Hei!
Haluaisin jonkun kokeneemman sijaisvanhemman vastaavan kirjoitukseeni. Kyse on näistä sijoitetuista terveistä, mutta lievistä tunnevammaisista.
Olemme lievästi sanottuna helisemässä 5-vuotiaan tyttömme kanssa. Hän on arvaamaton, valehtelee, manipuloi, rikkoo, varastaa... On siis uskomattoman "kypsä ja nokkela" väärissä asioissa.
Olemme miettineet, että kuinka paljon johtuu taustasta ja kuinka paljon geeneistä, nimittäin biologiset vanhemmatkin ovat samaa sorttia. Toivomme, että meillä olisi jotain toivoa muokata luonnetta yhteiskuntakelpoisemmaksi, mutta saas nähdä, kuinka voimat riittävät...
Vaikea terve lapsi
21
6359
Vastaukset
- joku
Minulle joku viisaapmi sanoi aikoinaan, kun askartelin samanlaisten ongelmien kanssa.
Lapsi kokeilee, missä kulkee sinun hermostumisesi raja. Lapsi on kokenut, kuinka vanhemmat ovat raivostuneet ja suuttuneet hänelle. Nyt hän kokeilee, mitä hänen on tehtävä, että sinulta totaalisesti palaa pinna.
Vähitellen lapsi oppii, että sinä kestät. Jokainen lapsi oppii noudattamaan rajoja ja sääntöjä. Toisilta niiden oppimiseen menee vähemmän ja toisilta kauemmin. Osa ns, oireista seuraa lasta koko elämän, mutta niiden kanssa pitää oppia elämään. Helppoa se ei ole, mutta jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja niitä meidän tulee korostaa ei niitä heikkouksia.
Jaksamista elämäänne vaikeuksista huolimatta. - kuuluu oireiluun
kaikki tuo on kiintymyssuhdehäiriötä. Sitä hoidetaan teraplaylla. Eli hoidetaan kuin vauvaa. Tehdään kertausharjoitus että lapsi kokee uudelleen hoivaamisen ja tätä kautta kiintyy ja asiat alkavat luistaa. Hae lapsesi tutkimuksiin ja apua sitä kautta. Kaikki tuo lapsesi tekemä on oireilua johtuen mitä on elämässään kokenut ja jäänyt kokematta.
- reservi
kaikkea ei tarvitse oppia sietämään. eikä pelkkä kiittely vähäisistä onnistumisista ja yhteiskunnan mukaisesta käytöksestä auta ja väärän käytöksen sivuuttaminen huomioitta korjaa ongelmaa.
julmaa tai ei: meillä on aina tehty selväksi lapselle, että varastelu, toisten tavaroiden särkeminen ja valehtelu on väärin ja siitä on tullut seuraamuksia. aina ja säännönmukaisesti. ei mielivaltaisesti vaan niin, että lapselle on etukäteen tehty (ensimmäisen kerran jälkeen) selväksi mitä tapahtuu, jos homma toistuu. ja sana on sitten myös pidetty.
manipulointiin auttaa vain ja ainoastaan jatkuva skarppina olo. on pyrittävä joka aluseesta huomaamaan milloin lapsi pyrkii manipuolimaan JA SILLOIN VIHELLETÄÄN PELI POIKKI. manipulointiin ei mennä mukaan. vaan ilmoitetaan lapselle mitä hän on yrittämässä ja että ei onnistu.
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia. alamme olla lähes tavallisia. manipulointi on lähes loppunut, särkeminen oleellisesti vähentynyt.
ja lapsi on alkanut luottaa aikuiseen. siihen ettei hänen tarvitse tietää ja hallita joka asiaa ja tilannetta, että on aikuisia, jotka tekevät sen hänen puolestaan. - Helinä-keiju
reservi kirjoitti:
kaikkea ei tarvitse oppia sietämään. eikä pelkkä kiittely vähäisistä onnistumisista ja yhteiskunnan mukaisesta käytöksestä auta ja väärän käytöksen sivuuttaminen huomioitta korjaa ongelmaa.
julmaa tai ei: meillä on aina tehty selväksi lapselle, että varastelu, toisten tavaroiden särkeminen ja valehtelu on väärin ja siitä on tullut seuraamuksia. aina ja säännönmukaisesti. ei mielivaltaisesti vaan niin, että lapselle on etukäteen tehty (ensimmäisen kerran jälkeen) selväksi mitä tapahtuu, jos homma toistuu. ja sana on sitten myös pidetty.
manipulointiin auttaa vain ja ainoastaan jatkuva skarppina olo. on pyrittävä joka aluseesta huomaamaan milloin lapsi pyrkii manipuolimaan JA SILLOIN VIHELLETÄÄN PELI POIKKI. manipulointiin ei mennä mukaan. vaan ilmoitetaan lapselle mitä hän on yrittämässä ja että ei onnistu.
