Jadeketun tarina

Olen pyörinyt useamman vuoden tällä / näillä palstoilla kun olen kärsinyt kovaa vauvakuumetta.
Olen siis 30-kymppinen nainen. Onnellisesti ollut mieheni kanssa 10 vuotta, joista 9 kihloissa ja 2 naimisissa. Perheeseemme kuuluu kanssa kissa. Joka muuten rakastaa lintujen laulua. Tykkää vastailla niille.

Molemmilla on vakituinen ja hyvä työ. Velkaa ei ole, terveyttää piisaa ja elämä on hyvin. Vuoden vaihteessa puhuimme mieheni kanssa, että josko voisimme vihdoinkin jättää pillerit pois, kun esikoisen aika olisi jo tulla maailmaan. Mieheni antoi vihdoinkin asialle vihreää valoaa. (Takana usean vuoden vauvakuume, josta on siis puhuttu)

Minulla oli viimeisen pillerilaatan jälkeen kuukautiset helmikuussa. Seuraavia odotin sitten huhtikuun 20 päivään. Tämän jälkeen on sitten temput tehty ilman ehkäisyä. Ja viime perjantaina, kun meillä oli firman bileet, niin tein aamulla varmuuden varalta testin. Ei näyttänyt mitään, joten ok. Joten otin muutaman drinksun.
Sitten la-su oli heikko olo ja tein testin, tuli haalea haamu. Sitten tein uudelleen tiistaina, se sama haamu tuli hieman voimakkaampana.

Soitin asiasta sitten Espoon paikalliseen terveysasemalle ja kysyin, että kuinka toimin jatkossa, kun iloinen perhetapahtuma näyttää tapahtuneen. Että pitääkö terveysasemalla ottaa vielä uusi testi jne. Että kuinka nyt sitten jatkossa. Niin arvatkaa, mitä oli happaman vastaanottovirkailijan ensimmäiset kommentit puhelimeen, kun olin esittänyt asian. Meillä ei abortteja tehdä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Siis mitä helevettiä? Kakistelin vähän aikaan ja sanoin, että siis enkö mä just sanonut, että tää on meidän esikoinen ja toivottu lapsi. Seuraava vastaus oli, että meillä ei testejä tehdä raskauden varmistukseksi. Vähän alkoi sapettaa ja löin luurin korvaan.

Koska asia jäi vaivaamaan minua, niin otin ja ostin kolmannen testin, jotta saan mielen rauhan. Heräsin tänään 25.5.06 yöllä kamalaan pissahätään ja tein kolmannen kerran testin. Se haamuviiva oli edelleen ohut, mutta voimakkaampi. Sen jälkeen en ole saanut nukuttua laisinkaan. Minun tekisi mieli huutaa koko asia maailmalle, mutta ehkä on parasta olla vielä hiljaa, ainakin siihen saakka kun 12 viikkoa on mennyt. Pelottaa, jos tulee keskenmeno tms. Joten täällä sitä ollaan raskaana esikoista odotellessa ja omien laskelmieni mukaan lapsi jos kaikki menee hyvin, niin tammikuun lopussa, eli tulisin jäämään äitiyslomalle ennen joulunpyhiä. Vähän ihanaa. Onnea kaikille yrittäneille, plussanneille ja muuten vaan palstalla surffaileville. Olkaa onnellisia ja rakastakaa toisianne.