turhat häät

pikku tyttö kirjoitti:

tässä on mun pikku stoori ja mä arvostaisin sitä jos jaksaisitte lukee tän ja arvostella kun ensi kertaa tässä stooreja kirjoittelen, kiitos



Tää ei voi olla totta, mulla oli viisi minuuttia aikaa ehtiä sinne hemmetin juhliin. Miksi mut ylipäätänsä oli kutsuttu sinne enhän mä edes tuntenu sitä koko jätkää. Mut oli kutsuttu yhden Miikan häihin ja morsiammen nimestä mulla ei ollu hajuakaan.
Jos mä olisin tienny että näin tulee käymään mä en olis menny sinne ollenkaan, mutta se on nyt vähän jälkikäteen vaikea ajatella noin.
Mä juoksin kirkkoon ja ehdin juuri ja juuri seremoniaan. Bongasin mutsin sieltä ja se oli varannu mulle paikkaa. Kun seremonia alkoi mä nousin ylös ja laitoin käden ristiin ja aloin pyöritella peukaloita. Mulla oli päällä on yksi parhaimmista vaatteistani. Se oli sellainen punainen, vartalon myötäinen polviin ylttyvä hame, joka korosti mun muotoja mukavasti ja kevensi mun kukkaroakin kivasti. Sitten mulla oli mun beige käsilaukku ja beiget käärmeennahka kengät. Joista muuten mun mutsi ei tykännyt ollenkaan, mutta minkäs se sille voi kun en enää asu kotona. Se onkin ollu mun yksi parhaimmista päätöksistäni. Siis kotoa muuttaminen. se tapahtui noin vuosi sitten kun täytin 19. No niin takaisin seremoniaan.
Häämarssi alkoi kaikua kirkossa ja ovet aukesivat. Sisään astui kaksi ihmistä toinen oli hoikka ja suhtkoht hyvännäköinen nainen noin 23-vuotias. Hänellä oli valkoinen todella kaunis, paljon pitsiä sisältävä hääpuku. Mutta mies olikin sitten ihan toista maata. Sanotaan nyt näin että mä en ole ikinä nähny mitään paremman näköistä. Miika oli ihan jumalaisen näköinen. Sillä oli vaalenruskeat hiukset johon aurinko oli tehny raitoja ja mä olisin voinut lyödä vetoa että se oli ollut tänä kesänä ulkomailla. Sen iho oli just sopivan ruskettunu, ei yhtään astetta liian tumma eikä vaalea. Ja sitten sen paras puoli sen silmät. Ne oli ruskeat nappisilmät jotka katsoit ihmistä lempeäsi ja pehmeästi. Samassa mä älysin että mun silmät oli porautuneet siihen enkä huomannut että muut olivat käyneet istumaan kunnes mun mutsi herätti mut horroksesta vetämällä mua hameen helmasta istumaan. Pappi alkoi puhumaan, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota, koska mulla oli kiire kysymään mutsilta kuka tuo upea uros oli? (en tietenkään noilla sanoilla) Mutsi kerto että se on sen yhden kaverin poika. Se oli hyvä ei ollut sukua mulle, ajattelin ihan ekana. Mutsi kerto myös että se on 22-vuotias ja matkaopas (mitä mä sanoin). Sillon mun päähän kehitty kauhistuttava ajatus, Miikahan oli menossa naimisiin mitä mä oikeen mietin. Kamalaa, miten mä saatoin unohtaa sen, koska mähän olen juuri nyt sen häissä. Mä karistin kaikki ajatukset pois päästäni ja seurasin seremoniaa. Seremonia kesti kauan ja sen loputtua seurakunta nousi taas ylös. Silloin tapahtui jotain ihanaa mikä sai mun kehon veteläksi. Miikan ja sen morsiammen kävellessä kirkosta ulos, Miika katsoi mua silmiin ja hymyily pehmeästi. Mä yritin hymyillä takaisin mun kauneimman hymyn, mutta en usko että se oli kovin vakuuttava. sen jälkeen mä odotin vaan koko ajan että pääsisin ehkä juttelemaan Miikan kanssa, mutta silloin mun päähän kehitty taas ajatus jonka olin hetkeksi taas unohtanut. Miika on nyt naimisissa. Mulla ei oo mitään saumoja sen suhteen. Eniten mua otti päähän se kun Mutsi ei ollu aikaisemmin esitellyt Miikaa mulle. Mä olisin voinut olla toi morsian nyt tossa. Haikein mielin kävelin ulos kirkosta ja nappasin riisipussin oven vierestä, vaikka olisin halunnut olla se jonka päälle riisit heitettiin.

