Kattokaa

liyghildrh

ARVOSTELKAA!!!!

Se tunne oli niin ihana kun katsoin Helsinki-Vantaan lentokentän suuresta ikkunasta kaikkia niitä melko pimeässä liikkuvia ja paikallaan olevia lentokoneita. Mieleen muistui äiti, joka itki niin avoimesti silmät päästään kun saattoi minua vielä ennen turvatarkastusta, toisaalta mua suretti äiti joka itki vain siksi, että olin menossa kesäksi pois.
Olisinhan mä lähtenyt muutenkin, syksyllä vaihto-oppilaaksi, mutta kaikki tais johtua vain siitä, että mä menin isän luo. Ja sen nuoren vaimon.
Olin lähdössä just sinne mihin halusin. Amerikkaan katsomaan mun isää, joka oli näiden seitsemän vaivaisen vuoden jälkeen vaivautunut ottamaan yhteyttä.
Puhelimessa me puhuttiin siitä miten mulla on mennyt ja musta, musta ja jälleen musta. Sitten loppujen lopuksi se oli viitsinyt kertoa jotakin itsestään. Se kertoi olevan kihloissa (sillä hetkellä tuntemattoman) Julietin kanssa. Juliet halusi lapsen, mutta isä ei ollut varma vielä. Se kertoi omistavansa jonkun ihmeen yrityksen joka osti yrityksiä ja pisti ne palasiksi. Tai jotain. Se asu New Yorkissa ja kaikista parasta kattohuoneistossa Manhattanilla. Lopuksi se sanoi haluavansa minut sinne. Siinä vaiheessa olin että 'Nyt meni yli, selitätkö uudestaan?' Se kaikki tapahtu noin neljä kuukautta sitten. Nyt mä olin sitten jo menossa Nykiin. Mua hävetti vieläkin se miten olin aluksi yrittänyt vääntää sille jotain suomea, kun vihdoin tajusin et 'Ei jum*lauta faija on jenkki!' Sitten siinä väännettiin jotain melko huonolla enkulla.. Mitäköhän sekin ajtteli?

Heräsin vihdoin ajatuksistani ja kävelin pois suuren ikkunan edestä kahvilaan ottamaan kokiksen ja patongin. Kattelin ympärilleni ja rupesin popsimaan patonkia, pian vierestä kuulu englanniksi et "Onko paikka vapaa?" Söpersin sille jotain, enkä edes katsonut sen kasvoja. Sitten se vaan istu mun viereen ja mä vaivaiduin katsomaan sitä ja sitten se vain hymyili mulle ihanalla hymyllä. Mä olin aivan myyty! Samalla kun olin unelmissani se kyseli kaikenlaista, esimerkiksi sitä mihin oli menossa. No ihan myytynä mun englantini meni päin mäntyä. Olipa kivaa.
Loppujen lopuksi sain selville, että se oli menossa myös Nykiin.
No sitten aloin pikkuhiljaa häipyä.. Mä kävelin sen taulun eteen ja se ilmoitti että piti mennä portille.
Jonossa otin liput ja passin esille ja katselin melko kauan ympärille ajatuksissani, sillä se nainen joka katto passit ja näin oli joutunut huutamaan yli kolme kertaa seuraava ennenkuin tajusin nolona et 'Hei se oon mä.' Siinä samassa kuulin takanani olevan hirveen liikemiehen näköisen miehen puhuvan musta:
- Menis hyvä tyttö korvalääkäriin! Sitten se katsoi mua nenänvarttaan pitkin.

No sitten loppujen lopuks olin etsimässä koneessa paikkaani ja hivuttauduin turisti luokkaan, vaikka bisnes olis käyny kans.. Sillä äidillä ei kyllä riittäny rahat siihen.. Mut anyway.
Mä kävelin sen näkösenä et olin joku helkutin Liisa ihmemaassa, enkä tajunnu miks, koska olinhan mä ennenkin koneessa ollut. Sitten mä löysin paikkani ja yllätys yllätys vieressäni istui se sama jätkä joka oli kahvilassa ja hymyily mulle.. Mun englannin taitoa joutuu todelliselle koetukselle, ajattelin. Kun jätkä huomas mut mä hymyilin sille parasta hymyäni ja aloitin puhumisen:
- Mun paikkani taitaa olla tuolla.. Sanoin osoittaen ikkuna paikkaa.
- Eikä ole! Sä huijjaat!
- En taida.. Sanoin jotenkin omahyväsesti ja näytin sille lippuani. Se nousi herrasmiesmäisesti välittömästi kun kuuli, että mun paikka oli sen vieressä.
Se hymyili koko ajan sellasta ihanaa vallotavaa hymyään. Tietenkin hymyilin takasin.
Me hymyiltiin toisillemme aina kun katsottiin toisiamme. Se oli aika ihanaa.
Pian vyönkiinnipisto-valo tuli päälle. Siinä vaiheessa musta tuntu uskomattomalta. Minä Jessica Ruohola olin matkalla Amerikkaan. Maahan josta olin suurinpiirtein aina unelmoinut. Nyt mun isä asu siellä. Mikä vois mennä pieleen? No toisaalta se, että äiti rupeis ikävöimään mua niin kamalasti että joutuisin tulemaan aikaisemmin kotiin, koska sen mielestä olin vielä niin nuori vaikka täytin seuraavaksi 17-vuotta.
Joten jälleen mutsi liioittelee.
Kone nousi ilmaan ja mä kattelin sitä tyhjää paikkaa joka oli mun ja sen välissä. Sitten mä katselin ulos ja pian mä nukuin.

