Kielon suudelma

CFC

Näin hänet jo kaukaa. Vene lipui kiireettä kohti mökkilaituria puisten aironlapojen kimaltaessa viileästä vedestä noustessaan.

Hän oli lähtenyt jo aikaisin aamulla järvelle. Ja nyt soudeltuaan, ja tietäessään että minä olen jo herännyt, hän palaa takaisin.

Istuin katselemassa vaimoni valkoiseen villapaitaan verhottua selkää ja vaalean kullankimalteisia hiuksia ja mietin, oliko järvellä ollut tuulista ja kylmää, oliko hän ohittanut ne karikot niemenkärjessä juuri siten miten olin ne hänelle neuvonut väistämään. Mutta kaikki oli jokatapauksessa mennyt hyvin. Ja toivoin, että soutelumatka oli sujunut mukavasti ja nautinnollisesti, sillä tiesin miten hän rakasti kauniita kesäaamuja ja luonnonrauhaa, sitä miten kalat aamuisin hyppivät vedenpinnalla ja miten kaislikko suhisee vasten veneenkylkiä,

...miten aurinko nousee.

Vene kohahtaa rantahiekkaan ja hän heiluttaa minulle hymyillen. Miten hän jaksaakin aina olla niin iloinen ja hyväntuulinen.

Kolmekymmentäkahdeksanvuotias nainen eikä hiukkaakaan työuupumusta tai mustia silmänalusia. Terve, elämänmyönteinen ja kaunis vaaleaverikkö ilman kenkiä rantahiekassa kiskomassa venettä syvemmälle rantaan. Hänellä on kaunis vartalo valkoisten kesävaatteiden alla, ja juuri hankitut aurinkolasit otsallaan hiuspantana. Hän elää ja on onnellinen, yhden, pesästään jo lennähtäneen tyttölapsen äiti... minun vaimoni.

Pyörittelen sormusta nimettömässäni ja hymyilen hänelle hänen astellessa kohti terassia. Kahvikuppi ja leivät ovat valmiina pöydällä odottamassa hän pianistinsormiaan ja vilkkuvaa katsettaan kauniisti kaartuvien ripsien alla.
Hän tulee hennosti tömisten pitkin lankkulattiaa ja kumartuu ylleni ja suutelee otsaani. Otan häntä kiinni molemmista olkavarsista ja vedän hänet lähemmäs. Me suutelemme avioliitonoloisen suudelman. Hän rakastaa minua yhä, minä tunnen sen hyvin syvällä itsessäni. Minäkin rakastan häntä.

Hän kertoo koko venematkansa lusikoiden kahviaan ja hypistellen tekemiäni leipiä pöydällä mietteliäänä. Ajattelen, että onko niissä jokin vika. Mutta niissä ei ole mitään vikaa. Ne ovat valmistettu sillä aivan samalla kaavalla jolla aina taiteelliset leipäni teen.

Hän haukkaa palasen ja kehuu etikkapaprikaa jumalalliseksi. Miten ruoka onkin niin hyvää ulkona, mökillä, luonnossa jossa ihmisen paikka oikeasti on.

Sitruunamehun jäät kilisevät tarjoilukannussaan kun hän kaataa itselleen keltaisenkarvasta juomaa pitkään lasiinsa, pauhellen samalla mökkinaapurimme uudesta veneestä. En tiennyt tätä. Uteliaisuuteni herää ja yritän kurkistaa ohitse koivujen, mutta laihoin tuloksin. En haluaisi kaataa puita jotka antavat meille näkö- sekä tuulensuojan. Koivut ovat yhtä kauniita kesäaamussa kuin hän, Afroditeni, meren kuohasta syntynyt jumalatar, jonka pehmeä iho ja kaaret valkoisiin lakanoihin kietoutuneena vangitsevat minut yöllisillä savukematkoillani eteensä ja unohduttaa ajan kulumisen.

Seison hänen nukkuvan ja raukean vartalonsa vieressä, ja ihailen sitä kuin Milon jalustalleen nukahtanutta Venusta.

Hän katsoo minua silmiin ja puhelee kaikkialla tuoksuvista kieloista lehtometsän rinteillä, miten ihana onkaan niiden tuoksu ja valkoinen väri. Hän on niin onnellinen, niin täynnä elämää.

Olen juuri myrkyttänyt hänet. Viimeinen joka häntä tänäaamuna suuteli, oli sitruunamehssa uivat Kielot.

