuitenkaan rakastakaan oikeasti tai tarpeeksi, et halua sitoutua......
Mistään ei voi koskaan olla varma ja harvoja asioita elämässä pystyy pelaamaan varman päälle. Elämän korttitalo, jota on rakennettu vaikkapa kaksikymmentä vuotta voi sortua minutissa.
Kanattaa miettiä, että mitä oikein olet tekemässä, jospa se vastus siitä selkiintyy.
Olkaa yhdessä pidempään ja katsokaa sitten. Eiköhän ne tunteet varmistu ajan myötä. Minustakin vuosi on lyhyt aika, miehenkin tulisi kyllä ymmärtää että haluat edetä hitaasti kun kyseessä on kuitenkin suuri päätös. Varmasti se loukkaa häntä ettet tunne samoin kuin hän tuntee sinua kohtaan, mutta jos hän sinua ollenkaan ymmärtää niin jaksaa odottaa siihen asti kunnes tiedät vastauksen kysymykseen.
Ei pitäisikään suinpäin mennä naimisiin. Etteköhän ehdi myöhemminkin, asukaa ja eläkää ensin yhdessä, MATKUSTELKAA (reissussa näkee toisesta ihan uusia puolia... :) ja nauttikaa elämästä. Naimisiin meno on niin iso juttu, että parempi miettiä kunnolla. Kyllä toisenkin se pitää ymmärtää.