Heräsin just ennenkuin ne lentoemot rupes tarjoilemaan ruokaa. Se jätkä katteli koska ne vaunut tulee sitten se katso mua ja aloitti vihdoin esittelemällä itsensä:
- Seth Woodward.
- Jessica Ruohola.
- Jos saa udella miksi olet matkalla New Yorkiin? Seth kysyi.
- Mun isä asuu siellä.. Mä menen sen luo. Sinä?
- Asun siellä. Missä sun isäs asuu?
- Manhattanilla..
- Siis mikä sattuma minä asun aivan samalla paikalla! Sä olet näköjään menossa viettämään kesälomaa.. Seth sanoi yhtä yllätyneenä kuin mä.
- Niin. Kerkesin sanomaan kun ruoka tuotiin meille. Pian ruuan jälkeen me katottiin leffaa kahdestaan ja oltiin aivan kuin oltasiin tunnettu jo tosi kauan.
Elokuvan jälkeen se kertoi olevansa 17. Sen jälkeen mä nukahdin, jälleen.

Kun heräsin huomasin nojanneeni Sethiin, koska me oltiin otettu siksi aikaa kun nukuin ne käsituet pois, tai siis se oli ottanut. Katsoin sitä nolona ja tunsin taas punan hiipivän kasvoilleni.
- Sitä sattuu. Se oli aivan kuin olisi vastannut ilmeeseni.
Hymyilin edelleen ja katsoin ulos ikkunasta. Huomasin nukkuneeni todella pitkään sillä aamulla koneen lähtiessä kello oli ollut 8.10. Ja nyt aurinko paistoi jo täyttä
häkää ja näytti siltä, että se oli jo vähän laskun puolella. Mutta ihan vähän. Katsoin Sethiä, jolla oli kuullokkeet korvilla ja se katsoi elokuvaa. Se oli kai joku komedia. (Koska Seth nauroi itsekseen.) Se huomasi katseeni ja otti kuullokkeet pois.
- Kauanko nukuin? Kysyin unenpöppöröisenä.
- Reilut neljä tuntia... Sinulla on unenlahjat! Seth naurahti sen oudon sanan kohdalla jonka päässäni suomensin unenlahjoiksi..
- Kiitti, hymyilin takaisin.
- Ollaankohan me kohta perillä?
- Vielä kolmisen tuntia. Tietääkseni, Seth sanoi jälleen hymyillen. Musta tuntu et se hymyili aina.
- Muuten et ole koskaan.. Kerkesin sanoa kun turvavyövalo tuli päälle ja lentoemo ilmoitti tulevan ilmakuoppia. Mä pelästyin niin pahasti, että tarrasin käsillä molemmin puolisiin käsinojiin ja suljin silmäni. Pian tunsin lämpimän käden käteni päällä, ja uskaltauduin katsomaan tai ehkä enemmän varmistamaan, että käsi oli Sethin.
Katsoin Sethiä suoraan niihin tumman ruskeisiin nappisilmiin ja hymyilin. Seth hymyili lumoavasti takaisin. Tuntui niin oudolta, hassulta ja melko päällekäyvältä tutustua näin mukavaan ihmiseen lentokoneessa. Sethin hiukset olivat niin ihanan pehmeän näköiset, ne olivat tumman ruskeat ja hänen vartalonsa.. Wow! Siihen sopi erityisesti se tiukka paita joka sillä oli hupparin alla.. Se oli niin täydellinen. Ja se huolehtivaisuus. Mä suljin silmäni taas ja yritin olla unohtamatta, että pelkäämäni ilmakuopat tuntuivat tunneilta kestäviltä.
Pian ne olivat ohi ja Seth nosti kätensä pois käteni päältä. Kohta lentoemännät tulivat tarjoilemaan juomia ja otin kokiksen. Pian sen jälkeen nukahdin.
Heräsin siihen kun Seth silitti mun tummanruskeita hiuksiani ja sanoi hellällä äänellä:
- Jessica, on aika herätä. Me laskeudumme pian.
Heräsin heti ja kiitin Sethiä. Hymyilin hänelle ja vielä sekin jälkeen kun meille kuulutettiin laskusta. Pian olimme jo pilvien alapuolella ja näin New Yorkia.
Se oli niin iso!
Tunsin jonkun tuijjotavan minua takaa päin ja käänsin päätäni ja näin Sethin katsovan minua jotenkin pelottavan lumoutuneena. Virnistin hänelle ja Seth käänsi päätään jotenkin yli nopeasti.

