Opetusmenetelmistä

Tämän on lähinnä tarkoitus vastata Entisen oppilaan aiempaan viestiin keskusteluketjussa "Opettajan lyhyt sana".

Ymmärrän hyvin, miksi keskustelua täällä halutaan välttää, kun luen suurinta osaa tämän palstan keskusteluista. Ei oikeastaan ole mitään hyötyä että ihmiset kirjoittavat näitä totuuksiaan, miten jollekulle oli koulussa käynyt. Tällaiseen voitaisiin yhtä lailla vastata kertomalla jokin karmea historia peruskoulusta ja silloin ei taas oltaisi lumisotaa pidemmällä. Olisi minullakin tarjottavana yhtä ja toista. Se sota ei kuitenkaan loppuisi milloinkaan, sillä ihmisiä ja kokemuksia on linjojen molemmin puolin, on puolesta ja vastaan. Pahimmillaanhan täällä ehdotetaan jopa suuria kampanjoita päättäjätason niin kutsutusti herättämiseksi, jotta koulun valtiontuki lakkautettaisiin. Kovakouraisia, epäpäteviä, päteviä mutta kyvyttömiä ja omintakeisen maailmankatsomuksen omaavia opettajia on kyllä kouluista riippumatta.

Suhtautumisestani käytettävän pedagogiikan väitettyyn epätieteellisyyteen, josta kysyit:

Etenkin alaluokilla ilmenevä, täälläkin mainittu temperamenttiajattelu perustuu yksinkertaiseen ajatukseen siitä, että ihmiset ovat eri luontoisia. Tämähän on selvää. Lähtökohta tämän hyödyntämisessä on sama kuin vanha totuus vertailuun perustuvasta havainnoinnistamme: valkoinen jänis ei enää lumihangessa näytäkään niin valkoiselta. Kun ns. ujoina ja hiljaisina pidetyt oppilaat työskentelevät keskenään, tulee heissä hiljalleen esiin myös sosiaalisia taitoja, sillä ympäristö on nyt erilainen ja muuten asiat eivät etene. Samalla lailla rauhattomien oppilaiden seurueessa syntyy hiljalleen järjestystä, sillä kaikki eivät millään voi vain meuhkata. Mikäli nyt laittaisimme äänekkäämmät ja levottomat sekä ujommat ja hiljaisemmat oppilaat luokassa sekaisin ja toivoisimme tasapainoa, oppilaiden ominaisuudet vain vahvistuisivat. Pyrkimys onkin voimakkaiden luonteenpiirteiden tasoittuminen sosiaalisia tilanteita varten. Tämä ei ole sen epätieteellisempää kuin ajatus tasapainon saavuttamisesta luonteiden ääripäiden edustajat sekoittamalla. Toisaalta tällainen lähestymistapa voi toisinaan olla parempi. Kaiken kaikkiaan on kyse opettajan tilannetajusta, jota maisterintutkinto ei aina takaa.

Itselleni läheisempi tarkastelutapa on opetettavien asioiden käsittelyjärjestys. Omassa oppiaineessani kemiassa esittelen aihepiirit vuosittain samassa järjestyksessä, kuin koko ihmiskunta on tietoa alalla omaksunut. Tämä on luonnollinen tapa edetä, sillä lienee perusteltua ajatella että ihminen omaksuu tietoa myös yksilötasolla parhaiten tässä järjestyksessä. Kemiassa aloitamme tästä syystä palamisella (tulenteko), jonka jälkeen tarkastellaan ravintoaineita (ruoan kypsentäminen) ja elollisen luonnon kemiaa laajemmin. Tämän jälkeen 10. luokalla käsitellään mineraalien kemiaa (suolat, metallien eristäminen) ja seuravana vuonna tullaan kemian historian siivittämänä atomiteorian muodostumiseen ja nykytieteen tarjoamaan kuvaan aineesta. Opetettavat aiheet seuraavat myös lapsen kehitystä siten, että esimerkiksi 8. luokan biologiassa keskitytään hyönteisiin. Murrosiän voimakkaimmassa vaiheessa oppilaan on helppo samaistua hyönteisten muodonvaihdokseen. Koulun vastustajalle jo tämä lause saattaa herättää kimpaannusta ja tarpeen hyökätä, mutta loppujen lopuksi ajatushan ei ole millään lailla järjetön eikä missään nimessä lapselle vahingollinen. Sama ajatus liittyy osittain myös ravintoainekemian sijoittumiseen kahdeksannelle luokalle.

