laittaa lapseni kouluun vuotta aiemmin kun kouluvalmiudet löytyy koulupsykonki mielestä. kertokaa kokemuksia hyvistä ja huonoista puolista ja joutuuko laps silmätikuks ku on nuorempi? luuleeko kaikki neroks?
6 v. kouluun?
/haluan
31
7721
Vastaukset
- Äitinen
Anna lapsellesi aikaa olla lapsi. Lapsella voi olla kouluvalmiudet, mutta koulunkäynti edellyttää muitakin valmiuksia.
Vuoden ikäero muihin oppilaisiin näkyy koko alaluokan ajan monin eri tavoin. Opetussuunnitelma ei ole sattumalta sellainen, että tietyt asiat opitaan tietyn ikäisinä. Ei kyse ole kouluvalmiuksista vaan kyvystä hahmottaa asioita ja maailmaa eri ikäisenä. Koulunkäynti tuo tullessaan monia sellaisia asioita, joiden kanssa kouluvalmiuksilla ei ole mitään tekemistä. Onko lapsesi valmis lähtemään aamulla tyhjästä kodista kouluun? Jaksaako lapsesi viettää yksin iltapäivän, jos on tarpeen? Riittääkö lapsellasi voimat kouluvuoteen?
Ole kiltti ja ajattele lastasi. 6-vuotias ei ole itse kykenevä tekemään noin isoja päätöksiä, joten hänen tulee voida luottaa siihen, että vanhemmat osaavat tehdä oikeita päätöksiä.
Älä sulje luokkahuoneeseen lasta, jonka paikka on pihalla leikkimässä.Kaikki ajallaan, on ihan hyvä kasvatusperiaate. - luule
neroks ja koulussahan asia ihan konkreettisesti selviääkon. mikä kiire sinulla on saada 6v lapsi kouluun?????
- lastasi
luullaan neroksì? ja joutuu silmätikuksi. hän on aina se pienikokoisin ym. kun kaverit menevät rippikouluun, hän joutuu odottamaan. jos edes pärjää sinne asti.
minunkin tytölläni oli täydet kouluvalmiudet psykologin mielestä, en silti haaveillutkaan koulun aloittamisesta aikaisemmin. nyt hän on esikoululainen, joka osaa ykkösillä vaadittavat asiat (open mukaan), siis kouluasiat, mieleltään hän on silti eskari ja menee syksyllä ekalle.
älä edes harkitse, teet vain hallaa lapsellesi - hän joutuu aina pinnistelemään pärjätäkseen.
enkä usko, aikaistaminen onnistuu vain siksi, että äiti niin haluaa.- OKL-opiskelija
Yhdyn monissa asioissa edellisiin kirjoittajiin, koulun lapsesi voi aloittaa silloin kun muutkin ikätoverinsa.
Hänen itsetunnolleen on parempi, että on hän mieluummin aina ensimmäisenä valmis ja "paras" kuin se että hän joutuisi aina pinnistelemään. JOS joutuu pinnistelemään, eihän sekään ole mitenkään selvää.
Toisaalta, lapsesi saattaa turhautua kun asiat tuntuvat aina niin yksinkertaisilta.JOS tuntuvat. Esim. ensi vuonna hänen opettajansa pitää eriyttää tyttäresi opetusta, kun siellä opetellaan A- kirjainta ja lapsesi osaa jo lukea.
Kaksipiippuinen juttu, koska on niin kovin hankala ennustaa etukäteen, millä tavalla lapsesi pärjäisi tulevaisuudessa, vaikka lapsesi kognitiivinen taso olisikin tällä hetkellä koulukypsä ja edellä ikäisiään.
Miettikää molempia puolia ja ennen kaikkea keskustelkaa opettajien kanssa, tarhan lto tuntee lapsesi ja voit hyvin kysyä myös mahdollisen ekaluokan opettajan mielipidettä asiaan. - lapseni
OKL-opiskelija kirjoitti:
Yhdyn monissa asioissa edellisiin kirjoittajiin, koulun lapsesi voi aloittaa silloin kun muutkin ikätoverinsa.
Hänen itsetunnolleen on parempi, että on hän mieluummin aina ensimmäisenä valmis ja "paras" kuin se että hän joutuisi aina pinnistelemään. JOS joutuu pinnistelemään, eihän sekään ole mitenkään selvää.
Toisaalta, lapsesi saattaa turhautua kun asiat tuntuvat aina niin yksinkertaisilta.JOS tuntuvat. Esim. ensi vuonna hänen opettajansa pitää eriyttää tyttäresi opetusta, kun siellä opetellaan A- kirjainta ja lapsesi osaa jo lukea.
Kaksipiippuinen juttu, koska on niin kovin hankala ennustaa etukäteen, millä tavalla lapsesi pärjäisi tulevaisuudessa, vaikka lapsesi kognitiivinen taso olisikin tällä hetkellä koulukypsä ja edellä ikäisiään.
Miettikää molempia puolia ja ennen kaikkea keskustelkaa opettajien kanssa, tarhan lto tuntee lapsesi ja voit hyvin kysyä myös mahdollisen ekaluokan opettajan mielipidettä asiaan.aloitti koulun 6-vuotiaana. Muiden suhtautuminen aiheutti jonkin verran pahaa mieltä ekalla ja tokalla, mutta sen jälkeen luokkatoverit eivät ole enää eri syntymävuotta muistaneetkaan - paitsi joskus riitatilanteissa.
Lapseni on syntynyt aivan alkuvuodesta, eikä esim. pituutensa puolesta eroa luokkatovereistaan. Koulu on mennyt hyvin, tasaista menestymistä ainakin neljä ekaa vuotta.
Olkapääni yli lukeva koululainen huomauttaa, että jokainen luokkakaveri on erilainen riippumatta siitä, milloin tai missä ovat syntyneet. Kiusatuksi voi joutua monista syistä.
Koululainen jatkaa: jos hän ei olisi päässyt kouluun vuotta aiemmin, hän ei olisi mennyt sinne ollenkaan:) Seuraavaksi nuorin luokkakaveri kun on 9 päivää häntä vanhempi, syntymävuosi vain on eri. Katkera paikka!
