Kauheeta... koko päivän minusta on tuntunut, että joku katselee mua. Että joku olisi selkäni takana, vaikkei siellä oikeasti ketään ole. Koko ajan on pakko kääntyä katsomaan, onko siellä ketään. Jos sivummalla on jotain vähän epämääräistä, ja joka ei ole siinä paikassa koko ajan, sivusilmällä näen, että se on joku. Tää on aivan kamalaa!!! Miten mä pystyn nukkumaan, jos tuntuu että joku on huoneessa!
Ketä katselee..
Liisa
5536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeile rukousta, se on hyvä apu jos pelkää ja pyydä tätä "jotakin" poistumaan, ystävällisesti.
Jos et tiedä tehneesi mitään erityistä mistä voisi aiheutua moista, uskon että tuo tunne menee aikanaan ohi.
Ihmisellä on luonnostaan aivoissa kyky käsitellä mahdollisia tulevia vaaratilanteita, ja tämä kyky ilmenee mm. pelkoina tai vaikkapa painajaisunina.
Aikoja sitten kun ihminen eli lähempänä luontoa ja alituisessa vaarassa, olivat unet ja kuvitelmat, jotka nyt tunnemme painajaisina ja pelkoina tapa valmistautua kamppailuun todellisia vaaroja vastaan.
Nykyään kun meillä ei ole enää vaaraa joutua luolaleijonan raatelemaksi tai mammutin jyräämäksi, tuntuvat nuo alitajunnassa olevat mekanismit usein selittämättömiltä. Varsinkin korostuessaan noin kuten sinulla Liisa.
Vakuutan, että kyse on todennäköisesti juuri tästä. Et ole edes tulossa hulluksi. Normaalia aivotoimintaa.
Minä lähinnä miettisin sitä miks sulla on semmonen olo? Ootko tehny jotain sellaista mikä on hävettävää ja siks tuntuu että joku/kaikki katselee.
Ihmismieli on noon jännä paikka, että alkaa vähemmästäkin viirata. Veikkaan että olet jostain vain ahdistunut ja sun pääs käsittelee sen asian noin.
ISO VELI VALVOO
Tuttu tunne, minullakin on juuri tuollaisia tuntemuksia muutamaa päivää ennen kuin SE tapahtuu. Välillä olo on melkein tuskainen kun tunnen miten lähellä se jokin on minua, tarkkailee ja tutkii.
Joskus, mutta harvemmin tuntuu kuin niitä olisi kaksi, tarkkailemassa minua... ja niin niitä varmaan onkin koska aina kun ne saapuvat hakemaan minua niitä on kaksi.
Ne tulevat yöllä, ilmestyvät vaan tyhjästä, joskus kirkkaan valon välähdyksen saattelemina. Joka kerta on yhtä kauhea, makaan vaan paikoillani enkä voi edes huutaa vaikka kuinka yrittäisin. Ensin ne vaan seisovat liikkumatta vähänmatkan päässä minusta, kauhu jota tunnen on sanoinkuvaamaton, sappea nousee joka kerta nieluuni. Sitten ne tulevat lähemmäksi, toisella niistä on jonkinlainen piikki jonka päässä on kirkas pieni valo, tämä jolla se valopiikki on kädessään tulee viereeni ja pistää piikin otsalleni ja heti minua alkaa huimata ihan hirveästi, sitten menee muisti.
Herään aamulla kamalaan päänsärkyyn ja oksetuksen tunteeseen, molemmat menevät kyllä ohi päivänmittaan mutta pelko jää.
Tämä tapahtumaketju toistuu lähes aina kahden kuukauden välein, ensin alkaa se tunne että jokin on takanani ja katselee minua.
En ole kertonut tästä vielä kenellekään, en usko että kukaan voisi uskoa minua, tuskin lääkäritkään. On kai vain elettävä tämän asian kanssa... niin pitkään kuin jaksan.