Uutta vai vanhaa?

Ostamme yleensä uuden tuotteen ,koska se kestää perheen neljännenkin lapsen käyttötarpeet.Jotkut kunnat ovat valmiit maksamaan esim. lapsen pyörän ,yhden harrastuksen....me emme ole koskaan rasittaneet lapsen kotikuntaa kyseisillä hankinnoilla.Emmekä ole myöskään lapsen lääkekuluja ,polimaksuja ja lomia maksutettu kotikunnassa.Jos haluaa lapsia täytyy hyväksyä myös se tosiasia ,että kulujakin on silloin enemmän.Itse olen erittäin tyytyväinen peruskorvaukseen jonka saan,ja senkin saaminen tuntuu joskus hyvinkin ristiriitaiselta.Missään nimessä tarkoitukseni ei ole nyt loukata niitä ,jotka tekevät näissä asioissa toisin.

Sujuvasti hankimme niin käytettyä kuin uuttakin rinnakkain. Esimerkkinä vaikka isommista hankinnoista auton ostimme viimeksi käytettynä ja talon uutena.

Nuorten kesä- ja kevätvaatteet, jalkineet, lenkkarit ja sandaalit ja rullaluistimet ostimme uusina ja kasapäin hyviä käytettyjä vaatteita saimme kiertoon tutuilta pieneksi jääneitä.

Pienen lelut ja kengät enimmäkseen ostettu uusina, mutta vaatteissa noin puolet kierrossa olevia. Rattaat uutena ostettu ja vaunut lainassa.

Että jotenkin tuohon tyyliin.

että sijaiskotilapsi ei saa näyttää "köyhältä" tai "kerjäläislapselta" vaatetuksensa tai harrastuksensa suhteen. Hän myös sanoi, että sijaiskotilapset tulevat usein sellaisista oloista, ettei uuden saaminen ole itsestään selvyys. Siksi meillä toimitaan näin:
- vaatteet ostetaan pääsääntöisesti uusina, mutta myös erittäin hyväkuntoisia käytettyjä vaatteita huolitaan käyttöön
- kullakin lapsella on yksi harrastus. Pojan urheiluhararstus maksaa n. 200 e/vuosi, tyttöjen taidejutut n. 150 e/vuosi. Sijoittajakunnat eivät maksa harrastuksista mitään.
-Ostammme leluja, joiden arvelemme tai tiedämme olevan pitkäikäisiä. Legoja, Tupperwaren leluja jne. olen ostanut kirpputoreilta.
- Murkuille olemme ostaneet uudet polkupyörät n. 13-vuotiaana ja sanoneet, että muuta pyörää ei sitten meidän rahoista enää hankita. Toiset ovat osanneet huolehtia pyörästään, toiset eivät.
- Käymme kerran vuodessa ulkomailla, jotta lapset oppivat kansainvälisyyttä, oppivat, kuinka matkalla käyttäydytään ja ennen kaikkea, kuinka rahaa säästetään tavoitteellisesti.
- meillä ei säästetä kampaaja/parturi laskuissa, haluamme, että lapsilla on siistit hiukset eikä minun nyrhimät.

Halvemmaksi tulisi tietysti, jos lapset pukisi kierrätyskamppeisiin ja leikkaisi heidän tukkansa itse. Mutta kun lapset ovat erityislapsia omine enemmän ja vähemmän näkyvine fyysisine, psyykkisine ja sosiaalisine haasteineen, minusta on helpompi olla heidän kanssaan, jos he ovat (minun mielestäni) siisteissä muotivaatteissa tukat suituina.

Olemme toimineet sijoitettujen kanssa pitkälti samoin kuin biologistenkin lastemme kanssa. Sijoittajakunnat eivät ole ohjeita antaneet, mutta esim. nuorimmalle sijoitetulle ostettiin kaupasta uusi pyöräilykypärä, turvaistuin, vuodevaatteet, ruokailuvälineet ja lastenastiasto, joitakin uusia leluja, kirjoja, vaatteita ja kenkiä, sekä kirppikseltä vaatteita, leluja, luistimet ja polkupyörä, jotka sijoittajakunta mäksoi jälkikäteen käynnistämiskorvauksena.

Meillä sijoittajakunnat maksavat lapsille uudet suksipaketit, luistimet ja polkupyörät, sekä harrastuskulut km-korvauksineen sopimuksen mukaan. Ei lapsille silti aina uutta osteta, eihän olisi järkeä heittää hyviä käytettyjä pois, kun ne ovat nuoremmalle sopivat ja ostaa hänelle uusia.