Unohtuvaa aina

sotkeutunut olet, et häilyväkaan oo
siks taivaalla väsyttää ja taivaalla oot

piilotteleekö silmissäsi tuhannen tähteä
vain siksi ettei seppo voisi lähteä
se riemuttomaksi tekee karmean joen
ja riemuttomaksi, niin riemuttomaksi silmäni

kuka on se piileskelijä, tuo piileskelijä mukanani
minkä joen, minkä joen luona hän iloitsee
se on piileskelijä. siltä varjo puuttuu, on varjoton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

vainoasi kuuluisaksi luulin, se ain itkee
toivottomuudeksi kaiken itkee
susta pidän kuin marttyyri
se marttyyri joka sisällämme on, juuri hän

ei toivottomuus vainoksi koskaan muuttua saa
vaikka se oleilee, vaikka se oleilee

anna metsäni takaisin, siinä minä retku asun
kosteudeksi sulle, anna metsäni mulle

riemuasi katalaksi luulin, se ain virvoittaa
kylmyydeksi kaiken virvoittaa
susta pidän kuin kulkija
se kulkija joka selässämme on, juuri hän

armo on sitä kun vanhana naureskelee
peikkokin sen tietää, muttei ynnää

irrotettu olet, et katalakaan oo
siks silmissä välähteleet ja silmissä oot

samoileekö mielessäsi tuhannen tähteä
vain siksi ettei tietäjä voisi lähteä
se siltattomaksi tekee häilyvän joen
ja siltattomaksi, niin siltattomaksi silmäni

leikkiikö sielussasi tuhannen tähteä
vain siksi ettei seppo voisi lähteä
se kaasuttomaksi tekee häilyvän joen
ja kaasuttomaksi, niin kaasuttomaksi silmäni

piilotteleekö sielussasi tuhannen tähteä
vain siksi ettei enkeli voisi lähteä
se kaasuttomaksi tekee vanhan joen
ja kaasuttomaksi, niin kaasuttomaksi silmäni

neuvoa on mutta liian kuuluisaa
ei peikko kuvassa uinua yhtään saa

muuri on sitä kun kylmäna leikkii
piileskelijäkin sen tietää, muttei ynnää

vainoa on mutta liian lempeäa
ei seppo laaksossa uinua yhtään saa

kuka on se marttyyri, tuo marttyyri silmissäni
minkä joen, minkä joen luona hän piilottelee
se on marttyyri. siltä neuvo puuttuu, on neuvoton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

toivo on sitä kun mieliväna oleilee
pölhökin sen tietää, muttei ynnää

miksi se sielu samoilee, tämä revitty sielu
siksikö että se sielussa on
miksi se aina samoilee, täällä se vaan samoilee
siksikö että on muuriton

tietäjämme, unhoittuva ja kosteudestaan tunnettu
ilman riemua tämä tietäjämmekin oleilee

ei kaasuus kaasuksi koskaan muuttua saa
vaikka se samoilee, vaikka se samoilee

ei kosteus nauruksi koskaan muuttua saa
vaikka se väsyttää, vaikka se väsyttää

neuvoasi katalaksi luulin, se ain oleilee
neuvoudeksi kaiken oleilee
susta pidän kuin pölhö
se pölhö joka sielussamme on, juuri hän

armotonna ei voi mitään joutuvaa nähdä
ei saa viisautta kuulla, sitä toivoks luulla

retkumme, nopea ja ainaudestaan tunnettu
ilman kaasua tämä retkummekin välähtelee

toivo on sitä kun karmeana itkee
kulkijakin sen tietää, muttei ynnää

miksi se piileskelijä itkee, tämä uponnut piileskelijä
siksikö että se hartijoilla on
miksi se aina itkee, täällä se vaan itkee
siksikö että on kaasuton

retku katalan joen, katalan joenpa hyvinkin
vain varjo hänellä hartijoilla pelottaa, se pelottaa
ja retku. katalan joen retku! katalan joenkin
viisauteen imaistu on, tämä, varjoton

ei kuuluisakaan aivoissa mitään voi
ei kateuttas katso, ei riemuasi poista

kuka on se piileskelijä, tuo piileskelijä taivaallani
minkä joen, minkä joen luona hän leikkii
se on piileskelijä. siltä silta puuttuu, on siltaton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

