Tuo meidän vanharouva. No, ei se niin kauhean vanha vielä ole. Tarkkaa ikäähän ei tiedä kukaan, kun on alunperin hylätty koira. Siinä kuuden vuoden hujakoilla kuitenkin. Sillä on vaan päiviä, jolloin se näyttää vaipuvan johonkin outoon surumielisyyteen. Ei haluta lenkkeillä, makoilee vaan ja näyttää niin surulliselta.
Se on minun rakas ystävä, seuraa joka paikkaan ja ohi mennessään aina hellästi koskettaa kuonollaan kättäni, parempaa koiraa en tule koskaan saamaan.
Koira on ollut meillä jo monta vuotta ja päässyt aikaa sitten kaikista alkuajan traumoistaan, kuten peloista kaikkea kovaa ääntä kohtaan, pelosta keppejä kohtaan( ilmeisesti saanut joskus kepistä)
Koira on terve, joten tulikin mieleen, voisiko tuo surumielisyys johtua muistoista, tuleeko vanhat kokemukset mieleen aika ajoin, tai ehkä vanha perhe, missä asui?
Normaalistikin on rauhallinen ja kiltti koira, sellainen sohvaperuna, mutta löytyy myös vauhtia.
Mitä mieltä olette? Onko ajatukseni ihan hakuammuntaa?
Se on minun rakas ystävä, seuraa joka paikkaan ja ohi mennessään aina hellästi koskettaa kuonollaan kättäni, parempaa koiraa en tule koskaan saamaan.
Koira on ollut meillä jo monta vuotta ja päässyt aikaa sitten kaikista alkuajan traumoistaan, kuten peloista kaikkea kovaa ääntä kohtaan, pelosta keppejä kohtaan( ilmeisesti saanut joskus kepistä)
Koira on terve, joten tulikin mieleen, voisiko tuo surumielisyys johtua muistoista, tuleeko vanhat kokemukset mieleen aika ajoin, tai ehkä vanha perhe, missä asui?
Normaalistikin on rauhallinen ja kiltti koira, sellainen sohvaperuna, mutta löytyy myös vauhtia.
Mitä mieltä olette? Onko ajatukseni ihan hakuammuntaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
hakuammuntaa, varsinkin kun kyseessä on narttu.
Olen kuullut monien puhuvan samasta asiasta ja itsekin sen omissa nartuissani huomannut, että tuo hetkellinen apatia ja surumielisyyskin johtuu vain niistä narttukoiran hormooneista. Ne ovat väliin niin iloisia että ja sitten taas seuraavassa hetkessä tuntuu kuin murjottaisivat ja olisivat täysin apatian kourissa.
Uroskoirat harvemmin tuollaista tekevät.
Mutta voihan kyseessä olla tietenkin myös sairaus. Ei mikään ole poissuljettua.
Vähän samaa olen ajatellut.
Meillä on yksi narttukoira nyt parisenviikkoa ollut ihan "maassa" suurimman osan päivää, se menee nukkumaankin sängynalle ja lenkitkään ei isommin kiinnosta. Tällä nartulla alkoi juoksu viikkositte ja minä nyt ainakin tämän "apatian" yhdistän tuhon hormonitoimintaan.
Jos tilanne ei korjaannu juoksun loputtua, niin sitte mennään lekuriin, jollei sitä ennen mitään erikoisempaa tule.
En oikein usko dementiaan, on kokemusta edellisen koirani vanhuudenpäiviltä tästäkin vaivasta. Suurin osa ajasta on koira ihan ok. Normaalisti käyttäytyy, syö ja on pirteä. Sitten joskus tulee näitä huonoja päiviä jolloin ei ulkoilu huvita. Saattaapa olla noita hormonijuttuja, kukapa tietää. Syviä huokauksia kuuluu, ehkäpä kaipaisi pientä lemmenleikkiä jonkun komean uroon kanssa, tiedä häntä. Pitää seurata tilannetta.
ole kyse dementiasta? Pistän sulle yhden linkin
http://www.vetcare.fi/index.php?id=197
kaikistahan meistä tulee vanhoja :( ja kun ei iästä ole ihan tarkkaa tietoa niin tuli vaan mieleeni...
Kuuden vuoden hujakoilla iältään oleva koira ei ole todellakaan vanha. Tuskin myöskään vanhojen aikojen muistelusta tuo surumielisyys ja vetämättömyys johtuu. Kannattaisi käydä eläinlääkärissä, ja tarkistaa koiralta ainakin kilpirauhas- ja maksa-arvot verikokeella.
meidän mammasta tuli todella apattinen aina juoksun aikaan. sittä tiesi että juoksu tulossa kun neiti käyttäytyi juuri noin. mutta sitten juoksen aikana se muuttuikin raivoksi tosisa koiria kohtaan...
naiset on naisia :)
mutta vakavampaan asiaan...
sitten meidän mammalle tuli kohtutulehdus erään juoksun jälkeen, mitä ei heti tajuttu. mutta oireet olivat juuri tuollaiset. neitiä ei huvittanut mikään ja oli todella "surullinen". ja sitten alkoi kauhea juominen... no sitten arvattiinkin ettei kaikki ole kunnossa ja lääkäriin.
eli meidän mamma on juuri tuollainen juoksu aikana tai jos on sairas! kannattaa selvittää!
tsemppiä! ja varmasti kaikki menee hyvin! onhan meillä naisillakin hyvät ja huonot päivät!
ne HUONOT!
Voihan ne olla muistojakin... Onhan hampaat kunnossa, myös hammassärky vetää kyllä mielen matalaksi eläimelläkin?
Varmaan olisi apea joka päivä, jos hammassärystä olisi kysymys, kyllä tämä vaikuttaa vähän henkisemmältä vaivalta.
tuo tupakanhajussa ja savussa eläminen. Sehän ihmistäkin masentaa ja väsyttää, eikä mikään ihme ole niin.....Mutta mitä sinä siitä ymmärtäisit?
Nyt meni taas pikkusen hattuilun puolelle, yrittäisit nyt edes joskus pysyä asiassa.
Ei täällä varmasti kukaan asu tupakansavussa...niin no, sinusta en tiedä, kun kuvittelet muidenkin asuvan, ehkä sinä sitten.....
Niin säälittävää.