Hääpari tuli ulos kirkosta, riisit lensivät ilmaan ja tunnelma oli hyvin romanttinen. Lisää romantiikkaa oli tulossa kun havitsin tiellä hevoskärryn.
- Voi kuinka romattista, äiti sanoi mulle silmät kosteina. Se oli itkeny kirkossakin, onneksi mä olin muistanu ottaa nenäliinan mukaan. Hääpari lähti kohti juhlapaikkaa joka sijaitsi 20 kilometrin päässä kirkosta.

Saavuimme juhla paikalle ja huomasin että rahaa ei oltu pahemmin säästelty koristeluissa. Se paikka oli kuin taivas. Värit joita siellä oli käytetty oli hempeitä, niinkuin minäkin olen suunnitellut häihini. Pääpiirtein vaaleanlilaa ja vaaleanpunaista. Kukkia oli joka puolella katossa lattioilla pöydillä ja jopa ikkunoihin oli kuivattu samoja kukkia. Ne oli unelma häät eli joka tytön unelmahäät. Mä toivoin vaan että ne olisi olleet mun ja Miikan häät. Mä en ole ennen uskonut ensisilmäyksellä rakastumiseen, kun en ollut ennen kokenut sitä. Mutta nyt on se tullut koettua ja siitä puheen ollen tuolla oli Miika, paras mennä onnittelemaan ja ihailemaan komistusta lähempää.

Lähdin kävelemään Miikaa ja Riikkaa (sain tietoon morsiammen nimen) päin. Asetuin onnittelu jonoon ja odotin vuoroani. Mitä lähemmäs tulin sitä enemmän perhosia mun vatsaan tuli. Kun tuli minun vuoroni onnittelin Riikkaa ja sitten Miikaa. Päältä päin olisi voinut luulla että se oli aivan tavallinen onnittelu, mutta ei mulle. Miikasta mä en kyllä tiiä, mutta mun mielestä siinä oli jotain kipinää meidän välillä. Jonkun näköinen jännite. Me katsottiin toisiamme syvälle silmiin ja mä olisin voinut jäädä siihen paikkaan mun loppu elämäkseni, mutta sitten oli mun aika siirtyä eteenpäin. Siitä paikasta mä sitten suunnistin juomaa etsimään ja miettimään huonoa tuuria. Jos olisi tavattu kuukausi aikaisemmin tai jotain sinne päin voisin olla nyt onnellinen. Samalla toivoin että Miikalla olisi joku kaksoisveli, niin saisin sen.

