Itken ystävääni...

Timoriepu

Jouduin jättämään tänä aamuna hyvästit rakkaalle ystävälleni Ressulle (labbis).

Itku on ollut osani tänään ja varmaan lähiajat, sen verran tärkeäksi oli suhde Ressuun muodostunut.

Saimme kahdeksan vuoden aikana viettää monta antoisaa hetkeä ja myös ne hyvin tavalliset ja arkiset lenkit yhdessä ovat syöpyneet muistoihin, lähtemättömästi.

Kertokaa te, jotka koiraanne sydämestänne kiinnyitte, miten pääsitte surusta ylös?
Miten koiraan voikin kiintyä ja ihan rakastua niin syvästi?

Kiitos Ressu kaikesta!!! Ikävöin sinua suunnattomasti!!

25

1371

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jaffa

      Otan osaa Ressun poismenoon.
      Tällähetkellä sinulla on suunnaton ikävä ja tapahtunutta on vaikea hyväksyä. Koin itse n.8 vuotta sitten saman. 15 vuoden yhteiselo loppui eräänä iltapäivänä pitkän sairauden johdosta.
      Sydän oli pakahtua ikävästä ja luopumisen tuskasta.
      Ja sitä ikävää kesti kauan. Koira kun on uskollisin ystävä mitä ihmisellä voi olla.
      Mutta usko - tuska hellittää jonainpäivänä ja jaksat hymyillen muistella yhteisiä vuosia ja kaikkea yhdessä kokemaanne.
      Suru on surtava ja itkut itkettävä. Se, että rakastaa ja tuntee kiintymystä on oikein, sillä siksi meille on tunteet annettu.
      Muista, että Ressu on aina läsnä sydämmessäsi, sieltä se ei ole pois. Se nukkuu nyt ikiunta ja sillä on hyvä olla.
      Voimia sinulle surussasi.

      • Timoriepu

        Lämmin kiitos sinulle kauniista kirjoituksestasi, joka oli hyvin lohduttava.
        Juuri tuo uskollinen mieli, joka Ressullakin oli, teki minuun niin suuren vaikutuksen.
        Nyt tuntuu, että tällä itkulla ei ole loppua...
        En voinut kuvitella, että tämä on niin raskasta.
        Kiitos vielä sinulle ystävä!


    • nea77

      Timoriepu,Suuri osaanottoni suureen suruusi!!
      Tiedän miltä sinusta tuntuu, menetin parhaan ystäväni n. vuosi sitten. Ja olo oli aivan sekava ja hirveä, tuntui ettei millään ole mitään tarkoitusta ja mitään väliä. Päässä oli tosi tyhjää ja sumuista. Itkin..itkin ja itkin. Koiraan voi todella kiintyä kovasti, minä ainakin kiinnyin, osa minua kuoli sen mukana. Ja kuinka pahalta se kuullostaakin sinusta vielä tällä hetkellä, oli minulle toisen koiran hankkiminen se suurin apu palata jonkunlaiseen arkeen. Nyt vähän helpompaa, mutta en ole vieläkän toipunut siitä kunnolla, välillä itken vieläkin ikävääni ja sitä kuinka rakas koirani oli minulle.
      Voimia sinulle, suru vaatii aikaa.

      • Timoriepu

        Kiitos Nea, kun vastasit vuodatukseeni ja otat osaa suruuni.

        Minustakin tuntuu, että osa minua meni Ressun mukana hautaan ja tämä ei ole fraasi.
        Sinä tiedät tarkkaan, miltä minusta nyt tuntuu.

        Minäkin voin sanoa, että menetin uskollisen sydänystävän ja siksi tämä on niin hirvittävän raskasta.

        Yritän näin kirjoittamalla ja kertomalla surustani edes hieman lieventää suruani, etten aivan luhistuisi.

        Tämä itku on pitkä, arvelen ainakin, sillä suru kouraisee niin syvältä.