Okl-opiskelijan kanssa olen samaa mieltä siinä, että päiväkodin henkilökunnan kanssa kannattaa keskustella. He kuitenkin näkevät lapsemme erilaisessa ympäristössä kuin me vanhemmat, jotka toisinaan kuvittelemme lapsemme pärjäävän paremmin kuin pärjääkään. Koulunkäynnin aloittaminen vaatii, että sosiaaliset taidot ovat kehittyneet: niistä kannattaa lastentarhanopen kanssa keskustella pitkään!
Missään nimessä lapsen ei pidä koulua aloittaa ikäänsä varhemmin vain siksi, että äiti niin haluaa! Niin ei neroksi tulla, päinvastoin. - lapsesi
lapseni kirjoitti:
aloitti koulun 6-vuotiaana. Muiden suhtautuminen aiheutti jonkin verran pahaa mieltä ekalla ja tokalla, mutta sen jälkeen luokkatoverit eivät ole enää eri syntymävuotta muistaneetkaan - paitsi joskus riitatilanteissa.
Lapseni on syntynyt aivan alkuvuodesta, eikä esim. pituutensa puolesta eroa luokkatovereistaan. Koulu on mennyt hyvin, tasaista menestymistä ainakin neljä ekaa vuotta.
Olkapääni yli lukeva koululainen huomauttaa, että jokainen luokkakaveri on erilainen riippumatta siitä, milloin tai missä ovat syntyneet. Kiusatuksi voi joutua monista syistä.
Koululainen jatkaa: jos hän ei olisi päässyt kouluun vuotta aiemmin, hän ei olisi mennyt sinne ollenkaan:) Seuraavaksi nuorin luokkakaveri kun on 9 päivää häntä vanhempi, syntymävuosi vain on eri. Katkera paikka!
Okl-opiskelijan kanssa olen samaa mieltä siinä, että päiväkodin henkilökunnan kanssa kannattaa keskustella. He kuitenkin näkevät lapsemme erilaisessa ympäristössä kuin me vanhemmat, jotka toisinaan kuvittelemme lapsemme pärjäävän paremmin kuin pärjääkään. Koulunkäynnin aloittaminen vaatii, että sosiaaliset taidot ovat kehittyneet: niistä kannattaa lastentarhanopen kanssa keskustella pitkään!
Missään nimessä lapsen ei pidä koulua aloittaa ikäänsä varhemmin vain siksi, että äiti niin haluaa! Niin ei neroksi tulla, päinvastoin.aloitti koulun aiemmin kuin olisi edellytetty? Tuskin hän itse sinne halusi, sillä ei lapsi osaa haluta tuommoisia asioita, ellei vanhempi niitä hänen päähänsä aja. Typerää erikoisuuden tarvetta tuommoinen. Minun lapseni, se eskari-tyttö, ei ainakaan halua ekaluokkalaisten joukkoon, vaikka esim lukee ja laskee paremmin kuin useimmat heistä (eskari 1-2 - luokkien yhteydessä). Tyttö on ihan tyytyväinen eskariluokkaansa ja "omiin" ikätovereihinsa, on myös alkuvuodesta syntynyt, mutta pienikokoinen.
Voi olla että sitten syksyllä ekalla voi tulla tylsyyttä, kun hän jo osaa lukea ym, mutta minä luotan ammattitaitoiseen opettajaamme, että tämä pystyy järjestämään tytölle muita tehtäviä toisten opetellessa aakkosia. - lahjakkaan äiti
OKL-opiskelija kirjoitti:
Yhdyn monissa asioissa edellisiin kirjoittajiin, koulun lapsesi voi aloittaa silloin kun muutkin ikätoverinsa.
Hänen itsetunnolleen on parempi, että on hän mieluummin aina ensimmäisenä valmis ja "paras" kuin se että hän joutuisi aina pinnistelemään. JOS joutuu pinnistelemään, eihän sekään ole mitenkään selvää.
Toisaalta, lapsesi saattaa turhautua kun asiat tuntuvat aina niin yksinkertaisilta.JOS tuntuvat. Esim. ensi vuonna hänen opettajansa pitää eriyttää tyttäresi opetusta, kun siellä opetellaan A- kirjainta ja lapsesi osaa jo lukea.
Kaksipiippuinen juttu, koska on niin kovin hankala ennustaa etukäteen, millä tavalla lapsesi pärjäisi tulevaisuudessa, vaikka lapsesi kognitiivinen taso olisikin tällä hetkellä koulukypsä ja edellä ikäisiään.
Miettikää molempia puolia ja ennen kaikkea keskustelkaa opettajien kanssa, tarhan lto tuntee lapsesi ja voit hyvin kysyä myös mahdollisen ekaluokan opettajan mielipidettä asiaan.Aika harvinaisia taitavat olla sellaiset ekaluokat, että olisi vain yksi lukeva lapsi. Eiköhän lähes puolet nykyään lue ja laske yksinkertaisia laskuja, pakkohan heidät on ottaa huomioon. Ainakin lähes kaikki tuttavieni lapset ovat oppineet lukemaan ainakin auttavasti viimeistään koulun alkua edeltävänä kesänä. Oma lapseni on ns. lahjakas, mutta sosiaalisilta taidoiltaan sen verran ikätasoaan jopa jäljessä, etten harkinnutkaan. Mutta kyllähän silloin jos psykologi sanoo että on valmis, niin sosiaaliset taidot ovat myös kunnossa. Mutta olen tyytyväinen, vaikka lapsella oli kolme ensimmäistä vuotta tylsää. Kun alkoi tulla lukuaineita enemmän, hänelläkin oli tekemistä. Kympinhän tuo nytkin juuri sanoi saaneensa kokeesta, johon ei muistanut edes lukea. Sorry, on mentävä, kirjoitan myöhemmin lisää.
- annakaisa22
OKL-opiskelija kirjoitti:
Yhdyn monissa asioissa edellisiin kirjoittajiin, koulun lapsesi voi aloittaa silloin kun muutkin ikätoverinsa.
Hänen itsetunnolleen on parempi, että on hän mieluummin aina ensimmäisenä valmis ja "paras" kuin se että hän joutuisi aina pinnistelemään. JOS joutuu pinnistelemään, eihän sekään ole mitenkään selvää.
Toisaalta, lapsesi saattaa turhautua kun asiat tuntuvat aina niin yksinkertaisilta.JOS tuntuvat. Esim. ensi vuonna hänen opettajansa pitää eriyttää tyttäresi opetusta, kun siellä opetellaan A- kirjainta ja lapsesi osaa jo lukea.
