Sinut löysin joukosta tuhansien,
sinut tunsin,
kuin tuntenut aina oisin.
Menninkäiseksi sinut ristin,
metsänpeikoksi nimittelin.
Vilkkusilmä vikkeläkin,
pehmonalle lämpöinenkin.
Tunteva, antava nauravakin,
veijari - runoilijakin.
*hymyä ja haikua*
sinut tunsin,
kuin tuntenut aina oisin.
Menninkäiseksi sinut ristin,
metsänpeikoksi nimittelin.
Vilkkusilmä vikkeläkin,
pehmonalle lämpöinenkin.
Tunteva, antava nauravakin,
veijari - runoilijakin.
*hymyä ja haikua*
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulisin.
Simää vilkuttaa ja flirttaa.
Me naiset nauramme ja iloitsemme.
Tunnemme, oomme prinsessoita jokainen.
Niinpä pitääkin.
Leikkiä, mut joskus leikki muutuukin todeksi.
Silloin on tunne toinenkin.
Tiedäthän?
Ollaanko silloin veijareita jokainen.
Päivääsi siskoni!
Niin moni taidot osaa,
harhaanjohtaa ja
silmää vilkuttaa,
veijareita kaikki
kai konsanaan.
Tiedämmehän me tämän !
Hyvää päivän jatkoa,
minä täällä rinsessaa
hoitelen tämän päivän ja
illalla kotiin hämeeseen.
on se ihme sattuma kun tuhansien joukosta löytää sen oikean
Kivan, kultaisen runon siitä kirjoitit
Oikein hyvää illanjatkoa sinulle, toivoo/Lio
Tähän runoon on todella aihe
olemassa ...
Kiitti kommentista :))
Hämeessä on harmaata, taivas
miettii, laskisiko vettä maahan
vai ei.
Hyvää viikonloppua sinulle Lio