Hän lopettaa hymyilyn ja miettimisen, pitelee suutaan kädellään ja tuntee jonkin polttavan kitalakeaan ja kieltään, vatsaa.
Hän juo lisää sekoittamaani myrkkyä lasistaan yrittäen huuhtoa alas epämukavuuden sustaan vain pahentaen omaa tilaansa. Kyynelet alkavat valua hänen silmistään ja hän pitelee vatsaansa voihkien.
Minä istun katselemassa kahvikuppi kädessäni hänen alkanutta kuolinkamppailuaan ja sekoittelen lisää sokeria juomaani. Hän huutaa tuskasta ja hänen kasvonsa vääristyvät hirvittävään irvistykseen myrkyn runnellessa esteettä hänen sisälmyksiään. Hän kaatuu polvilleen ja huutaa apua minulta, kyselee mikä hänelle tuli. Syön yhden voileivän lisää. Olen laittanut siihen meetvurstia ja suolakurkkuja. Mielestäni parempaa ei olekaan.

Hän vapisee polvillaan terassilla ja oksentaa. Se ei enää häntä auta. Hänen sydämensä alkaa saada rytmihäiriöitä ja vapina lisääntyy. Hän yökkii turhaan ulos elimistöstään soluihin ehtineitä glygosiidejä ja vaihtaa kasvojensa värin violetinharmaaseen ja kaatuu terassille kyljelleen hirveissä tuskissa.
Sydän lakkaa lyömästä. Suupielestä valuu valkoista vaahtoa. Hän on kuollut - kuin patsas.

Voi olla mahdollista, että pihakoivuni ovat lahoja sisältään, mietin.

21

1497

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • W G

      Sun maailmas on viehättävä, se on jollain oudolla tavalla samaan aikaan herkkä ja raaka. Tässä pätkässä sä särjet todellisuuden vasaralla, mutta kauniisti. Jotenkin muistuttaa mua parittelevasta rukoilijasirkasta.

      Yksi juttu tuli mieleen. Lopun patsasjuttua vois terävöittää, että lukija varmasti tajuaa että (tämä) kuolema on ennenkaikkea esteettinen elämys, joka ylevöittää katselijansa. Virittää hurmaantuneeseen tunnelmaan. Tyyppi vois kuulla päässään sinfoniamusiikkia tai päivitellä pakahtuneena ympäröivän luomakunnan kauneutta. Murha on suuri hetki miehen elämässä. Vai jättääkö se tämän tyypin kylmäksi?

      • CFC

        Tuohon kysymykseesi vastaus, että jättääkö murha tämän tyypin kylmäksi?

        Seuraava lause oikeastaan ratkaisi sen miksi tarina päättyy totaaliseen kylmyyteen:

        "Syön yhden voileivän lisää. Olen laittanut siihen meetvurstia ja suolakurkkuja. Mielestäni parempaa ei olekaan."

        Tuosta ei oikein ollut enää tietä mihinkään muuhun. Ja jos nyt asiaa mietin kritiikkisi valossa, niin olet aivan oikeilla linjoilla. Se, että kirjoitus jää jotenkin tyhjäksi, pitää kutinsa. Mutta tuo omituinen kylmyys mua kuitenkin sitten kiehtoi enenmmän: Totaali empatian puute.

        Mielestäni tämä duudsoni ei ollut yhtä rakastunut elämän kauneuteen kuin vaimonsa. Hän ei ymmärtänyt mitään muuta kuin taiteellisen kauneuden, ja oli luultavasti ohittanut sokeana kaiken sen joka hänen vaimolleen oli elämän sisältö.

        Minusta tämä teko oli kulttuurillinen rykäisy ihmiseltä joka ei tiedä elämän kauneudesta mitään, mutta tekee siitä elämään kauneutta murhaamalla elämän kauneuden.

        Sitten siitä tuleekin paradoksi.


      • amatöörin silmin
        CFC kirjoitti:

        Tuohon kysymykseesi vastaus, että jättääkö murha tämän tyypin kylmäksi?

        Seuraava lause oikeastaan ratkaisi sen miksi tarina päättyy totaaliseen kylmyyteen:

        "Syön yhden voileivän lisää. Olen laittanut siihen meetvurstia ja suolakurkkuja. Mielestäni parempaa ei olekaan."

        Tuosta ei oikein ollut enää tietä mihinkään muuhun. Ja jos nyt asiaa mietin kritiikkisi valossa, niin olet aivan oikeilla linjoilla. Se, että kirjoitus jää jotenkin tyhjäksi, pitää kutinsa. Mutta tuo omituinen kylmyys mua kuitenkin sitten kiehtoi enenmmän: Totaali empatian puute.

        Mielestäni tämä duudsoni ei ollut yhtä rakastunut elämän kauneuteen kuin vaimonsa. Hän ei ymmärtänyt mitään muuta kuin taiteellisen kauneuden, ja oli luultavasti ohittanut sokeana kaiken sen joka hänen vaimolleen oli elämän sisältö.