Mä yritin tultkailla josko paikalla ois jotain muitakin kun mummoja ja pappoja. Ehkä jotain mun ikästä seuraa. Samass joku tökkäs mua olkapäähän. Se oli joku muija suunnilleen mun ikäinen noin 175cm pitkä ja todella laiha ja kaunis. Sillä oli musta minihame ja punainen avokauluksinen paita.
- Moi mä olen Sari ja mä ajattelin kun sä olit niin yksin niinku mäkin ni päätin tulla juttelemaan. kumman puolelta sä oot?, se kysäs multa.
- Mä oon Tiina ja oon Miikan puolelta tai siis mun mutsi on Miikan
Mutsin Frendi, mä tokaisin. Meillä alkoi juttu luistaa ja sain selville että Sari oli Riikan työkaveri. Ne on molemmat lentoemäntiä. On siinäkin nyt ammatti. Sari on 22-vuotias ja asuu itse asiassa aika lähellä mua. Me juteltiin kauan kunnes sen piti lähtee juttelemaan muiden kasnssa. Siinä vaiheessa mä etin mutsia, mutta en löytänyt sitä. Mun silmät pyöri ympäri salia ja en havainnut mutsia missään. Kunnes hetken kuluttua mutsi tuli mun takaata. Joku nainen mukana ja MIIKA.
- Tiina, tässä on Miika ja Maija. Maija on Miikan äiti. Me ajateltiin että sä voisit tanssia Miikan kanssa kun kaikki sun ikäiset on tanssittanu Miikaa jo, mun mutsi snaoi rennosti eikä älynnyt kuinka mun sydän hypähti kuperkeikkaa.
- okei kai mä voisin, sanoin epävarmalla äänellä. Samassa Miika sanoi mulle moi ja kumarsi ja lähti viemään mua tanssilattialle. Se veti mut lähelleen ja me alettiin tanssia. Mä toivoin vaan yhtä asiaa että Miika olisi mun. Mun sydän löi tuhatta ja sataa. toivoin että Miika ei tuntenu kuinka mun sydän löi. Mä varmaan tärisinkin.
- Mä en olekkaan ennen nähnyt sua. Missä sä asut?, Miika kysyi multa
- Joo mä asun Stadissa sä??, kysyin viattomasti.
- Siellä kanssa tai me muutetaan Riikan kanssa Vantaalle ensi viikolla.
- Aijaa, yritin kuulostaa että olisin kiinnostunu ja siksi kysyin, Minkälaiseen taloon?
- Omakotitaloon, kato kun Riikka on raskaana, se läjäytti suoraan vaan ei ees valmistellu mua mitenkään.
- Oho aika iso juttu ja vielä noin nuorelle, sanoin
- Joo se tuli mullekkin täysin yllätyksenä, oon seurustellu Riikan kanssa vasta puoli vuotta, mutta kun katsos meijän suvussa on ollu sellanen että pitää olla naimisissa ennen kuin synnyttää. Onhan se vähän tyhmä juttu mä tiedän, mutta perinteille ei voi mitään kun mun faija on kyseessä. En ois pakosti mennyt naimisiin jos ei ois ollu pakko, mutta kyllä mä nyt ihan onnellinen oon ja mä rakastan Riikkaa, se avautu mulle ja vasta jälkikäteen älysi että oli puhunut pikkasen ohi suunsa.
Samassa mäkin olin selittämässä sille mun elämän kertaa ja sitä kun mun mutsi ja faija eros. Miikalle oli jotenkin niin helppo avautua. Me juteltiin Sen kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ei edes huomattu kun kappale vaihtui, tanssittiin vaan. Tanssittiin kunnes Morsian tuli vaatimaan sulhasta itselleen. En millään olisi halunnut antaa Miikaa pois, mutta minkäs mä sille voin. Toivoin vaan että Morsian ei ollut huomannu mitään meidän välillä! Nimittäin jotain siinä oli. Sen mä voin kertoa. Seuraavaksi hääpari teki lähtöä ja vieraan tulivat ulos ja naisia käskettiin kerääntymään yhteen kasaa. En ajattellut mennä sinne, mutta mutsi kiskas mua kädestä mukaansa. Morsian heitti kimpun ja siinä sadasosa sekunnin ajan mä toivoin ettei se tulis mulle. Se olis jotenkin nöyryyttävää, mutta toisin kävi kimppuhan lensi suoraan mun syliin, kuin meissä olisi ollut jotkut mangneetit, jotka vetävät tosiaan puoleensa. Mä vaan hymyilin muka onnellisena, mutta musta tuntui kun mua oisi puukotettu. Mulla katsos ei ole poikaystävää. Todella pitkä suhde loppui juuri. Jätkä vaan ilmotti että sillä oli toinen noin vaan. En päässyt kotoa liikkumaan kahteen viikkoon. Kavereitten avulla selvisin. Olisin ilman kavereita kuollut varmaan nälkään, kunnes yksi ilta lähdin ulos ja päätin että se jätkä ei ollu mun arvoinen. Siitä on nyt vähän reilu kuukausi ja olen vielkin vähän alla päin.

