Liian lihava tyttöystävä :/

Tämä voi kenties olla hyvin yleinenkin ongelma, monilla se toisin voi olla juuri toisinpäin: mies juo kaljaa sohvalla ja katselee telkkaria päivät pitkät.

Toivottavasti joku osaisi neuvoa meitä epätoivoisia.

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Tämä voi kenties olla hyvin yleinenkin ongelma, monilla se toisin voi olla juuri toisinpäin: mies juo kaljaa sohvalla ja katselee telkkaria päivät pitkät.

Toivottavasti joku osaisi neuvoa meitä epätoivoisia.

Lue lisää

Mie heti alkuun haluan sanoa, etten todellakaan syyllistä tai mitään sinua. Varmaan tännekin tulee vielä niitäkin pullukoita,jotka haluavat teilata sut...

Ite olen asunut vuoden mun poikaystävän kanssa ja kaiken kaikkiaan yhteiseloa on kertynyt kaksi vuotta. Alkuun olimme kumpikin normaalipainoisia: hän 182cm/74kg ja minä 171cm/69kg. Kuitenkin aloimme kumpikin lihoa pikkuhiljaa. Kyllähän sen tietää. Poikaystävällä oli auto ja sillä oli sillosen 17-vuotiaan tytön mielestä mahdottoman kiva mennä joka paikkaan. Varsinkin kun oli sellanen ihana 21v autonkuljettaja:D Sitten oli ihanaa käpertyä sänkyyn ja lemmiskelyn ohessa katsoa telkkaria - mielikarkkeja/sipsejä syöden tietysti:)

Tulos oli se, että mä lihoin meistä kahesta enemmän. Mieheni mitat ovat nyt 182cm/79kg ja hän on miusta seksikkäämpi kun ikinä. Ite kuitenkin paisuin vähän enemmän. Olin pahimmillani 171cm/90kg!! Miulla mies ei ikinä sanonu pahaa sanaa miun ulkonäöstä. Hän vaan sanoi miten huolestunu on mun terveydestä. Mä oon vähän maseentuvaisuuteen taipuvainen ja söin talvella joka päivä suuria määriä makeisia ja suklaita. Mun mies sano, etten mä tarviis niitä ja että hän rakastaa minua mut on huolissaan miusta. Ne sanat kosketti. Aloin tutkailla itteeni ja tajusin olevani sokeririippuvainen. En nyt ehkä yritä varsinaisesti laihduttaa, mutta en osta enää herkkuja kotiin. Pari kertaa viikossa saatan ottaa jotain ihan pientä esim jonkun patuukan/lakritsan tai 100g irttareita. Nekin vasta just ennen kun kaupat menee kiinni.

Aloin harrastaa enemmän liikuntaa. Minuu ei suuremmalti kiinnosta jotkut perinteiset kävely ja uinti ja oonhan mie ostanu kaiken maailman jumppapallot ja stepperit kotiin. Ajattelin, etten oo löytänyt omia lajeja vielä ja aloin tutkailla mitä kuntoklubeilla on tarjota ja liityin yhteen jäseneksi. Siis nyt mä oon ihan pitelemätön!! Mä huomasin, että tarviin ryhmähenkeä ja jonkun tyypin huutamaan salin eteen "jaksat vielä". Kunto on noussu hirmusesti ja vaikken laihutakaan niin parissa kuukaudessa painoa on lähteny n. 3½kg:) Siis olo on parempi kun ikinä!! Mä vaan otin selville epäkohdat mun elämässä ja aloin tehä niille jotain. Tajusin, etten voi lihomalla hoitaa masennustani. Kun painoni ylitti 85kg muistin kaiken sen kiusauksen, jota sain yläasteella osakseni kun olin silloinkin ylipainoinen (se tosin johtui epilepsialääkityksestä, jonka loputtua painoni tipahti n. 15kg sinne alle 70 kiloon). Tunsin, että mun 14v minäkuva yritti taas nostaa päätään.

Siis lyhyesti ja ytimekkäästi, oon varma että siun tyttöystäväsi yrittää lääkitä jotain syömisellään. Teidän pitää selvittää yhessä mitä. Siun pitää myös kertoa hänelle miten paljon rakastat häntä ja kerrot, että pelkäät hänen terveyden puolesta. Sanot että susta kuolee puolet, jos hän lipuu pois sun elämästä. Voisit myös yrittää naamioida nuo ehotukset lenkeistä joksikin muuksi. Esimerkiksi voisitte mennä kävellen vuokraamaan leffan parin kilometrin päässä olevasta makuunista/filmtownista/kioskista tai voisitte jonain kauniina kesäpäivänä mennä kävellen tai pyöräillen joidenkin kilometrien päähän johonkin ihanalle paikalle piknikille ja eväiks just kaikkee terveellistä ja hyvää. Esimerkiksi aurinkosalaattia, kokojyväsämpylöitä ja jotain hyvää light mehua. Kauniina kesäyönä sano hänelle, että haluat näyttää suosikkitähtesi ja menette kävelemään jollekin ihanalle polulle. Tee siis liikunnasta elämys. Siis harhauta ja anna mielikuva jostain muusta kun liikunnasta ja se liikunta tulee siinä sivutuotteena. Menkää yhessä lavatansseihin tai johonkin muuhun paikkaan tanssimaan!