Kaksipiippuinen juttu, koska on niin kovin hankala ennustaa etukäteen, millä tavalla lapsesi pärjäisi tulevaisuudessa, vaikka lapsesi kognitiivinen taso olisikin tällä hetkellä koulukypsä ja edellä ikäisiään.
Miettikää molempia puolia ja ennen kaikkea keskustelkaa opettajien kanssa, tarhan lto tuntee lapsesi ja voit hyvin kysyä myös mahdollisen ekaluokan opettajan mielipidettä asiaan.Itse menin ikäisteni kanssa ensimmäiselle luokalle ilman esikoulua (ilman psykologeja ja muita valmiuksia) 7 vuotiaana, eli normaalisti. Muistan kuitenkin istuneeni aina jälki-istunnossa, sillä opin lukemaan ensimmäisen viikon aikana (kun aapiset olivat jaettu) itsenäisesti ja muutkaan aiheet eivät tuntuneet vaikeilta, joten häiriköin (kiertelin luokassa soittamassa pianoa ja tein koko "matematiikan" kirjan tehtävät kerralla!!
Nyt jälkeenpäin ajatellen vanhempani ovat luultavasti syyllisiä tähänkin ajattelemattomuuteen, sillä kumpikaan heistä ei ottanut minkäänlaista osaa tuohon kouluvalmiuksien tarkastamiseen... eivät kyllä myöskään herättäneet ekaluokkalaista kouluun, saati sitten saattaneet perille tai hakeneet mistään kerhoista.
Toisin sanoen, 6 vuotias on varmasti valmis kouluun, jos uudet asiat tuntuvat helpoilta! Tällä järjestelyllä helpotetaan mielestäni niiden 7vuotiaiden koulunkäyntiä, joille uudet asiat saattavat olla vaikeampia!! Ottakaa siis vanhemmat huomioon se, että myös 7 vuotias kyllästyy koulussa ja saattaa häiriköidä turhaan, mikäli asiat vain tuntuvat liian helpoilta tai yksinkertaisilta (tämä ei siis tarkoita sitä, että olisi jollain tavalla nero)!!!!
Omassa tapauksessani tämä liian helpolta tuntuminen on vain jatkunut (ilman että kukaan vanhemmista tai opettajista otti asiaan kantaa) ja esimerkiksi läksyjä tein ensimmäisen kerran vasta kirjoitusten alla, kun Ranska rupesi tökkimään. Olen siis varmasti tietämättäni häirinnyt useamman vuoden ajan muiden opetusta, oman muistikuvan mukaan en edes käynyt tokaa luokkaa peruskoulussa loppuun, sillä muutimme suhteellisen usein... ehkä ihan hyvä niiden luokkatoverien kannalta. - aloitti
lapsesi kirjoitti:
aloitti koulun aiemmin kuin olisi edellytetty? Tuskin hän itse sinne halusi, sillä ei lapsi osaa haluta tuommoisia asioita, ellei vanhempi niitä hänen päähänsä aja. Typerää erikoisuuden tarvetta tuommoinen. Minun lapseni, se eskari-tyttö, ei ainakaan halua ekaluokkalaisten joukkoon, vaikka esim lukee ja laskee paremmin kuin useimmat heistä (eskari 1-2 - luokkien yhteydessä). Tyttö on ihan tyytyväinen eskariluokkaansa ja "omiin" ikätovereihinsa, on myös alkuvuodesta syntynyt, mutta pienikokoinen.
Voi olla että sitten syksyllä ekalla voi tulla tylsyyttä, kun hän jo osaa lukea ym, mutta minä luotan ammattitaitoiseen opettajaamme, että tämä pystyy järjestämään tytölle muita tehtäviä toisten opetellessa aakkosia.koulun kuusivuotiaana siksi, että halusi ihan itse. Kun on niukin naukin uuden vuoden puolella syntynyt, ei ikäeroakaan luokkatovereihin ole, vaan kaikki kaverit ovat samanikäisiä. Aloite koulukypsyyden testaukseen ei tullut meiltä vanhemmilta, vaan sitä varovaisesti ehdotettiin päiväkodissa. Sekä lastentarhanopettajien että lapsen kanssa keskusteltuamme ja vakuututtuamme, että lapsi ymmärtää, mistä on kyse, suostuimme testeihin. Erikoisuuden tavoittelusta ei todellakaan ollut kyse vaan lapsen parhaasta.
Itse olen joululahja vanhemmilleni, joten kuusivuotiaana minäkin koulutieni aloitin - ja olin lähes vuoden luokan vanhinta nuorempi. Harmittihan se, kun muut ajoivat ajokortteja ja kävivät baareissa.
- tein oikein
Meillä poika syntynyt tammikuussa ja jo ihan pienenä osasi lukea/laskea vaikeita laskuja ja oli muutenkin ikäistään kehittyneempi. Me kuitenkin annoimme hänen olla lapsi ja laitoimme kouluun oikeaan aikaan, mikä oli ihan oikea päätös. Ensimäinen ja toinen vuosi oli tylsiä, mutta onneksi hän sai jo ekaluokalla tehdä tokaluokan matikkaa ja toimia ns. "apulaisena" (neuvoi heikkotasoisempia) Ennen tätä hän tahtoi häiritä muiden opiskelua, kun ei ollut tekemistä, kun osasi jo kaikki...
Mutta, mutta..kun mennään ylemmille luokille ikäero tasoittuu ja tulee erilaisia aineita ja haasteita ja enään se koulu ei aina ole niin helppoa. Toki hän edelleen on luokkansa paremmasta päästä, mutta kyllä lukuaineet silti teettää työtä samalla lailla kuin muillakin ikäisillään. Emmehän me luonnostaan osaa jotain Suomen historiaa tai tiedä kasvin osia..
Matikka on edelleen todella helppoa sekä englanti ja äidinkieli. Ja pojasta on ihan kiva kun ollaan samanikäisiä ja päästään rippikouluun yhtaikaa kavereitten kanssa. Sama homma kun odotetaan, että ikä riittää mopoiluun. Pääsee kavereitten kanssa mopoileen ja tietty diskoon.