Kun hääpari oli lähtenyt juhla alueelta pitkällä limusiinillä, limutölkkien kolistellessa auton takana, me lähdettiin kanssa, vaikka muut jäivät vielä juhlimaan. Mutsi heitti mut himaan ja jatkoi itse siitä sitten matkaa. Mä avasin oven heitin avaimet mun eteisen pöydälle. Kävelin kylppäriin ja laiton veden valumaan ammeeseen. Kaadoin noi desin punaista ruusun tuoksuista kylpy vaahtoa ammeesseen ja katsoin kun amme alkoi täyttyä vedestä ja kuinka vesi ja kylpyvaahto yhdessä muodostivat kuplia. Nostin pari tuoksu kynttilää kaapista ja sytytin ne. Ilmaan levisi mieto omenan tuoksu joka sekoittui ruusun tuoksuun ja yhdessä muodostivat ihanan tuoksu elämyksen mun nenälle. Menin keittiöön, etsin mun kaapista parasta viiniäni ja korkkasin sen. Kaadoin sitä mun halpaan viinilasiin ja otin seka pullon että lasin mukaan kylppäriin. Aloin riisua vaateita ja pujahdin ammeeseen. Mun vartalo alkoi lämmetä veden lämmöstä. Vesi oli niin kuumaa että se poltti, mutta totuin siihen nopeasti. Nukahdin ammeeseen ja heräsin vasta myöhään kun mun kämppis Sanna tuli kotiin. Mun kädet oli ihan ryppyiset ja vaahto oli haihtunut kokonaa pois. Tulin pois ammeesta, kuivasin itseni, menin huoneeseeni pukemaan yöpuvun ja sukelsin sänkyyni. Nukahdin ruusuntuoksuisena ruususen uneen.

Aamulla heräsin, kun aurinko paistoi ikkunasta suoraan mun silmiin. Kello oli vasta seitsemän, mutta päätin silti nousta. Mulla oli tänään paljon tehtävää, joten tein listan. Sen jälkeen menin syömään puin päälleni ja tein hiukan läksyjä. Sitten kello olikin jo kymmenen ja pääsin lähtemään kirjastoon. Mun piti palauttaa yksi ihmisen anatomiaa kasittelevä kirja. Sen tehtyä kävin kaupassa. Siellä ollessani mun kännykkä piippasin että olin saanut teksiviestin. Näin näytössä että viesti oli mun entiseltä poikaystävältä. Mitä ihmettä se jätkä mulle tekstaa. Se teki mulle ero hetkellä hyvin selväksi ettei haluu nähdä mua enää ikinä. Luin nopeasti viestin läpi ja mun oli pakko hieroa silmiäni ja lukea uudestaan. Se kerto siinä kuinka tyhmä se oli kun oli jättänyt mut ja halusi mut takaisin. En todellakaan ala tollasen jätkän kanssa. Sille ja sen tyttöystävälle oli varmaan tullu ero ja nyt sillä ei ollu ketään ni eikun vanhan lua vaan. Mä en jaksannut tekstata sille, saa itse miettiä mitä se on mulle tehnyt.