Toivotan onnea siulle! Tiedän, että välität tyttöystävästäsi ja toivon teidän saavan hänen ongelmansa järjestykseen:)

Tyttönen86 kirjoitti:

Mie heti alkuun haluan sanoa, etten todellakaan syyllistä tai mitään sinua. Varmaan tännekin tulee vielä niitäkin pullukoita,jotka haluavat teilata sut...

Ite olen asunut vuoden mun poikaystävän kanssa ja kaiken kaikkiaan yhteiseloa on kertynyt kaksi vuotta. Alkuun olimme kumpikin normaalipainoisia: hän 182cm/74kg ja minä 171cm/69kg. Kuitenkin aloimme kumpikin lihoa pikkuhiljaa. Kyllähän sen tietää. Poikaystävällä oli auto ja sillä oli sillosen 17-vuotiaan tytön mielestä mahdottoman kiva mennä joka paikkaan. Varsinkin kun oli sellanen ihana 21v autonkuljettaja:D Sitten oli ihanaa käpertyä sänkyyn ja lemmiskelyn ohessa katsoa telkkaria - mielikarkkeja/sipsejä syöden tietysti:)

Tulos oli se, että mä lihoin meistä kahesta enemmän. Mieheni mitat ovat nyt 182cm/79kg ja hän on miusta seksikkäämpi kun ikinä. Ite kuitenkin paisuin vähän enemmän. Olin pahimmillani 171cm/90kg!! Miulla mies ei ikinä sanonu pahaa sanaa miun ulkonäöstä. Hän vaan sanoi miten huolestunu on mun terveydestä. Mä oon vähän maseentuvaisuuteen taipuvainen ja söin talvella joka päivä suuria määriä makeisia ja suklaita. Mun mies sano, etten mä tarviis niitä ja että hän rakastaa minua mut on huolissaan miusta. Ne sanat kosketti. Aloin tutkailla itteeni ja tajusin olevani sokeririippuvainen. En nyt ehkä yritä varsinaisesti laihduttaa, mutta en osta enää herkkuja kotiin. Pari kertaa viikossa saatan ottaa jotain ihan pientä esim jonkun patuukan/lakritsan tai 100g irttareita. Nekin vasta just ennen kun kaupat menee kiinni.

Aloin harrastaa enemmän liikuntaa. Minuu ei suuremmalti kiinnosta jotkut perinteiset kävely ja uinti ja oonhan mie ostanu kaiken maailman jumppapallot ja stepperit kotiin. Ajattelin, etten oo löytänyt omia lajeja vielä ja aloin tutkailla mitä kuntoklubeilla on tarjota ja liityin yhteen jäseneksi. Siis nyt mä oon ihan pitelemätön!! Mä huomasin, että tarviin ryhmähenkeä ja jonkun tyypin huutamaan salin eteen "jaksat vielä". Kunto on noussu hirmusesti ja vaikken laihutakaan niin parissa kuukaudessa painoa on lähteny n. 3½kg:) Siis olo on parempi kun ikinä!! Mä vaan otin selville epäkohdat mun elämässä ja aloin tehä niille jotain. Tajusin, etten voi lihomalla hoitaa masennustani. Kun painoni ylitti 85kg muistin kaiken sen kiusauksen, jota sain yläasteella osakseni kun olin silloinkin ylipainoinen (se tosin johtui epilepsialääkityksestä, jonka loputtua painoni tipahti n. 15kg sinne alle 70 kiloon). Tunsin, että mun 14v minäkuva yritti taas nostaa päätään.

