Olimme pari vuotta sitten Koh Samuilla ja Bangkokissa. Tässä kokemuksia ja vinkkejä Bangkokiin matkaa suunnitteleville.
Hotellit: Petchburi roadilla sijaitseva hotellimme Amari Watergate ei ollut paikallisittain erityisen halpa (250,-/hlö/vrk), mutta tasokas (**** ). Aina viidenteen kerrokseen saakka avoinna oleva ala-aula oli ilmava ja mahtipontinen. Hotellin palvelu oli erinomaista ja huoneeseen tuodut ruoat hyviä ja kohtuuhintaisia. Näköala 24. kerroksesta oli hulppea. Uima-allas ja kuntosali sijaitsivat kuudennen kerroksen tasanteella. Hotellin neljästä ravintolasta tuli thaimaalaisen lisäksi kokeiltua pariinkin otteeseen erinomaista ja kohtuuhintasta italialaista ravintolaa. Hotellia ympäröivillä kaduilla oli Pratunam markkinat, satoja vaatteita ja pientavaraa myyviä katukauppoja. Suurin heikkous sijainnissa oli, että metro joka kulki paksujen tolppien varaan rakennetulla raiteilla korkealla liikenteen yläpuolella (skytrain), ei pysähtynyt kovin lähelle. Tässä mielessä ja myös ajatellen suuria tavarataloja paremmin sijoittuisi vastaavan tasoisista hotelleista esim. Le Meridien President tai Novotel Bangkok, yleensäkin kaikki Sukhumvit Roadin alkupään hotellit.
Liikkuminen: Kuten tunnettua, Bangkokin liikenne on pakokaasunkatkuinen, eivätkä lukemattomat mopot ole ainakaan puhdistamassa ilmaa. Tuk-Tukin käyttö lyhentää varmasti elämää useamman tupakka-askin verran, ja taksin käyttö taas johtaa pitkästymiseen kun “kuva ei liiku”. Ruuhkat alkavat vasta yhden kahden maissa päivällä, mutta jatkuvat yöhön saakka. Meter-taxien pitäisi olla mittaritakseja, jotka tällöin ovat hyvinkin halpoja (alkumaksu 35 baht). Ruuhkissa on hieman korkeampi taksa ( 2 baht/min) kuin normaalisti, mutta joka tapauksessa matkanteko on paljon halvempaa kuin sopimalla hinnasta. Useimmat taksit yrittävät sopia hinnat pyytäen moninkertaisesti mittaritaksan päälle. Vesibusseilla pääsee suht’ kätevästi esim. temppelialueelta Taksin laiturille (16 baht), mistä pääsee eteenpäin skytrainilla. Vesibusseista osa on halpoja, parinkymmenen minuutin välillä liikennöiviä veneitä, joissa on eri värisiä lippuja kertomassa mihin laitureille ne pysähtyvät (laitureilla opastaulu). Lisäksi voit ottaa oman taxiveneen, ja maksaa kymmenkertaisen hinnan. Suosittelemme ehdottamasti skytrainin käyttöä, joka on nopea, viileä, siisti ja turvallinen tapa edetä kaupungissa. Rahanvaihto hoituu asemilla ja liput ostetaan automaatista. Hinnat riippuvat vyöhykkeistä, käytännössä yleensä 20-40 bahtia.
Ostokset ja nähtävyydet: Bangkokin tavaratalot voitaneen kirjata nähtävyyksiksi. Myyjiä on yhtä osastoa kohden enemmän kuin yhteensä suomalaisessa tavaratalossa ja se myös näkyy: palvelua saa pyytämättäkin, ja vaatepinot on varmaan aseteltu viivottimen ja vatupassin avulla. Silitysrauta käy kuumana kun myyjät silittävät vaatteita, jotta ne saadaan aseteltua vaatetelineisiin kauniisti hihat taiteltuna näkyviin - ja värijärjestyksessä tottakai. Miesten siistejä paitoja löytyy enemmän kuin kotimaahan jaksaa tuoda, eikä hintataso laatuun nähden ole merkittävästi katukauppoja korkeampi. Sukhumvit Roadilla sijaitsevat World trade center, Siam Center ja ennen kaikkea Isetan tavaratalo ovat oivia ostospaikkoja, kuten myös kauempana Sukhumvitilla sijaiseva Emporium. Amarin Plaza, Graysom Plaza, Zen sekä Robinson ja Sogo ovat muita suuria tavarataloja. Näistä Robinsonin valikoima tuntui enemmän länsimaisille ja Sogo japanilaisille turisteille suunnatulle. Varsinaisista nähtävyyksistä must-kohde on Grand Palacen temppelialue (200 baht). Sen sijaan sen viereisen Wat Po:n temppelialueen (20 baht) voi skipata, ellei välttämättä halua nähtä makaavaa 46 pitkää, kullattua Buddhaa. Näiltä temppeleiltä pääsee kätevästi vesibussilla Wat Arunin temppeliin Chao Phraya joen toiselle puolelle. Vaikka lauttamatka maksaa vain pari bahtia eikä temppelikään kuin 20 bahtia, lyhyellä lomalla voi kohteen jättää kyllä väliinkiin. Grand Palacen loiston jälkeen mikään temppeli ei enää oikein säväytä. Chatuckak weekend markets on valtava alue kojuja. Sinne pääsee kätevästi skytrainilla (päätepysäkki Mo Chit). Kannattaa käydä erityisesti jos haluaa ostaa vaatteita, kankaita tai pienesineitä. Damnoen Saduak kelluvat markkinat on 100 km päässä ja edellyttää koko päivän retkeä ja heräämistä aamuyöstä. China Townin pääkatu Yawarat Road on eksoottisen näköinen kiinalaisine neonvaloineen, muuten alue ei mitenkään eronnut kaoottisesta Bangkokista. Bai Yoke Tower II on maailman korkein hotelli, ja Thaimaan korkein rakennus. Näköaloja pääsee ihailemaan 79. ja 83. kerroksen näköalatasanteilta 120 bahtilla. Kannattaa valita mahdollisiman kirkas päivä, jota Bangkokissa tosin voi joutua odottamaan. Patpong alue Silom Roadilla on mainettaan paljon pienempi ja tylsempi paikka; pariskunnille alue ei tarjoa mitään.