Pian oltiin jo lentokentällä ja huomasin Sethin hävinneen. No ei se kai mun ongelma ole.
Onhan sillä omakin elämä. Katselin lentokenttää. Mua pelotti vähän. Se oli niin iso, hain matkalaukkuni ja lähdin etsimään faijaa. Kävelin niistä suurista ovista ulos ja näin paljon takseja ja pari limusiiniä. Etsin isää katseellani ja silmäni osuivat Sethiin joka otti taksin ja ilmoitti osoitteen kun Seth moikkasi mulle heilautin kättäni vastaukseksi. Sitten se meni autoon ja taksi huristeli pois lentokentältä.
Jäi siinä jotenkin haikea tunne. Ihan kun olisi ystävästä eronnut.
Sitten alkoi taas se isukin etsintä. Etsin katseella tosi kauan kunnes katseeni osui hyvin ja trendikkäästi pukeutuneeseen mieheen jonka vieressä seisoi limusiinin kuski. Sitten katseeni osui sen todella rikkaan näköisen miehen kasvoihin ja muistojen perusteella se oli minun isäni! Katsoin faijaa varmaan viisi minuuttia ennenkuin se huomasi mut ja käski kuskin tulla hakemaan tavarani. Faija tuli halaamaan ja tervehtimään mua ihan kun olisin ollut sen luona aina.
Limusiinin sisällä se rupes kyselemään lennosta ja siitä miten mutsi reagoi lähtöön. Nekö väleissä?! Ja pah!
- Sä taidat tienata aika paljon.. Sanoin sille änkyttäen ja katsellen ihmetellen limusiinin sisältöä.
- Voi tyttö kulta, minulle kelpaa vain paras. Joten se kelpaa myös perheelleni! Isä sanoi naurahtaen sekä omahyväisesti.
Se vilkaisi ensin mua ja sitten kuskia. Ne oli kai kavereita.
Kuski naurahti aivan kuin se olisi ollut hauskaakin. Mä väänsin kasvoilleni jonkun hymyn tapaisen ja yritin olla.
- Sä olet kasvanut paljon! Kuinka pitkä sinä nyt olet? Näytät olevan ainaskin hyvässä kunnossa. Se on hyvä sillä nättejä, hoikkia ja pitkiä tyttöjä on aina kiva katsella! Se sanoi korostaen sanaa hoikka.
- 176cm. Sanoin virnistäen, mutta pääni sisällä, mä ihmettelin miksi se kysyy suurinpiirtein ensimmäisenä mun pituuteni.
- Odotappa vain kun näet äitipuolesi! Teistä tulee varmasti hyvät ystävät, isä sanoi.
- On minulla kyllä hyvä olla kun on kaksi kaunokaista vierellä! Isä sanoi ja otti minut kainaloonsa ja nauroi ja hymyili taas kuskin kanssa. Mä väänsin jonkun hymyn tapasen ja olin vastenmielisesti sen kainalossa.