Anna lapsesi olla lapsi, hän kyllä ehtii opiskella ja tulet vielä huomaamaan että ei se koulu todellakaan aina helppoa kaikissa aineissa ole, vaikka kuinka fiksu ja koulukypsä olisi..- lahjakkaan äiti
Juu. Minäkin olenajatellut, että rippikouluun ja mahdolliseesti kirjotiukset samaan aikaan muiden kanssa. Luokallani 80-luvulla oli lukiossa vuotta aiemmin aloittanut tyttö. Tuskin kuitenkaan taitojen takia, sillä hän oli lukioissa luokan huonoimpia oppilaita, pääsi kirjoituksetkin juuri ja juuri läpi. Tuli toisesta koulusta. Oli vasta maaliskuussa syntynyt ja häntä suututti, kun ei päässyt penkkareita viettämään ravintolaan meidän muiden kanssa.
Itse osasin aikoinani lukea ja laskea ekaluokalla. Siihen aikaan ei ollut niin paljon lukevia lapsia kuin nyt, enkä ujona saanut sanotuksi että osaan lukea, joten tavasin muiden mukana. Kunnes kavereille selvisi että luen, he kertoivat opettajalle. Samalla selvisi, että pari muutakin osaa. Me saimme kirjat, joita saimme lukea sillä aikaa kun toiset tavasivat.
Meillä on myös lapsi toiminut apuopettajana matikassa, eikä tuosta valita joten ok se kai on. Heillä on käytössä myös pulpettikirjat, joita saa lukea silloin kun on tehtävät tehty. - virheet
lahjakkaan äiti kirjoitti:
Juu. Minäkin olenajatellut, että rippikouluun ja mahdolliseesti kirjotiukset samaan aikaan muiden kanssa. Luokallani 80-luvulla oli lukiossa vuotta aiemmin aloittanut tyttö. Tuskin kuitenkaan taitojen takia, sillä hän oli lukioissa luokan huonoimpia oppilaita, pääsi kirjoituksetkin juuri ja juuri läpi. Tuli toisesta koulusta. Oli vasta maaliskuussa syntynyt ja häntä suututti, kun ei päässyt penkkareita viettämään ravintolaan meidän muiden kanssa.
Itse osasin aikoinani lukea ja laskea ekaluokalla. Siihen aikaan ei ollut niin paljon lukevia lapsia kuin nyt, enkä ujona saanut sanotuksi että osaan lukea, joten tavasin muiden mukana. Kunnes kavereille selvisi että luen, he kertoivat opettajalle. Samalla selvisi, että pari muutakin osaa. Me saimme kirjat, joita saimme lukea sillä aikaa kun toiset tavasivat.
Meillä on myös lapsi toiminut apuopettajana matikassa, eikä tuosta valita joten ok se kai on. Heillä on käytössä myös pulpettikirjat, joita saa lukea silloin kun on tehtävät tehty.Anteeksi nuo kirjoitusvirheet, silmälasit särkyivät.
- äiti vm-71
Olen itse mennyt juuri 6 vuotta täytettyäni kouluun, omasta hartaasta tahdostani (naapurin tyttö, joka oli paras kaverini ja vuoden minua vanhempi meni myös) ja aika kovasta vanhempieni vastustuksesta huolimatta. Siitä on nyt 29 vuotta aikaa, mutta jo silloin muistan käyneeni psykologin testattavana ja kai ihan kelvolliset paperit sieltä sain, kun kouluun pääsin. Muistikuvat ensimmäisiltä vuosilta ovat hämäriä, päällimmäisenä tunne siitä, että olin ihan pihalla kaikesta. Luultavasti armosta opettaja siirsi minut ekoina vuosina luokalta toiselle... vuosien mittaan aloin saada toisia kiinni ja jo ala-asteen viimeisillä luokilla olin luokkani parhaimmistoa, myöhemminkin koulu sujui ihan hyvin. Kiusatuksi tai kehutuksi en ole kokenut tuon asian takia tulleeni. Se oli lukioaikaan todella kova pala, kun penkkareiden aikaan ei ikä riittänyt vielä baariin toisten kanssa...Muutenkin se vuosi oli rankka, kun kaikki ystäväni (jotka olivat vuoden vanhempia kuin minä) alkoivat käydä ravintolassa ja minä putosin vuodeksi porukan ulkopuolelle. Aika korjasi senkin, ja monet näistä kouluaikaisista ystävistäni kulkevat mukana elämässäni edelleen. Tavallaan voitin siinä vuoden aikaa ja sain ihania ystäviä..eli hyvä,että menin kouluun silloin kun menin. Näin minun kohdallani.
Itse en kuitenkaan ikinä edes harkinnut lasteni kouluun laittamista 6-vuotiaana, vaikka edellytykset heillä olisi varmasti ollut paremmat kuin minulla aikoinaan. Toisaalta he eivät sitä edes pyytäneet. Mielestäni aloitteen tuohon tulisi tulla ehdottomasti vahvana lapselta itseltään, sitten vasta alettaisiin miettimään, onko lapsesta siihen. - fiiffi
Miksi haluat moista? Miksi tavoittelet erikoisuutta ja massasta poikkeavuutta? Ajatteletko lastasi vai itseäsi?
Voin vastata kysymykseesi? Lapsi joutuu silmätikuksi. Hän on sen kummallisen äidin lapsi joka väenvängällä halusi lapsensa kouluun aiemmin, vaikkei mitään suurempia edellytyksiä ollut. Ja ei luule neroksi. Hän on yhä se omituisen äidin lapsi, joka LUULEE ITSE lapseaan neroksi.
Jos ajattelet lastasi enemmän kuin itseäsi luovu ajatuksesta. - ....jukka
on, että suurin osa lapsista voitaisiin laittaa kouluun vuotta ennen, ei siinä mikään nero tarvitse olla. JOs lapsi osaa lukea ja laskea, hän turhautuu koulussa jo vuotta ennen jos on turhautuakseen.
Mitään muuta etua lapsen laittamiselle kouluun vuotta ennen ei ole kuin, että vanhemmat saavat leuhkia lapsellaan.
Itse en missään olosuhteissa ottaisi lapseltani sitä etua pois,e ttä hän on luokkansa vanhimpia ja vaihtaisin sen luokkansa nuorimman osaan.