Yleistä: Kartat herättivät ihmetystä kahdestakin syytä. Siinä kun Koh Samuilla niitä jaettiin ilmaiseksi joka paikaissa, Bangkokissa niitä ei tahtonut löytyä mistään. Toisaalta mikäli kaupungin kartat ovat samaa tasoa kuin uutisten taustakartat, oli ehkä parempikin käyttää omia karttoja: television uutisissa näytetyssä kartassa ei Euroopan ja Afrikan välillä ollut kuvattu Välimerta lainkaan. Vastaavasti hotellissamme olevassa kartassa esitettiin ko. maanosat yhtenäisenä maa-alueena. Maantieteen eikä kartografian taso ei maassa vaikuta kovin korkealta. Yleisesti Bangkokista voi sanoa, että kaupungissa kannattaa varmastikin käydä, mutta tuskin viikkoa enempää siihen kannattaa loma-ajastaan kaupunkiin uhrata. Kolmessa-neljässä päivässäkin näkee päänähtävyydet ja ehtii saada käsityksen kaupungin olemuksesta. Niin suurta vaikutusta kaupunki ei tehnyt, että lähtisimme sinne uudestaan vartavasten, pikemminkin se sopii välietapiksi kauko-itään suuntautuvilla matkoilla.
Hotellit: Petchburi roadilla sijaitseva hotellimme Amari Watergate ei ollut paikallisittain erityisen halpa (250,-/hlö/vrk), mutta tasokas (**** ). Aina viidenteen kerrokseen saakka avoinna oleva ala-aula oli ilmava ja mahtipontinen. Hotellin palvelu oli erinomaista ja huoneeseen tuodut ruoat hyviä ja kohtuuhintaisia. Näköala 24. kerroksesta oli hulppea. Uima-allas ja kuntosali sijaitsivat kuudennen kerroksen tasanteella. Hotellin neljästä ravintolasta tuli thaimaalaisen lisäksi kokeiltua pariinkin otteeseen erinomaista ja kohtuuhintasta italialaista ravintolaa. Hotellia ympäröivillä kaduilla oli Pratunam markkinat, satoja vaatteita ja pientavaraa myyviä katukauppoja. Suurin heikkous sijainnissa oli, että metro joka kulki paksujen tolppien varaan rakennetulla raiteilla korkealla liikenteen yläpuolella (skytrain), ei pysähtynyt kovin lähelle. Tässä mielessä ja myös ajatellen suuria tavarataloja paremmin sijoittuisi vastaavan tasoisista hotelleista esim. Le Meridien President tai Novotel Bangkok, yleensäkin kaikki Sukhumvit Roadin alkupään hotellit.
Liikkuminen: Kuten tunnettua, Bangkokin liikenne on pakokaasunkatkuinen, eivätkä lukemattomat mopot ole ainakaan puhdistamassa ilmaa. Tuk-Tukin käyttö lyhentää varmasti elämää useamman tupakka-askin verran, ja taksin käyttö taas johtaa pitkästymiseen kun “kuva ei liiku”. Ruuhkat alkavat vasta yhden kahden maissa päivällä, mutta jatkuvat yöhön saakka. Meter-taxien pitäisi olla mittaritakseja, jotka tällöin ovat hyvinkin halpoja (alkumaksu 35 baht). Ruuhkissa on hieman korkeampi taksa ( 2 baht/min) kuin normaalisti, mutta joka tapauksessa matkanteko on paljon halvempaa kuin sopimalla hinnasta. Useimmat taksit yrittävät sopia hinnat pyytäen moninkertaisesti mittaritaksan päälle. Vesibusseilla pääsee suht’ kätevästi esim. temppelialueelta Taksin laiturille (16 baht), mistä pääsee eteenpäin skytrainilla. Vesibusseista osa on halpoja, parinkymmenen minuutin välillä liikennöiviä veneitä, joissa on eri värisiä lippuja kertomassa mihin laitureille ne pysähtyvät (laitureilla opastaulu). Lisäksi voit ottaa oman taxiveneen, ja maksaa kymmenkertaisen hinnan. Suosittelemme ehdottamasti skytrainin käyttöä, joka on nopea, viileä, siisti ja turvallinen tapa edetä kaupungissa. Rahanvaihto hoituu asemilla ja liput ostetaan automaatista. Hinnat riippuvat vyöhykkeistä, käytännössä yleensä 20-40 bahtia.
Ostokset ja nähtävyydet: Bangkokin tavaratalot voitaneen kirjata nähtävyyksiksi. Myyjiä on yhtä osastoa kohden enemmän kuin yhteensä suomalaisessa tavaratalossa ja se myös näkyy: palvelua saa pyytämättäkin, ja vaatepinot on varmaan aseteltu viivottimen ja vatupassin avulla. Silitysrauta käy kuumana kun myyjät silittävät vaatteita, jotta ne saadaan aseteltua vaatetelineisiin kauniisti hihat taiteltuna näkyviin - ja värijärjestyksessä tottakai. Miesten siistejä paitoja löytyy enemmän kuin kotimaahan jaksaa tuoda, eikä hintataso laatuun nähden ole merkittävästi katukauppoja korkeampi. Sukhumvit Roadilla sijaitsevat World trade center, Siam Center ja ennen kaikkea Isetan tavaratalo ovat oivia ostospaikkoja, kuten myös kauempana Sukhumvitilla sijaiseva Emporium. Amarin Plaza, Graysom Plaza, Zen sekä Robinson ja Sogo ovat muita suuria tavarataloja. Näistä Robinsonin valikoima tuntui enemmän länsimaisille ja Sogo japanilaisille turisteille suunnatulle. Varsinaisista nähtävyyksistä must-kohde on Grand Palacen temppelialue (200 baht). Sen sijaan sen viereisen Wat Po:n temppelialueen (20 baht) voi skipata, ellei välttämättä halua nähtä makaavaa 46 pitkää, kullattua Buddhaa. Näiltä temppeleiltä pääsee kätevästi vesibussilla Wat Arunin temppeliin Chao Phraya joen toiselle puolelle. Vaikka lauttamatka maksaa vain pari bahtia eikä temppelikään kuin 20 bahtia, lyhyellä lomalla voi kohteen jättää kyllä väliinkiin. Grand Palacen loiston jälkeen mikään temppeli ei enää oikein säväytä. Chatuckak weekend markets on valtava alue kojuja. Sinne pääsee kätevästi skytrainilla (päätepysäkki Mo Chit). Kannattaa käydä erityisesti jos haluaa ostaa vaatteita, kankaita tai pienesineitä. Damnoen Saduak kelluvat markkinat on 100 km päässä ja edellyttää koko päivän retkeä ja heräämistä aamuyöstä. China Townin pääkatu Yawarat Road on eksoottisen näköinen kiinalaisine neonvaloineen, muuten alue ei mitenkään eronnut kaoottisesta Bangkokista. Bai Yoke Tower II on maailman korkein hotelli, ja Thaimaan korkein rakennus. Näköaloja pääsee ihailemaan 79. ja 83. kerroksen näköalatasanteilta 120 bahtilla. Kannattaa valita mahdollisiman kirkas päivä, jota Bangkokissa tosin voi joutua odottamaan. Patpong alue Silom Roadilla on mainettaan paljon pienempi ja tylsempi paikka; pariskunnille alue ei tarjoa mitään.
Yleistä: Kartat herättivät ihmetystä kahdestakin syytä. Siinä kun Koh Samuilla niitä jaettiin ilmaiseksi joka paikaissa, Bangkokissa niitä ei tahtonut löytyä mistään. Toisaalta mikäli kaupungin kartat ovat samaa tasoa kuin uutisten taustakartat, oli ehkä parempikin käyttää omia karttoja: television uutisissa näytetyssä kartassa ei Euroopan ja Afrikan välillä ollut kuvattu Välimerta lainkaan. Vastaavasti hotellissamme olevassa kartassa esitettiin ko. maanosat yhtenäisenä maa-alueena. Maantieteen eikä kartografian taso ei maassa vaikuta kovin korkealta. Yleisesti Bangkokista voi sanoa, että kaupungissa kannattaa varmastikin käydä, mutta tuskin viikkoa enempää siihen kannattaa loma-ajastaan kaupunkiin uhrata. Kolmessa-neljässä päivässäkin näkee päänähtävyydet ja ehtii saada käsityksen kaupungin olemuksesta. Niin suurta vaikutusta kaupunki ei tehnyt, että lähtisimme sinne uudestaan vartavasten, pikemminkin se sopii välietapiksi kauko-itään suuntautuvilla matkoilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse sain parhaimman ja selkeimman kartan Bangkokin lentokentalta, missa oli tarkeimmat nahtavyydet ym. Myos turisti-infoista saa karttoja.