Kohta me pysähdyttiin pilvenpiirtäjän kohdalle jonka olin nähnyt viimeksi varmaan suomessa tulleessaan Diili sarjassa Donald Trumpilla. Tämä oli kyllä vähän pienempi mutta niin iso ja hieno. Kuski otti takaa matkalaukkuni ja laittoi sen maahan, kun mä olin nostamassa sitä kun faija otti olkapäistäni kiinni ja vei minut sisään.
Katsoin taakseni ja näin kuinka hissipoika otti laukkuni ja toi sen mukanaan sisään. Faija ohjasi mua hissiin jossa mies matkalaukkuni kanssa oli.
- Tämä on Phil. Isä sanoi ja esitteli miehen. Huomasin sen olevan aika nuori poika.
- Tässä on tyttäreni Jessica. Hän tulee suomesta. Isä jatkoi ja Phil katsoi minua ja hymyili ujosti. Yritin hymyillä takaisin, mutta ei oiken huvittanut.
- Hei. Sanoin ja nyökkäsin päälläni Philin suuntaan. Kun käänsin katseeni eteenpäin kuului "kling" ja hissin ovet aukesivat.
Wow.. Ajattelin kun näin se käytävävän.
Edessämme oli suuri peili jonka molemmilla puolilla oli kukkaruukku kasvit. Mä en voinut muutakun todeta sen käytävän olevan todella hieno.
Kävelimme puolivälissä käytävää kun näin pienoisen kulman takana suuren mustan oven, jonka kohdalla faija avasi sen ja pukkasi mua sisään.
Mä katsoin sitä kämppää ihan suu auki ja faija käveli vierestäni pyödän luo jossa oli eräänlaisessa kristalli"kannussa" vuosikerta viskiä se kaatoi sitä kahteen lasiin ja otti toisen itselleen ja toista se ojensi minulle.
- Ei, en juo.. Sanoin hiljaa.
- Heh.. Se oli vain vitsi. Faija sanoi naurahtaen sitten se aloitti napakasti ja tarkkaavaisesti:
- Luulin, että tuon ikäinen juo.. Mutta parempi kai ettei.
- Joo.. Mumisin vastaukseksi ja näin kun se nyökkäsi Philille merkiksi lähtemisestä. Katsoin Philiä, joka nyökkäsi takaisin ja lähti sulkien oven.