Tulin kotiin ja Sanna oli jo siellä. Kerroin sille koko jutun ja se pyrähti kauheeseen nauru kohtaukseen.
- Mun mielestä on säälittävää tollanen etkai sä vaan ala sen kanssa?, se kysy multa
- No en todellakaan, aivan sairasta ees ajatella.
Menin keittiöön ja keitin itselleni makaroonia ja tein kastikkeen. Söin ja laitoin Loput jääkaappiin. Menin huoneeseeni, laitoin radoin päälle ja kaaduin sängylleni miettimään tän maailman menoja. Makasin siinä niin kauan kunnes ovikello soi. En jaksanut mennä avaamaan, kun ei se ole kumminkaan mulle, mä ajattelin. Sanna meni avaamaan ja huusi mulle
- Tiina täällä on sulle joku jätkä, ja kurkkas samalla mun huoneeseen ja iski mulle silmää. Mä virnistin sille. Mä kauhistuin kun näin kuka siellä oli. MIIKA. Mitä hemmettiä se täällä teki?
- Moi, mä sanoin epävarmasti
- Moi tota sulta jäi tää pusero sinne hääpaikalle ja sitten sun mutsis oli auttamassa siivouksissa ja sano et tää on sun. Kun mä nyt sitten liikuin näillä päin ni mä ajattelin tuua sen sulle, se sönkötti.
- Ai kun kiva kun toit sen kiitos.
- tota öö… mä voisin tarjota sulle kahvit tossa alakerran kahviossa?, se kysyi.
- joo okei.
Mä moikkaisin Sannalle ja otin avaimet siltä varalta että Sanna lähtis johonkin. Me päästiin alas otettiin kahvit ja leivokset ja sitten meillä alkoi juttu luistaa. sain selville että Miikan ja Riikan oli tarkoitus lähteä häämatkalle, mutta Riikan mummo oli sairastunu pahasti ja oli nyt sairaalassa. Sain myös selville että meillä oli Miikan kanssa sama harrastus. Molemmat tykkäs lukea kirjoja ihan älyttömästi ja vielä samoja kirjoja. Siinä me sitten juteltiin kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Mä olin niin onnellinen meillä meni tosi hyvin. Ei tullut yhtään kiusallista hiljaista hetkeä. Siinä meni varmaan puolitoista tuntia kun ei oltu huomattu kelloa. Sitten tapahtui jotain mitä ei olisi saanut tapahtua. Ovesta käveli sisään mun ex-jätkä. Kun se näki mut toisen jätkän kanssa se olis valmiina ollu lyömään sitä turpaan, mutta kun se oli juuri lyömässä mä sanoin
- Hei Marko muista sun ehdonalainen, sä joudut linnan jo lyöt. Ja hetken se mietti ja aukaisi käden nyrkistä ja lähti pois sanomatta enää sanaakaan.
- Kuka toi oli? sun poikaystävä vai?
- ei kun ex-sellainen. Se haluis mut takas mutta sen on turha kuvitella. Se jätti mut jonkun toisen muijan takia.
- Jos mä olisin ollu se mä en ikinä päästäis sua menemään, Miika sanoi.
Mä tunsin kuinka puna levisi mun poskille, tunsin itteni ihan tyhmäksi ja muistutin koko ajan itseäni että Miika oli nyt naimisissa. Me oltiin lähdössä jä Mä liukastuin maahan tippuneeseen kokikseen ja oli tipalla etten lyönnyt päätäni lattiin, kun viime hetkillä Miika otti mut syliinsä. Mikä sankari mä ajattelin ja hetken verran, mutta vain hetken verran katsoimme toisiamme silmiin. Nousin ylös Miikan sylistä ja sanoin nopean moikka ja lähdin kiipeämään rappuja ylös, ylinpään kerrokseen.

Ovi oli auki, ihmettelin sitä ja huusin Sannaa, mutta kukaan ei vastannut. Menin huoneeseeni ja kauhukseni sain huomata että mun huone oli pengottu mullin mallin. Mun lanttu leikkasin heti. Vain yhdellä ihmisellä oli avain tänne, mun ja Sannan lisäksi. Markolla. Oikopäätä hetkeäkään epäröimättä mä lähdin poliisiasemalle.

