Mitäs pidätte ajatuksesta matkustaa omatoimisesti Mexicoon? Onko mitään järkeä lähteä tutkimaan maata kuukaudeksi tai jopa pariksi? Vai riittääkö 14 päivää aurinko matkojen yms. kautta? Tuleeko paljo halvemmaks asustella paikallisissa hostelleissa vai turvautuako hotelliin? Paljon kannattaa ottaa valuuttaa mukaan, käykö dollarit? Mayat kunniaan.
Mexico kiehtoo minua.
BMW
6317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mua kiehtoo kans Mexico, mä lähtisin sinne heti, jos vaan olis mahdollista. Oon ollut sielä parikin kertaa. Ei kannata lähtee vaan kaheksi viikoksi, vaan kaheksi kuukaudeksi. Se on kuitenkin niin kaukana. Siellä on paljo nähtävää ja yks halvin motelli maksaa 11 euroa/yö. Lähe ihmees.
Missä se semmonen motelli on, sehä tulee halvemmaks ku suomessa asuminen.. Paljo siit on matkaa itse kaupunki Mexicoon, entä rannalle? Minkälaiset on surfaus mahdollisuudet?
niitä motelleja on ympäri mexicoa, sielä missä ite olin, oli ihan meksikonlahden rannalla, paikka oli Veracruz tai Poza Rica. Sieltä oli rannalla about puolen tunnin matka. Neljä tuntia kesti matka Mexico cityyn
Joo tämä sälli kiittää.
sit kuin meni matka. Et tuu katumaan
vaimoni kanssa n. 20 vuotta sitten pari viikkoa Meksikossa. Onhan se varmaan siitä muuttunut. Mutta ensiksi: Meksikon peson merkkihän on sama kuin USAn dollarin, joten ostattepa jotain, tai ajatte junalla, bussilla, taksilla tms., muistakaa AINA ensin kysyä HINTA PESOINA, muuten saatte maksaa dollareissa eikä teillä ole siihen nokan koputtamista! Kokenut kaikki tietää ...
Dollari oli ja on varmaan vieläkin siellä paras valuutta maksamiseen monessa paikassa, mutta pesoja kannattaa tyrkyttää aina ensin.
Joka paikassa löytyi pikkuhotelleja, siistejä ja niissä saattoi tinkiä hinnasta.
Ajoimme Mexico Citystä Acapulcoon bussilla yli Sierra Madren, samoin takaisin ja se matka oli totisesti unohtumaton. Bussissa oli 1. ja 2. luokka, ja kun 1. luokassa piti olla ilmastointi, otimme sen. Ilmeni kuitenkin, että ilmastointi oli sanonut työsuhteensa irti eikä ikkunoita 1. luokassa saanut auki, 2. luokkaan taas ei mahtunut enää. Istuimme kuskin takana ja pidimme vuoren rinteitä alastullessa kiinni edessä olevasta kauhukahvasta, kun kuski jokaisessa serpentiinimutkassa teki ristinmerkin ja polki lisää vauhtia. Tasangolle päästyä valuimme hikeä!
Sitten oli edessä muutaman kilometrin suora ja näin jo kaukaa tiellä olevan esteen. Lähemmäksi tultuamme jouduimme pysähtymään, este oli sotilaiden pystyttämä piikkilanka-aita, jonka takan keskellä maantietä oli jalustalla raskas konekivääri ja mies sen kahvoissa! Hien tulo senkun lisääntyi ja seuraavaksi bussiin astui kaksi raskaasti aseistettua sotilasta. Toinen jäi bussin keulaan, toinen tarkasti bussin matkustajat. Meistä ne eivät olleet kiinnostuneita, mutta paikallisten paperit syynättiin kyllä tarkasti. Enkä ole kyllä koskaan nähnyt ihmisten istuvan niin hiljaa paikallaan ja tuijottavan suoraan eteensä silmien värähtämättä kuin kanssa-matkustajiemme! Ilmeisesti heillä ei ollut sotilaista kovin hyviä kokemuksia. Mutta Acapulcoon pääsimme ja viikon pyörimme siellä. Siihen aikaan se ei ollut sentään aivan niin täyteen rakennettu eikä täynnä jenkkejä kuin mitä se nyt näyttää tv:stä katsottuna.
Ihmiset Meksikossa olivat noin yleensä ottaen hyvin ystävällisiä ja me todella pidimme matkastamme. Nyt on ollut puhetta, että josko lähdettäis uudestaan, kun jäi niin paljon näkemättä ....
Muuten: takaisin Mexico Cityyn ajoimme bussissa yöllä ja 2. luokassa ja kuutamo Sierra Madrella oli aivan mahtava kokemus. Vahinko, ettei siihen aikaan ollut videokameraa ...