Susi ja lammas

ValkeanMaaginOppipoika

Susi ja lammas
Ensimmäinen luku
Mace

Mace oli orpo, 14- vuotias alokas Reosin legioonassa. Macen vanhemmat olivat kuolleet jo taannoin, eikä hän muistanut heitä lainkaan.
Mace kohautti olkiaan. Hän ei välittänyt vanhemmistaan. Se kuului hänen kovaa kyytiä kasvavaan sotilas kasvatukseensa: "Älä ajattele, käytä miekkaasi", oli legioonan koulutus lause.
Mutta sydämessään Mace itki. Hän oli pieni, hontelo ja pellavapäinen poika, joka ei pitänyt sodista. Hän halusi vain kirjoittaa runoja ja maalata kuvia eläimistä.
Hän oli hyvä käsistään ja parsi sukkia pienessä, punaisessa teltassa. Sotilaat joskus pilkkasivat hänen tyttömäisen pitkää tukkaansa. Kätevä kätisyytensä ansiosta hän oli jopa saanut hiukan valtaa.
Sotilaat joutuisivat muuten itse parsimaan sukkansa ja korjaamaan vaatteensa. Vai oletko koskaan kuullut sotilaista, jotka käyttävät neulaa ja lankaa aseina?

Mace asteli ulos teltasta. Eräs sotilas hymyili ja huiskautti kättään ja Mace huiskautti myös, vaikka sotilas olikin jo kääntynyt ja alkanut teroittaa miekkaansa.

”Mihinkäs sinä olet menossa?” kysyi legioonan leirin portilla oleva sotilas hiukan pitkästyneellä äänellä.
”Mene... vain kävelylle. Haen kylästä lankaa.” Mace vastasi.
”Noo.. mene sitten” sotilas vastastasi ja jatkoi: ”Muista tulla takaisin ennen iltaa”.

Mace tepasteli metsän vihreyteen. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä kaupunkiin. Oli sunnuntai ja kaupat olivat kiinni. Miten tyhmiä nuo sivistyttämättömät sotilaat olivat. Mace huokaisi. Lankaakin hän oli ostanut viime maanantaina peräti kolme kerää. Tänne hän oli tullut vain seikkailemaan, sillä, kuten hän hyvin tiesi, tämä metsä on lumottu metsä.
Mace pysähtyi kuuntelemaan.
Jokin pyrähti lentoon. Leivonen. Se lauloi ja Macelle tuli hyvä olo. Hän päätti kirjoittaa pienen tarinan tuosta pienestä leivosesta ja metsän hiljaisuudesta. Hän kaivoi paperia ja kynän taskustaan ja kirjoitti:

Metsän ääni
Kävelin pientä, mutaista polkua metsän vihreään siimekseen. Istuin pienelle, sammaleiselle kivelle, ja vain kuuntelin metsän ikiaikaista hiljaisuutta. Mutta metsä avasi äänensä avara sydämmiselle kuuntelijalle. lintunen, leivonen, liversi laulun iloisen:

"Tiu, tiuu, lennän luokses' lintunen, oon iloinen, tiu tiu, vaikka yli vuorten, lentää voisin, laulun voimalla lentäen".

Niin se lauloi, ja metsä hymisi mukana.

Niin Mace kirjoitti ja kirjoitksensa hän tunki kynineen takaisin taskuunsa.

Hän jatkoi matkaansa. Äkkiä hän kuuli äänen… aivan kuin tuhannet hopea tiu’ut olisivat soineet… ääni tuntui kuuluvan matalan mäen toiselta puolen. ”Tämä ääni” Mace ajatteli ”Mistä tämä ääni oikein on peräisin, mikä voi pitää noin kaunista ääntä?”.
Mace kiipesi varovasti ruohoista mäkeä ylös. Ja mitä hän näkikään:

Hopeinen virta syöksyi alas kallion kielekkeeltä ja syöksyi hopeiseen järveen. Virran ääressä kimmelsi tuhansissa eri väreissä sateen kaari.