        Minusta tämä teko oli kulttuurillinen rykäisy ihmiseltä joka ei tiedä elämän kauneudesta mitään, mutta tekee siitä elämään kauneutta murhaamalla elämän kauneuden.

        Sitten siitä tuleekin paradoksi.

        WOW...


    • toinen käyttäjä

      Luuletko että antaisin juottaa kielomehua. Vaikka näkisi maailman auringonpaisteisena, ei se merkitse että on tyhmä eikä näe kuinka paljon mustuus vaikuttaisi kaikkeen miehessä.

      Olisin varuillani joka askeleella.

      Jutun idea on hyvä, toteutus ylimielinen.

    • ValkeaMaagi

      olen sanaton.

    • Kepo

      Luin saamiasi vastauksia. Kaipasit asiantuntevaa arvostelua.
      Voinenko minä sitä antaa? Hyvää ilotulitusta juttusi oli, ehkä kuitenkin liian kauniilla kädellä kirjoitettu. En tiedä. Kirjoitan juttusi pääpiirteessään vastakkaisella tyylillä.

      Näin muijan jo kaukaa kun olin menossa huussiin krapulapaskalle. Hän souteli laituria kohti.

      Katselin muijan selkää ja muodokasta persettä joka kaareutui kapeaksi lantioksi valkoisen villapaidan sisällä.
      Akka sousi rantaan ja hypähti laiturille kullan vaaleat hiukset heilahtaen. Hän kiinnitti veneen ja tuli luokseni muodokkaat tissit paidan alla keinahdellen.
      Akka tykkää soudella aamuisin järvellä.
      Me olemme olleet kauan naimisissa, ja vaikka akka on vasta 38-vuotias niin meillä on jo pesästään lähtenyt lähtenyt tyttölapsi.
      Nyt ollaan vaan kahden.

      Laitan jotakin aamupalaksi pöytään. Leipää ja voita, vähän kinkkua ja juustoa. Olen tehnyt täyden kannullisen sitruunamehua, koska tiedän, että häntä janottaa soutamisen jälkeen.
      Hän hymyilee sen nähdessään ja kaataa lasillisen ja juo kylmääja kirpeää mehua sisuksiinsa.
      Teemme voileivät ja syömme vaieten ja juomme kahvia. Katson kun muija juo toisen lasillisen mehua.

      - Niin, naapuri on ostanut uuden veneen, sanoo muija kevyesti.
      - Vai on ostanut, vastaan ja yritän kurkoitella näköyhteyttä naapurin tontille, mutta tuuheat koivut ovat välissä.

      Hän juo vielä hehua, johon olen rusentanut kieloja ja siivilöinut roskat pois. Akka ei tiedä kuolevansa. Minä tunnen suurta onnistumisen riemua.
      Hän alkaa valittaa huonoa oloaan ja kaatuu pian terassille kouristellen. Näen silmissä avuttoman katseen.

      Kumarrun lähemmäksi ja irvistän voitonriemuisena.

      - Saatana, vai olen minä impotentti luuseri. Sinä
      kuolet nyt huora!
      Enää et käy nussinassa naapurin kanssa vaikka sillä onkin uusi vene.

      • a-h.

        Erittäin paljon parempi kuin alkuperäinen, tässä ei ole kierretty eikä selitelty, tässä jätetään lukijalle riittävästi tilaa.

        Mies tappajana ei enää ole ylemmyydentuntoinen muka taiteilija, vaan perkeleen pettynyt äijä.

        Toiset osaa onanoida niin että vierestä katsoenkin tekee hyvää, kiitos.


    • juoksija

      muistatko vielä surkean epätoivoisen juoksijan, joka yritti pysyä turhaan italian juoksumaajoukkueen vauhdissa?

      Samalla hän kohtasi salapoliisin (sherlok), joka istui kusiaispesässä housut kintussa ja etsi läppärillään ... jotakin.

      Oli mulla ja ruutuhameisella naisella hauskaa, keu keu:)

      Puhumattakaan vapahtajastamme, joka siunasi syntimme. Selatkaa uteliaat.

      • nimimerkkiii

        ja löhhöö sinä sohovalla minä hoidan tämän erän.

        Tai no on se aina kaksin kauniimpaa..

        Jeesustellaanko?


      • vaan
        nimimerkkiii kirjoitti:

        ja löhhöö sinä sohovalla minä hoidan tämän erän.

        Tai no on se aina kaksin kauniimpaa..

        Jeesustellaanko?

        käsitätkö mistään mitään?

        Jos et niin pidä napuli kiinni.
        Sohvalöhööjäksi minua ei saa kukaan runkku, edes nimimerkkiii

        Vaikka olin ehkä liian tyly, eihän ole sinun vika, että äitis ja isäs olivat sisaruksia.


      • klunks
        vaan kirjoitti:

        käsitätkö mistään mitään?

