Miksi?

Kirjallisuus rypee yrittämisessä, jokainen yrittää säväyttää olemalla toistaan kammottavampi. Juuri eilen puhuin aiheesta.

Nykyisin kauhu yritetään tuoda lukijan silmille ampumalla naiselta jalkojenvälistä aivot pellolle.

Lukijat ovat laiskoja, kaikki hirveydet nakellaan silmille, jotta lukija pelkäisi pimeää. Ymmärtämättä että pimeänpelko tulee siitä mitä jätetään kertomatta, ilmaan roikkumaan, niin että olematon rasahdus saa sydämen lyömään tyhjää.

Kunnon tytöt ja pojat kirjoittavat kaunokirjallisuutta.
Tuotteitaan ei kuitenkaan saa julki jos ei anna pillua tai persettä kulttuurihöhöille.
Siksi vain itsemasokismissa ja -tuhossa rypevät julkaisevat kertomuksiaan.

Epäilen että nuorten kirjoissa juodaan ja nussitaan osittain siksi, että nuoret ovat varsin kiinnostuneita juomisesta ja nussimisesta ja lisäksi juovat ja nussivat. Siinä mielessä nuoret muistuttavat tietyllä tapaa ihmisiä, jotka myös tapaavat nussia, mitä nyt juomiseltaan pystyvät.

Tästä on muuten kirjoitettu monta kaunokirjallisuuden klassikkoa, kuten Henry Millerin Kravun kääntöpiiri, jota suosittelen hyväksi lähtökohdaksi uudelle elostelevalle elämällesi. Sen jälkeen siirryt Markiisi De Sadeen. Hän se vasta imelä epeli onkin ja poikkeuksellisen kangistunut.

Tämä on näitä aiheita. Tässä varmasti useimmille tuttu Oscar Wilden kannanotto "Dorian Grayn muotokuvan" esipuheesta:

"There is no such thing as a moral or an immoral book. Books are well written, or badly writen. That is all."

On hämmentävää, että, Laila, puhut samaan hengenvetoon "hyvistä uutuusromaaneista" ja kysyt "Miksi kaikissa nuortenkirjoissa juodaan, käytetään huumeita ja harrastetaan merkityksetöntä seksiä". Näitä asioita ei saa sotkea.

Mitä oikein tarkoitat viestissäsi? Mitä tarkoitat "hyvällä"? Haluaisin esimerkkiteoksia.

Minusta viime vuosina on julkaistu monia hyviä uutuusromaaneja. Nuortenkirjojen tasosta minulla ei ole havaintoja. Silti tuntuu harhaanjohtavalta ajatukselta sanoa, että juomista ja seksiä sisältävät kirjat eivät voisi muodostaa hyvää, taiteellisesti toimivaa ja uutta luovaa, elämyksellistä kirjallisuutta.

On toinen asia, kuinka "hyvin" ns. nuortenkirjagenren sisällä edes kannustetaan hyvään kirjoittamiseen. Onhan meillä tosin joitakin kunnianhimoisia tekijöitä.

Useilla nuorilla kirjoittajilla yleensä aiheena on se, mistä on puute, mutta joka kiinnostaa. Jos päivät ovat täynnä seksiä, huumeita ja viinaa, saa todella olla melko lahopäinen, jos niistä jaksaa vielä kirjoittaa!

Tavallinen kiltti tyttö kirjoittaa (ja miettii) seksistä ja juomisesta ja jakamisesta ja kaikkesta sellaista siksi, ettei todennäköisesti koskaan tule olemaan sellainen tai jotta ei tarvitsisi olla sellainen: elämykset käydään pään sisällä ei reaalimaailmassa. Tosin sitten kyllä on näitä, joilla elämän tähtäin on juoda mahdollisimman paljon ja saada sitä seksiä.

Esim. tiedän kaveripiiristä useita tavallisia pullukoita tyttöjä, joilla on ollut yksi poikaystävä, ja jotka kirjoittavat hoikista povipommeista, joilla on eri mies joka päivälle. Tavallaan se on myös tietyn roolimallin hakemista tai ihannointia.

Uutuusromaaneihin en sano mitään: pari on tullut luettua (välttäviä), enkä sellaisiin yleensä koske. Luen ennemmin kirjoja niiltä aikakausilta, jolloin kieli ja tekniikka olivat vielä hallussa. Suurin osa nykykirjallisuudesta pistää vain itkemään: miksi tekstistä tehdään väkisin rumaa "mukataidetta", onko kielen kauneus kuollut ja kuopattu sen mestareiden mukana?

Kirjoittamisesta vielä sen verran: miksi kukaan haluaisi olla yleisön huora? Miksi pitää antaa ihmisille sitä, mitä ne haluavat? Itse ainakin kirjoitan sitä, mitä minä tahdon lukea, mistä minä nautin. Vaikka mikään mestari en näyttelekään olevani, ne, joille olen kirjoitelmiani vilauttanut, ovat niistä pitäneet ja innostuneet ihan vain siksi, että ne ovat erilaisia piristävällä tavalla. Ja kai niissä toivottavasti on ollut jotain oikeastikin hyvää :)

Miksi kaikkien pitää kirjottaa sata kertaa sama tarina? Miksei välillä kirjoitettaisi jotakin uutta?