Se, että lapsi itse haluaa kouluun ei ole lapsen päätettävissä, eihän hän sinne edes osaa pyytää jos ei vanhemmat siitä puhu.
Ystäväni lapsi laitettiin kouluun vuotta ennen, hän siis meni yläasteelle vuotta nuorempana, rippikouluun vuotta nuorempana, lukioon vuotta nuorempana, nyt on amiksessa ja hakee paikkaansa elämässä, kävi baareissa alaikäisenä, asunut poikakaverin kanssa yhdessä, eronnut, menossa ties monesko poikaystävä...mikä ihmeen kiire ja minne?
Onko tarkoitus kokea kaikki mahdollisimman aikaisin, kaikki-tänne ja heti, mitä seuraavaksi?, ehkä lapsi parikymppisenä kun kaikki muu onkin jo tullut koettua. - eivät riitä
Olen samaa mieltä kuin useimmat vastanneet: anna lapsesi olla vielä pieni - hänellä on koko loppuikänsä aikaa olla ikäistään vanhemman oloinen, jos tahtoo.
Eriskummallisten koulujärjestelyjen vuoksi (kauan sitten) koko yläasteaikani vietin luokissa, joissa oli monia vuodella TAAKSEpäin siirtyneitä oppilaita (ei siis missään tapauksessa luokalleen jätettyjä vaan ihan normaalisti menestyviä). Heistä muistan lähinnä sen, että he vaikuttivat kauhean vanhoilta ja viisailta, mutta olivat myös jotenkin vetäytyneitä ja ulkopuolisia - olisiko sitten johtunut siitä, että me muut olimme ihan kakaroita.- mennään 7-vuotiaana
Lapsen luku ja kirjoitustaito ei välttämättä kerro mitään hänen koulukypsyydestään. Kouluun valmis lapsi kykenee toimimaan ryhmän jäsenenä, odottamaan vuoroaan, kestää pieniä pettymyksiä ja hyväksyy sen ettei hän välttämättä ole koko ajan open silmäteränä. Lapsen tulee myös ymmärtää, ettei koko homma pyöri vain vain hänen vuokseen, vaan hän pyörii koulussa osana isoa porukkaa. Suomalainen koulusysteemi on suunniteltu 7- vuotiaan henkisen kypsyystason mukaiseksi. Muualla maailmassa koulu alkaa paljon nuorempana, mutta tavoitteetkin ovat sitten erilaiset. Ei ole mitään syytä laittaa lasta kouluun 6- vuotiaana jos asiaa ajattelee lapsen kannalta. Eihän autokouluunkaan voi mennä 16- vuotiaana vaikka kuinka olisi kypsä ajamaan omasta mielestään, tai vaikka Amerikassa kuinka saisi 16- vuotiaana ajokortin. Jotkut asiat vaan on pakko äidinkin hyväksyä!
- pääsee kyllä
mennään 7-vuotiaana kirjoitti:
Lapsen luku ja kirjoitustaito ei välttämättä kerro mitään hänen koulukypsyydestään. Kouluun valmis lapsi kykenee toimimaan ryhmän jäsenenä, odottamaan vuoroaan, kestää pieniä pettymyksiä ja hyväksyy sen ettei hän välttämättä ole koko ajan open silmäteränä. Lapsen tulee myös ymmärtää, ettei koko homma pyöri vain vain hänen vuokseen, vaan hän pyörii koulussa osana isoa porukkaa. Suomalainen koulusysteemi on suunniteltu 7- vuotiaan henkisen kypsyystason mukaiseksi. Muualla maailmassa koulu alkaa paljon nuorempana, mutta tavoitteetkin ovat sitten erilaiset. Ei ole mitään syytä laittaa lasta kouluun 6- vuotiaana jos asiaa ajattelee lapsen kannalta. Eihän autokouluunkaan voi mennä 16- vuotiaana vaikka kuinka olisi kypsä ajamaan omasta mielestään, tai vaikka Amerikassa kuinka saisi 16- vuotiaana ajokortin. Jotkut asiat vaan on pakko äidinkin hyväksyä!
Oma lapseni kiinnostui valtavasti kirjaimista jo ihan pienenä, ja alkoikin jo 4-vuotiaana lukea ja kirjoittamaan (siis ei vain yksittäisiä sanoja vaan kirjoitti omia satuja heti, harrastus jatkuu edelleen). Lähipiirissä ihmiset kilvan suosittelivat laittamaan 6-vuotiaana kouluun. Että lapsi kyllästyy kouluun jo ekalla luokalla, kun muut opettelevat tavaamista. Lapseni on kuitenkin joillain osa-alueilla ollut ikäisiään pienemmän oloinen. Hän leikkii paljon leluilla ja hänellä mm. on vieläkin mielikuvituskaveri. On myös pienikokoinen. Olisi ollut hulluutta laittaa hänet koulun penkille istumaan 6-vuotiaana vain vanhempien kunnianhimon tai lähipiirin painostuksen takia.
Nyt kun ekaluokka alkaa olla lopuillaan, voin vain todeta että kaikki on sujunut hienosti, ja lapselle on ollut paljon etua hyvästä lukutaidosta. Opettaja on lukutaidon huomioinut alusta asti, ja lapsi on saanut tasolleen sopivia tehtäviä (mm. luetun ymmärtämistä). Hän on ollut mukana myös tunneilla, joilla on opeteltu tavutusta. Mielestäni tämä on vain auttanut häntä kehittymään.
Hyvä lukutaito ei ole vain mekaanista tekstin läpikäymistä. Luetun ymmärtäminen sekä tekstin ja puheen tuottaminen vaativat paljon myös muuta henkistä pääomaa, jota voi saada esim. leikkimällä ja saamalla erilaisia kokemuksia, joita mm. esikoulu tarjoaa lapsille. Nykyään opettajat osaavat kyllä huomioida eri tasoiset lapset. Jos eivät osaa, tarvitaan vanhempien aktiivisuutta. - ja laskevat
pääsee kyllä kirjoitti:
Oma lapseni kiinnostui valtavasti kirjaimista jo ihan pienenä, ja alkoikin jo 4-vuotiaana lukea ja kirjoittamaan (siis ei vain yksittäisiä sanoja vaan kirjoitti omia satuja heti, harrastus jatkuu edelleen). Lähipiirissä ihmiset kilvan suosittelivat laittamaan 6-vuotiaana kouluun. Että lapsi kyllästyy kouluun jo ekalla luokalla, kun muut opettelevat tavaamista. Lapseni on kuitenkin joillain osa-alueilla ollut ikäisiään pienemmän oloinen. Hän leikkii paljon leluilla ja hänellä mm. on vieläkin mielikuvituskaveri. On myös pienikokoinen. Olisi ollut hulluutta laittaa hänet koulun penkille istumaan 6-vuotiaana vain vanhempien kunnianhimon tai lähipiirin painostuksen takia.