Mace katsoi sitä ihailusta mykkänä. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista. Mace ei kuitenkaan vielä ymmärtänyt mistä kaunis ääni oli peräisin. Ei ennen kuin…
Tuuli löyhytti Macen hiuksia. Ei, se ei ollutkaan tuuli. Mace näki hopeisen siiven. Taas sama tiu’un ääni. Lintu. Mace ei ollut eläessään nähnyt mitään niin kaunista. Lintu oli hopeinen, kuin vesiputous, ja sen pyrstö sulat olivat kuin sateenkaari. Mutta ihmeellisintä olivat linnun silmät. Se olivat, ne olivat kuin kaksi safiiria, mutta pienemmät ja kauniimmat. Lintu oli joutsenta hiukan isompi ja varmasti kauniimpi. Se päästi taas samanlaisen tiu’un äänen ja lähti lentämään putousta kohti.

Mace oli ihailusta mykkä. Hän olisi halunnut huutaa ”Älä mene” mutta ei pystynyt. Jokin pakotti hänen jalkansa liikkeelle ja hän lähti kuin transsissa liikkeelle.Lintua seuratessaan Mace unohti kaiken muun. Hän ei edes huomannut kuin hänen jalkaansa tuli haava, eikä sitäkään, kun hänen päähänsä tipahti kivuliaasti pieni kivi.
Hän oli jo kiivennyt kallion reunan yli, ja tullut omituiseen paikkaan.
Puut jotka siellä kasvoivat, olivat kuin trooppisesta sademetsästä, ja täynnä hedelmiä. Sanomalehden kokoiset perhoset lepattivat mitä omituisimpien kukkien lähellä ja imivät niistä mettä imukärsällänsä.
Mace heräsi transsistaan. Missä hän oli? Hän muisti vain kun oli lähtenyt liikkeelle. Hän kohotti katseensa lintuun, joka lensi kolmenkymmenen metrin päässä. Hän katsoi Linnun ohi ja… Näki… näki valkoisen palatsin.

Palatsi, oli marmorin kaltaista hopeahtavaa ainetta, se oli yli 50 metriä pitkä ja ainakin 20 metriä korkea. Sen ainoalle ovelle johtivat samaa ainetta olevat jyrkät portaat.

Mace astui askeleen eteenpäin.
Hän oli aivan pyörryksissä tästä kaikesta kaunudesta: ”Ensin vesi putous, sitten lintu ja nyt tämä kaunis ja jylhä palatsi. Kuka ihmeessä omistaa näin ihanan paikan? ja oliko tuo lintu jonkun lemmikki?” Ajatteli Mace.
Mace tunsi olonsa typeräksi ja mitättömäksi seisoessaan siinä suuren palatsin rinnalla. Hänen saapaansa olivat kurassa, eikä hän muistanut milloin oli kammannut tukkansa. ”Kehtaisiko hän astua sisään?” Mietti Mace tuijottaen palatsia siniset silmänsä apposen auki.

Vastaus tähän, saapui aivan pian.

[Jatkuu...]

Tämä on siis kirjani alku, ihka eka luku, toivottavasti pidit!

7

228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kepo

      Elokuvaa ei kuvata yhdellä kameralla, samasta kuvakulmasta.
      Minusta sinulla on sana hallussa, mutta Macen silmien kautta ympäristön kuvaaminen tuntuu kapealta ja pitkästyttävältä.
      Jotenkin tapaasi kirjoittaa pitäisi saada enemmän runkkua.

      • ValkeaMaagi

        Olen ajatellut kirjoittaa niin, että välillä tulee lukuja Macen ja välillä muiden pää henkilöiden silmin. jossain vaiheissa taas "Yleis näkö kulmasta". Seuraavaluku tulee uuden päähenkilön silmin!


    • juurikaskas

      Jotan nättiä tässä on, hiukan kompurointia kielen kanssa.

      Onko koko tarina jo tiedossasi vai haetko vasta polkuja?

      • ValkeaMaagi

        suunittelellut olen jo seuraavaa lukua, mielestäni on mukavampaa kirjottaa vähitellen, niin ettei tiedä itsekkään kunnolla loppua. olin kerran suunitellut tarinan kokonaan, enkä silloin jaksanut kirjoitaa. Kirjoittaminen on seikkailu.


