Hei! Nyt kaikki hyvät vinkit tarpeen lapselle, jota on vaikea saada ryhtymään. (ei osaa mielestään). Eli helpohkoja töitä.
saksien käyttö ja liimaaminen sujuvat hyvin mutta värittäminen jostain syystä yhtä tuskaa ja kuulema "vaikeaa"..
Tai jos joku tietää hyviä linkkejä niin tännepäin! Kiitos!
vinkkejä 4-vuotiaalle!
5
1661
Vastaukset
- käsityöope
Tuon ikäinen osaa jo kuvioida langalla vohvelikangasta ( jonka äiti voi sitten ommella esim. kassiksi ). Kankaanpainantaa "luovasti" eli oman käden jälkiä esim. T-paitaan. Onko mahdollisuus tehdä savitöitä? Taikataikina ainakin onnistuu?
4-vuotias ei varmasti jaksa vielä tehdä mitään, missä työn tuloksen pitäisi olla "siisti". Mieluummin luovuutta ja tekemisen iloa! - että oisko tätä
Kannattaisko ottaa sellainen special-kierros lapsen kanssa ja käydä läpi hänen ajatuksiaan askartelun tuoksinassa. Haistaisin nyt vähän semmoista, että kysymys voisi olla liian suurista vaatimuksista omaa osaamistaaan ja motoriikkaa kohtaan.
Ryhtyminen on vaikeaa, koska rima on niin korkealla. Hän taitaa nähdä jo silmillään, minkälaista työn jälkeä hän haluaisi saada aikaan ja pettyy, kun kädet eivät sellaista tuotakaan.
Kyselisin ensin jopa saksi ja liimailuhommat, että miltä hänestä tuntuu niitä tehdessään. Jos hän ei ole niihinkään tyytyväinen, kannattaa kertoa, että askarteluhommissa on kaksi erilaista näkökulmaa, toinen on laatu - jossa ei ole kattoa ja määrä - eikä siinäkään ole kattoa.
Nyt jos tällainen tarkkasilmäinen lapsi alkaa jo 4-vuotiaana arvioida töitään noin rankasti, alkaa tulla niin suuret aloittamisen vaikeudet, että ollaan ihmeessä. Ryhmässä lapsi alkaa vertailla omia juttuja toisten juttuihin ja jos on itse sitä mieltä, että omat eivät kelpaa, tulee suru puseroon.
Asetu siis ritirinnan lapsesi kanssa ja kommentoi jokaisesta askartelun vaiheesta ja anna myönteistä palautetta. Varo kuitenkin kehumasta katteettomasti, sillä tällainen herkkä lapsi haistaa sen. Ei siis kannata hirveästi ladata maailman paras -tms. attribuutteja.
Paras kannustus on esim. laatua Tämä näyttää oikein hyvältä kukalta, nyt on hyvännäköinen taivas.
Kysymykset 4-vuotiaalle: Onko tämä kukka sinun mielestäsi nyt valmis? Onko se juuri sen värinen, kuin haluat sen olevan. Oliko tämä lehti helppo piirtää?
Auttaisiko mallista piirtäminen? Siihenhän kuuluu asioiden sanallinen kuvaileminen ja lapsi saattaa sanoa, ettei osaa piirtää, kun kysymys on pikemminkin siitä, että lapsi ei osaa eritellä piirrettävää asiaa. Esim. Tässä on voikukka. Mikäs asia siinä on kaikkein tärkeintä? Väri: se on kirkkaan ja tasaisen keltainen. Mikäs toinen asia: Se on pyöreä. Sitten piirretään keltaisia ja pyöreitä voikukkia. Lasta saattaa hämätä myös 3-ulotteiset esineet ja jutut, jos haluaa piirtää ne paperille. Voi jäädä vaatimaan itseltä täydellisyyttä, perspektiivin hallitsemista. Ei ole 4-vuotiaalle ollenkaan vielä tarpeellista.
Ehkä sarjatyö voisi olla hauska kokeilu. Kokeilkaa piirtää joku juttu osissa niin, että ensin piirretään kaikkien päät, sitten kaikkiin korvat, sitten vartalot... Lapsi saa samalla tutustua siihen miten harjaantuminen näkyy jo ihan pienessä sarjassa. Rohkaise kertomaan, mitä otusta oli helpoin piirtää ja mitä otusta piirtäessä hän ei vielä ollut päättänyt, miten hän haluaisi sen oikeasti piirtää.
Anna lapselle realistista ja valoista palautetta muutenkin. Illalla, kun hampsut on pesty, voit kommentoida. No niin, nyt on hampsut sitten puhtaat. Hieno juttu. Kerropa, miltä puhtaat hampaat tuntuvat?
Ohhoh. Tulipa tällainen otsalohkomonologi. Hyvää viikonloppua!- Sisu-haukku
Kiitos viesteistänne, kyse on itseltään paljon vaativasta kaverista ja sortuu helposti tuohon luovuttamiseen, kun ei saa samanlaista kuin haluaisi. Toinen vaihtari on että vetää yhden vedon ja kertoo sen olevan täten valmis. Olen sitkeästi yrittänyt lisätä yhteisiä askarteluhetkiämme, jossa anna positiivista palautetta, mutta en aiheetta--> juuri tuon "yksi veto ja valmis" -ilmiön vuoksi. Onneksi positiivista annettavaa on paljon, sillä hän on kuitenkin taitava!
Eli kiitos vinkeistä, sain uutta näkökulmaa! - kun tuntuu nyt tekstiä tulevan
Kiitos välivastauksestasi, inspiroit pistämään tähän vielä jotain lisää.
Enpä huomannutkaan, että kollega oli jo kommentoinut viestiäsi. Avataan tässä vähän erilaisia saman asian puolia, näemmä.
Olen itse käynyt aikamoisen itsetutkisteluprosessin läpi. Tämä liittyi siihen, kun kiinnostuin motoriikasta ja ryhdyin ottamaan asiasta selvää.
Suhteeni käsityön ja ns. kauniin tekemiseen ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Olen tietysti opettaja ja jo ensimmäisen vuorotteluvapaan pitänyt, kokemusta on siis työstä tullut. Jouduin kuitenkin tekemään muutama vuosi taakse päin epämiellyttävän havainnon: minulla oli motorisia ongelmia ja ne olivat aiheuttaneet vaikeuksia vuosikaudet, eikä vähiten opiskeluaikana, jolloin piti tuottaa priimaa.
Yllättävällä tavalla tapasin netissä eräällä keskustelufoorumilla amerikkalaisen muusikon, joka kertoi juuri samanlaisista motorisista ongelmista soittamisessa kuin minä käsitöissä. Olimme ihmeissämme. Kyse on ongelmasta, joka on - niin väitän - aivan oikeasti olemassa, mutta se ei lääkäreiden mielestä ole valittamisen arvoinen asia. Olen aivan toista mieltä.
On nimittäin hetkiä, jolloin minulla on selkeä kuva asiasta, jota teen ja sen tekeminen sujuu kuin leikki. Saan ihailla lopputulosta, mutta osa tietoisuuttani ihmettelee, miten siitä nyt noin hyvä tuli? Sitten on toinen hetki, jolloin tekemisestä ei tule mitään. Ompelukoneompeleet ovat juostenku--uja. Samala osa tietoisuuttani rynnistää esiin syyttämään, että siinä se nähdään: ei saa edes suoraa ommelta aikaiseksi. Ja kun kerran menee pieleen, niin kohtaa saa purkaa kerta toisensa jälkeen, kun ajatuksissa ei pysy mikään kirkkaana.
Tuon muusikon kanssa muotoilimme asian niin, että päämme sisällä on ON/OFF nappi, johon meillä ei ole mitään valtaa. Vaikka olisin itseni täysin valmistanut tilanteeseen, kuvitellen olevani jopa motivoitunut, mutta motorisesti hommasta ei tule mitään. Totesimme monesti vielä käyvän niinkin, että OFF menee päälle kesken kaiken. Jos vaikka olisin ompelemassa käsin päärmettä kiinni, niin ensimmäinen 13 senttiä sujuu mainiosti, olen tyytyväinen jälkeen. Mutta silloin kuuluu melkein naks korvien välissä ja "se jokin häviää" Jokainen pisto muuttuu yksilöksi ja ne poukkoilevat. En katselekaan työtäni enää kokonaisuutena, vaan näen jokaisen kankaan langan ja seuraan neulaa kuin heikkotautinen. Koska en voi hyväksyä harakanvarpaita (vaikkakin päärmepistoja), syöksyn ratkomisen loputtomaan toistamiseen.
Muusikko kuvaili samaa. Kun off naksahtaa, hän alkaa tarkkailla kaikkia liikkeitään ja pilkkoo motoriikan mahdollisimman pieniin osiin, jotta voisi analysoida liikkeen optimaalisen radan. Lopuksi totesimme, että kaikki tuo on turhaa. Aivot ovat joko on tai off ja piste.
Omalta osaltani tähän kuuluu vielä se, että visuaalisten havaintojen tekijänä olen erittäin tarkka. Yksityiskohtien havaitseminen on kuulema vauvoilla oleva taito. Ensin he erottavat yksilöt toisistaan. Myöhemmin he kyllästyvät, jos aina vaan näytetään apinoita.
Olen ajatellut, että tuo pikkutarkkojen havaintojen tekeminen saattaa vaikuttaa siihen, että aivot alkavat sitten rakentaa siitä työjärjestystä. Palaan takaisin voikukkaan. Totesin viestisi jälkeen, että huh-heijaa, lapsesihan saattaakin nähdä voikukan nimenomaan terälehti kerrallaan ja kaikki haituvat yksitellen. Eipä ole ollenkaan mikään ihme, jos iskee 4-vuotiaalla paniikki, miten siitä kyhäisi valokuvamaisen toisinnon.
Ehkä hän ei hahmota, että on olemassa eri tyylejä. Miltä tuntuu piirtää oikein paksuilla väriliiduilla ja suuria kuvioita? Haluaisiko hän vain pipertää lyijykynällä pientä?
Tässä saattaa sitten olla sellainenkin juttu, että jos näkee ne askartelut tms. piirustukset valmiina kuvina päässään, saattaa alkaa luulla, että on tehnyt sellaisia tai että osaa tuosta suit sait vain niitä suoltaa mielin määrin. Tätä olen tunnistanut muistakin aikuisista. Jokainen äijä on talonrakentamisen ammattilainen, vaikka ensimmäinen punainen tupa olisi vielä tukevasti unelmissa. Jos on epärealistinen ymmärrys käden todellisista taidoista, ikävässä tilanteessa sitä voi alkaa ruveta käyttämään lyömäaseena. "Mitä sääkin siinä yrität pipertää, eihän se nyt tollanen oikeesti ole. Sehän olis tarttenut tehdä niin näin ja noinpuolin". Sosiaalisia ongelmia alkaa kietoutua samaan sotkuun.
Eli tuota verbaalista hommelia suosittelen tekemään ja tavallaan sen kautta lapsi alkaa hahmottaa myös sitä, että hänhän ajattelee asioista omalla yksilöllisellä tavallaan ja että se on ihan ok. Ja sen pitääkin olla oikein ok. Pistä jonnekin aina: Ahaa, sä ajattelet sillä lailla. No, kyllähän se voi sillä tavalla olla, teepäs siitä nyt vaan se vaarin pomppiva Anglia.
Edellisessä taulussa jäi tämä ajatus kesken, että
voi tuottaa laatua ja taivas on rajana. Silloin tehdään siis niin hienoa laatua, kuin kaikista parhaimmilla taidoillani osaan. Ja viilata voi sitten aivan loputtomiin.
Tuli hiirelle kukkaro on vähän siihen suuntaan, mutta se ei ole sama asia. Täytyis siis olla vaikka joku sellanen satu, että olipa kerran hiekkakakkutaiteilija. Ämpäri oli suurensuuri, sillä tämä taiteilija rakasti kaikkea suurta ja hän ajatteli aivan oikeasti olevansa itsekin vallan suurenmoinen. Tästä kakusta ei tulisikaan mikään tavallinen, sillä ideana oli tehdä oikein veistos. Hommassa oli valtavasti apuhenkilökuntaa, että ämpäri saatiin hietoinensa nurin ja kaupungin suurin nostokurki nosti suurenmoisen taiteilijan hampaillaan ämpärin pohjaa koputtamaan. Fanfaarit soivat ja hiekkakravut karkeloivat kun ämpäri vihdoin nostettiin. Kakkutaiteilijalla oli konstit monet ja työkalupakkeja sata. Oli paljon puuhaa siitä taiteilusta ja kalujen vaihtelusta.
Varsinaisen työprosessin aikana taiteilijalle sitten sattui kaikenlaisia kommelluksia. Hän luuli että osasi valita oikeat työkalut, mutta työn jälki ei ollutkaan odotettu. Ja taiteilija totesi, että ahaa, muuta luulin ja korvistani kuulin, mutta nyt sen tässä vääräks näen kanssa kaiken väen. On tehtävä muutos, muuten syntyy puutos.
Sillä tavalla se taiteilija sitten löytää oikeat työvälineet keksimilleen muodoille, kuvioille ja kaivauksille. Ja lopussa hän sitten toteaa, että jos olisi uskonut omia kuvitelmiaan hienosta taideteoksesta, hän olisi lopulta seisonut ison hietakasan päällä, kun koko urakka olisi vain mennyt pilalle. Mutta hänpä on neuvokas ja onnistui taiteilussaan hakemalla aina uutta ja parempaa ratkaisua.
Tällaisia kertomuksia ja hahmoja voisi varmaan lapsen kanssa kehittää auttamaan häntä ajattelemaan juttuja eteenpäin eikä jumittamaan vain yhteen kohtaan, vaikka siihen, ettei osaa piirtää voikukan terälehden kärjen repaleista muotoa.
Olen samaa mieltä kollegan kanssa siitä, että lapsi tarvitsee monenlaisten tekniikoiden kokeilua, sillä sieltä alkaa varmaan löytyä sitten omanlaisia juttuja.
Sitten on vielä tämä aikaperspektiivi, joka tietysti 4-vuotiaalla lapsella ei ole kovin laaja. Mutta sellainenkin ajattelu voisi avartaa pois jumittamisesta, että tänään minä piirrän suurpiirteisesti, mutta sitä en tiedä laisinkaan, mitä huomenna satun haluamaan. Eikä sitä yksinkertaisesti tarviikaan tietää.
Mitäs jos kävisit lapsesi kanssa vaikka katsomassa, mitä erilaiset ammatti-ihmiset tekevät. Suutari - kultaseppä - saattaisivat olla helpoimmin toteutettavissa.
Voih- nyt aurinko polttaa selkääni! Edelleen mukavaa viikonloppua.
- piiqu
Anna lapsen liimata kaikkea,mikä liimalla pysyy paperilla!!!Nappeja,tilkkuja,sulkia,helmiä,paperisuikaleita...Jos piirtäminen 'ei-oo-kivaa' ,anna iso vesiväripensseli,vesivärit ja juomapilli lapsen käteen.tipauta paperille pensselillä vesiväriä ja puhalla väri pillin avulla liikkeelle.Tulee hienoja kuvioita!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853