Meillä oli kaksi monirotuista koiraa(tyttö ja poika).He olivat olleet yhdessä koko elämänsä eli 8.5 vuotta.Viikko sitten poikakoira kuoli äkillisesti.Nyt tyttökoira vaikuttaa olevan hieman allapäin,syö kuitenkin hyvin.Toivoisimme kuulevamme kokemuksia vastaavasta tilanteesta.Miten toinen koira selviää pitkäaikaisen kumppanin menetyksestä?
Koiran suru
Birgit
92195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se työntää pään perseeseen ja kuolee.
Kummallista tämä nykymaailma. Ihmiset luulee että koska koira tuijottaa sinua kosteilla silmillään se tuntee ja ajattelee samallalailla kuin ihminen. Ei todellakaan ! Suhteellisuudentaju on kadonnut jonnekkin. Ei koira tajua sellaisia kiintymyksen tunteita kuin ihmiset. Niille on ruoka ja lämmin paikka nukkua tärkeintä. Ihmiset joilla ei ole lapsia, korottaavat koiran lasten tasolle.
Joo, ei siis ole kokemuksia, mutta koira on ja kun ton edellisen kommentin luin niin pakko oli kommentoida... Koirat on laumaeläimiä ja osaa kyllä tuntea kiintymystä niin ihmisiä kuin muitakin eläimiä kohtaan, jaksamista vaan sinulle ja hauvallesi!
Itselläni on kokemusta sikäli, että kotonani (vanhempieni luona) oli kolme koiraa, joista yksi kuoli myös äkillisesti. Toiset kaksi olivat jonkin aikaa, muutaman päivän ainakin, vähän ihmeissään tilanteesta, etsivät tätä kuollutta koiraa ja kiersivät taloa levottomina, mutta kyllä se ohi meni aikanaan. Tietysti tässä tapauksessa jäljelle jäi kaksi koiraa, joilla oli seuraa toisistaan.
Uskoisin, että koirasi toipuu menetyksestä, ja todellakin uskon, että eläimilläkin on tunteita ja nekin kokevat kiintymystä läheisiinsä... Jaksamista ja voimia Sinulle, Birgit!
meillä samanlainen tapaus parisen vuotta sitten.. koissu ei edes syönyt pariin päivään..yritin piristellä sitä kaikin tavoin..se auttoi vähän.. kyllä meidän koissu näyttää selvinneen siitä..mutta ei varmastikaan ole unohtanut rakasta ystäväänsä..=(
olen pahoillani koissusi vuoksi!!!
Kyllä koira suree että voi jopa kuolla.
Naapurillani oli suomen pystykorvarotuinen koira joka oli aina ollut isännän perään eniten,
koira oli 7,5 v kun isäntä sairastui yllättäen ja kuoli jonkun viikon päästä. Heillä ainakin koira suri isäntänsä että kuoli kuukauden isännän jälkeen.
Samantapaisia tapauksia on paljon.Oma kasvattini Minelan Balsami, Meri, esiintyy Welmu kennelin kotisivujjen alkupäässä ja näyttää ainakin minusta siltä, kuin itkisi.Meri oli minulle kaikki kaikessa, ja minä hänelle. .Maailma on täynnä tunteettomia ihmisiä, joista yhden, Jani Ultamon, saaliiksi Meri joutui. Tapauksesta on nyt kulunut yli10 vuotta, mutta joka ikinen päivä suren omaa tyhmyyttäni, mutta muuta en enää voi. Meri, muisttan sinut kuolemaani saakka.
Meidän 9-vuotias vipukka ainakin oli selvästi masentunut vanhemman koiramme kuoleman jälkeen. Tosin saattoi osaksi johtua siitä, että itsekin tietenkin olin maassa.
Koira söi huonosti ja nukkui paljon.
Päätimme pikimmiten hankkia sille uuden kaverin.
Saman rotuinen 5-vuotias poika saapuikin perheeseemme parin kuukauden kuluttua. Ja piristi sekä minut, että vipurouvan.
Koiran suru on eräänlaista stressiä. Se voi pukata pintaan fyysisinä oireina; vaikkapa jatkuvina silmätulehduksina tms.
Uusi koira oli ainakin meille hyvä lääke, vaikka itsestä silloin tuntui, etten olisi vielä ollut aivan valmis tulokkaaseen.
meillä kuoli vanha koiramme 16vuotiaana neljä vuotta ehtivät olla nuoremman 4v koiramme kaverina .nuormpi koira on ollut perusterve mutta heti vanhemman koirn kuoltua tuli tassu tulehdus varpaiden väliin tekeepehmeitä patteja jotka eivät ole auki eivätkä vuoda nyt kuitenkin leviää nyt jo muihinkin tassuihin ,lääkäristä olemme saaneet 2 erilaista rasvaa mutta mikään ei näytä auttavan ,ihmetyttää kun se puhkesi ensin toiseen etutassuun ja nyt levunnyt myös muihin,tuli mieleen voisko kuolemalla olla osuutta tassutulehduksen äkilliseen tulemiseen ,koskaan aiemmin ei ole ollut , voihan se olla myös sattuma ,nyton tulehduslääkkeet meneillään,on niin turvaton olo kun ei tietoa mitä pitäisi tehdä.
Meillä oli kaksi nuorempaa narttua kun uroksemme piti lopettaa. Tytöt olivat kovin hädissään kun johtaja hävisi yllättäen. Haudankin ympärillä ne pyöri jonkun aikaa, mutta ajan kanssa ne tottu olemaan kahdestaan. Nuoriahan ne oli, en tiedä, voihan vanhempi koira ottaa hyvinkin raskaasti elämän kumppanin menettämisen.