Nyt kun ekaluokka alkaa olla lopuillaan, voin vain todeta että kaikki on sujunut hienosti, ja lapselle on ollut paljon etua hyvästä lukutaidosta. Opettaja on lukutaidon huomioinut alusta asti, ja lapsi on saanut tasolleen sopivia tehtäviä (mm. luetun ymmärtämistä). Hän on ollut mukana myös tunneilla, joilla on opeteltu tavutusta. Mielestäni tämä on vain auttanut häntä kehittymään.
Hyvä lukutaito ei ole vain mekaanista tekstin läpikäymistä. Luetun ymmärtäminen sekä tekstin ja puheen tuottaminen vaativat paljon myös muuta henkistä pääomaa, jota voi saada esim. leikkimällä ja saamalla erilaisia kokemuksia, joita mm. esikoulu tarjoaa lapsille. Nykyään opettajat osaavat kyllä huomioida eri tasoiset lapset. Jos eivät osaa, tarvitaan vanhempien aktiivisuutta.Aika sitkaassa tuntuu olevan käsitys, että se lukeva lapsi on ainoa luokallaan joka lukee, mutta ei se niin ole. Oman kuopukseni luokalla yli puolet osasi lukea kouluun tullessaan. Jos ekaluokalla on parisenkymmentä lasta, niin varmasti siellä on muitakin jotka lukevat. 70-luvulla oli paljon harvinaisempaa osata lukea kouluun mennessä, mutta minunkin luokassa meitä hyvin lukevia löytyi seitsemän ja kyllä meidät osattiin huomioida jos silloin antamalla lisälukemistoa. Yksi oppi ensimmäisenä koulupäivänä, tajusi yhtäkkiä mistä asiassa on kyse.
- kerrotko
miten sitten kävi?
- mieheni
ei suostunut laittaa lasta kouluu... vaikka se psyko niin suositteli.
Ite kyllä olisin laittanut, yleisestä vastustamisesta huolimatta.Toivotaan, että pääsee semmoselle luokalle missä ois vähän oppilaita, että kerkeis myös huomioimaan niitä jotka jo osaavat perusasiat.Kuulemma ekaluokka menee, kun tulee uutta kirjoitusta ja semmosta, mutta tokalla sit ei enään tuukkaan..Toivon että tää oli nyt paras ratkasu meijän kohdalla.Pettymyksestäni huolimatta. - tavallinen äiti
mieheni kirjoitti:
ei suostunut laittaa lasta kouluu... vaikka se psyko niin suositteli.
Ite kyllä olisin laittanut, yleisestä vastustamisesta huolimatta.Toivotaan, että pääsee semmoselle luokalle missä ois vähän oppilaita, että kerkeis myös huomioimaan niitä jotka jo osaavat perusasiat.Kuulemma ekaluokka menee, kun tulee uutta kirjoitusta ja semmosta, mutta tokalla sit ei enään tuukkaan..Toivon että tää oli nyt paras ratkasu meijän kohdalla.Pettymyksestäni huolimatta.minun lapseni on molemmat koulupsykologi luokitellut niin lahjakkaaksi, että suositteli molemmille aikaistettua kouluunlähtöä.
minä en nähnyt siinä järkeä. miksi mennä vuotta aikaisemmin kouluun, olla pienikasvuisin, motoriikaltaan heikoimpia vain siksi että extrakunnianhimoinen äiti sitä haluaa, kuten sinä.
mitä järkeä on voittaa yksi vuosi? mikä lapselle on niin kiire kasvaa isoksi? mikä kiire on aikuiselle saada lapsensa isoksi? ja mukamas neroksi? että voisi leuhkia sukulaisille ja tuttaville, että meidän ville.... niinhän se on ? Kyse on aikuisen egosta ei lapsen parhaasta.
- Toivotko, että luullaan?
Sinä et ainakaan ole nero kirjoitusvirheistäsi ja huonosta tyylistäsi päätellen. Haluatko päteä lapsesi kautta? Vastaa noihin, jos uskallat, muttet taida? Koska vastaus lienee jokaiseen KYLLÄ.
- neroks
ja pätemisen tarvetta ei oo. Aattelen vaan sitä oman lapseni parasta,toivoi kysyessäni kokemuksia ja mielipiteitä joita tuli hyvin.Kiitos niistä. Kirjotus virheistä sen verran, että oli ekakerta kun kirjotan mihinkään palstalle ja ihansama kuinka ku asia meni perille, kaikki ymmärsi.VAI?
Lapsi ei ole esikoiseni ja aiemman kohdalla en edes ajatellut tätä tilannetta, vaikka tiesin hänen pärjäävän hyvin.
Olen ollut myös nuorena tarhassa töissä joten tiedän, että moni osaa lukea jo kouluun mennessä, mutta, mutta.. omani on mielestäni myös matemaattisesti ja teknisesti niin kykenevä, että aattelin josko koulu pystyisi tarjoamaan hänelle jo nyt jotain paljon enemmän kun odottelu koulusta. En oikein osaa ilmasta ajatustani näin..
Koulupsykologiset testit on tehty tuhansille kuusi vuotiaille ja siinä katsotaan vastaukset joka kysymykselle, että meneekö keskitasoon, alle vai yli.Ekassa testissä lapsi on lapsiryhmässä luokassa psykon kans ja toisessa kaksin, eli vanhemmat ei voi vastauksille mitään. Meillä psyko sanoi, että oikein hyvin meni, molemmilla kerroilla. Nyt on vielä 1 käyntikerta jäljellä, missä molemmat vanhemmat on mukana kuulemassa testin tulokset.Paitsi että se sano jo, että voi alottaa koulun, isä on vähän vastaa, mutta katotaan nyt, onneks on vie harkinta aikaa vähän. - se tavallinen äiti
neroks kirjoitti:
ja pätemisen tarvetta ei oo. Aattelen vaan sitä oman lapseni parasta,toivoi kysyessäni kokemuksia ja mielipiteitä joita tuli hyvin.Kiitos niistä. Kirjotus virheistä sen verran, että oli ekakerta kun kirjotan mihinkään palstalle ja ihansama kuinka ku asia meni perille, kaikki ymmärsi.VAI?
