Meri kohisee allani,
muodostaa valkoisia vaahtopäitä
raivoaa koko voimallaan
kun kohotan katseeni taivaanrantaan.
Sen tumma sinisyys kutsuu minua,
sen pimeät kätköt
ja kaikki ne salaisuudet, joita
se on aikojen vaipuessa unholaan
saanut pitää omanaan.
Se velloo elinvoimaa, kaikilla elämän skaaloilla
se tuntuu tietävän
kaiken
kaikista
kaikkialla
ikuisesti...
(kukaan ei vastusta sen voimaa)
...mutta aamulla herätessään se tuo myös toivoa
pirteää raikkautta ilman sävyyn
valon leikkiessä sen pinnalla.
Kuka enää voisi olla antautumatta?
muodostaa valkoisia vaahtopäitä
raivoaa koko voimallaan
kun kohotan katseeni taivaanrantaan.
Sen tumma sinisyys kutsuu minua,
sen pimeät kätköt
ja kaikki ne salaisuudet, joita
se on aikojen vaipuessa unholaan
saanut pitää omanaan.
Se velloo elinvoimaa, kaikilla elämän skaaloilla
se tuntuu tietävän
kaiken
kaikista
kaikkialla
ikuisesti...
(kukaan ei vastusta sen voimaa)
...mutta aamulla herätessään se tuo myös toivoa
pirteää raikkautta ilman sävyyn
valon leikkiessä sen pinnalla.
Kuka enää voisi olla antautumatta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
todella kaunista..
ja kun kehu tulee vielä noin hyvältä kirjoittajalta kuin sä... :)
mutta aattelin varmistaa kun tiedän että arvostaisit.
Kauneus ottaa muotonsa,
täydellisyyttä katsojan sielussa.
Tuli nuolee kylkiluita,
kasvoille nousee unohdus.
Sielun mielikuvitusta,
hellä kosketus poskella,
kauniita ajatuksia ikuisuudesta.
hiljaisuus tanssii huulilla,
kun tunteita kutsutaan,
Lämpöä kysytään muistoilta,
kyyneliä vaaditaan.
Ikuisuus on lyhyt hetki,
kun kuolevaisuutta punnitaan.