Vai pelkäätkö mitään?
En tiedä, onko se pelkäämiseksi luokiteltavaa, mutta kyllä perhoset pyörii mahassa, kun on esim. esiinnyttävä, puhuttava tms. ihmisjoukolle. Tai mentävä hammaslääkäriin ;) Joskus tullut mieleen, miten oivallista hammaslääkärin olisi kiusata, vaikkapa epämieluisaa verovirkailijaa ;)
Pimeä yö ei houkuttele ulos. Syksyinen varsinkaan.
Kuolema on yksi jota omalla tavallaan pelkää. Sekin on tietysti turhaa, koska asia tulee eteen joskus kuitenkin.
Kai ihminen eniten pelkää, että jotain pahaa sattuu perheelle tai itselle; menetys, sairaus tai kuolema.
Pelkäämällä ei sinänsä "voita" mitään, kyllä kaikki on Isommissa käsissä.
En tiedä, onko se pelkäämiseksi luokiteltavaa, mutta kyllä perhoset pyörii mahassa, kun on esim. esiinnyttävä, puhuttava tms. ihmisjoukolle. Tai mentävä hammaslääkäriin ;) Joskus tullut mieleen, miten oivallista hammaslääkärin olisi kiusata, vaikkapa epämieluisaa verovirkailijaa ;)
Pimeä yö ei houkuttele ulos. Syksyinen varsinkaan.
Kuolema on yksi jota omalla tavallaan pelkää. Sekin on tietysti turhaa, koska asia tulee eteen joskus kuitenkin.
Kai ihminen eniten pelkää, että jotain pahaa sattuu perheelle tai itselle; menetys, sairaus tai kuolema.
Pelkäämällä ei sinänsä "voita" mitään, kyllä kaikki on Isommissa käsissä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tapahtuisi jotakin pahaa, tai että häntä tulevaisuudessa kiusattaisiin tai hyljeksittäisiin minun taustani ja edesottamusteni vuoksi. En ehkä osaa olla äiti arjessa, mutta mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin ainoan ja ainoaksi jäävän lapseni hyvinvointi, ja teen mitä tahansa että hän voisi olla ylpeä sekä itsestään että minusta äitinä. Toiseksi pelkään sitä, että koska en kykene olemaan hänelle jokapäiväinen äiti, tyttäreni kehitys viivästyy tai häiriintyy, mikä on melko realistinen pelko. Toisaalta, tiedän etten kykene tarjoamaan hänelle asioita, joita hän tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi, tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi pieneksi tytöksi, koska olen pelkkä tyhjä kuori, täysin hukassa itsenikin kanssa. En oikeastaan pelkää enää mitään muuta, paitsi sitä etten saisi laulaa, näytellä ja rakastaa jotakuta joka aidosti rakastaa minua.
Jälleen tällainen "tilitys" mitä ei vaan voi ohittaa. Koskettava.
Jos tuon kaiken näet itsessäsi, et tosiaan ole mikään tyhjä kuori. Puolet ongelmasta on ratkaistu jo siinä vaiheessa kun tiedostaa oman osuutensa, harva ihminen pystyy siihen.
Tsemppiä sinulle.
...liitettävissä jännittämiseen. Vaikea niitä kahta välillä erottaa. Itsesuggestio joissakin tapauksissa saattaa auttaa. Itselläni, hävettävää kyllä on pimeän pelko ihan järjetön. Terapioin itseäni "käskyttämällä" käveleen pilkkopimeässä metsässä, ei auta, päinvastoin tulee muita pelkotiloja. Ps. Yötkin joutuu kuin pienet lapset nukkuun yövalon kanssa. On tää surkeeta ja aikuinen ihminen viel!!
... annan periksi. että en jaksa valittaa. että luovutan. että tulen "lampaaksi". että hyväksyn kaikki "herroilta" tulevan.
että tulen suomalaiseksi.
Nyt kuule kysäisit niin syvällisen kysymyksen että jos minä, "kotitekoinen psykolooki", tuohon kunnolla vastaisin niin lukisitte vielä huomenna ehtoopäivälläkin tekstiä.
Paitsi olisitte kuukahtaneet jo sitä ennen.
Mitä se pelko oikeastaan on?
Tietenkin sitä pelkää "tavallisia" asioita; esiintymistä,huumehörhöisiä,karhu-emoa pentuineen,auton pimahtamista liikennevaloihin,jotain sattuneen jos tytär ei ilmesty kotiin eikä puhelimeen vastata...
Kuolemaa pelkäsin elämäni jossain vaiheessa mielettömästi,miksei tavallaan vieläkin.Mutta elämäni olen sittemmin antanut Suurempiin Käsiin joten uskon sitten vain,muuta en voi.
Pelko taitaa olla loppujen lopuksi valtavaa epätietoisuutta,kun ei tiedä mitään.
Öh,tuli huonosti ilmaistua,mutta tuonne päin jotenkin.
Muutama vuosi sitten olin täydellisen varma että minulla on eräs vakava sairaus.Kaikki oireet viittasivat siihen ja lääkärikin vihjaili sinnepäin.Silloin kyllä PELKÄSIN ja paniikkioireet pahensivat tilannetta.
Pelko siitä että liikunta kyky häviää,kivut...ja kuinka pääkoppa kestäisi kaiken.
Onneksi ei ollut pahempaa,sen jälkeen olenkin opetellut elelemään päivää kerrallaan.Ja ennenkaikkea tosiaan voittamaan niitä pelkoja.
Toki se on sitä taistelua joskus hikipääs,mutta hitsit notta jotkut hölmöt pelot on jo melkein nujerrettu.
Nyt mietin että voinko minä tämän vastauksen lähettää,ei kai tämä ole liian syvällinen...
Eikun menoksi,naps...
Liian syvällistä vaan asiaa.Ihminen tosiaan kyllä pelkää asioita jotka ovat itselle tuntemattomia,sairaus on yksi niistä,lähinnä siinäkin epätietoisuus ;)Itselle on jäänyt pelko
siitä että poikani on jäänyt auton alle 5 vuotta sitten,mitään pahempaa ei käynyt oli iso suojelusenkeli mukana. Mutta vielä tänä päivänäkin huomaan että pelkään hänelle sattuvan jotain,hassu juttu mutta ei tälläisista asioista nähtävästi niin helposti yli pääse;)
joitain opettajia ja tiettyjä tunteja. Esimerkiksi käsitöitä ja liikuntaa ;) Hyvin on pärjännyt niilläkin mitättömillä taidoilla, jotka Luoja on suonut, vaikkei tunnilla tosiaankaan loistanutkaan ;)
Kuolema on yksi jota omalla tavallaan pelkää. Sekin on tietysti turhaa, koska asia tulee eteen joskus kuitenkin. -kirjoitit
Ja vastaan. En enää pelkää kuolemaa, koska elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto.
On luonnollista, että ihmisellä on pelko kuolemaan, kyllä se kannattaa ottaa tosissaan, missä ikuisuutensa viettää. Jeesus on voittanut kuoleman ja Hän on ainut tie Iskän luo, muuten hukumme kaikki.
ei tarvii pelätä. Nykyajan aineet ja menetelmät; sekä henkilökunta on erilaista kuin silloin, kun me oltiin kouluhammaslääkärin vastaantotolla. Siellä ei lirkuteltu, vaan hampaat nyhdettiin pois, that´s it.