Lapsi ei ole esikoiseni ja aiemman kohdalla en edes ajatellut tätä tilannetta, vaikka tiesin hänen pärjäävän hyvin.
Olen ollut myös nuorena tarhassa töissä joten tiedän, että moni osaa lukea jo kouluun mennessä, mutta, mutta.. omani on mielestäni myös matemaattisesti ja teknisesti niin kykenevä, että aattelin josko koulu pystyisi tarjoamaan hänelle jo nyt jotain paljon enemmän kun odottelu koulusta. En oikein osaa ilmasta ajatustani näin..
Koulupsykologiset testit on tehty tuhansille kuusi vuotiaille ja siinä katsotaan vastaukset joka kysymykselle, että meneekö keskitasoon, alle vai yli.Ekassa testissä lapsi on lapsiryhmässä luokassa psykon kans ja toisessa kaksin, eli vanhemmat ei voi vastauksille mitään. Meillä psyko sanoi, että oikein hyvin meni, molemmilla kerroilla. Nyt on vielä 1 käyntikerta jäljellä, missä molemmat vanhemmat on mukana kuulemassa testin tulokset.Paitsi että se sano jo, että voi alottaa koulun, isä on vähän vastaa, mutta katotaan nyt, onneks on vie harkinta aikaa vähän.ilmaisematta vaan sitten. kyse on selvästi sinun haluistasi, ei lapsen. oletko selvittänyt hänelle, että hän tulee olemaan pienikasvuisin luokallaan. hän tulee olemaan huonoimpia koulujenvälisissä kisoissa. hän tulee pääsemään rippikouluun myöhemmin kuin kaverinsa jne...
lopeta sinä kunnianhimoiset pätemistarpeesi ja ajattele lapsesi parasta. mikä kiire on lapsella? yhdessä vuodessa?
- äitee +4
eikö ole hienoa, että lapsi on jo valmis vaikka kouluun? Miksi se silti olisi sinne laitettava? Vuoden kuluttua lapsi on vielä kypsempi sinne menemään kuin nyt, ei ne taidot minnekkään katoa.
Yksi syy on aika arkinen eli moneen asiaan on ikäraja ja poikasi nuorempana ei silloin pääse osalliseksi siihen asiaan. Myös kavereiden suhteen saattaa olla ongelmaa sillä usein pienempää/nuorempaa vierastetaan ja vaikka lapsi olisi koulukypsä ei se tarkoita että kaverit ovat asiasta samaa mieltä ja se olisi edes totta. Aikanaan saavutetaan rippikouluikä jolloin lapsesi menee riparille vuotta myöhemmin. Ei ehkä iso juttu mielestäsi, mutta lapsen mielestä se on. Luokan kerrannut sukulaispoika menee riparille nyt vasta vuotta myöhemmin juuri kaverisyiden takia. Koska lapsesi ilmeisesti on suuntaamassa lukioon ammattiopintojen sijaan ei jatko-opinnoissa tule ongelmia iän takia.
Anna lapsen olla lapsi vielä vähän aikaa. Kyllä siellä koulussa ehtii olla sitten kun oikeasti aika on. Ja jos kaikki ei sujukkaan kunnialla niin on aika kohtuutonta että oman tahtosi mukaan lapsesi vie resursseja niiltä joille ne iän mukaan kuuluvat.. - Vain lykkäystapaukset
Mikälaisissa kunnissa tutkitaan kaikki 5-vuotiaat ja suositellaan näille koulunaloitusta vuotta aiemmin? Eikö ole resurssien tuhlausta, että normaalit tai keskimääräistä lahjakkaammat kuluttavat psykologin aikaa, eikä sen pitäisi kulua ongelmalasten kouluasioiden järjestelyssä?
Meidän kunnassa ei ainakaan tutkita kaikkia 5-vuotiaita, mutta lapsen olisi saanut viedä eskarilaisena psykologin arvioon, mutta näkihän sen toki äitikin, että lapsi on sekä sosiaalisesti, kielellisesti, matemaattisesti, motorisesti ym. vähintään keskitasoa ja tulee pärjäämään koulussa vähintään keskitasoisesti. Joten miksi tutkia?
Joitakin lapsia tiedän laitetun eskarista suoraan 2-luokalle, koska osaavat jo ekaluokan asiat, joten hyppy on mahdollinen myöhemminkin (mutta ei siinä ole mitään järkeä sen paremmin kuin varhaistetussa koulunaloituksessakaan). Jos kiire tulee, niin voihan jättää sen välivuoden kirjoitus jälkeen sitten pitämättä ja jatkaa suoraan yliopistoon... - Kauriina
Kannatan 6v. kouluunmenoa, mikäli lapsi on kypsä. Koulun aloitusikä tulisi olla joustavasti 6-8v. (Kuten lukion suorittaminen 2-4 vuodessa). Näin lahjakkaista lapsista ei tule alisuoriutujia eivätkä hitaammat koe itseään poikkeaviksi.
PERUSTELUT:
1) Kansainvälisesti vertaillen missä tahansa muualla mennään kouluun 5-6v. Jos perhe muuttaa ulkomaille (yleistä nykyisin ainakin akateemisten perheiden keskuudessa), joutuu lapsi aina ikäisiään 1-2 vuotta nuorempien, selvästi lapsellisempien oppilaiden kanssa samalle luokalle. (vert esim. 11-vuotias varhaismurkku 9-vuotiaiden joukossa).
2) Esim. YO Suomesta 19-20-v (vaihto-oppilasvuosi), keskimäärin 1-2 vuotta menee, että pääsee opiskelemaan Suomeen yliopistoon haluamaansa alaa, sitten opiskelijavaihtoon ulkomaille -> on 22-23-v, mutta sikäläiset opiskelijat 19-20-v. Siinä iässä ero tuntuu.