Siellä kerroin kaiken ja ne sanoi mulle että se ei ollut murto, koska Markolla oli avain. Ne kehotti mua vaan vaihtamaan lukot ja anto lähtö passit. Laiskana kävelin kotiin, menin sängyyn ja nukahdin heti. Näin Miikasta ihanaa unta ja nukuin sikeästi koko yön. Aamulla heräsin hyvin nukkuneena, nousin sängystä ja tallustin katsomaan mitä postia mulle oli tullut. Mulle ei ollut tullut mitään, mutta samassa ovikello soi ja avasin oven. Siellä oli Miika. Ensimmäinen ajatus jonka sai kehitetty pikku päässäni oli että mulla oli yöpuku.
- Moi voinko mä tulla sisään?, se kysy multa aivan kuin se olisi tullut säädylliseen aikaa.
- Okei tuu vaan, ja päästi Miikan mun ohitse. Se meni keittiöön.
- Haluutko sä kahvia tai jotain, kysyin.
- Joo voisin mä kahvia ottaa.
Siinä mun kahvia kettäessä se aloitti.
- Se lapsi joka kasvaa Riikan mahassa ei oo ees mun lapsi.
- Eikä kamalaa ja te menitte juts naimisiin, sanoin aidosti huolestuneena ja tunsin myötätuntua Miikaa kohtaan.
- Joo se on jonkun Marko nimisen. Riikka olisi vaan halunnut mut kasvattamaan sen kun olen rikkaasta perheestä ei sillä olisi ollut sen Markon kanssa varaa elättää sitä. Mä kuulin ton koko jutun kun se puhu yhden sen kaverin kanssa. Ei mulla ollu tarkoitus kuunnella eikä mitään mutta se vaan kantautu mun korviin. Riikka ei edes vielä tiedä että mä tiedän. Niin ja nyt se on jättäny sen Markon, kun se meni mun kanssa naimisiin. Mä en tienny minne muuallekkaan menisin ni mä tulin tänne eikai sua haittaa. Musta meillä meni eilen oikeen kivasti.
- Joo niin meni, sanoin ja hymyilin väkinäisesti.
- Mä aijon jättää Riikan. Saanko mä asua täällä vähän aikaa kun mulla ei oo mitään paikkaa minne mennä, kun vanhemmatkin asuu niin kaukana.
- Joo tottkai mä voi laittaa tonne olohuoneeseen sulle pedin. Tossa otatko kermaa tai sokeria, kysyin.
- Joo molempia.
Annoin Miikalle kermaa ja sokeria ja se näytti niin sulosesta siinä yrittäessä juoda kuumaa kahvia. Mun oli pakko halata sita.
- Kaikki menee vielä ihan hyvin usko mua, yritin lohduttaa.
- Joo kai se nyt menee.

Koko päivän me vaan molemmat tehtiin omia juttujamme ja illalla kun mentiin nukkumaan sanottiin hyviä öitä. Kun makasin hiljaa sängyssäni mietin miten näin on voinut tapahtua tuo upea uros nukkui juuri mun olohuoneessa. Samassa ovikello soi, ihmettelin kuka se vosi olla. Sanna oli poikaystävänsä luona yötä. Oliko niille tullut riitaa ja Sanna oli päätänyt tulla kotiin, mutta oli unohtanut avaimet kotiin. Ovikello soi jo toista kertaa ja nyt se alkoi soimaan koko ajan. Hipsutin eteiseen ja kurkkasin silmäaukosta kuka siellä mahtoi olla? Se meteli oli jo tuonnut Miikan olohuoneesta eteiseen ihmettelemään.
- kamalaa, siellä on mun se ex-jätkä Marko, sanoin peloissani.
Se alkasi hakata ovea ja huutaa.
- Avaa ovi, lutka. Mä tiedän että sä olet siellä sen kauniskasvo pojan kanssa. Kuinka sä voit pettää mua?, se uhos.
Siinä vaiheessa mä olin onnellinen että lukkoseppä oli käynyt vaihtamassa lukot tänään, koska Marko yritti avata sillä avaimella ovea
- Sa****a oletko sä vaihtanu lukot? mitä sä oot sellasta menny tekemään. Sä saat tuntea mun nyrkin kohta naamallas kaunispoika. Kuulitko? Tää ei jää tähän, se huusi jä lähti kova äänisesti pois.Mun sydän löi tuhatta ja sataa, mua pelotti ja Miika näki sen musta. Se kietoi kädet mut ympärille ja jotenkin mä tiesin että se oli mun paikkani. Mä en olisi halunnut kuulua siihen aina.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä