Tevehdys kaikille ja erityisesti cavalieerien omistajille, sillä minulla olisi teille kysymys koskien kastrointia.
Millaisia kokemuksia teillä on uroskoiran kastroinnista eli millaiseksi koiranne muuttui operaation jälkeen, miksi kyseinen operaatio tehtiin, vaikuttiko turkkiin; lähtikö karvaa enemmän?? Yms.
Kiitos, jos viitsitte vastailla...auttaisi hirmuisesti!!
Millaisia kokemuksia teillä on uroskoiran kastroinnista eli millaiseksi koiranne muuttui operaation jälkeen, miksi kyseinen operaatio tehtiin, vaikuttiko turkkiin; lähtikö karvaa enemmän?? Yms.
Kiitos, jos viitsitte vastailla...auttaisi hirmuisesti!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi haluat leikata cavalierisi?
...siksi, että koira tuntuu haluavan lähteä omille teilleen (tuskin kovin pitkälle lähtisi mutta kuitenkin) ja moni ystäväni suosittelee kastrointia (heillä ei cavoja). Ja koska minulla ei ole omakohtaista kokemusta kastroinnista, ajattelin kysyä muiden kokemuksia ja siten punnita kumpaakin vaihtoehtoa.
Edellinen koirani (ei cavalier) kuoli mätäkohtuun ja uroksillakin ilmeisesti kivessyöpä on aika yleinen, joten haluaisin turvata koirani elämän ainakin näiltä osin.
Jokainen koirahan on yksilö ja kukaan ei etukäteen voi sanoa, millaiseksi koira operaation jälkeen muuttuisi, mutta sellainen fiilinki on tullut, että suurin osa kokemuksista on ihan positiivisia.
Onpa kurjaa, että koirasi on alkanut tuolla tavalla karkailemaan! Se on kyllä erittäin hyvä syy leikata se. Ihmettelin aluksi tuota kastrointia, mutta omat koirani eivät karkailekaan. Jos alkaisivat, niin ehdottomasti leikkauttaisin ne, koska mieluummin ilman palleja kuin liiskana auton alla. Missäs päin muuten asustelet? Ois kiva saada juttukavereita cavalierin omistajista :)
Meillä cavalierin kastrointi aiheutti sen että ei enää jyskyttänyt tyynyjä sängyssämme. Alkoi ruoka maittaa ja lihoi kilon. Turkista tuli tuuheampi ja pörröinen ja osaksi siksi näyttää vielä lihavammalta.
Lenkille on yhtä innokas lähtemään ja haistelee samaan malliin kuin aikaisemminkin. Ylipainosta voi johtua että ei enää jaksa juosta pyörän vieressä (toivottavasti ei johdu sydämestä).
Minusta luonne ei ole ratkaisevasti muuttunut. Tiedän kyllä erään collien jonka omistajat katuvat päätöstään.
alkoi caviksella maistua ruoka ihan erilailla...ennen oli raksuja aina kupissa nyt syö kaiken mitä löytää/saa kiinni. Kiltti ja kultainen on kylläkin, mutta ruuan kanssa saa olla tarkkana.
Meillä leikattiin lähinnä sen takia, että alkoi merkata sisälle.
Muuten ei leikkaus tainnut koiraa muuttaa (ei merkkaa enää sisälle) lenkillä tykkää käydä niin paljon kun pääsee, on leikkisä (meillä on kissa kaverina) mutta on vähän sellainen jurojuntti myös. Tuskin tuo johtuu leikkauksesta mutta esim. tykkää kyllä lapsista (omista ja vieraista) mutta jos oikein riehuvat ja esim. pelaavat sisällä sählyä ärsyyntyy kyllä siitä, tai jos joku pieni lapsi pääsee nyppimään turkista. En siis ole ihan vakuttuunut ettei tekisi mitään (näykkäisi esim.) jos tilanne olis hälle jotenkin stressaava.
Hei!
Suosittelisin ensin kokeilemaan koiran kouluttamista, niin että pysyisi hallinnassa myös irti ollessa. Cavalierit ovat persoja herkuille ja olenpa kouluttanut erästä cavalieriani pelkkiä käpyjä palkintona -niillä on kiva leikkiä, kun on onnistunut tempuissa. Taskut täyteen käpyjä tai makkaraa ja treenaamaan irrallaan olemista -olen aika varma, että kunhan pidät jatkuvasti yhteyden koiraan; puhumalla, maiskuttamalla, yms positiivisella ääntelyllä, paljon kehuja, ei huutamista ja tärkeimmällä; katsekontaktilla, niin kyllä onnistuu. Se vaatii sinulta jonkin verran ajankäyttöä, mutta on takuulla miellyttävämpää, kuin hoitaa leikkauksesta toipuvaa kipeää koiraa.
Minulla on tällä hetkellä cavalier narttu, joka on järjestyksessä viides rotunsa edustaja minulla. En ole edes ajatellut leikkuuttaa koiriani karkailun vuoksi, vaan olen kouluttanut ne pysymään omalla tontilla. Cavalierit ovat herkkäluonteisia, joten koulutuksen tulee olla, pehmeällä äänellä höpöttämistä, mukavaa ja innostavaa herkkupaloilla/lelulla vehtaamista.
Minä leikkuutin aikoinaan cavalier-uroksen, koska sillä oli piilokives, joka alkoi kasvaa vatsaontelossa. Koiran toipuminen oli hidasta ja kivuliasta ja sitä oli vahdittava jatkuvasti, ettei yrittänyt hyppiä sänkyyn tms ja että antoi haavan olla rauhassa. Se yksilö vielä pelkäsi kuollakseen eläinlääkäristä ostamaani kauluria -oli puoli päivää täysin liikkumatta, kun laitoin kaulurin kaulaan, joten en kiusannut sillä asialla enempää, vaan tyydyin itse vahtimaan ettei nuole haavaansa.
Noin kuukausi leikkauksesta koiralla alkoi tolkuton karvanlähtö, luulin sen kaljuuntuvan täysin. Mutta, kun karvan lähtö loppui koiralle kasvoi uskomattoman tuuhea turkki.
Painoa tuli muutama kilo, painonnousu tapahtui heti, kun otteeni herpaantui vauvan tullessa taloon.
Koiran luonne ei oikeastaan muuttunut, tai jos muuttuikin, niin pehmeämpään suuntaan, saattoihan se johtua vauvankin tulosta, että "karvainen vauva" tarvitsi enemmän sylttelyä.