Itse menin kouluun 7v., turhautuminen kesti yliopistoon saakka. Oli niin "lelliä" (mitään eriyttämistä ei ollut). Motivaatio laski kuin lehmänhäntä, säännölliseen opiskeluun harjaantumattomuuden huomasi viimeistään yliopiston pääsykokeisiin lukiessa. YO-kirjoituksiin ekaa kertaa ylipäätään luin. Siihen saakka pärjäsi 9,5 keskiarvolla pelkällä aktiivisella tuntiosaamisella ja koulussakäymisellä. Olen mielestäni ihan keskivertolahjakas, en mikään välkky. Sosiaalisesti olen ollut ulospäinsuuntautunut ja ns. suosittu.
Kuukautiseni alkoivat 10,5 v. (nykyisin ei harvinaista), joten olin fyysisestikin täysi nainen 12v., kun monet vielä täysiä lapsia. Pikemminkin se, että olin muita päätä pidempi ja täysin kehittynyt, rinnat jne, oli kiusallista ja söi itsetuntoani, asia korjaantui vasta lukiossa.
Sosioemotionaaliset tekijät tulee huomioida molempiin suuntiin. Viihdyin itseäni vanhempien seurassa, koska luokkataso tuntui lapselliselta. Parhaat ystävät olivat 2-3 v. vanhempia. (Onneksi ystäväni olivat raittiita, mutta tässäkin vaaransa, jos hakeutuu itseään 1-3v. vanhempien seuraan, jossa tupakoidaan, käytetään alkoholia, jo seksisuhteita jne).
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen ylioppilaaksi pääsin 20v. Valmistuin lääkäriksi vasta 30v., joka on liian myöhään, jos kansainvälistä uraa tai ylipäätään uraa ajattelee. (vaihdossa opiskeluaikana 1 v., arvokas kokemus). Lääkikseen sisäänpääsyssä tuhraantui ensin 3 arvokasta vuotta (juuri tuo kuvaamani säännölliseen opiskeluun tottumattomuus, kun aina oli saanut kaiken niin helpolla).
Erikoistumiseen menee 6 vuotta, ja haluamalleen erikoisalalle pääsyyn voi tarvita väitöskirjan. Tähän menee n. 2-3 vuotta täysipäiväisesti työskennellen(vaikka olisi aloittanut väitöskirjan jo perusopintojen ohella, itsekin aloitin toisena opiskeluvuotena).
Post doc-vaiheessa on hyödyllistä lähteä ulkomaille, mutta sitten jo noin 38v., kun sikäläiset ovat 27-29v.(esim. USAssa erikoistuminenkin kestää vain 3 vuotta, mutta on meikäläistä erikoistumista tiiviimpi, käytännössä "no life".
Tuttavapiirissäni hyvin menestyneet tiedenaiset/miehet ovat usein kirjoittaneet ylioppilaiksi jo 18v. (ovat saattaneet aloittaa koulunkäynnin ulkomailla tms.). Suomessa tämä epäkohta on huomattu jo Suomen Akatemiaa myöten. Väitöskirjoja Suomessa tehdään edelleenkin liian myöhään. Missä syy? Kuvaamani kehityskulku on varsin tyypillinen, vaikka jatkossa menestys olisikin hyvä, niin aina saa huomata olevansa liian vanha "nuoren" tutkijan apurahoihin jne. - perhoiinen88
oon 19v ja menny 6v kouluun. eli kirjotin ylioopilaaks 87 syntyneiden kanssa, vaikka ite oon 88 syntyny. aluks ikäeroo ei tavallaan huomannu, opin lukemaan samoihin aikoihin ku muut. mut olin koko ala-asteen luokan maskotti ja pienin. se vauva. tosin se ei se minuu yhtään haitannu. ongelmia tuli esille matemaattisissa jutuissa, en oo niissä muutenkaa lahjakas mut luulen et osa ongelmista johtu siitä et en ollu ihan viel valmis semmosiin juttuihin. eikä miun ymmärrys ollu samalla tasolla muitten kanssa.
nyt kun ajattelen, ni oli kuitenki kiva päästä koulusta pois aiemmin, mut jos vaan mahdollista ni laittaisin oman lapseni 7 vuotiaana kouluun, mahdollisten tulevian ongelmien välttämiseks.
tee miten parhaaks näät, kummastaki päätöksestä on varmasti etua joissain määrin.- riimah
löysin ja luin tämän keskustelun koska mietin juuri oman tyttäreni mahdollista kouluunmenemistä ensi syksynä 6-vuotiaana. syinä se että kaikki kaverit menevät nyt syksyllä, sekä tytön isokokoisuus (5v 130cm, arvio pituudesta aikuisena 185cm). tyttö osaa jo lukea ja kirjoittaa (itse oppinut). Tiedän ettei 6-vuotiaana aloittamista yleensä suositella ja olen itsekin sitä monelta kantilta miettinyt. Varsinkin tuo isokokoisuus on sellainen asia joka minusta puoltaa asiaa, ja uskon että oppimisasioissa Maia kyllä pärjää 2001 syntyneiden kanssa ihan samoilla tasoilla.
Lähinnä siis mietin syitä miksi ei? Nuo baarijutut lukioiässä ovat mielestäni aika mitättömiä, ja riparillekaan ei ole menossa kun ei kuuluta kirkkoon. No, tämä on ajatuksena vasta suht tuore, ja keskustelen asiasta vielä päiväkodin ja koulun kanssa.. ja jos kaikki ovat samaa mieltä siitä että sopii niin sitten tehdään päätös. ei tämä nyt niin maailmaa mullistava asia mielestäni kuitenkaan ole että siitä sen suurempia päänsärkyjä ottaisin :) - Kari N
Olet istunut koulussa vähintään 12 lukuvuotta.
Et osaa kuitenkaan kirjoittaa kirjakieltä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.733664Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91991Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2261323- 1341210
- 1001073
- 1091055
Miksi nuori ottaa hatkat? Rajut seuraukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, huumeet...
Lastensuojelu on kriisissä ja nuorten ongelmat kasvussa Suomessa. Hatkaaminen tarkoittaa nuoren luvatta poistumista omil701010- 60974
Shokki! Suuri seikkailu -kisassa todellinen jättiyllätys - Tämä muutos järkyttää varmasti monia!
No nyt on kyllä aikamoinen ylläri, peli todellakin kovenee…! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/shokki-suuri-seik6965- 35876