hei

Minulla oli samoja ajatuksia odotusaikana. Rinnat ovat aina olleet jotenkin "tabut" ja mietin miltä imetys tuntuu. Hyvin se kuitenkin on sujunut nyt 4 kk! Älä turhia murehdi, jos ei onnistu niin ei onnistu.

mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia raskausaikana ja jo sitä aiemminkin, henkilökohtaisista syistä (raiskaus nuorempana). imetys on aina tuntunut kaikesta luonnollisuudestaan huolimatta tosi kamalalta ajatukselta. niinpä sitten päädyin monien keskustelujen jälkeen siihen ratkaisuun, että pyysin jo sairaalassa maidonerityksen lopettavan (vai oliko se estävän) lääkkeen, ja tyttöseni on kasvanut hyvin korvikkeella viimeiset neljä kuukautta. eikä muuten ole kyllä itselleni tullut mitään katumusta ratkaisustani, lähinnä olen tyytyväinen siitä, että uskalsin tehdä valintani näin, eikä mikään vauvan hoidossa ole siis vastenmielistä. neuvolassa ainakin minulle sanottiin, että jos se imetys on TOSI inhottavaa itselle, niin se voi vaikuttaa koko äiti-lapsi -suhteeseen, koska on kuitenkin niin suuri osa elämää alkuvaiheessa.. että näin täällä. :)

Omat rintani ovat ja ovat aina olleet erittäin herkät ja arka paikka minulle, mieheni on saanut kosketella vain rajoitetusti tuntemuksieni mukaan. Yhdenkään lapseni odotusaikana en ole halunnut rintoihini koskettavan lainkaan (yölläkin olen käyttänyt topattuja liivejä, etteivät isommat lapset viereen tullessaan vahingossa osuisi). Mutta kun vauva on syntynyt on imettäminen tuntunut luonnollisimmalta asialta maailmassa! Tosin silloinkaan kukaan muu ei ole saanut koskettaa rintojani, kuin vauva. (Mies parkani... imetykseni ovat kestäneet noin vuoden/lapsi.)

Eli tsemppiä vaan, kokeile ainakin imettämistä ja anna korviketta vasta jos ällötys ei hellitä oman suloisen vauvan ollessa rinnalla. Saahan se vauveli toki läheisyyttä ilman imetystäkin, kunhan pullosta syötetään sylissä, eikä sohvalla äidin viressä, kuten olen nähnyt tehtävän :(

Raskausaikana rintoja aristi enkä tykännyt kun mies koski niihin eli ei sitten koskenutkaan. Joskus suihkussa käydessä koitin pusertaa nännejä, tuleeko jo esimaitoa. Pelkkä ajatuksin maidon tulosta oli jokseenkin yököttävä. Ällötti.

Mutta vauvan synnyttyä kätilö opasti imettämään ja yllättäen se ei ollutkaan niin ällöttävää. Alussa imetys sattui ja nännit olivat hellänä kauan, mutta muuta vaivaa ei tullutkaan. Se tunne, minkä saa kun voi itse ruokkia oman vauvansa omalla kehollaan, on kyllä mahtava. Tuntee olevansa maailman tärkein ihminen. Niin että omalla kohdallani ainakaan ei tuntemukset jatkuneet synnytyksen yli. Voihan olla, että keho näin vain suojelee raskautta, tiedossahan on, että nännien stimulointi odotusaikana aiheuttaa supisteluakin.

Minulla ei tosin ole ollut aikaisemmin mitään komplekseja rintojen suhteen. Kannattaisikohan sinun jutella neuvolasta asiasta?

hei,mulla oli täysin sama juttu että nännejäni ei saanut kukaan koskea ikinä ja itteenikin epäilytti koko imetys,mutta kun synnytyksen jälkeen vauva autettiin rinnalle ja imetys alkoi,se ei ollutkaan niin kamalaa...sitä jotenki sillä hetkellä ei pidäkkään niin isona juttuna!nyt vauva on 1kk ja imetän vieläkin:) kannattaa edes yrittää niin sitten tiedät!