        Olemme kyllä harkinneet uuden koiran hankkimista, mutta toisaalta se ei tosiaankaan voi mitenkään korvata ensimmäistä,(vaikka kuinka ihana olisi) Ressua, joka on niin rakas. Lisäksi sitten kauhistuttaa se, että joidenkin vuosien päästä on taas sama luopumistuska edessä, kun uudestakin ystävästä aika jättää.

        Nyt suru Ressusta on niin suuri, etten voi vielä ajatella paljoa muuta.

        Arvostan todella, että vaivauduit vastaamaan minulle, tuntemattomalle ihmiselle, lämmin kiitos sinulle ja siunausta!


    • Siitä on kyllä aikaa

      Ressu on ihanan ja kiltin näköinen koira galleriasivullasi.Kerron oman kokemukseni,vaikka siitä onkin jo aikaa,mutta ystäväänsä ei unohda koskaan.Olin jotain 13-vuotias.Isä ja veljet toivat työmatkaltaan mukanaan koiran.Se tuli perheestä jossa oltiin allergisia,ja koira olisi jouduttu lopettamaan,ellei sitä olisi kukaan ottanut.Muistan että se suri vähän aikaa olohuoneen pöydän alla.Sitten se huomasi pallon ja syöksyi yhtäkkiä pallon kimppuun ja ei enää murehtinut.
      Minä olin yksinäinen kotona,vaikka perheeseemme kuului yhdeksän henkilöä.Koirasta tuli ainut ystäväni.Se nukkui sänkyni vierellä.Kun lakaisin lattiaa,se oli harjan varressa kiinni.Kun pölytin mattoja,se oli toisessa päässä hampaillaan vetämässä.Niin hiljaa en voinut ulos mennä,etteikö ystäväni olisi ollut ovella odottamassa jo,kuin kysyen:jokos mennään?Kerran muistan kun laitoin tulta puilla lämmitettävään keskuslämmityskattilaan.Ystäväni karvaturri oli siinäkin touhussa mukana.Istuin lattialle katsomaan kuinka tuli syttyi,istui ystäväni vierelläni ja laski päänsä minun olkapäälle kallelleen ja siinä yhdessä katselimme tulta.Ihmettelin koirani ystävyyden elettä,se tuntui niin inhimilliseltä,kuinka se osasi niin tehdä? Kerran koirani lähti veljeni kanssa lenkille.Koirani joutui auton tönäisemäksi ja tuli pää paksuna kotiin.Se parani kyllä siitä,mutta jäi vähän ärtyisäksi.Erään kerran toinen veljeni kimpaantui siihen ja ampui sen.Kuulen vieläkin koiran kiljunnan kun se ei ensimmäisellä kerralla kuollut.Muistan verijäljet tiellä.Minä huusin:EI VOI OLLA TOTTA!Se kauhunäkymä kelautui valtavan monet kerrat mielessäni,aina itkin,ainoan ystävän menetystä.Itkin ja yritin unohtaa,mutta tapahtuma tuli mieleeni väkisin ja elin ne pakon sanelemana uudestaan. Anteeksi että kirjoitan tänne näin karmean jutun,mutta tällä haluan sanoa,että tiedän miltä tuntuu menettää koira-ystävä!!!

      Koirat ovat persoonallisuudeltaan ainutlaatuisia.Niillä on ihan omat kujeet jokaisella.Ne ovat korvaamattomia pakkauksia.Surutyö kannattaa käydä läpi puhumalla ja itkemällä,itkemällä ja puhumalla.Perheenjäsenten kanssa voi muistella kaikkea ihanaa,mitä on Ressun kanssa kokenut ja itkeä yhdessä.Ja täällä on hyvä vaihtaa kokemuksia.Taivaan Isän lohdutukseen. Tipsun äiti -zekam.-

      • Timoriepu

        Sinulla on ollut tosi rankka kokemus tuo koiraystäväsi menetys. Noin raju muisto jää mieleen.

        Ressu sai tosiaan lähteä rauhallisesti. Parin viikon päästä voin käydä sen haudalla itkemässä. Nyt tuntuu siltä, että itku ja suru jää minuun pysyvästi, niin valtavasti minä Ressua ikävöin.