Faija kävi istumaan suurelle kauniille sohvalleen ja yhtäkkiä huoneen kulman takaa juoksi nainen, jonka tajusin olevan Juliet.
- Oiij! Vihdoinkin nään sinut! On niin mukava tavata! Se sanoi kipitellen korkokengissään luokseni ja tuli halaamaan mua. Halasin takaisin epäluuloisesti ja väänsin hymyn isälle joka katsoi minua tarkkaavaisesti.
- Jessicahan nimesi oli? Juliet kysyi ja jatkoi:
- Sinä se olet kyllä kaunis. Ja hoikka. New Yorkissa pitää olla hoikka, silloin pärjää mallialalla ja tulee saamaan hyviä tarjouksia. Lupaan kertoa sinulle kaikki kauneusniksit iskuvinkeitstä lähtien, se sanoi innoissaan ja korosti sanoja pitää ja hoikka sekä hyviä.
Juliet oli punahiuksinen hyvin hoikka, muttei mikään lauta, sekä hän oli todella kaunis. Julietin kylmänsiniset silmät korostuivat punaisten hiusten alta. Juliet katsoi minua tarkkaavaisesti ja pian hymyili. Sitten Juliet katsoi faijaa ja sanoi sitten:
- Puhutaan kohta, ensin sinun pitää puhua isäsi kanssa. Ai niin voit kutsua minua Juliksi. Sitten hän lähti huoneesta.
- Jessica.. Faija aloitti ja sitten lyhyen hiljaisuuden jälkeen jatkoi:
- Koska en ole nähnyt sinua pitkään aikaan haluaisin hieman tutustua, sillä minä voin antaa sinulle kaiken mitä haluat, tai ainaskin melkein kaiken. Sinun pitää uskaltaa vain puhua. Kai sinä ymmärrät? Faija sanoi itserakkaassti ja katsoi minua.
- Joo.. Ymmärän, sanoin niin itsevarmasti kuin pystyin, jotta se uskois mua sillä en haluis nyt heti pilata niitä välejä, mitkä ne nyt ylipäätänsä oli.
- No sepä hyvä. Se sanoi ja hymyile melko itsekeskeisesti ja jatkoi:
- Joten tässä on sinun luottokorttisi. Siellä on rahaa, jolla voit ostaa mitä haluat. Siis mitä haluat. Ei pidä ujostella. Kaikki sanotaan, tai ollaan hiljaa.
- Ki-kiitos.. Sanoin änkyttäen ja katsoin korttia ihmeissäni.
- Äläs kiittele.. Isi antaa omalle kauniille tytölleen.. Faija oli sanomassa kun lause jäi kesken ja Jul ilmestyi huoneeseen ja katsoi meitä hymyillen. Sitten faija jatkoi:
- Ja kauniille vaimolleen. Jul tuli isän viereen sohvalle istumaan ja isä nyökkäsi minulle ja sitten katsoi merkitsevästi suurta kirkkaanpunaista kulmasohvaa. Tiesin, että se halus mun istuvan. Tein työtä käskettyä ja menin istumaan.
Samalla katsoin suuresta ikkunasta ulos, josta näkyi Nykiä. Katsoin huonetta ja näin vastapäätä suuren plasma television.
- No Jess.. kerropa meille jotakin itsestäsi, Juliet sanoi ja katsoi ensin hymyillen isää ja sitten minua.
- Harrastuksista puheen ollen Suomessa minä kävin kuntosalilla, ostoksilla ja juoksin sekä kävelin melko paljon.
- Hienoa! Mahtavaa.. Esittelen sinulle pian kotia ja näytän samalla kuntosalin sekä huoneesi. Ja shoppailun voit tietenkin hoitaa kanssani, Juliet sanoi innoissaan.
- Sinähän olet nyt.. 16? Isä kysyi minulta kun Jul oli lopettanut iloitsemisen.
- Joo.. Sanoin ja katsoin kysyvästi isukkia.
- Halusin vain varmistaa. Syntymäpäivä oli 23.7. Eikö?
- Juu-u.
Juttelimme siinä minusta ja heistä. Ja meistä. Lopulta Juliet halusi näyttää taloa juuri kun olimme menossa huoneeseeni isä sanoi haluavansa järjestää kolmen päivän päästä juhlat kunniakseni.
- Hei sehän on mainio idea! Juliet sanoi ja katsoi meitä hymyillen.
- Meidän pitää käydä ostamassa ylihuomenna puku. Jul puhui itsekseen, sillä en kuunnellut enään sitä vain katselin sitä kämppää. Menimme Julietin kanssa saman kulman taakse, josta se oli tullut ja suljimme lasiovet jotka johtivat huoneeseen joka toimi olohuoneena.
Tulimme suureen moderniin keittiöön jossa oli suuret ikkunat joista näkyi New York.
Sieltä näkyi myös upea keskuspuisto, joissa Juliet kertoi monesti nuorena viettäneensä aikaa.
Se oli upea ja hieman pyöreän mutoinen. Ikkunoiden vieressä oli suuri lasipöytä ja kauniit pöytään sopivat tuolit. Kävelimme keittiön läpi ja meitä tuli vastaan kaksi ovea. Toinen johti melko suureen kuntosaliin jossa oli toinen ovi joka johti pieneen saunaan ja suihkutilaan. Tulimme kuntosalilta pois ja menimme toiseen huoneeseen, joka paljastui Julietin ja faijan makuuhuoneeksi.
Sielläkin oli ovi, joka johti heidän kylpyppäriinsä.
Se oli sisustettu lämpimällä punaisella. Se oli suuri kaunis huone. Sitten menimme olohuoneen läpi toiselle puolelle taloa ja näin isän puhuvan puhelimessa. Katsoin Juliettia ja hän kuiskasi hiljaa korvaani:
- Töitä.. Hän tekee töitä paljon.
Nyökkäsin vastaukseksi ja hymyilin.
Pian vastaan tuli neljä ovea yhdestä mentiin söpöön pieneen pinkillä sisustettuun vessaan. Toisesta isän työhuoneeseen, kolmannesta Julin ja isän yhteiseen suureen vaatehuoneeseen. Neljäs vei minun huoneeseeni, sieltä meni kaksi ovea kylpyhuoneeseen ja suureen vaatehuoneeseen, johon Juliet oli ilmeisesti ostanut minulle jo kaiken maailman muotikuteita. Kylpy- sekä maakuhuone olivat sisustettu hennolla vaaleanpunaisella ja lilalla. Siellä oli kaunis pieni palmu johon silmäni osuivat heti. Sänkyni oli suurikun mikä ja huoneessa oli suuri ikkuna, jota kaunistivat hennon lilat verhot.
- Oih! Tämä on niin.. Kaunis! Sanoin hähellyksen yllättämä.
- Kiitos! Sisustin sen aivan itse. Juliet sanoi hiven ylpeyttä äänessään, niinkuin aina.
- Tyhjennetään matkalaukkusi. Tule! Juliet sanoi ja hymyili lempeästi.
Eihän tämä elämä hullunpaa voi olla.. Tästä voisi pitääkin! Ajattelin purkaessani laukkuani vaatehuoneessa. Katselin niitä vaatemääriä mitä Juliet oli minulle ostanut. Ne olivat kaikki kauniita. Kaikki aivan oikeaa kokoa.
- Mistä tiesit minun kokoni? Kysyin Julietilta joka penkoi matkalaukkuani ja asetti vaatteita paikoilleen. Itse katselin Julin ostamia vaatteita ja tälläkin hetkellä kädessäni oli silkkinen coctail mekko. Se oli hennon vaaleanpunainen ja siinä oli silkkinen musta naru rusetin kera vyötärön kohdalla. Se oli todella kaunis.
- Isälläsi oli kuva sinusta, tuon ikäisenä.. joten päättelin sinun olevan kokoa 36, Juliet selitti muotitietoisesti.
- Kiva.. En tiennyt, että isällä on kuvia minusta.
- Äitisi lähetti niitä joka vuosi.
- Äiti..? Ei uskoisi.
- Miten niin? Juliet sanoi uteliaisuus heräten.
- Ei mitään.. ajattelin vain.
Kun olimme purkaneet laukkuni ja laittaneet sen pieneen nurkkaukseen Juliet sanoi heidän poistuessa huoneesta jotain minkä Jessica huomasi jääneen kertomatta:
- Sinusta on kuva olohuoneen viskipöydällä. Ja usko pois.. Isäsi välittää sinusta kamalasti.