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia. alamme olla lähes tavallisia. manipulointi on lähes loppunut, särkeminen oleellisesti vähentynyt.
ja lapsi on alkanut luottaa aikuiseen. siihen ettei hänen tarvitse tietää ja hallita joka asiaa ja tilannetta, että on aikuisia, jotka tekevät sen hänen puolestaan.Aloittaja kysyi terveen lapsen kasvatusesta, reservi hyvä, sinä vastaat:
"
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia.
"
Eikö jotain ole mennyt pieleen, jos terveenä sijoitukseen luovutettu lapsi tarvitsee "koppaterapiaa". Herää kysymys, miksi koppaterapiaa, eli tarvitaanko sitä paikkaamaan lapsen kohtaamien uusien kasvaturmenetelmien tuomaa turvattomuutta. - Mestari itse
Helinä-keiju kirjoitti:
Aloittaja kysyi terveen lapsen kasvatusesta, reservi hyvä, sinä vastaat:
"
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia.
"
Eikö jotain ole mennyt pieleen, jos terveenä sijoitukseen luovutettu lapsi tarvitsee "koppaterapiaa". Herää kysymys, miksi koppaterapiaa, eli tarvitaanko sitä paikkaamaan lapsen kohtaamien uusien kasvaturmenetelmien tuomaa turvattomuutta.Huomenta Helinä-Keiju!
Tätä palstaa voit selata taaksepäin ja lueskella tekstejä. Huomaa, että olet uusi kirjoittaja, kun alat heti olemaan suuri asiantuntija kaikkien meidän sijaisvanhempien asioissa, jokaista neuvomassa ja kritisoimassa. Todella kivaa, että olet aktiivinen, mutta myös paljastat uskomattoman määrän tyhmyyttä ja naiviutta heti alkamalla arvostelemaan.
Taidat olla oikein suurikin asiantuntija.
Ehkä sinä juuri osaisit kasvattaa kaikki nämä meille sijaisvanhemmille sijoitetut lapset. Kuultaa epäluulo meidän kunnollisuutta ja sitoutuneisuutta kohtaan.
Rahapuoli on kai jo käsitelty, olette biot halunneet kaikki tulot ja summat ja verokortitkin varmaan näkyviin.
nyt kun vielä sulatat sen raskaat tosiasian, että me teemme tätä kutsumuksesta ja haluamme oppia rakastamaan näitä lapsia. Emmekä edes vie niitä bioilta.
Emme ansaitse katkeruuttasi,emme huostaanota lapsia, vaan hoidamme niitä. Parhaan kykymme mukaan, ja se on vuosien varrella hankittua hiljaista tietoa.
terveisiä
kana - Helinä-keiju
Mestari itse kirjoitti:
Huomenta Helinä-Keiju!
Tätä palstaa voit selata taaksepäin ja lueskella tekstejä. Huomaa, että olet uusi kirjoittaja, kun alat heti olemaan suuri asiantuntija kaikkien meidän sijaisvanhempien asioissa, jokaista neuvomassa ja kritisoimassa. Todella kivaa, että olet aktiivinen, mutta myös paljastat uskomattoman määrän tyhmyyttä ja naiviutta heti alkamalla arvostelemaan.
Taidat olla oikein suurikin asiantuntija.
Ehkä sinä juuri osaisit kasvattaa kaikki nämä meille sijaisvanhemmille sijoitetut lapset. Kuultaa epäluulo meidän kunnollisuutta ja sitoutuneisuutta kohtaan.
Rahapuoli on kai jo käsitelty, olette biot halunneet kaikki tulot ja summat ja verokortitkin varmaan näkyviin.
nyt kun vielä sulatat sen raskaat tosiasian, että me teemme tätä kutsumuksesta ja haluamme oppia rakastamaan näitä lapsia. Emmekä edes vie niitä bioilta.
Emme ansaitse katkeruuttasi,emme huostaanota lapsia, vaan hoidamme niitä. Parhaan kykymme mukaan, ja se on vuosien varrella hankittua hiljaista tietoa.
terveisiä
kanaRahapuolta ei ole käsitelty loppuun. Minusta biologisten vanhempien pitää saada vaikka sosiaaliviranomaisilta tarkistaa, paljonko kuluja heidän lapselleen on myönnetty ja miten ne on käytetty. Kulut ovat veronmaksajien kustantamia eikä kyse ole sijaisvanhempien rahoista lainkaan. Se, mitä palkkiota ja muita tuloja sijaisvanhemmilla on ei ole mielestäni niin tärkeää kuin tämä kuititomasti hoidettu kulukysymys. Ilmeisesti sijaisvanhemmilla on vaikeuksia erottaa palkkio ja kulut toisistaan.
Lapsen rakastamisen oppimiseen ei luulisi kauan menevän. Jos kestää kauan oppia rakastamaan kodissaan asuvaa, huonosti käyttäytyvää lasta, niin siinä voi tilanne karata käsistä, kun ei tunne empatiaa ja rakkautta sitä lasta kohtaa, jota saattaa joutua käsittelemään kovin rankaisuin. Pitkäaikaisena asiantuntijana varmaan tiedätkin tämän jo. - Tarzaa
reservi kirjoitti:
kaikkea ei tarvitse oppia sietämään. eikä pelkkä kiittely vähäisistä onnistumisista ja yhteiskunnan mukaisesta käytöksestä auta ja väärän käytöksen sivuuttaminen huomioitta korjaa ongelmaa.
julmaa tai ei: meillä on aina tehty selväksi lapselle, että varastelu, toisten tavaroiden särkeminen ja valehtelu on väärin ja siitä on tullut seuraamuksia. aina ja säännönmukaisesti. ei mielivaltaisesti vaan niin, että lapselle on etukäteen tehty (ensimmäisen kerran jälkeen) selväksi mitä tapahtuu, jos homma toistuu. ja sana on sitten myös pidetty.
manipulointiin auttaa vain ja ainoastaan jatkuva skarppina olo. on pyrittävä joka aluseesta huomaamaan milloin lapsi pyrkii manipuolimaan JA SILLOIN VIHELLETÄÄN PELI POIKKI. manipulointiin ei mennä mukaan. vaan ilmoitetaan lapselle mitä hän on yrittämässä ja että ei onnistu.
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia. alamme olla lähes tavallisia. manipulointi on lähes loppunut, särkeminen oleellisesti vähentynyt.
ja lapsi on alkanut luottaa aikuiseen. siihen ettei hänen tarvitse tietää ja hallita joka asiaa ja tilannetta, että on aikuisia, jotka tekevät sen hänen puolestaan.Olemme olleet nyt kaksi vuotta samoilla jäljillä kuin kerroit teidän olevan. Lapsella on terapia lähdössä käyntiin. Meillä on neljä biologista "ihan tavallista" lasta, kuitenkin kaikki tietenkin erilaisia, joten kokemusta lastenkasvatuksesta on. Emmepä arvanneet kuinka vaativaa tämä tunnevammaisen lapsen kasvattaminen on. Ja tosiaan välillä tulee niiiin turhauttava olo ja mietiskelee, onko meillä mitään vaikutusmahdollisuuksi.... Niin ja siis vanhemmat tosi hankalia tyyppejä, päihde- ja huumeongelmaisia. ovat hyväksyneet sijoituksen, mutta vähän että heidätkin pitäisi "sijoittaa", mieluiten samaan perheeseen kuin lapsi :)
- Helinä-keiju
reservi kirjoitti:
kaikkea ei tarvitse oppia sietämään. eikä pelkkä kiittely vähäisistä onnistumisista ja yhteiskunnan mukaisesta käytöksestä auta ja väärän käytöksen sivuuttaminen huomioitta korjaa ongelmaa.
julmaa tai ei: meillä on aina tehty selväksi lapselle, että varastelu, toisten tavaroiden särkeminen ja valehtelu on väärin ja siitä on tullut seuraamuksia. aina ja säännönmukaisesti. ei mielivaltaisesti vaan niin, että lapselle on etukäteen tehty (ensimmäisen kerran jälkeen) selväksi mitä tapahtuu, jos homma toistuu. ja sana on sitten myös pidetty.
manipulointiin auttaa vain ja ainoastaan jatkuva skarppina olo. on pyrittävä joka aluseesta huomaamaan milloin lapsi pyrkii manipuolimaan JA SILLOIN VIHELLETÄÄN PELI POIKKI. manipulointiin ei mennä mukaan. vaan ilmoitetaan lapselle mitä hän on yrittämässä ja että ei onnistu.
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia. alamme olla lähes tavallisia. manipulointi on lähes loppunut, särkeminen oleellisesti vähentynyt.
ja lapsi on alkanut luottaa aikuiseen. siihen ettei hänen tarvitse tietää ja hallita joka asiaa ja tilannetta, että on aikuisia, jotka tekevät sen hänen puolestaan.Kalloterapia kuulostaa karkealta kieleltä puhuttaessa kenestä hyvänsä. Ei kuvittelisi äidin käyttävän niin epäempaattista ilmaisua paljon kärsineestä lapsestaan. Suhdetta lapseen ilmentää se, kunka sijaisäiti lapselle ja lapsesta puhuu.
- Kummamamma
Helinä-keiju kirjoitti:
Kalloterapia kuulostaa karkealta kieleltä puhuttaessa kenestä hyvänsä. Ei kuvittelisi äidin käyttävän niin epäempaattista ilmaisua paljon kärsineestä lapsestaan. Suhdetta lapseen ilmentää se, kunka sijaisäiti lapselle ja lapsesta puhuu.
Taitaa olla sanat sekaisin.
Koppaterapiasta löydät lisätietoa teraplaysta.
Ideana lyhyesti käydä pikkulapsen koppa-aika uudelleen läpi, hymyillä pienelle avuttomalle lapselle kopassa, huolehtia ja hoitaa. Tehdä kaikkea, mitä pienen vauvan kanssa tehdään ja uudelleen muodostaa turvallinen kiintymyyssyhde ja antaa korjaavia kokemuksia RAD:sta kärsivälle lapselle. - Helinä-keiju
Kummamamma kirjoitti:
Taitaa olla sanat sekaisin.
Koppaterapiasta löydät lisätietoa teraplaysta.
Ideana lyhyesti käydä pikkulapsen koppa-aika uudelleen läpi, hymyillä pienelle avuttomalle lapselle kopassa, huolehtia ja hoitaa. Tehdä kaikkea, mitä pienen vauvan kanssa tehdään ja uudelleen muodostaa turvallinen kiintymyyssyhde ja antaa korjaavia kokemuksia RAD:sta kärsivälle lapselle.Koppaterapia se olikin. Löysin linkin:
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=205&slide_id=1708&language_id=1
Ammattilaisten hommaa näköjään. - Helinä-keiju
Helinä-keiju kirjoitti:
Koppaterapia se olikin. Löysin linkin:
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=205&slide_id=1708&language_id=1
Ammattilaisten hommaa näköjään.Löysin vaatimukset ja edellytykset koppaterapeutin koulutukseen:
"
Theraplay-terapiakoulutukseen voi hakea koulutuksensa päättänyt ammattihenkilö, joka työskentelee viran /toimen/ työn puolesta lasten ja perheiden kanssa (eli on ammattinsa puolesta oikeudellisesti vastuussa näistä perheistä) tai jolla on välitön työnohjauksellinen yhteys alan ammattialaisen kanssa ( yksityiset ammatinharjoittajat). Yleensä tämä tarkoittaa joko ammatillista loppututkintoa (esim. sairaanhoitajat, toimintaterapeutit, varhaiskasvatus- ja sosiaalialan kasvattajat tms.) tai soveltuvaa korkeakoulu- tai yliopistotutkintoa (esim. lastenpsykiatrit, psykologit, puheterapeutit, sosiaalityöntekijät) ja joilla on soveltuvaa lisäkoulutusta tälle sovellusalueelle.
"
http://www.theraplay.fi/tpl-vaatimukset.htm
Monella paikkakunnalla Suomessa on mahdollisuus vielä lapsi koppaterapiaan, häthätää kun luin netistä. Korvaako sijaislapsen kulukorvaus koppaterapian. Minusta kuuluisi korvata, en kylläkään löytänyt taksoja, mutta yleensä aika kallista kai tuonkaltaiset toiminnat ovat, vai korvaakohan kela, ettei sijaisvanhempien tarvitse maksaa omasta pussistaan, koska silloin ymmärrän, ettei rahaa enää riitä muihin kuluihin vähään aikaan. - reservi
Helinä-keiju kirjoitti:
Aloittaja kysyi terveen lapsen kasvatusesta, reservi hyvä, sinä vastaat:
"
jatkuvaa varoillaan oloa. jatkuvaa valmiina oloa. mutta on meillä 4 vuodessa tuottanut koppaterapian kanssa tuloksia.
"
Eikö jotain ole mennyt pieleen, jos terveenä sijoitukseen luovutettu lapsi tarvitsee "koppaterapiaa". Herää kysymys, miksi koppaterapiaa, eli tarvitaanko sitä paikkaamaan lapsen kohtaamien uusien kasvaturmenetelmien tuomaa turvattomuutta.mir tuolla kyselikin kuinka paljon sinulla on todellista tieoa ja kokemusta sijoituksista.
etkä vastannut
mutta tokihan tiedät, että sijoitettaessa lapsi on terve, kun hän ei ole fyysisesti sairas. siis ei aidsia, ei hepatiittia, ei down tai muuta kehitysvammaa, ei cp-oireita, ei jo synnytyksen yhteydessä näkyvää FAS/FAE oireistoa.
loppu onkin sitten onnen kauppaa.
terveenä sijoitettu lapsi voi kärsiä kiintymyssuhdehäiriöstä, kuten meidänkin lapsemme. hän voi kärsiä sisään kätketystä vihasta (jota avuttomana 2-vuotiaana tunsi äitiä pahpinpitelevää isäpuolta kohtaan) ja kaikki nämä ja monet muut ongelmat tulevat esiin, kun lapsi on siirretty pois tarumatisoivista oloista. arkiseen tavalliseen elämään. jossa on tilaa muullekin kuin eloonjäämiselle. ja jos sijaisperhe on hyvä, se huomaa lapsen ongelmat. huono sijaisperhe ei välitä oireista, ei hae niille hoitoa ja lapsi jää edelleen yksin ongelmineen.
hyvä sijaisperhe auttaa lasta auttamaan itseään. tunnistamalla traumat ja viemällä hoitoon. ei se helinä-parka helppoa ole. taistella saa hoitopaikan löytämisen eteen ja rahoituksen järjestämiseksi. täälläkin päässä.
mutta me emme ole niitä traumoja aiheuttaneet, me vain tunnistamme ne. niin lapsessa kuin lapsen vanhemmisakin. - Helinä-keiju
reservi kirjoitti:
mir tuolla kyselikin kuinka paljon sinulla on todellista tieoa ja kokemusta sijoituksista.
etkä vastannut
mutta tokihan tiedät, että sijoitettaessa lapsi on terve, kun hän ei ole fyysisesti sairas. siis ei aidsia, ei hepatiittia, ei down tai muuta kehitysvammaa, ei cp-oireita, ei jo synnytyksen yhteydessä näkyvää FAS/FAE oireistoa.
loppu onkin sitten onnen kauppaa.
terveenä sijoitettu lapsi voi kärsiä kiintymyssuhdehäiriöstä, kuten meidänkin lapsemme. hän voi kärsiä sisään kätketystä vihasta (jota avuttomana 2-vuotiaana tunsi äitiä pahpinpitelevää isäpuolta kohtaan) ja kaikki nämä ja monet muut ongelmat tulevat esiin, kun lapsi on siirretty pois tarumatisoivista oloista. arkiseen tavalliseen elämään. jossa on tilaa muullekin kuin eloonjäämiselle. ja jos sijaisperhe on hyvä, se huomaa lapsen ongelmat. huono sijaisperhe ei välitä oireista, ei hae niille hoitoa ja lapsi jää edelleen yksin ongelmineen.
hyvä sijaisperhe auttaa lasta auttamaan itseään. tunnistamalla traumat ja viemällä hoitoon. ei se helinä-parka helppoa ole. taistella saa hoitopaikan löytämisen eteen ja rahoituksen järjestämiseksi. täälläkin päässä.
mutta me emme ole niitä traumoja aiheuttaneet, me vain tunnistamme ne. niin lapsessa kuin lapsen vanhemmisakin.Pyritäänkö tuossa koppaterapiassa luomaan kiintymyssuhde sijaisvanhempiin? Käsitin (taas) ihan väärin kun kuvittelin, että siinä vahvistetaan oikean äidin (ja/tai isän) ja lapsen välistä suhdetta.
"
Theraplayn mallina on ollut luonnollinen ja terve pikkulapsen ja vanhemman suhde. Vanhemmat otetaan terapiaan mukaan, ensin tarkkailijoina ja myöhemmin rinnakkaisterapeutteina. Theraplay-menetelmällä hoidetaan lapsen ja hänen huoltajiensa vuorovaikutussuhteen häiriöitä.
"
Tähän viitaten:
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=205&slide_id=1708&language_id=1 - Ent.sijoitettu myös
Helinä-keiju kirjoitti:
Pyritäänkö tuossa koppaterapiassa luomaan kiintymyssuhde sijaisvanhempiin? Käsitin (taas) ihan väärin kun kuvittelin, että siinä vahvistetaan oikean äidin (ja/tai isän) ja lapsen välistä suhdetta.
"
Theraplayn mallina on ollut luonnollinen ja terve pikkulapsen ja vanhemman suhde. Vanhemmat otetaan terapiaan mukaan, ensin tarkkailijoina ja myöhemmin rinnakkaisterapeutteina. Theraplay-menetelmällä hoidetaan lapsen ja hänen huoltajiensa vuorovaikutussuhteen häiriöitä.
"
Tähän viitaten:
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=205&slide_id=1708&language_id=1Kun lapsi ei voi asua kotona ja ensimmäisten elinvuosien aikana on kokenut vanhemman hylkäämistä niin tunne puolella kuin fyysisesti, niin silloin sitä "koppaterapiaa" antavat useinmiten sijaisvanhemmat (koska lapsi asuu siellä).
Silloin, jos vanhemmat ovat "sekaisin" eivätkä osaa ajtella omaansa saati lapsensa parasta, niin heidän kanssa tuota terapiaa ei voi enään tehdä. Siihen vaaditaan ihmissuhde joka pysyy, jotta lapsi voi kiintyä. Kiintymysprosessi taas on lapsen elämänkannalta oleellinen, että hän pystyisi mahdollisimman "terveeseen" aikuisuuteen.
Itse olen käynyt oman terapiani vasta hiljattain, mutta sen teho omaan elämääni on ollut äärimmäisen ällistyttävä! Voin sanoa, että olen aikalailla toinen ihminen, mitä yli vuosi sitten ja oppinut "luottamaan" muihin kuin itseenikin.
Itselläni ainoat kiinteät suhteet (joissa en ole voinut kuitenkaan olal lapsi, vaan äiti/isä) ovat olleet suhteet veljiini.
Se, että lapsella ei ole mitään pysyvää suhdetta elämässä ei ole kovinkaan tervettä lapsen kannalta. Ja päihdevanhemmat, jotka eivät ole saaneet hoidettua sairauttaan eivät tähän kykene (kuten myöskään pahasti mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat, jotka eivät ole kyenneet parantumaan) ja heidän kanssaan ei silloin ko. terapiaa voida toteuttaa. - Helinä-keiju
Ent.sijoitettu myös kirjoitti:
Kun lapsi ei voi asua kotona ja ensimmäisten elinvuosien aikana on kokenut vanhemman hylkäämistä niin tunne puolella kuin fyysisesti, niin silloin sitä "koppaterapiaa" antavat useinmiten sijaisvanhemmat (koska lapsi asuu siellä).
Silloin, jos vanhemmat ovat "sekaisin" eivätkä osaa ajtella omaansa saati lapsensa parasta, niin heidän kanssa tuota terapiaa ei voi enään tehdä. Siihen vaaditaan ihmissuhde joka pysyy, jotta lapsi voi kiintyä. Kiintymysprosessi taas on lapsen elämänkannalta oleellinen, että hän pystyisi mahdollisimman "terveeseen" aikuisuuteen.
Itse olen käynyt oman terapiani vasta hiljattain, mutta sen teho omaan elämääni on ollut äärimmäisen ällistyttävä! Voin sanoa, että olen aikalailla toinen ihminen, mitä yli vuosi sitten ja oppinut "luottamaan" muihin kuin itseenikin.
Itselläni ainoat kiinteät suhteet (joissa en ole voinut kuitenkaan olal lapsi, vaan äiti/isä) ovat olleet suhteet veljiini.
Se, että lapsella ei ole mitään pysyvää suhdetta elämässä ei ole kovinkaan tervettä lapsen kannalta. Ja päihdevanhemmat, jotka eivät ole saaneet hoidettua sairauttaan eivät tähän kykene (kuten myöskään pahasti mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat, jotka eivät ole kyenneet parantumaan) ja heidän kanssaan ei silloin ko. terapiaa voida toteuttaa.Olen vähän skeptinen siitä, että sijoituslapselle terapeutit antavat koppaterapiaa sijaisvanhempien kanssa, koska hänenhän pääsääntöisesti pitäisi mennä takaisin kotiin eikä silloin ole tarkoituksenmukaista tiivistää tämän lapsen suhdetta muihin kuin omiin vanhempiin koppaterapian avulla. Malli on 60-luvulta peräisin, mutta vaatimukset terapian antamiseen ovat korkeat, joten eiköhän ammatti-ihmiset paneuduttuaan lapsen tilanteeseen sitten osaa ratkaista, että lapsen kanssa tulee koppaterapiaan se, jonka luokse lapsi sitten kaiken järjen mukaan jää asumaan koko lapsuutensa ajaksi (vaikka asiasta päättävätkin sosiaaliviranomaiset). Tätä läheistä kiintymyssuhdetta ei voi varmaankaan terapoida niin, että lapsi kiintyy moniin eri setiin ja täteihin. Aika vallitseva tuntuu koppaterapiamenetelmä olevan Suomessa, johtuen varmaan hyvistä tuloksista. Jotenkin vaan jäi vaivaamaan, ettei sattuisi puoskarointia, kun on kuitenkin kyse pienestä lapsesta ja hyvin herkistä tieteenalasta tunnetasolla vaikutettaessa. Ettei käy niin, että kiintymystä ohjaillaan väärään henkilöön, koska tuskin voidaan sitten enää alkaa vastaavaa toistamaan uudestaan varsinaiseen äitiin kun lapsi menee kotiin. Vai voiko. Alan professorilta olisi hyvä saada vastaus, jos jollekin sattuisi silmiin osumaan tämä Suomi 24 -palsta.
- mutta vastaan
Helinä-keiju kirjoitti:
Olen vähän skeptinen siitä, että sijoituslapselle terapeutit antavat koppaterapiaa sijaisvanhempien kanssa, koska hänenhän pääsääntöisesti pitäisi mennä takaisin kotiin eikä silloin ole tarkoituksenmukaista tiivistää tämän lapsen suhdetta muihin kuin omiin vanhempiin koppaterapian avulla. Malli on 60-luvulta peräisin, mutta vaatimukset terapian antamiseen ovat korkeat, joten eiköhän ammatti-ihmiset paneuduttuaan lapsen tilanteeseen sitten osaa ratkaista, että lapsen kanssa tulee koppaterapiaan se, jonka luokse lapsi sitten kaiken järjen mukaan jää asumaan koko lapsuutensa ajaksi (vaikka asiasta päättävätkin sosiaaliviranomaiset). Tätä läheistä kiintymyssuhdetta ei voi varmaankaan terapoida niin, että lapsi kiintyy moniin eri setiin ja täteihin. Aika vallitseva tuntuu koppaterapiamenetelmä olevan Suomessa, johtuen varmaan hyvistä tuloksista. Jotenkin vaan jäi vaivaamaan, ettei sattuisi puoskarointia, kun on kuitenkin kyse pienestä lapsesta ja hyvin herkistä tieteenalasta tunnetasolla vaikutettaessa. Ettei käy niin, että kiintymystä ohjaillaan väärään henkilöön, koska tuskin voidaan sitten enää alkaa vastaavaa toistamaan uudestaan varsinaiseen äitiin kun lapsi menee kotiin. Vai voiko. Alan professorilta olisi hyvä saada vastaus, jos jollekin sattuisi silmiin osumaan tämä Suomi 24 -palsta.
Kiintymyssuhteen muodostuminen on ensiarvoisen tärkeää lapselle, jopa hengissäsäilymisen vuoksi. Jos kiintymyssuhde on huono omaan vanhempaan tai sitä ei ole, sitä voidaan yrittää korjata myöhemminkin. Kuitenkin mitä pikemmin, sen parempi lapselle. Hyvä kiintymyssuhde avaa lapselle monta uutta ulottuvuutta elämässä tunnetasolla. Kun lapsella on yksi turvallinen kiintymyssuhde, hän alkaa luottaa itseensäkin ja seuraavaksi myös muihin toisiin ihmisiin. Koppaterapian avulla on kait saatu pieniä "ihmeitä" aikaan lasten kehityksessä.
Lasta ei voi vaatia odottamaan, että koska hänen vanhempansa ovat "valmiita" esim. juuri koppaterapiaan. Jos lapselle tarjoutuu mahdollisuus hoitoon, se pitää aloittaa. Koska omat biologiset vanhemmat eivät useinkaan ole valmiita tähän, niin sitä hoitoa tehdään sitten sijaisperheessä.
Kiintymyssuhde, joka muodostuu sijaisperheessä, palvelee myös suhdetta biologisiin vanhempiin. Sillä mitä terveempi ja hyvinvoiva lapsi, sitä paremmin hän pystyy solmimaan jatkossakin erilaisia ihmissuhteita. Kiintymyssuhde ei ole ainut oikea suhde lapsen ja biologisen vanhemman välillä, tietenkin toivottavaa, mutta huostaanotetun lapsen kohdalla usein puutteellinen. Miksi lapsi ei saisi uutta mahdollisuutta heti, kun se on mahdollista? - lapsen pitää
mutta vastaan kirjoitti:
Kiintymyssuhteen muodostuminen on ensiarvoisen tärkeää lapselle, jopa hengissäsäilymisen vuoksi. Jos kiintymyssuhde on huono omaan vanhempaan tai sitä ei ole, sitä voidaan yrittää korjata myöhemminkin. Kuitenkin mitä pikemmin, sen parempi lapselle. Hyvä kiintymyssuhde avaa lapselle monta uutta ulottuvuutta elämässä tunnetasolla. Kun lapsella on yksi turvallinen kiintymyssuhde, hän alkaa luottaa itseensäkin ja seuraavaksi myös muihin toisiin ihmisiin. Koppaterapian avulla on kait saatu pieniä "ihmeitä" aikaan lasten kehityksessä.
Lasta ei voi vaatia odottamaan, että koska hänen vanhempansa ovat "valmiita" esim. juuri koppaterapiaan. Jos lapselle tarjoutuu mahdollisuus hoitoon, se pitää aloittaa. Koska omat biologiset vanhemmat eivät useinkaan ole valmiita tähän, niin sitä hoitoa tehdään sitten sijaisperheessä.
Kiintymyssuhde, joka muodostuu sijaisperheessä, palvelee myös suhdetta biologisiin vanhempiin. Sillä mitä terveempi ja hyvinvoiva lapsi, sitä paremmin hän pystyy solmimaan jatkossakin erilaisia ihmissuhteita. Kiintymyssuhde ei ole ainut oikea suhde lapsen ja biologisen vanhemman välillä, tietenkin toivottavaa, mutta huostaanotetun lapsen kohdalla usein puutteellinen. Miksi lapsi ei saisi uutta mahdollisuutta heti, kun se on mahdollista?saada uusi mahdollisuus turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Lapsi joka ei ole saanut hyvää kiintymyssuhdetta omaan biologiseen äitiin/isään niin se ilmenee vakavina häiriöinä koko lapsuuden ja myös voin sanoa että riesaa se koko loppuiän.
Meillä aloitettiin välittömästi "koppaterapia" eli me kutsumme sitä sylihoidoksi. Lapsi oli silloin yhdeksän vuotias. Eikä meillä edes tullut mieleen että odottaa bioäidin kuntoutumista ja että se kiintymyssuhde sitä kautta korjaantuisi. Lapsella on siellä aivan liikaa suuria pettymyksiä ja hyjekymisiä.
Nykyään koemme sen että biologinen äiti vaan tekee tuhotyötä siihen mitä me olemme saaneet aikaan. Hänen aiheuttamat pettymykset lapselleen bioäiti aina kääntää meidän syyksi ja näin lapsi usein kokee pettymyksiä meitäkohtaan. Tämähän on väärin ja näitä joudumme sitten korjailemaan kaikenaikaa. On yhteiset palaverit ja asiat pohditaan selviksi juuri silläkertaa mutta kun selän kääntää niin taas sama syyttely ja vääristely. Tee siinä sitten parannuksia lapsen tunnetasolla. Tilanne on hyvin ristiriitainen ja sen lapsikin jo ymmärtää mutta lojaalisuus on niin vahva omaa äitiä kohtaan että ei halua sanoa asiaa niin kuin se todellisuudessa on.
Tuo "koppaterapia" on mielestäni hyvin välttämätön ja ilman sitä kiitymyssuhdetta ei lapsi kykene löytämään tunnetta joka olisi perustana hyvälle luottamukselle ja kehitykselle kohti aikuisuutta ja niitä tärkeitä ihmissuhteita joita me jokainen tarvitsemme.
Tässä ei ole mielestäni kysymys ollenkaan siitä että tahdomme omia lapsen vaan halu auttaa lasta elämään onnellisena niitä hetkiä joita tulevaisuus myös hänelle tuo tullessaan. Mahdollisuus on myös kokea se uusi tunne omaa bioäitiä tai bioisää kohtaan jotka ovat aiheuttaneet sen vakavan häiriön ja puutteen lapsuusaikana.
Toivon että biot olisivat ymmärtäväisiä ja eivät käsitä näitä hoitoja vihamielisenä yrityksenä ryöstää lapselta tunteet heitä kohtaan.
- sijaisäitskä
Meille tuli nelivuotias juuri tuollainen 11 vuotta sitten. Olemme odottaneet ilmeisesti ihmettä, olemme kaikki tehneet. Jutelleet ja jutelleet. Terapiat on käyty jne.
Mikään ei auta. Juuri kun luulee, että nyt menee paremmin tulee taas valheet ym.
Se on niin syvällä se mitä on oppinut varhaislapsuudessa ja tietenkin geenitkin vaikuttavat. Olemme tulleet siihen tulokseen, että turhaa työtä olemme tehneet kaikki nämä vuodet. - tzojo
heippa Tarzaa,
huh, kuulostaa karsealta mutta niin tutulta.Vaikka en olekaan sijaisvanhempi (vaan sijaislapsi) ja "tavallinen" vanhempi, niin aihe on tuttu.
Minulla ja biosisaruksilla on kaikilla ollut vastaavia oireita, kenellä enemmän, kellä vähemmän. Itse sain taivaan lahjana ammattiauttajan, jonka kanssa jo lapsena muodostui luottamukselliset välit. Hän pakotti näkemään sen, että olen/olimme oppineet valehtelun varastamisen biokodista käyttäytymismallina josta VOI oppia poiskin!
Ihan totta, oli pakko valhedella ettei tullut pieksetyksi tai ettei tule "ilmiantaneeksi" vanhempien juttuja. Oli pakko varastaa kotoa (rahaa) tai kaupasta jotain saadakseen sisarusten kanssa syödä; edellisestä kerrasta saattoi olla useita päiviä.Ja kun bioperheessämme esim minä alle kouluikäisenä huolehdin perheen vauvasta ja koitin järjestää hänellekin ruokaa :O
Meidän auttajamme ja omat sijaisvanhempani ymmärsivät sen, että tässä on oikeasti lapsi taistellut henkensä pitimiksi ja pitänyt sitä vielä ihan normaalina käyttäytymisenä! Minut ainakin pakotettiin näkemään heti sijoituksen jälkeen, että moinen toiminta on väärin ja että mikä on se syy miksi olen oppinut toimimaan noin? Asia vei toki pitkään, mutta hiljaa hyvää tulee. Ahaa-oivallusten kautta voittoon :)
Hirveästi voimia sinulle ja muillekin kaltaisillesi!Minun laihanliru neuvoni on, että lapsi/nuori pitäisi saada puimaan käyttäytymistään jonkun sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa voi/saa ottaa yhteen, ja vaikka raivotakin, mutta jolla on mahdollisuudet saada nuori ymmärtämään ne syyt toimintamallin takana.- sijaislapsemme arjesta
ennen huostaanottoa sekä melkein aina kun on ollut äitinsä luona viikonloppuisin. Pettymys on ollut se ainainen ruoan ja kotirauhan etsiminen se on kuin suurin tehtävä selviytyäkseen sen pyhänseudun hengissä. Mutta siitä ei ole saanut hiiskua sanallakaan. Vasta nyt vuosien kuluttua tulee esille karmeita totuuksia.
Luottamiksen kehittyminen vie aikaa kopska siihen edelleen on bioäiti vaikuttamassa hyvin kielteisesti.
Valehtelu on se joka tekee tästä meidän sijoitetusta lapseta aivan onnettoman ja vaikean kaikkine ongelmineen.
- Tarzaa
Tää siis kuului oikeastaan tähän kohtaan :)
Todella paljon kaikista vastauksista kiitos. Kaikki olette vähäksi aikaa pysäyttäneet minut hieman eri näkökulmasta miettimään asiaa. Ja mikä parasta jonkinlainen realistinen optimismi kurkkaa lähes jokaisen kirjoittajan rivien välistä.
Ja joku sanoi, että täällä vaan haukutaan.... Minulla taisi olla hyvä tuuri!
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853