        Ressu oli erittäin kiltti ja rauhallinen. Vaikka joku vihainen uroskoira olisi ollut valmis repimään sen kappaleiksi, Ressu vain katseli tyynesti ja heilutteli häntäänsä kuin viestittäen äreälle koiralle: "eiköhän olla mieluummin ystäviä?"
        Juuri tämä tyyneys ja hienotunteisuus sekä uskolisuus jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen.
        Kyllä Jumala on antanut ihmisille eläimet suureksi siunaukseksi!

        Siunausta sinulle!


    • mamma-66

      Hän ei ole mennyt pois,
      hän vain on siirtynyt toiseen paikkaan,
      hän odottaa sinua,ystäväänsä,siellä,
      kevään jokainen tuulenhenkäys tuo hänet luoksesi,
      jokainen lenkkipolku ja jokainen mätäs polun varrella, muistuttaa sinua hänestä,
      hän on kanssasi -sillä hänen paikkansa on sydämessäsi

      • Timoriepu

        Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti.
        Jotenkin haluaisin uskoa, että saisin Ressun vielä takaisin, siellä rajan takana, missä kaikki on hyvää ja täydellistä, missä Jeesus odottaa.

        Lenkkipolkuja, joita Ressun kanssa niin paljon kolusimme yhdessä, on vaikea kävellä yksin, itkemättä ja muistelematta ystävää, joka jätti vain hyviä muistoja minulle. En ehkä edes pysty kävelemään tutuimpia lenkkipolkuja enää, kun Ressu ei ole mukana vierelläni, nuuskimassa ja tutkimassa hajuja.

        Vaikka hellin ja silitin Ressua paljon ja tunteella, tuntuu, että paljon jäi vielä antamatta halauksia, korvantausrapsutuksia ja pään silityksiä.

        Tuntuu, ettei mikään inhimillinen asia voi korvata Ressua. Valtava ikävä!


      • mamma-66
        Timoriepu kirjoitti:

        Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti.
        Jotenkin haluaisin uskoa, että saisin Ressun vielä takaisin, siellä rajan takana, missä kaikki on hyvää ja täydellistä, missä Jeesus odottaa.

        Lenkkipolkuja, joita Ressun kanssa niin paljon kolusimme yhdessä, on vaikea kävellä yksin, itkemättä ja muistelematta ystävää, joka jätti vain hyviä muistoja minulle. En ehkä edes pysty kävelemään tutuimpia lenkkipolkuja enää, kun Ressu ei ole mukana vierelläni, nuuskimassa ja tutkimassa hajuja.

        Vaikka hellin ja silitin Ressua paljon ja tunteella, tuntuu, että paljon jäi vielä antamatta halauksia, korvantausrapsutuksia ja pään silityksiä.

        Tuntuu, ettei mikään inhimillinen asia voi korvata Ressua. Valtava ikävä!

        ...kirjoitin, en tunne sinua enkä valitettavasti tuntenut Ressuakaan, mutta usko siihen että tapaatte vielä, se antaa sinulle rauhaa kaipuuseesi, älä jätä niitä lenkkipolkuja äläkä jätä itkemättä, anna surun tulla, jos teillä oli joku paikka missä tapasitte istua lenkkipolun varrella tai mikä oli erityisen rakaspaikka, mene sinne, istuudu ja laita silmät kiinni, tunnet miten ystäväsi on sinun kanssasi juuri siinä hetkessä. Niin minä olen tehnyt ja se on auttanut jaksamaan, ja joka kerta kun menen metsään nyt 3 vuoden jälkeenkin tunnen että rakas Oona-koiramme on minun mukanani kulkee kanssani. Me otimme Nana-koiran ihan pennun Oonan jälkeen, täyttämään tyhjää paikkaa ja täyttyihän se koiranpaikka, muttei koskaan täyty se OONAN paikka sydämmessä... uskon että Oona odottaa siellä jossain...


      • Timoriepu
        mamma-66 kirjoitti:

        ...kirjoitin, en tunne sinua enkä valitettavasti tuntenut Ressuakaan, mutta usko siihen että tapaatte vielä, se antaa sinulle rauhaa kaipuuseesi, älä jätä niitä lenkkipolkuja äläkä jätä itkemättä, anna surun tulla, jos teillä oli joku paikka missä tapasitte istua lenkkipolun varrella tai mikä oli erityisen rakaspaikka, mene sinne, istuudu ja laita silmät kiinni, tunnet miten ystäväsi on sinun kanssasi juuri siinä hetkessä. Niin minä olen tehnyt ja se on auttanut jaksamaan, ja joka kerta kun menen metsään nyt 3 vuoden jälkeenkin tunnen että rakas Oona-koiramme on minun mukanani kulkee kanssani. Me otimme Nana-koiran ihan pennun Oonan jälkeen, täyttämään tyhjää paikkaa ja täyttyihän se koiranpaikka, muttei koskaan täyty se OONAN paikka sydämmessä... uskon että Oona odottaa siellä jossain...

        Kävin juuri pienellä kävelyllä sellaista reittiä, jota pitkin usein kuljimme.
        Tuntuu ehkä hassulta, mutta kuvittelin Ressun siinä vierelläni nuuhkimassa ja haistelemassa ja juttelin välillä hiljaa, että tulehan isin kulti, mennään. Itkun kanssa juttelin...

        Eräässä rakkaassa paikkassa en vielä kyennyt käymään. Eräs mäen laki järven lahdukan vieressä, jossa päästin Ressun aina irti ja heittelin sille käpyjä, joita se sitten saalisti ja sylkäisi heti suustaan, saadakseen napata kohta uuden. Muistot olisivat voineet murtaa minua liian raskaasti.

        Niin minäkin ajattelen, että vaikka ottaisimme uuden koiran, niin Ressu säilyisi sydämessä ainutlaatuisella tavalla.


    • Minä vain

      Tiedän tarkkaan miltä olosi tuntuu.

      Menetin oman rakkaani ikimuistoisen 13,9 vuoden jälkeen. Vain pari kk sitten. Itken edelleen joka päivä ja nyt tätä kirjoittaessani.

      En itsekään olisi uskonut minkä valtavan aukon ystävä voi jättää poismenollaan. Puolet minusta meni hautaan mukana. Vaikeaa on herätä seuraavaan päivään. Missään en voi olla täysipainoisesti mukana, sisällä kalvava tietoisuus hirveästä menetyksestä.

      Tämä on niin niin järkyttävää aikaa ja tuntuu etten tule selviämään kokonaan koskaan. Me oltiin parhaat ystävät, aina yhdessä ja yhtään päivää ei oltu erossa toisistamme.

      En tiedä, kuinka pääsen ylös tästä maennuksesta. Aina kun yritän puhua ystävästäni, puhe muuttuu itkuksi. Suru on musertava kun ajattelee etten näe hauvelia enää koskaan..

      Miten selvitä tästä eteenpäin en tiedä. Ainakin aika auttaa ja se että hauva pääsi vaivoistaan ja sillä on nyt hyvä olla..takuulla parempi kuin minulla.ja ehkä sitten sateekaarisillalla vielä hänet tapaan.

      Voimia sinulle jaksamiseen!!

      • Timoriepu

        Tunnen sinun kanssasi surun yhtä raskaana ja yhteisenä.

        Ilmaisit surusi juuri niin kuin itsekin sen koen. Tuntuu, ettei mikään lohduta tarpeeksi.

        Sinunkin surusi on hyvin tuore ja tuntuu varmaan, että ei edes aika pysty häivyttämään surun määrää ja laatua vähemmäksi.

        Kuitenkin uskon, että puhuminen ja itkeminen ovat ne keinot, jolla voimme vähitellen päästä murheestamme yli, niin, että se ei muserra meitä henkisesti ja voimme jatkaa elämää eteenpäin, vaikka iso pala sydämestä on rakkaidemme mukana haudattu maan poveen.
        Ressua ei ole tosin vielä edes haudattu. Se haudataan Kuopion pieneläinhautausmaalle, jossa yritän sitten käydä sitä muistelemassa.

        Voimme tällä palstalla tehdä niin kuin Isossa Kirjassa on kehotettu: "Itkekää itkevien kanssa."

        Minullekin Ressun menetys oli kovin suuri ja vaikka olen perheellinen ihminen, niin Ressun ystävyydessä oli jotain mykistävän kaunista ja poikkeuksellista. Aivan kuin olisi saanut pitää enkeliä koiran hahmossa. Taivaan lahja Ressu olikin, mutta vain määräaikainen.
        Raskas ikävä jää painamaan minuunkin jälkensä.

        Toivotan sinullekin runsaasti siunausta ja voimia kestää suruaika!!


    • Kuvaz

      Tuo on kova paikka. Itse olen kokenut samaa ja aina tuntui hyvin pahalta vaikka olen koirien kanssa paljon tekemisissä.
      Minulla on mielessä vieläkin jopa lapsuuteni koiratkin. Tahtoo kaivata vielä niitäkin.
      Käyn koirieni haudoilla ja vien niille kynttilöitä ja istutan kukkia.

      Sinulla näkyy olevan kuitenkin hyvä pohja ja arvovalinta elämälläsi(katsoin galleriasta). Pidä siitä kiini.
      Hän auttaa tassäkin surussasi kun pyydät sitä.

      • Timoriepu

        Tämän jotenkin niin älyttömän kovan surun keskellä minua lämmittää tosi paljon, että olen saanut niin monta empaattista osanottoa ja rohkaisevaa viestiä.
        Sinuakin tahdon sydämestäni kiittää, kun laitoit niin ymmärtävän kirjoituksen. Se sai minut purskahtamaan itkuun, taas jälleen.

        Itku on tavallaan koko ajan päällä. Se pääsee läpi vähän väliä. Tällaista surua ei varmaankaan kukaan muu voi käsittää juuria myöten kuin toinen saman kokenut. Sinä ymmärrät hyvin, koska olet käynyt samoja asioita läpi.
        Nyt on itkun aika, ei voi mitään. Uskon, että se on Jumalan lahja meille ihmisille.

        Kyllä minäkin uskon, että Jeesus auttaa tässäkin tilanteessa. Minä käsitän niin, että tämä saamani valtavan hieno lohdutus teidän upeitten ja myötätuntoisten ihmisten taholta on armollisen ja rakastavan Jumalan teissä vaikuttamaa. Olen tarvinnut tätä palstaa, jotta saisin purettua tuskaani. Eilen ajaessani takaisin kotiin ilman suloista Ressua huusin Jeesukselle tuskaani ja pyysin voimia ja lohdutusta.

        Kiitos sinulle ja Jumalan siunausta!

        PS. Näitä viestejä lukee varmaan sellaisetkin ihmiset, jotka ehkä väheksyvät tällaista eläimen suremista.
        Onhan maailmassa äärettömän paljon suurempiakin murheita. Saamme tietää niistä mediasta.
        Kuitenkin tämä on nyt minulle henkilökohtaisesti maailman suurin suru tällä hetkellä.


    • Ursa

      Anna kyynelten tulla, ei ole helppoa menettää Ystävä. Varsinkaan niin pyyteetöntä, uskollista ystävää kuin Ressu. Kaunis koira. Surun kyyneleet vaihtuvat aikanaan ilon kyyneleiksi.

      Kopioin tämän linkin aikaisemmasta keskustelusta, joka on nyt jo toisella sivulla:
      http://indigo.org/rainbow/

      ...itse itkin ja nauroin sitä katsoessani. Ensimmäinen "minun koira" (oikeasti isän) lähti paremmille pupujenmetsästysmaille syksyllä. Sen jälkeen kuoli tädin vanha, ystävällinen saksanpaimenkoiranarttu, ja vajaa puoli vuotta myöhemmin rakas täti itse... Kyynelten läpi hymyilen kun mietin sitä riemuisaa jälleennäkemistä, kun seitsemän sakemannia juoksee rakasta omistajaansa vastaan ja hukuttaa ihaniin märkiin pusuihin. :) Suru on siis tehnyt minut myöskin hyvin lapselliseksi! Nurin siinä lennän minäkin kun oma aika koittaa ja 40-kiloinen Jonski-poika kirmaa vastaan ja sanoo Terve! -nyt leikitään!!

      Voimia Sinulle. Kiitos kun kirjoitit tänne.

      • Timoriepu

        Kiitos sinulle Ursa kauniista ja lohduttavasta viestistäsi.
        Kyyneleet tulevat hyvin herkästi. Pienikin ajatus Ressusta ja itku on taas valloillaan, niin kuin juuri nytkin, kun tätä kirjoittelen, kyynelten lomasta.
        Ressu oli niin hyvä ystävä ja niin mahtava sielunhoitaja, että se ansaitsee minulta kunnon suruajan ja monet muistelot. Se oli itse hienotunteisuus ja lempeys. Se oli kaunis ja ihailujen kohde ulkoisesti, mutta vähintäin yhtä kaunis sisäisesti.
        Melko usein kulkiessamme pikkutyttöjen ohi Ressun kanssa, sain kuulla ihailevia Ressuun kohdistuneita huudahduksia: "Ihana!" ja pyyntöjä: "Saako silittää? Tällaista koimme yhdessä vielä viime talvena, kun Ressulla oli jo harmaata charmia leuan alla.

        Lämmin kiitos tosi kauniista rainbow-linkistä. Se kosketti minua ja mitenkäs muuten: kyyneleet tulvahtivat silmiin.
        Oikein kaunista ja onnellista ja Jumalan siunaamaa kesää!


    • itken

      Me jouduimme jättämään hyvästi meidä 13 v koirallemme 10.3.-06. Aluksi oli hyvin vaikeaa mutta pikkuhiljaa olemme touttuneet, että vain belggarimme on seuranamme. Muuten belggarikin ikävöi vieläkin ja kaipaa pientä ystävää. Ei se pieni ystävä koskaan unohdu kyllä kyynel tulee vieläkin silmään.

      • Timoriepu

        Sinullakin on surua, joka yhdistää meitä, jotka olemme menettäneet rakkaan ystävän.
        On myös ikävä ajatella toista koiraanne, joka kaipaa hyvää ystävää.
        Mitenhän koirat käsittelevät ystävänsä menetyksen?
        Kiitos sinulle ja siunausta!


    • minä vain...

      oma rakkaani pääsi taivaaseen jo yli kuusi vuotta sitten, pääsi lopullisesti tuskistaan. se oli kuollessaan vasta alle viisi vuotias rotikanpoika, jolla olisi ollut vielä monta hyvää vuotta edessään. mutta ei, ei elämä aina vain mene niin. kyyneleet tulevat taas silmiini lupaa kysymättä, tuska ei lopu koskaan. se ei lopu, mutta helpottaa.
      alkuaikoina oli vaikeinta, kun järki ja sydän eivät vain tottuneet ajatukseen ettei poitsu tuliskikaan ovelle vastaan, se ei olisikaan omalla paikallaan nukkumassa.... monesti jopa kotoani sitä etsin, kunnes totuus taas iski päin näköä...
      muista että meille koirat eivät ole "vain koiria".
      me rakastamme ja kaipaamme niitä ikuisesti, ja tuskastakin selviää, mutta vain ajallaan. itse selvisin suhteellisen nopeasti, mutta vieläkin vähintään kuukausittain tulee kyyneleet silmiin ja kysymys miksi? se vain voisi vieläkin olla täällä...
      voimia sinulle, niitä tulet tarvitsemaan lähiaikoina...!!

      • Timoriepu

        Itkun seasta minä sinullekin vastaan.
        Tänä aamunakin kun heräsin, tuli Ressu väistämättä mieleen ja itku siinä mukana.
        Muistoja, kaikki niin ihania, tulee mieleen hakematta ja sitten niihin yhdistyy tämä murhe ja syvä kaipaus, kun Ressua ei enää ole tässä vierellä, ajatuksissa kylläkin sitä voimakkaammin ja lujemmin.
        Ajatuksissani hellin sitä ja silittelen sen päätä ja rapsuttelen sen selkää, josta hieronnasta se erityisesti tykkäsi.

        Ressu yksinkertaisesti valloitti minun sydämeni, niin kuin sinullakin on valloittanut sinun oma ystäväsi.
        Se aina uskollinen ovelletulo oli yksi Ressunkin vaikuttavimmista uskollisuuden osoituksista. Aina iloisena se toivotti tervetulleeksi, vaikka olisin vain piipahtanut lähikaupassa.

        Lämmin kiitos sinulle, hyvää kesää ja siunausta!


    • Timoriepu

      Haluan jakaa murheeni vielä tällä hieman laajemmalla muistokirjoituksella, jonka laitoin aiemmin toiselle palstalle. Toivottavasti tätä ei käsitetä massapostitukseksi. Koitan vain käsitellä suruani näin kirjoittamalla teille, jotka ymmärrätte.
      Haluan vielä sydämestäni kiittää teitä kaikkia, jotka olette ottaneet osaa suruuni.
      Hyvä Jumala teitä runsaasti siunatkoon ja armahtakoon!

      Tässä siis Ressun muistokirjoitus minulta, joka sitä niin paljon rakastin.
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000124&posting=22000000016722202

    • chihuahua

      Tiedän,miltä tuntuu menettää rakas/rakkaat lemmikit.Lemmikkiemme poisnukkumisesta on aikaa vuoden molemmin puolin eikä suru väisty.Ehkä se osittain helpottaa,kun meillä on vielä 2 koiraa jäljellä,on joku,joka odottaa kotona,saa ottaa syliin ja hoitaa.Kaikki 4 ovat saaneet nukkua kanssamme samassa sängyssä.Eilen olimme menettää yhden koiristamme,mutta onneksi se selvisi.Tänään ollut vähän parempi päivä.Kävin kauan koiriemme haudalla juttelemassa aamuisin ennen töihin lähtöä. Orvokit kukkii kesäisin haudalla,talvella palaa kynttilät.Anna vapaasti itkun tulla,ajan myötä helpottaa.Jaksamisia sinulle.

      • Timoriepu

        Vaikka se varsinainen ensisuruvaihe on menossa ohi ja pahin järkytys hillittömine itkuineen koettu, on jäljellä haikea ja surumielinen olo, joka jatkuu vielä pitkään.

        Varmaankin se vähän tasoittaa teillä surua, kun on muitakin koiria siinä mukana ja joihin voi kanavoida murheensa. Minulla ei toista koiraa ole, mutta luultavasti hankimme uuden söpöläisen.

        Ressun haudalla tulee sitten kyllä käytyä ja tuskin sieltä silmät kuivina pois tulen. Aionkin surra tämän niin perusteellisesti kuin vain voin. Onneksi on ymmärtäviä ihmisiä ympärillä, kotona, töissä ja tällä palstalla. Myötätunto antaa myös lohtua ja voimia.
        Kiitos sinulle ja Jumalan siunausta!


    • Ghosthorse

      Koin saman 31.12.2004 uudenvuoden aattoiltana. Vekku oli kanssani 9 vuotta ja äkkiä se oli poissa. Se oli ensimmäinen lemmikkimme. Pääsin siitä ylös hitaasti mutta hiljalleen kaikki menee normaaliksi. Et muista asiaa koko ajan mutta silti se on alitajunnassasi. Otan osaa suruusi...

      • Timoriepu

        Sinulla se on ehkä tuntunut vielä kovemmalta, koska olit elänyt käytännössä Vekun kanssa saman pituisen elämän rinta rinnan.
        Mahtaako olla niin, että se ensimmäinen koira tuntuu rakkaimmalta?
        Haikea muisto jää varmasti niin kuin sanoit, ainakin sinne alitajuntaan, josta se välillä pulpahtelee pintaan ja aiheuttaa ikävän tunteen.
        Kyllähän se on myönnettävä, että menetyksetkin kuuluvat elämään.
        Kiitos vielä ja siunausta sinulle!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17021
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5485
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2586
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2069
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1768
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1001
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      886
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      883
    Aihe