Me käveltiin olohuoneeseen ja Juliet avasi television. Siinä vaiheessa mä tunsin ensimmäisen kerran tylsistyneen olon, ja mulla tuli pienoinen ikävä kotiin,
Siellä olivat mun kaikki ystävät Linda, Tiina, Jenna, Sanna, Silja, Marja ja kaikista tärkein Markus mun ihana poikaystävä, sekä Markuksen pari kaveria. Mä kaipasin niin Markusta, kavereita ja jopa sitä tuiki tavallista koulua. Me pidettiin aina hauskaa, ja piristettiin toisiamme. Mua rupesi kyllästyttämään ja väsyttämään samanaikaisesti. Mä tiesin sen tunteen ja tiesin, että mun olisi päästävä ulos. Mä nousin kai jotenkin hysteerisen näköisenä sohvasta kuin joku olisi pistänyt mua takapuolesta ja Jul ja faija katto mua oudosti.
- Mä lähen ulos.. Vähän kävelemään..
- Okei.. Ne sanoivat kuin samasta suusta ja käänsivät katseensa musta televisioon. Otin naulakosta Julietin ostaman takin burberryn takin ylleni ja siihen kuuluvaan mallistoon sopivan kaulaliinan ja avasin oven. Kun menin hissiin tunsin kun se hissipoika Phil katsoi mua takaapäin. Kun vilkaisin siihen se hymyili ihanaa hymyä. Jäin tuijottamaan sitä kun tajusin olevani kerroksessa jossa piti poistua. Kävelin sen hotellin ja isän kämppänä toimivan pilvenpiirtäjän aulan läpi.
Huomasin joidenkin aikuisten sekä nuorten katsovan perääni hymyillen ja varmasti minusta puhuen. Jeees! Musta tykätään! Ajattelin.

Mä kävelin varmaan kilmetrikaupalla mutta se ei tuntunut missään. Oli vain helpottavaa päästä ulos sieltä ja saada ajattelu tilaa. Loppuen lopussa olin ihan puhki kävelemisestä, että piti ottaa taksilennosta. Samaisella kadulla monet ihmiset odottelivat seuraavaa pysähtyvää taksia, koska joku toinen oli vienyt edellisen. Kaikista niistä ihmisistä näin pojan ja työtn menevän taksiin, tai siis tyttö istui jo taksissa, mutta poika oli menossa sisään. Poika jostain syystä huomasi mun tuijjotavan niitä ja katsoi minuun häkeltyneesti. Sitten huomasin sen olevan se poika lentokoneesta.. Seth Woodward.
Se katso mua nopeasti ja sen ilmestä näkyi, että se tunnisti mut. Yhtäkkiä mun eteen tuli taksi jonka sisään hyppäsin ja kerroin osoitteen. Ajattelin seuraavat kaksi päivää Sethiä ja sitä likkaa, ja mitä se sen kanssa teki? But it's not my business. Ajattelin lopuksi kun nukahdin ensimmäisen viikkoni kolmantena iltana ihanaan suureen huoneeseeni.

Aamulla kun heräsin kello näytti vaille kymmentä. Eilen illalla Juliet oli isän kanssa tullut tai oikestaan hiippaillut huoneeseeni ja ilmoittivat lähtevänsä eräisiin juhliin, he kysyivät lähdenkö mukaan, mutta mua väsytti niin hitosti, että en lähtenyt, eikä edes hirveästi kiinnostanut lähteä kun ei tuntenut sieltä ketään.
Nousin sängystä ja huomasin kuinka hiljaista oli sillä ne bailuhirmut nukkuivat ja, no siellä ei asunut ketään, muuta. Siinä isossa kauniissa kattohuonestossa asui tällä hetkellä vain kolme henkilöä. Huhhuh.. Ajattelin kävellen pienin kulmapöydän viereen missä oli pieni lappu minulle ja puhelin.

Jessica
Jos sinulle tulee nälkä pois ollessamme soita puhelimella
alas respaan, ja tilaa mitä ikinä haluat, se kuuluu huoneiston
palveluun: 079812. Jos tulee jokin hätä soita meille:
0400-393840007
Terveisin; isä ja Jul

Näppäilin respan numeron ja siellä vastasi ystävällisen kuuloinen naisääni.
- Huomenta. Miten voin olla avuksi?
- Haluasin Mr. ja Mrs. Smithin kattohuoneistoon aamiasta.
- Hyvä on, siis Mr. ja Mrs. Smith. Saanko kysyä kuka nuori neito tilaaja on?
- Jessica, Davidin tytär.
- Aiij! Voi kuinka ihanaa! Te olette se Mr. Smithin kauan puhuttu tytär. Respan nainen sanoi yllättävän innoissaan.
- Puhuttu?
- Puhuttu, tilauksenne tulee niin pian kuin suinkin.
- Ki-kiitos.. Sanoin ja suljin puhelimen.
Puhuttu? Siis isä on puhunut minusta! Ehkä mä en olekaan niin no-inside..
Aamupalani saapui nopeasti ja menin ihanalle suurelle sohvalle syömään sitä. Kuvitelkaa, hoin vieläkin sitä, että kuinka ihana joku sohva oli. No oli se kai melko vierasta tälläiselle tuikitavalliselle helsinkiläistytölle, jonka rikas isä yhtäkkiä ilmestyy kuvioihin kuvankauniin nuoren vaimonsa ja rahojensa kanssa.
Kun isä oli ilmoittanut olemassa olostaan mun ja mutsin välille oli tullut selvää kitkaa. Ihan kuin siitä olisi tullut kade. Ja toisaalta niin haavoittuvainen.'
Mä olin aina rakstunut äitiä ja meillä oli ollut tosi hyvät välit, mutta heti kun faija änki mukaan kaikki muuttu. Kaikista vaikeinta oli sanoa äidille, että 'joo, mä haluan isän luo New Yorkiin käymään.' Äiti oli menny ihan nollille. Se kuitenkin oli hyväksynyt sen kilttinä. Mä olin aina ihmetellyt mutsin kiltteyttä, esimerkiksi silloin kun se näki mun ottavan kakstoista vuotiaana aika suuren huikan sen siideristä. Se toru vähän, ja kysy miks en ollut kertonut sille, että alkoholi kiinnostaa.. Sitten se olikin ihan ok. Tai se kerta kun olin pyytänyt, että se ostais mulle kolme siideripulloa. Se oli ostanu ja sanonut, että mun pitää luottaa siihen, ja niin mä tein. Se oli ollu kuin mun yks paras ystävä. Nyt sekin oli ohi.
- Jessicaa.. Huhuu? Juliet huuteli mun edessä heiluttaen kättä mun naamatalun edessä.
- Hä? Kysyin palaten takaisin maanpinnalle ajatuksistani.
- Sä olet kova tyttö ajattelemaan! Se sano hienossa lumenvalkoisessa aamutakissaan, kävellen keittiöön.
- Kiitos, jos se oli kohteliasuus.
- Tottakai! Se sanoi ja hymyili.

Kun faija heräsi, ne söi, ja yhden maissa minä ja Jul lähdettiin ostoksille. Ennenkuin me lähdettiin niin se auttoi mua ystävällisesti löytämään muodikkaat kivat kuteet. Kun oltiin tultu kadulle, tilattiin taksi ja Jul ilmoitti taksikuskille määpäärämme; Barneysin.
Kun me mentiin itse kauppaan sisään, ainoa asia mitä mä tein oli se, että haukoin henkeäni ja kattelin niitä ylisuuria hintoja.
Barneys oli kuin avaruus, siis ihan suunnattoman suuri ja jollakin tavalla kaunis.
- Hei Jul, me voidaan menä johonkin halvempaan kauppaan.. Nää hinnat; mulla ei riittäisi koskaan rahat näihin! Sanoin Julille näyttäen yhtä kaunista iltalaukkua, jossa oli kaunis pieni kukka kulmassa.
- Sinä taisit unohtaa tämän.. Ja tämän! Jul sanoi nokkelasti ja näytti minulle ensin omaa kultaista pankkikorttia jonka olin saanut isältä ja sitten se näytti omaansa ja virnisti kivasti.
- Aika nokkelaa, mutta.. Olin sanomassa kun Jul pisti väliin.
- Ei mitään muttia, isäsi ei välitä vaikka tili olisi tyhjä! Rahaa hän tekee joka päivä! Jul sanoi ja virnisti uudelleen.
Pian me oltiin kerätty kasa mekkoja mun sekä Julin käsivarsille ja oltiin matkalla sovituskoppia. Jul kokeili kaunista kirkkaanpunaista coctail-mekkoa jossa oli musta suuri tekoruusu. Mulla oli varmaan kymmenen mekkoa sovituksessa ja lopulta me otettiin mulle hennon vaaleanpunainen jossa oli semmosta jännää röyhelöä alla. Musta tuntu siltä kun olisin prinsessa. Me ostettiin mulle tyylikkäät mustat avokkaat koroilla. Ja musta kaunis pieni laukku. Barneysin jälkeen me suunnistettiin sen shoppailu reissun huipennukseen; Tiffanylle. Sen paikan hinnat oli niin kaliita, ettei koruihin uskaltanut edes koskea. Se osti kultaisen käsikorun johon kuului kaulakoru jonka se myös osti. Samalla kun se vingutti korttiaan mä haukoin henkeäni. Sitten tuli mun vuoro. Mulle valittiin hopea käsikoru ja kaulakoru, ne molemmat oli koristeltu timanteilla.