        Jos et niin pidä napuli kiinni.
        Sohvalöhööjäksi minua ei saa kukaan runkku, edes nimimerkkiii

        Vaikka olin ehkä liian tyly, eihän ole sinun vika, että äitis ja isäs olivat sisaruksia.

        Monestiko oot ymmärtäny väärin? ku mä nauran ja sä luulet et nauran sulle, vaikka nauran varikselle joka iltavirttä veisaa.

        Hitto, ottaako sulla lujille, mulla väliin vetää viikset vinoon ku yrittää olla.

        Mun äiti ja isi ei ollu sisarruksia, ei es serkuksia, mut muuten tiät kyllä et hulluja neki omalla tavallaan.

        Käsitänkö mistään mitään? Aika peljo enemmän ku osaat aavistaa. Eikä se tee sun oloo kivaks, mut se taas on sun ongelma, ei kovinka paljo mun :)

        niin niin ja juoksee nilkuttaen pois. ennenku se rykäsee tosissaan kohti. Mä vaan leikin, mikä on sun selitys, jeesus sitä paitti kulkee va siel kaukana, ei se meitä nää. Ainaka kovin tarkasti.


      • pahus vieköön
        klunks kirjoitti:

        Monestiko oot ymmärtäny väärin? ku mä nauran ja sä luulet et nauran sulle, vaikka nauran varikselle joka iltavirttä veisaa.

        Hitto, ottaako sulla lujille, mulla väliin vetää viikset vinoon ku yrittää olla.

        Mun äiti ja isi ei ollu sisarruksia, ei es serkuksia, mut muuten tiät kyllä et hulluja neki omalla tavallaan.

        Käsitänkö mistään mitään? Aika peljo enemmän ku osaat aavistaa. Eikä se tee sun oloo kivaks, mut se taas on sun ongelma, ei kovinka paljo mun :)

        niin niin ja juoksee nilkuttaen pois. ennenku se rykäsee tosissaan kohti. Mä vaan leikin, mikä on sun selitys, jeesus sitä paitti kulkee va siel kaukana, ei se meitä nää. Ainaka kovin tarkasti.

        sua ei ollu tarkotus törkkiä va kun ei aina käsitä ;)


    • esiin

      tulehan kommentoimaan, kun sinulle palautetta suotiin.

      • CFC

        No, mitä mä nyt sitten kommentoin?


    • X-Sherlokki

      Vaikka en virheistä yleensä hätkähdä, nyt kirjoitusvirheet osuvat tarinan luettavuuden kannalta ikäviin paikkoihin. Turhauttavaa tavata sanaa uudelleen.

      Mökkilaituri hävisi kuin pieru kaislikkoon, miksi?

      Tarina ilman tarinaa ja kliseitä kihisee kuin laiturin alusta pikkukaloja. Niitä varmaankin ongitkin tällä tylsällä tarinalla välinpitämättömästä murhaajasta. Olet parikymmentä vuotta myöhässä ja missä mielikuvitus? Ei lahon koivun pähkäily yksin riitä. Teet kaikki sherokit ja Poirotit työttömäksi, koska tarina on tyhjä.

      Arvoasteikolla 1-10

      Tästä myrkytetään 5

      T. ®Sherlokki © 2006

      • Kippo

        Kaveri puhuu kirjoitusvirheistä, mutta kirjoittaa oman nimensä väärin! Sherok tosiaan jää työttömäksi.


      • X-Sherlokki
        Kippo kirjoitti:

        Kaveri puhuu kirjoitusvirheistä, mutta kirjoittaa oman nimensä väärin! Sherok tosiaan jää työttömäksi.

        Jos teksti olisi ollut arvioitavana, kitinäsi ymmärtäisi, mutta kun ei ollut. Jospa sinäkin keskityt itse asiaan.

        T. ®Sherlokki © 2006


      • Kippo
        X-Sherlokki kirjoitti:

        Jos teksti olisi ollut arvioitavana, kitinäsi ymmärtäisi, mutta kun ei ollut. Jospa sinäkin keskityt itse asiaan.

        T. ®Sherlokki © 2006

        Minähän keskityn!


      • X-Sherlokki
        Kippo kirjoitti:

        Minähän keskityn!

        T. ®Sherlokki © 2006


    • ateisti20

      Rakenne on melko toimiva, ja kieli on jouhevaa. Kliseitä olisi kuitenkin hyvä karsia pois, eikä pienestä tiivistämisestä olisi muutenkaan haittaa.

      Arvosana: 8

    • paakki

      Taaspa tempaisit. Olen aina miettinyt ja mietin edelleen, mistä sä nämä aiheesi kaivat. Kunpa pääsisin vilkaisemaan ajukoppaasi sisälle... ;)

      Hieno tarina, kertakaikkiaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe