Kuusi vuotta yhteiseloa takana ja aivan liian monta keskustelua kihlauksesta. Ymmärrän hyvin, että miehestä se saattaa kuulostaa vaatimiselta ja jauhamiselta, koska hän on entisten kokemustensa perusteella taipuvainen tulkitsemaan asiat noin oli ne esitetty missä muodossa vain.
Mutta miten siitä sitten saisi puhua, ettei se olisi painostusta? Kysyn hänen mielipidettään, kysyn onko hän ajatellut... kysyn haluaako hän ylipäätään koskaan naimisiin, avoparinakin eläminen sopii minulle. Mutta kun olen saanut puolikkaan lupauksen, en osaa olla odottamatta sitä kokonaista. Sanoisi edes selkeän ei:n, eikä sitä "joskus" ja "sitten" ja "kun sopiva aika koittaa"... vähemmästäkin ihminen turhautuu.
Mie en ymmärrä. Olen hämmentynyt. Kyllä hän haluaa olla minun kanssa lopun elämänsä ja kyllä hän joskus haluaa naimisiin. Noita kahta ei ole samaan lauseeseen koskaan ängetty, koska sehän olisi jo kosinta/kihlaus. Kyllä hän noita haluaa, mutta mitään "virallista" niistä ei saa tehdä. Voin elää ilman lupausta avioliitosta, mutta jos mies kerran joskus naimisiin meinaa, niin olisi mukava, jos hän lupaisi sen tapahtuvan minun kanssa =) En kaipaa sormuksia, mutta en ymmärrä miksei niitä voisi hankkia.
En vain yksinkertaisesti ymmärrä. Mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan...
Mutta miten siitä sitten saisi puhua, ettei se olisi painostusta? Kysyn hänen mielipidettään, kysyn onko hän ajatellut... kysyn haluaako hän ylipäätään koskaan naimisiin, avoparinakin eläminen sopii minulle. Mutta kun olen saanut puolikkaan lupauksen, en osaa olla odottamatta sitä kokonaista. Sanoisi edes selkeän ei:n, eikä sitä "joskus" ja "sitten" ja "kun sopiva aika koittaa"... vähemmästäkin ihminen turhautuu.
Mie en ymmärrä. Olen hämmentynyt. Kyllä hän haluaa olla minun kanssa lopun elämänsä ja kyllä hän joskus haluaa naimisiin. Noita kahta ei ole samaan lauseeseen koskaan ängetty, koska sehän olisi jo kosinta/kihlaus. Kyllä hän noita haluaa, mutta mitään "virallista" niistä ei saa tehdä. Voin elää ilman lupausta avioliitosta, mutta jos mies kerran joskus naimisiin meinaa, niin olisi mukava, jos hän lupaisi sen tapahtuvan minun kanssa =) En kaipaa sormuksia, mutta en ymmärrä miksei niitä voisi hankkia.
En vain yksinkertaisesti ymmärrä. Mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mekin veivattiin ja vaivattiin, kunnes lopulta viime kesänä sanoin miehelleni että, eikös me voitais ihan oikeesti jo mennä naimisiin (eli taisimpas kosia=) ). Meillä ehkä se että eihän se paljoa muuta, mutta, mutta...
No joka tapauksessa meillä ensi kuussa siis häät ja yhteiseloa takana jo yhdeksän vuotta. Ja tuntuu siltä että mies on joskus jopa enemmän innoissaan häistämme kuin itse olen.=)
Toivoa on siis vielä =) Kiitos!
kihloihin mentiin yli vuoden seurustelun päästä..naimisiin menoa venattiin ja venattiin...ja vajaa 7 vuoden kohdalla tuli ero:(.että..tahdon vaan sanoa,kysy itse suoraan.meilläkin mies aina lupaili ja lupaili,mutta niin siinä sitten kävi että erottiin...toivottavasti sulla käy parempi tuuri!
Mitäs kun vastaus on "sitten joskus"? Miten se tulkitaan?
- Kyllä, naimisiin mennään. Ei, tätä keskustelua ei saa kutsua kosinnaksi / kihlaukseksi, ei mitään virallista eikä mitään sormuksia. Joskus mennään naimisiin mutta sitä ei tiedä että milloin, tai milloin tätä tietoa saa kutsua muuksikin kuin ohimennen käydyksi rupatteluksi...