3

208

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minä vaan

      En valitettavasti ihan loppuun asti jaksanut lukea, koska kirjoitustyyli oli hieman heikonlaista. Vaikkakin tuo sinun ideasi on ihan kiva ja silleen niin jotenkin vaan tietyt kohdat niin tuntu lähinnä potkasevan lukijaa päähän. Se vaikuttaa hieman 15-16-vuotiaan tyyliltä? ikäsi on?

      Muuten, joitain kirjoitusvirheitä pisti silmään... Tiedän että tässä viestissänikin on niitä mutta en jaksa korjata tai pohtia :D Tämähän on vain palautetta :D

    • BigBoy

      en osata hyvin suomea
      en ymmartaa paljon mitä

    • Igi

      Ihan kaikkia kohtia en jaksanut lukea, mutta pläräsin kuitenkin loppuun asti.

      Ihan ensimmäiseksi: Helsinki - NY 7h?! Muistelisin, että Miamiin kesti lento 12h, ja tarkistin Finnairin sivuilta: lento kestää 13h 35 min, eli aika nopeesti on kone suhahtanut...

      Toinen lentoon ja aikaan liittyvä paha asiavirhe: Oletko oikeasti koskaan matkustanut koneella pitempiä aikoja? Kun matkataan vastapäivään, aamun jälkeen tulee yö, ei missään nimessä ilta. Eli klo 12:10, kun Jessica katsoo ulos ikkunasta, matkataan kohti yötä eikä päivää. Siitä tulee sana aikaero. 12:10 Suomen aikaa on -13,5 Amerikan aikaa eli 01:35. Terveisin parhaimmillaan koneessa 16h istunut.

      Tekstissäsi oli kiva ponne, mutta sen pilasi puhekieli. Samoin kirjoitusvirheitä oli aivan mielettömästi niin tavallisista typoista pilkkuvirheisiin asti. Tekstiä oli todella ärsyttävä lukea.

      Kehottaisin myös tutustumaan sanaluokkaan nimeltä pronominit. Syö uskottavuutta sekä kirjoitukselta, että kirjoittajalta, jos käytetään vain substantiiveja kuvauksissa.

      Ympäristön kuvailu oli kömpelöä ja niiden kohtien yli hyppäsin lopussa surutta. Pidin kyllä paljon henkilön omista ajatuksista (lukuun ottamatta englannin kielisiä lausahduksia, jotka olivat mauttomia ja sopimattomia ja veivät tekstiltä uskottavuutta: joko kaikki englanniksi tai ei mitään), mutta niitä oli valitettavan vähän.

      Kiinnittäisin jatkossa huomiota tekstin sulavuuteen: tätä oli vaikea lukea, koska se töksähteli ja mukana oli mielettömästi virheitä. Lisäksi kannattaa joko petrata kuvauksiin tai vähentää niitä huomattavasti. Tällainen tyyli ei välttäättä tarvitse yksityiskohtaisia kuvailuja mistään (huoneiden kuvailu oli jotakin kammottavaa ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois).

      Ja mistä lähtien koko 36 on ollut hoikka? :P Mun mielestä se on tasapaksujen eli normaalien koko. Itse olen 34 ja silti tuntuu, että laardia löytyy. Jos hoikkuutta muka "kauhistellaan" tai "ihannoidaan", niin on ihan tervettä vaan, jos pysytyn noissa ko'oissa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      252
      16645
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5361
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2544
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2002
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1741
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      972
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      936
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      842
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      40
      840
    Aihe