Mitä pelkäät?

tapahtuisi jotakin pahaa, tai että häntä tulevaisuudessa kiusattaisiin tai hyljeksittäisiin minun taustani ja edesottamusteni vuoksi. En ehkä osaa olla äiti arjessa, mutta mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin ainoan ja ainoaksi jäävän lapseni hyvinvointi, ja teen mitä tahansa että hän voisi olla ylpeä sekä itsestään että minusta äitinä. Toiseksi pelkään sitä, että koska en kykene olemaan hänelle jokapäiväinen äiti, tyttäreni kehitys viivästyy tai häiriintyy, mikä on melko realistinen pelko. Toisaalta, tiedän etten kykene tarjoamaan hänelle asioita, joita hän tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi, tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi pieneksi tytöksi, koska olen pelkkä tyhjä kuori, täysin hukassa itsenikin kanssa. En oikeastaan pelkää enää mitään muuta, paitsi sitä etten saisi laulaa, näytellä ja rakastaa jotakuta joka aidosti rakastaa minua.

...liitettävissä jännittämiseen. Vaikea niitä kahta välillä erottaa. Itsesuggestio joissakin tapauksissa saattaa auttaa. Itselläni, hävettävää kyllä on pimeän pelko ihan järjetön. Terapioin itseäni "käskyttämällä" käveleen pilkkopimeässä metsässä, ei auta, päinvastoin tulee muita pelkotiloja. Ps. Yötkin joutuu kuin pienet lapset nukkuun yövalon kanssa. On tää surkeeta ja aikuinen ihminen viel!!

... annan periksi. että en jaksa valittaa. että luovutan. että tulen "lampaaksi". että hyväksyn kaikki "herroilta" tulevan.
että tulen suomalaiseksi.

Nyt kuule kysäisit niin syvällisen kysymyksen että jos minä, "kotitekoinen psykolooki", tuohon kunnolla vastaisin niin lukisitte vielä huomenna ehtoopäivälläkin tekstiä.
Paitsi olisitte kuukahtaneet jo sitä ennen.
Mitä se pelko oikeastaan on?
Tietenkin sitä pelkää "tavallisia" asioita; esiintymistä,huumehörhöisiä,karhu-emoa pentuineen,auton pimahtamista liikennevaloihin,jotain sattuneen jos tytär ei ilmesty kotiin eikä puhelimeen vastata...
Kuolemaa pelkäsin elämäni jossain vaiheessa mielettömästi,miksei tavallaan vieläkin.Mutta elämäni olen sittemmin antanut Suurempiin Käsiin joten uskon sitten vain,muuta en voi.
Pelko taitaa olla loppujen lopuksi valtavaa epätietoisuutta,kun ei tiedä mitään.
Öh,tuli huonosti ilmaistua,mutta tuonne päin jotenkin.
Muutama vuosi sitten olin täydellisen varma että minulla on eräs vakava sairaus.Kaikki oireet viittasivat siihen ja lääkärikin vihjaili sinnepäin.Silloin kyllä PELKÄSIN ja paniikkioireet pahensivat tilannetta.
Pelko siitä että liikunta kyky häviää,kivut...ja kuinka pääkoppa kestäisi kaiken.
Onneksi ei ollut pahempaa,sen jälkeen olenkin opetellut elelemään päivää kerrallaan.Ja ennenkaikkea tosiaan voittamaan niitä pelkoja.
Toki se on sitä taistelua joskus hikipääs,mutta hitsit notta jotkut hölmöt pelot on jo melkein nujerrettu.
Nyt mietin että voinko minä tämän vastauksen lähettää,ei kai tämä ole liian syvällinen...
Eikun menoksi,naps...

joitain opettajia ja tiettyjä tunteja. Esimerkiksi käsitöitä ja liikuntaa ;) Hyvin on pärjännyt niilläkin mitättömillä taidoilla, jotka Luoja on suonut, vaikkei tunnilla tosiaankaan loistanutkaan ;)

Kuolema on yksi jota omalla tavallaan pelkää. Sekin on tietysti turhaa, koska asia tulee eteen joskus kuitenkin. -kirjoitit

Ja vastaan. En enää pelkää kuolemaa, koska elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto.

On luonnollista, että ihmisellä on pelko kuolemaan, kyllä se kannattaa ottaa tosissaan, missä ikuisuutensa viettää. Jeesus on voittanut kuoleman ja Hän on ainut tie Iskän luo, muuten hukumme kaikki.

ei tarvii pelätä. Nykyajan aineet ja menetelmät; sekä henkilökunta on erilaista kuin silloin, kun me oltiin kouluhammaslääkärin vastaantotolla. Siellä ei lirkuteltu, vaan hampaat nyhdettiin pois, that´s it.