arka kissanpentu

Juu, tutulta kuulostaa. Meilläkin kaksi poikaa, joista toinen oli tullessaan todella arka, painui karkuun ja väisti kosketusta. Toinen tuntui kotiutuneen samantien kun paikat oli tutkittu. Mutta pikkuhiljaa arempikin poika asettui, tuli varovasti itse tutustumaan. Annoimme pojan ihan rauhassa patistelematta totutella meihin ja uuteen paikkaan. Nykyjään se on tuommonen sylikissanaamanpuskija. :) Aamuisin tulee herättelemään tavalla joka on miltei rasittava kaikessa hellyttävyydessäänkin. :) Tämä rohkeampi poika on sitten itsenäisempi, viihtyy kyllä sylissä, välillä oikein itkun kanssa on pakolla syliin päästävä, mutta touhuilee itsekseen enemmän, eikä arvosta jos touhujan häiritään. :P Arempi poika saattaa seurailla minua päivät pitkät sitten, kiehnää kokoajan jaloissa. Vessaankaan ei välillä saisi mennä ilman herraseuraa.

Eli sanoisin että kyllä se siitä. :) Kunhan tottuu kaikessa rauhassa.

Arat kissat ovat yleensä suloisempia kuin ne rohkeat kissat. Minullakin on kaksi kissaa, toinen oli aluksi hyvin hyvin arka ja toinen tuli ovellekin aina vastaan. Kuitenkin se arka kissa on se, joka viihtyy sylissä ja kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. Se on kuin pikkuvauva aikuisenakin ja hoitotoimenpiteet on sillä helppoja, koska se ei raavi, kun on niin pehmeä luonne. Toinen rohkea kissa taas on aika itsepäinenkin ja sillä on oma tahto, mitä se haluaa tehdä. Kissojen luonteet täydentävät hyvin toisiaan. Välillä on mukavaa, kun toinen on sylikissa ja välillä mukavaa, kun toinen on itsenäinen. Silti tämä arka sylikissa on lempikissani.

Meillä on 2 kissaa, joista toinen esim. tulee heti ovelle, kun kuulee ovikellon soivan. Puskee heti tulijan jalkoja, kuka sitten lieneekään. Muuten on "oman tiensä kulkija".

Toinen kissa juoksee heti piiloon, kun kuulee ovikellon soivan. Mutta siitä on tullut paljon ihmisystävälisempi kissa. Kehrää paljone enemmän ja tykkä rapsutteluista ja silittelyistä.

Uskomatonta, mutta totta. Tuosta arasta kissasta tuli "ihmiskissa" ja tuo rohkeamapi on "hiirikissa".

Että näin meillä.