    • ValkeaMaagi

      Tänne on vaikeampaa kirjottaa, kun ei voi muokata tekstiä, joten tähänkin tekstiin on tullut muutoksia! Ja tänne joudun lähettämään koko luvun kerralla :]
      Minusta on ihana kuvata kaikkea kaunista!

      Muutos tekstissä:
      Lintu oli joutsenta hiukan isompi ja varmasti kauniimpi.
      Muutin:
      Lintu oli kotkaa hiukan isompi ja varmasti joutsenta kauniimpi.

    • ValkeanMaaginOppipoika

      Ai niin: Valkeamaagi ja valkeamaaginoppipoika on yksi ja sama henkilö, en vaín osaa päätää kumpaa käyttäisin (taidan ryhtyä käyttämään valkeaamagia ja valkeanmaaginoppipoikaa joskus varalla...)

    • ValkeanMaaginOppipoika

      Toinen luku
      Seren
      Seren oli ylimaagi Darnorin ainoa lapsi, ja hän täyttäisi 14 vuotta seuraavassa kuussa. 14- vuotiaana hänestä tulisi virallisesti Ylimaagin oppipoika. Tai hänen tapauksessaan oikeastaan oppitytär.
      Hän oli Pitkä, tummatukkainen tyttö jonka silmät näyttivät aivan suden keltaisilta silmiltä. Tyttö ei muistuttanut ollenkaan isäänsä:
      Hän oli oikukas, kun taas hänen isänsä oli vanha, hyvä, viisas ja hänen partansa oli liekin oranssi. Hänen isänsä voimat olivat mahtavat ja vain hänen ansiota oli, että hopeavirta ja tämä palatsi puutarhoineen oli olemassa.
      Sateenkaari lintu (jonka Macekin näki) oli hänen isänsä lemmikki ja ikivanha otus, joka syntyi sateenkaaren kyynelistä. Sateenkaari linnun nimi oli Sinvél ja se, kuten kaikki muukin täällä, periytyisi hänelle, kun hänen isänsä kuolisi, tai vetäytyisi eläkkeelle, lopettaen yleisesti taikomisen.
      Sinvél… hän olisi halunnut koskettaa lintua mutta se ei antanut kuin omistajansa koskettaa itseänsä.
      Hän täyttäisi kohta 14 ja pääsisi isänsä viralliseksi oppityttäreksi.
      Toki hän osasi jo taikoa, olihan hän maan mahtavimman maagin tytär. Tytär… hän ei tiennyt, kuka oli hänen äitinsä.
      Hänen isänsä ei ollut vielä kertonut.
      ”Kaikki ajallansa” hän oli sanonut ja patistanut häntä opettelemaan termiittinmyrkkytys taikaa.
      Nytkin hän oli mennyt ulos keräämään Floorusta, taikavoimaista kasvia, jota kasvoi vain hopeavirran rannalla. Hän joutui olemaan ahkera, sillä hänestä pitäisi tulla yli maagin ainoana tyttärenä uusi ylimaagitar.

      Hän kuuli tiu’ un ääntä. hän tiesi mitä se merkitsi. Sinvél lensi täällä. Hän kuuli myös toisen oudon äänen.
      Askelia. Oliko hänen isänsä tullut ulos? Ei. Hän olisi tunnistanut isänsä verkkaiset askeleet. Nämä olivat nuorekkaat ja nopeat.
      Kuka uskaltautui lähestymään ylimaagin palatsia?
      Seren nousi varovasti mättäältä, jossa hän oli istunut erottelemassa Floorusta sen lehdistä.
      Poika, pieni vaalea tukkainen poika, varmaan hänen ikäinen poika oli seisahtanut katsomaan palatsia. ”Miten Sinvél oli antanut tuon rääpäleen tulla tänne?” Mietti Seren.

      Tästä tuli vain sivun mittainen luku, mutta ei nyt voi mitään. saatan tehdä siittä pidemmän... joskus... tää ei ole niin hyvä kun eka luku :>

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17021
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5485
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2586
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2069
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1768
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1001
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      886
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      883
    Aihe