Täällä on paljon puhuttu epätieteellisestä lähestymistavasta. Annan tähän liittyvän esimerkin, miten itse opetan yhteyttämisen 8. luokalla. Kirjoitin aiemmin että tieto joka ei puhuttele kuulijaansa jää pinnalliseksi. Lyhyesti sanottuna kerron ensin yhteyttämisestä ominaisuuksien kautta. Auringon lämpö sekä veden ja ilman liike sitoutuvat kasvin liikkumattomaan muotoon. Syödessämme nuo lämpö ja liike vapautuvat meissä, mikä on helppo ymmärtää. Tästä jää usein voimakas kuva tapahtumasta. Sitten käsittelemme tarkemmin, miten vesi ja hiilidioksidi muodostavat glukoosia ja miten juuri näiden yhdisteiden osuus asiaan alunperin osoitettiin. Periaate on siis kokonaisvaltainen lähestymistapa tieteeseen, eikä tuohon liity mitään epätieteellistä.

Steinerkoulun oppilas saa joka kevät kirjallisen oppiainekohtaisen lausunnon tekemästään, niin kuin kaikki palstalla kirjoittavat entiset ja nykyiset oppilaat tietävät. Tarkoitus on tietenkin kertoa tarkemmin oppilaan vahvoista ja heikoista alueista sekä hänen suhtautumisestaan opiskeluun tuona vuonna. Lisäksi lausunnossa on lyhyesti kuvattu, mitä jaksolla tehtiin ja esimerkiksi miten oppilas voisi seuraavana vuonna edistyä. Peruskoulussa saatava pelkkä numero 8 jää melko tyhjänä kevään ilmoille, varsinkin jos numero ei ole yrityksistä huolimatta noussut.

Opettajan työtä Steinerkoulussa vaikeutta oppilaiden laaja kirjo. On totta, että eräissä luokissa on myös hyvin heikkoja oppilaita. Tämä ottaa opettajalta paljon voimia, sillä tarkoitus on kuitenkin että jokainen edistyisi tasostaan riippumatta. Mikäli oppilas on todella heikko, järjestetään hänelle tukiopetusta. Paljon on puhuttu opettajien pätevyydestä. Tiedän itse millainen kokonaisuus pedagogiikan cum laude -oppimäärä on. Sen voi hyvinkin suorittaa vailla pienintäkään kiinnostusta muuhun kuin sen kautta nousevaan palkkaan. Usein tavattu ongelma on myös, että opettajaksi opiskellut on itse koulunsa erittäin hyvin käynyt, mutta ei hallitsekaan tilannetta luokan edessä. Sen asian kanssa eläminen, etteivät kaikki oppilaat ole hänen itsensä kaltaisia eikä heistä sellaisia saa, voi olla vaikeaa. Eli laajan kirjon kanssa elämistä silloin kun yhtälön ratkaiseminen ja viivottimen käyttö ovat samanarvoisia haasteita oppilaasta riippuen, kärjistetysti sanottuna, on usein vaikea sulattaa.

On totta, etten ole antroposofi tai kristiyhteisöläinen. Minulla on oma maailmankuvani niin kuin jokaisella, mutta se on oma asiani, sekä täällä että luokassa. Ja maailmankuva ei useinkaan riipu uskontokunnasta, etenkään länsimaissa. Vastustajan on helppoa vedota opettajan kristiyhteisöläisyyteen, mutta usein myös luterilaisen maailmankuva on itselleen sopivaksi muotoiltu ja kovin epämääräinen. Pääasia on että näitä asioita ei lapsille suolleta. Voimme oikeastaan samalla miettiä mikä onkaan uskonnon asemaan kohonneen nykytieteen tarjoama maailmanselitys. Tästä on paljon keskustelua tiedepalstalla evoluutioon ja luomiseen uskovien välillä, enkä lähde siihen tässä.

Mielestäni Steinerkoulussa on useita hyviä piirteitä ja työskentelen siellä erittäin mielelläni. Olen myös myöntänyt ongelmien mahdollisuuden, vaikka en niihin itse ole törmännyt. Mielestäni niihin on tietenkin opettajakunnassa puututtava. Suomessa on useita Steinerkouluja, joten ilmapiiri ja opettajisto on kirjavaa kuten peruskouluissakin. Pääasia on että ongelmiin puututaan, jos niitä ilmenee. Steinerin rotuoppiin en ota kantaa, sillä se ei liity asiaan. Mielipiteille hänen ajatuksistaan voisi hyvin olla myös oma palstansa.