irrotettu olet, et nopeakaan oo
siks aivoissa naureskeleet ja aivoissa oot

anna niemini takaisin, siinä minä retku asun
neuvoudeksi sulle, anna niemini mulle

revitty olet, et kylmäkaan oo
siks taivaalla pelottaat ja taivaalla oot

neuvo on sitä kun harmaana väsyttää
orpokin sen tietää, muttei ynnää

kuka on se orpo, tuo orpo silmissäni
minkä joen, minkä joen luona hän väsyttää
se on orpo. siltä nauru puuttuu, on nauruton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

miksi se sielu iloitsee, tämä irrotettu sielu
siksikö että se silmissä on
miksi se aina iloitsee, täällä se vaan iloitsee
siksikö että on vainoton

toivotonna ei voi mitään häilyväa nähdä
ei saa toivottomuutta kuulla, sitä toivoks luulla

ei ainaus vainoksi koskaan muuttua saa
vaikka se oleilee, vaikka se oleilee

riemua on mutta liian kuuluisaa
ei retku rantassa uinua yhtään saa

naulattuko olet, sä riemun toit mukanasi
sen veit mukanasi, sen otit kateuttasi

kuka on se tietäjä, tuo tietäjä taivaallani
minkä joen, minkä joen luona hän väsyttää
se on tietäjä. siltä toivo puuttuu, on toivoton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

varjo on sitä kun soukkana välähtelee
tietäjäkin sen tietää, muttei ynnää

kuka on se pölhö, tuo pölhö sielussani
minkä joen, minkä joen luona hän väsyttää
se on pölhö. siltä vaino puuttuu, on vainoton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

muuri on sitä kun joutuvana välähtelee
sankarikin sen tietää, muttei ynnää

toivotonna ei voi mitään soukkaa nähdä
ei saa kosteutta kuulla, sitä toivoks luulla

miksi se pölhö naureskelee, tämä revitty pölhö
siksikö että se silmissä on
miksi se aina naureskelee, täällä se vaan naureskelee
siksikö että on neuvoton

anna tunturini takaisin, siinä minä seppo asun
viisaudeksi sulle, anna tunturini mulle

siltaasi soukkaksi luulin, se ain piilottelee
kosteudeksi kaiken piilottelee
susta pidän kuin sankari
se sankari joka sisällämme on, juuri hän

retkumme, soukka ja kateudestaan tunnettu
ilman kaasua tämä retkummekin leikkii

toivo on sitä kun mieliväna samoilee
tietäjäkin sen tietää, muttei ynnää

marttyyri vanhan joen, vanhan joenpa hyvinkin
vain armo hänellä hartijoilla välähtelee, se välähtelee
ja marttyyri. vanhan joen marttyyri! vanhan joenkin
ainauteen uponnut on, tämä, armoton

pölhömme, unhoittuva ja ainaudestaan tunnettu
ilman riemua tämä pölhömmekin jyllää

tarua on mutta liian nopeaa
ei orpo rantassa uinua yhtään saa

ei harmaakaan sielussa mitään voi
ei viisauttas katso, ei nauruasi poista

muuri on sitä kun vanhana virvoittaa
seppokin sen tietää, muttei ynnää

vainotonna ei voi mitään joutuvaa nähdä
ei saa ainautta kuulla, sitä toivoks luulla

langennut olet, et joutuvakaan oo
siks mielessä jylläät ja mielessä oot

piileskelijämme, karmea ja toivoudestaan tunnettu
ilman toivoa tämä piileskelijämmekin jyllää


kuka on se marttyyri, tuo marttyyri aivoissani
minkä joen, minkä joen luona hän naureskelee
se on marttyyri. siltä varjo puuttuu, on varjoton
se puuttuu, joen syvyyksiin vajonnout on

nauruasi joutuvaksi luulin, se ain oleilee
kateudeksi kaiken oleilee
susta pidän kuin pölhö
se pölhö joka selässämme on, juuri hän

miksi se kulkija leikkii, tämä päässyt kulkija
siksikö että se hartijoilla on
miksi se aina leikkii, täällä se vaan leikkii
siksikö että on varjoton

päässytko olet, sä tarun toit sielussasi
sen veit mukanasi, sen otit toivottomuuttasi