Siis lyhyesti ja ytimekkäästi, oon varma että siun tyttöystäväsi yrittää lääkitä jotain syömisellään. Teidän pitää selvittää yhessä mitä. Siun pitää myös kertoa hänelle miten paljon rakastat häntä ja kerrot, että pelkäät hänen terveyden puolesta. Sanot että susta kuolee puolet, jos hän lipuu pois sun elämästä. Voisit myös yrittää naamioida nuo ehotukset lenkeistä joksikin muuksi. Esimerkiksi voisitte mennä kävellen vuokraamaan leffan parin kilometrin päässä olevasta makuunista/filmtownista/kioskista tai voisitte jonain kauniina kesäpäivänä mennä kävellen tai pyöräillen joidenkin kilometrien päähän johonkin ihanalle paikalle piknikille ja eväiks just kaikkee terveellistä ja hyvää. Esimerkiksi aurinkosalaattia, kokojyväsämpylöitä ja jotain hyvää light mehua. Kauniina kesäyönä sano hänelle, että haluat näyttää suosikkitähtesi ja menette kävelemään jollekin ihanalle polulle. Tee siis liikunnasta elämys. Siis harhauta ja anna mielikuva jostain muusta kun liikunnasta ja se liikunta tulee siinä sivutuotteena. Menkää yhessä lavatansseihin tai johonkin muuhun paikkaan tanssimaan!

Toivotan onnea siulle! Tiedän, että välität tyttöystävästäsi ja toivon teidän saavan hänen ongelmansa järjestykseen:)

Lue lisää

"Kyllähän sen tietää. Poikaystävällä oli auto ja sillä oli sillosen 17-vuotiaan tytön mielestä mahdottoman kiva mennä joka paikkaan. Varsinkin kun oli sellanen ihana 21v autonkuljettaja:D Sitten oli ihanaa käpertyä sänkyyn ja lemmiskelyn ohessa katsoa telkkaria - mielikarkkeja/sipsejä syöden tietysti:)"

Tuo kuullostaa kyllä liiankin tutulta :)
Olen kyllä tuohon vähän puuttunutkin, enää ei mennä autolla jokapaikkaan.

Tyttöystäväni on todella pirteä ja iloinen yleisluonteeltaan, en ainakaan usko että hänellä mitään suurempia masennus tms. ongelmia olisi. Elämäkin hänellä menee aika hyvin. Olet kyllä oikeassa siinä, että tästä kuitenkin pitäisi puhua enemmän. En ole ajatellut ollenkaan sitä että syy voi olla jossain syvemmällä.

Tyttöystävälläni ei ole mitään lajia mistä hän pitäisi. No, tanssimisesta hän kyllä pitää, ehkä siitä kannattaisi lähteä...

Terveydentilasta olen maininnut, mutta ehkä pitäisi nostaa sitä vähän enemmän esille. Ehkä se herättäisi häntä vähän enemmän.

Tästä puhuminen on kyllä todella vaikeaa, koska hän on suoraan sanonut että jos alan puhumaan hänen painostaan, hän ottaa sen loukkauksena. Siis käytännössä hän ei halua puhua asiasta. Voinhan yrittää, mutta epäilen että hän vain suuttuu asiasta.

Romanttinen kävelyretki on kanssa hyvä idea, ja sitä pitäisikin miettiä. Hyvä idea :)

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

"Kyllähän sen tietää. Poikaystävällä oli auto ja sillä oli sillosen 17-vuotiaan tytön mielestä mahdottoman kiva mennä joka paikkaan. Varsinkin kun oli sellanen ihana 21v autonkuljettaja:D Sitten oli ihanaa käpertyä sänkyyn ja lemmiskelyn ohessa katsoa telkkaria - mielikarkkeja/sipsejä syöden tietysti:)"

Tuo kuullostaa kyllä liiankin tutulta :)
Olen kyllä tuohon vähän puuttunutkin, enää ei mennä autolla jokapaikkaan.

Tyttöystäväni on todella pirteä ja iloinen yleisluonteeltaan, en ainakaan usko että hänellä mitään suurempia masennus tms. ongelmia olisi. Elämäkin hänellä menee aika hyvin. Olet kyllä oikeassa siinä, että tästä kuitenkin pitäisi puhua enemmän. En ole ajatellut ollenkaan sitä että syy voi olla jossain syvemmällä.

Tyttöystävälläni ei ole mitään lajia mistä hän pitäisi. No, tanssimisesta hän kyllä pitää, ehkä siitä kannattaisi lähteä...

Terveydentilasta olen maininnut, mutta ehkä pitäisi nostaa sitä vähän enemmän esille. Ehkä se herättäisi häntä vähän enemmän.

Tästä puhuminen on kyllä todella vaikeaa, koska hän on suoraan sanonut että jos alan puhumaan hänen painostaan, hän ottaa sen loukkauksena. Siis käytännössä hän ei halua puhua asiasta. Voinhan yrittää, mutta epäilen että hän vain suuttuu asiasta.

Romanttinen kävelyretki on kanssa hyvä idea, ja sitä pitäisikin miettiä. Hyvä idea :)

Lue lisää

Mutta tosta miten puhut sille tytöllesi niin älä ala varsinaisesti suoraan puhua tyyliin: "pelkään, että saat 10 vuoden päästä sydärin kun sulla on tota ylipainoa" vaan ennemminkin "olen huolissani sinusta kun olet ollut viima aikoina niin väsynyt" (viittaan tällä siihen kommenttiin jossa puhuit 9 tunnin yöunista ja tunnin päikkäreistä). Siis kyllä mäkin loukkaantuisin jos alettais suoraan puhumaan jostain laihutuksesta tai siitä jos sanottas ettei ulkonäkö hivele. Useimmiten ylipainoset tiedostavat, etteivät ole seudun kauneimpia. Siksi siis kiinnittäsin enemmän huomiota noihin lihavuudesta seuraaviin oireisiin (väsymys, verenpaine jne) kun ite lihavuuteen.

Ja minä olen myös tuttu iloisluonteisuudestani. Siis mulla on tosi laaja ystäväpiiri koulussani, saan hyviä arvosanoja, parisuhde voi hyvin ja käyn töissäkin. Toiset ihmiset vaa on hyviä kätkemään nää asiat. Oma mieheni pääsi jujulle näistä ongelmista kun muutimme yhteen. Siis mä oon aina ollu tosi herkkä tyttö. Saatan itkeä jonkun ystävän ongelmia ennemmin kuin omiani ja mulle on aina sanottu että oon semmonen maailman parantaja. Aina yrittämässä auttaa muita mikäli mahollista. Sen kääntöpuoli on taipuvaisuus masentuvaisuuteen. Hyvien arvosanojen takana on stressi suoriutumisesta ja vanhempieni lisääntyvät fyysiset sairaudet saavat miettimään omaa kuolevaisuutta yöllä. Nyt taas olen saanut asiat selvitettyä ja elämä hymyilee:) Tiedän pärjääväni elämässä vaikken kaikesta saisikaan kiitettävää tai hyvää jne.

Toisaalta tyttöystäväsi kohdalla saattaa olla kyseessä vaan tottuminen, tapa. Hän on tottunut syömään enemmän herkkuja ja nälkä on siis psyykkistä. Aina sanotaan, että on suunälkä, päänälkä ja mahanälkä. Päänälkä tarkoittaa, että näet kaupassa tai tv:ssä suosikkiherkkusi ja aivosi viestittävät kehollesi sinun tarvitsevan tuon herkun heti justiinsa. Silloin sylkirauhaset alkaa tuottaa enemmän sylkee ja nälkä jatkuu suuhun. Mahanälkä taas on se ihan oikea nälkä, fyysinen nälkä. Siis energia on lopussa ja maha kurnii. Kuitenkin päänälkä eli psyykkinen nälkä on paljon voimakkaampi, koska syöminen tuottaa samalla lailla mielihyvää kun joillekin vaikkapa tupakointi tai lenkkeily. Siis syöminen aiheuttaa tällöin riippuvuuden ja jos herkkuaan ei saa niin seurauksena voivat olla todella voimakkaat vieroitusoireet. Itellä oli ihan samoja kun aloin muuttaa ruokailutottumuksia. Se on siis TOSI vaikeaa. Onneksi poikaystävä kesti miun kiukuttelua... Siitä oli paljon apua!

Sanoit, että tyttöystäväsi myös tupakoi. Jos olette sopineet jo hänen lopettavan sauhuttelun niin sitten tuota ruokavaliota ja liikuntaa pitäs katsoa vasta myöhemmin. Toisaalta hän voisi tupakoida vielä pari vuotta ja hoitaa muun elämäntaparemontin nyt. Ruoan ja nikotiinin vähentäminen yhdessä on liian rankkaa ja sillon todennäkösesti molemmat epäonnistuu.

Tsemppiä:)! Nyt menen syömään. Tein pastaa ja kastikkeeksi kalkkunan paistijauhelihaa, pari porkkanaa, purkki herkkusieniä ja purkki tomaattimurskaa. Sitten vaan paaaljon mausteita, muttei suolaa kun se kerää nestettä ja turvottaa:) Puoli lautasellista siis noita ja puoli lautasellista tuoreita vihanneksia, nam!!

Siispä neuvon varovasti pureutumaan syvemmälle tyttöystäväsi sielunelämään.

Tyttönen86 kirjoitti:

Mutta tosta miten puhut sille tytöllesi niin älä ala varsinaisesti suoraan puhua tyyliin: "pelkään, että saat 10 vuoden päästä sydärin kun sulla on tota ylipainoa" vaan ennemminkin "olen huolissani sinusta kun olet ollut viima aikoina niin väsynyt" (viittaan tällä siihen kommenttiin jossa puhuit 9 tunnin yöunista ja tunnin päikkäreistä). Siis kyllä mäkin loukkaantuisin jos alettais suoraan puhumaan jostain laihutuksesta tai siitä jos sanottas ettei ulkonäkö hivele. Useimmiten ylipainoset tiedostavat, etteivät ole seudun kauneimpia. Siksi siis kiinnittäsin enemmän huomiota noihin lihavuudesta seuraaviin oireisiin (väsymys, verenpaine jne) kun ite lihavuuteen.

Ja minä olen myös tuttu iloisluonteisuudestani. Siis mulla on tosi laaja ystäväpiiri koulussani, saan hyviä arvosanoja, parisuhde voi hyvin ja käyn töissäkin. Toiset ihmiset vaa on hyviä kätkemään nää asiat. Oma mieheni pääsi jujulle näistä ongelmista kun muutimme yhteen. Siis mä oon aina ollu tosi herkkä tyttö. Saatan itkeä jonkun ystävän ongelmia ennemmin kuin omiani ja mulle on aina sanottu että oon semmonen maailman parantaja. Aina yrittämässä auttaa muita mikäli mahollista. Sen kääntöpuoli on taipuvaisuus masentuvaisuuteen. Hyvien arvosanojen takana on stressi suoriutumisesta ja vanhempieni lisääntyvät fyysiset sairaudet saavat miettimään omaa kuolevaisuutta yöllä. Nyt taas olen saanut asiat selvitettyä ja elämä hymyilee:) Tiedän pärjääväni elämässä vaikken kaikesta saisikaan kiitettävää tai hyvää jne.

Toisaalta tyttöystäväsi kohdalla saattaa olla kyseessä vaan tottuminen, tapa. Hän on tottunut syömään enemmän herkkuja ja nälkä on siis psyykkistä. Aina sanotaan, että on suunälkä, päänälkä ja mahanälkä. Päänälkä tarkoittaa, että näet kaupassa tai tv:ssä suosikkiherkkusi ja aivosi viestittävät kehollesi sinun tarvitsevan tuon herkun heti justiinsa. Silloin sylkirauhaset alkaa tuottaa enemmän sylkee ja nälkä jatkuu suuhun. Mahanälkä taas on se ihan oikea nälkä, fyysinen nälkä. Siis energia on lopussa ja maha kurnii. Kuitenkin päänälkä eli psyykkinen nälkä on paljon voimakkaampi, koska syöminen tuottaa samalla lailla mielihyvää kun joillekin vaikkapa tupakointi tai lenkkeily. Siis syöminen aiheuttaa tällöin riippuvuuden ja jos herkkuaan ei saa niin seurauksena voivat olla todella voimakkaat vieroitusoireet. Itellä oli ihan samoja kun aloin muuttaa ruokailutottumuksia. Se on siis TOSI vaikeaa. Onneksi poikaystävä kesti miun kiukuttelua... Siitä oli paljon apua!

Sanoit, että tyttöystäväsi myös tupakoi. Jos olette sopineet jo hänen lopettavan sauhuttelun niin sitten tuota ruokavaliota ja liikuntaa pitäs katsoa vasta myöhemmin. Toisaalta hän voisi tupakoida vielä pari vuotta ja hoitaa muun elämäntaparemontin nyt. Ruoan ja nikotiinin vähentäminen yhdessä on liian rankkaa ja sillon todennäkösesti molemmat epäonnistuu.

Tsemppiä:)! Nyt menen syömään. Tein pastaa ja kastikkeeksi kalkkunan paistijauhelihaa, pari porkkanaa, purkki herkkusieniä ja purkki tomaattimurskaa. Sitten vaan paaaljon mausteita, muttei suolaa kun se kerää nestettä ja turvottaa:) Puoli lautasellista siis noita ja puoli lautasellista tuoreita vihanneksia, nam!!

Siispä neuvon varovasti pureutumaan syvemmälle tyttöystäväsi sielunelämään.

Lue lisää

Voi tosiaan olla että tyttöystävässäni on sellaisia asioita joista en ole tiennytkään. Kuullostat nimittäin aika samanlaiselta. Tämä tosiaan vaatii paljon puhumista.

Kuitenkin enemmän haluaisin uskoa että kyse on vain tavasta, josta mainitsitkin.

Tiedän kyllä itsekkin että rasvaisista ruuista on vaikea päästä eroon, olen nimittäin itsekkin lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi, se oli kyllä täysin tarkoituksellista. Aloin syömään kunnolla ja paljon, hyvin epäterveellistäkin ruokaa, ja kyllähän ne kilot viimein kertyivät. Mutta olipa hankalaa muuttaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi, etten olisi liikaa lihonut. Tässä asiassa siis ymmärrän kyllä tyttöystävääni, pitäisi vaan keksiä keinoja tukea häntä. Kyllä hän on sanonut että olisi mukava olla hoikempi, mutta hän ei saa aikaiseksi (tai halua) ryhtyä laihduttamaan. Pitäisi siis tosiaankin jutella jutella jutella... itse olen aina sanonut että kommunikaatio on tärkeintä parisuhteessa, mutta en tiedä olenko sitä osa-aluetta huolehtinut kunnolla omassa suhteessani :/

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Voi tosiaan olla että tyttöystävässäni on sellaisia asioita joista en ole tiennytkään. Kuullostat nimittäin aika samanlaiselta. Tämä tosiaan vaatii paljon puhumista.

Kuitenkin enemmän haluaisin uskoa että kyse on vain tavasta, josta mainitsitkin.

Tiedän kyllä itsekkin että rasvaisista ruuista on vaikea päästä eroon, olen nimittäin itsekkin lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi, se oli kyllä täysin tarkoituksellista. Aloin syömään kunnolla ja paljon, hyvin epäterveellistäkin ruokaa, ja kyllähän ne kilot viimein kertyivät. Mutta olipa hankalaa muuttaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi, etten olisi liikaa lihonut. Tässä asiassa siis ymmärrän kyllä tyttöystävääni, pitäisi vaan keksiä keinoja tukea häntä. Kyllä hän on sanonut että olisi mukava olla hoikempi, mutta hän ei saa aikaiseksi (tai halua) ryhtyä laihduttamaan. Pitäisi siis tosiaankin jutella jutella jutella... itse olen aina sanonut että kommunikaatio on tärkeintä parisuhteessa, mutta en tiedä olenko sitä osa-aluetta huolehtinut kunnolla omassa suhteessani :/

Lue lisää

Tuli vaan mieleen, että eihän kyse ole kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Siihen liittyy väsymys ja joillakin tosi nopeakin painonnousu. Kannattaisi ehkä käydä testauttamassa asia verikokeella. Tosin meillä toisilla 9 tunnin yöunet vaan on tarpeen, vaikkei mitään terveysongelmia olisikaan... :(

Jos (ja toivottavasti) kyseessä kuitenkin on ihan vain sivuraiteille luisuneet elämäntavat, paras konsti voisi olla keksiä kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, jolloin syömiseen ei jäisi niin paljon aikaa. Se tanssiminen esim. voisi olla hyvä juttu. Ette asu vielä yhdessä, joten et juurikaan voi vaikuttaa hänen ruokaostoksiinsa, mutta silloin kun teette vaikka yhteisiä viikonloppuostoksia, voisit noukkia ostoskoriin terveellisempiä vaihtoehtoja. Paino on kuitenkin aina arka paikka naiselle, joten sinuna miettisin hyvin tarkkaan menisinkö sanomaan siitä yhtään mitään hänelle. Lopputuloshan on se, että hän tulkitsee ettet enää tykkää hänestä ja sillä voi olla vielä pahemmat seuraukset kuin ylipainolla hänen terveydelleen.

Mira kirjoitti:

Tuli vaan mieleen, että eihän kyse ole kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Siihen liittyy väsymys ja joillakin tosi nopeakin painonnousu. Kannattaisi ehkä käydä testauttamassa asia verikokeella. Tosin meillä toisilla 9 tunnin yöunet vaan on tarpeen, vaikkei mitään terveysongelmia olisikaan... :(

Jos (ja toivottavasti) kyseessä kuitenkin on ihan vain sivuraiteille luisuneet elämäntavat, paras konsti voisi olla keksiä kaikenlaista kivaa yhteistä tekemistä, jolloin syömiseen ei jäisi niin paljon aikaa. Se tanssiminen esim. voisi olla hyvä juttu. Ette asu vielä yhdessä, joten et juurikaan voi vaikuttaa hänen ruokaostoksiinsa, mutta silloin kun teette vaikka yhteisiä viikonloppuostoksia, voisit noukkia ostoskoriin terveellisempiä vaihtoehtoja. Paino on kuitenkin aina arka paikka naiselle, joten sinuna miettisin hyvin tarkkaan menisinkö sanomaan siitä yhtään mitään hänelle. Lopputuloshan on se, että hän tulkitsee ettet enää tykkää hänestä ja sillä voi olla vielä pahemmat seuraukset kuin ylipainolla hänen terveydelleen.

Lue lisää

Eräällä kaverillani kyllä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joten olen siitä kyllä kuullut ja nähnyt. Mutta en ainakaan usko että se olisi tässä tapauksessa kyseessä. Tai mistäs sitä tietää...

Yhteisen tekemisen puute meillä on ollutkin vähän ongelmana, koska on niin erilaiset mielenkiinnon kohteet. Sille tosiaan pitäisi tehdä jotain...

Tyttönen86 kirjoitti:

Mie heti alkuun haluan sanoa, etten todellakaan syyllistä tai mitään sinua. Varmaan tännekin tulee vielä niitäkin pullukoita,jotka haluavat teilata sut...

Ite olen asunut vuoden mun poikaystävän kanssa ja kaiken kaikkiaan yhteiseloa on kertynyt kaksi vuotta. Alkuun olimme kumpikin normaalipainoisia: hän 182cm/74kg ja minä 171cm/69kg. Kuitenkin aloimme kumpikin lihoa pikkuhiljaa. Kyllähän sen tietää. Poikaystävällä oli auto ja sillä oli sillosen 17-vuotiaan tytön mielestä mahdottoman kiva mennä joka paikkaan. Varsinkin kun oli sellanen ihana 21v autonkuljettaja:D Sitten oli ihanaa käpertyä sänkyyn ja lemmiskelyn ohessa katsoa telkkaria - mielikarkkeja/sipsejä syöden tietysti:)

Tulos oli se, että mä lihoin meistä kahesta enemmän. Mieheni mitat ovat nyt 182cm/79kg ja hän on miusta seksikkäämpi kun ikinä. Ite kuitenkin paisuin vähän enemmän. Olin pahimmillani 171cm/90kg!! Miulla mies ei ikinä sanonu pahaa sanaa miun ulkonäöstä. Hän vaan sanoi miten huolestunu on mun terveydestä. Mä oon vähän maseentuvaisuuteen taipuvainen ja söin talvella joka päivä suuria määriä makeisia ja suklaita. Mun mies sano, etten mä tarviis niitä ja että hän rakastaa minua mut on huolissaan miusta. Ne sanat kosketti. Aloin tutkailla itteeni ja tajusin olevani sokeririippuvainen. En nyt ehkä yritä varsinaisesti laihduttaa, mutta en osta enää herkkuja kotiin. Pari kertaa viikossa saatan ottaa jotain ihan pientä esim jonkun patuukan/lakritsan tai 100g irttareita. Nekin vasta just ennen kun kaupat menee kiinni.

Aloin harrastaa enemmän liikuntaa. Minuu ei suuremmalti kiinnosta jotkut perinteiset kävely ja uinti ja oonhan mie ostanu kaiken maailman jumppapallot ja stepperit kotiin. Ajattelin, etten oo löytänyt omia lajeja vielä ja aloin tutkailla mitä kuntoklubeilla on tarjota ja liityin yhteen jäseneksi. Siis nyt mä oon ihan pitelemätön!! Mä huomasin, että tarviin ryhmähenkeä ja jonkun tyypin huutamaan salin eteen "jaksat vielä". Kunto on noussu hirmusesti ja vaikken laihutakaan niin parissa kuukaudessa painoa on lähteny n. 3½kg:) Siis olo on parempi kun ikinä!! Mä vaan otin selville epäkohdat mun elämässä ja aloin tehä niille jotain. Tajusin, etten voi lihomalla hoitaa masennustani. Kun painoni ylitti 85kg muistin kaiken sen kiusauksen, jota sain yläasteella osakseni kun olin silloinkin ylipainoinen (se tosin johtui epilepsialääkityksestä, jonka loputtua painoni tipahti n. 15kg sinne alle 70 kiloon). Tunsin, että mun 14v minäkuva yritti taas nostaa päätään.

Siis lyhyesti ja ytimekkäästi, oon varma että siun tyttöystäväsi yrittää lääkitä jotain syömisellään. Teidän pitää selvittää yhessä mitä. Siun pitää myös kertoa hänelle miten paljon rakastat häntä ja kerrot, että pelkäät hänen terveyden puolesta. Sanot että susta kuolee puolet, jos hän lipuu pois sun elämästä. Voisit myös yrittää naamioida nuo ehotukset lenkeistä joksikin muuksi. Esimerkiksi voisitte mennä kävellen vuokraamaan leffan parin kilometrin päässä olevasta makuunista/filmtownista/kioskista tai voisitte jonain kauniina kesäpäivänä mennä kävellen tai pyöräillen joidenkin kilometrien päähän johonkin ihanalle paikalle piknikille ja eväiks just kaikkee terveellistä ja hyvää. Esimerkiksi aurinkosalaattia, kokojyväsämpylöitä ja jotain hyvää light mehua. Kauniina kesäyönä sano hänelle, että haluat näyttää suosikkitähtesi ja menette kävelemään jollekin ihanalle polulle. Tee siis liikunnasta elämys. Siis harhauta ja anna mielikuva jostain muusta kun liikunnasta ja se liikunta tulee siinä sivutuotteena. Menkää yhessä lavatansseihin tai johonkin muuhun paikkaan tanssimaan!

Toivotan onnea siulle! Tiedän, että välität tyttöystävästäsi ja toivon teidän saavan hänen ongelmansa järjestykseen:)

Lue lisää

Ottakaa oppia muutkin. Näin mukavasti voi kirjoittaa ylipainosta ja sen poistamisesta ilman kauheaa syyllistämistä ja sormella osoittelua.

Tuli hyvä mieli kirjoituksestasi, lisäksi se sisälsi todella nerokkaita neuvoja sohvaperunoiden kumppaneille! Alkoi hihityttää tuo lenkkeilyn naamiointi... Itsekin yritän skarpata muutaman vuoden seurustelun jälkeen ja löytää sen hoikemman minäni.

Aurinkoista kesää sinulle!

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Voi tosiaan olla että tyttöystävässäni on sellaisia asioita joista en ole tiennytkään. Kuullostat nimittäin aika samanlaiselta. Tämä tosiaan vaatii paljon puhumista.

Kuitenkin enemmän haluaisin uskoa että kyse on vain tavasta, josta mainitsitkin.

Tiedän kyllä itsekkin että rasvaisista ruuista on vaikea päästä eroon, olen nimittäin itsekkin lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi, se oli kyllä täysin tarkoituksellista. Aloin syömään kunnolla ja paljon, hyvin epäterveellistäkin ruokaa, ja kyllähän ne kilot viimein kertyivät. Mutta olipa hankalaa muuttaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi, etten olisi liikaa lihonut. Tässä asiassa siis ymmärrän kyllä tyttöystävääni, pitäisi vaan keksiä keinoja tukea häntä. Kyllä hän on sanonut että olisi mukava olla hoikempi, mutta hän ei saa aikaiseksi (tai halua) ryhtyä laihduttamaan. Pitäisi siis tosiaankin jutella jutella jutella... itse olen aina sanonut että kommunikaatio on tärkeintä parisuhteessa, mutta en tiedä olenko sitä osa-aluetta huolehtinut kunnolla omassa suhteessani :/

Lue lisää

Tyttöystäväs jättää sut.

... pillerit harvemmin ratkaisevat ongelmaa.

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

... pillerit harvemmin ratkaisevat ongelmaa.

Olen vierestä seuranneena havainnut nykyisten erittäin tehokkaiden laihdutuslääkkeiden valtavan vaikutuksen. Ihmetellä täytyy!!

ratkaista kirjoitti:

Olen vierestä seuranneena havainnut nykyisten erittäin tehokkaiden laihdutuslääkkeiden valtavan vaikutuksen. Ihmetellä täytyy!!

Ne ovat reseptilääkkeitä, eli melko vahvaa tavaraa. Se huolestuttaa.

Toinen mikä huolestuttaa on hinta. Olen varma että ne ovat kalliita lääkkeitä, varsinkin opiskelijoille.

Jos saisin hänet syömään vähemmän herkkuja, se olisi rahaa säästävää ja terveellistä, ja kilot alkaisivat karista.

Lääkäriin olisi turvauduttava vasta sitten kun muut keinot on kokeiltu. Ja niitä kokeilemattomia keinoja on vielä aika paljon jäljellä. Ja sitäpaitsi, en usko että saisin tyttöystävääni menemään lääkäriin lihavuuden takia millään ilveellä.

ratkaista kirjoitti:

Olen vierestä seuranneena havainnut nykyisten erittäin tehokkaiden laihdutuslääkkeiden valtavan vaikutuksen. Ihmetellä täytyy!!

Lääkkeillä voidaan hoitaa oiretta, mutta ei niistä ole hyötyä jos itse ongelmaa ei ratkaista. Kyllä ne lääkkeilläkin pudotetut kilot tulevat takaisin jos elämäntapoja ei opetella uudelleen terveellisemmiksi. Itse uskon myös että ilman lääkkeitä laihduttanut kokee suurempaa ylpeyttä saavutuksestaan koska on tehnyt sen ihan itse ilman keinotekoisia konsteja. Lisäksi noista lääkkeistä voi olla vakaviakin sivuvaikutuksia. Kyllä lääkkeiden pitää olla se viimeinen vaihtoehto ja silloin kun mikään muu ei auta.

linjalla.miehen pitää sanoa selvät sanat,joko läskit lähtee tai minä.kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas.miesten pitäisi vain katsoa sivusta kun vaimo muuttuu ihmisestä elefantiksi.ei onnistu tytöt.

samalla kirjoitti:

linjalla.miehen pitää sanoa selvät sanat,joko läskit lähtee tai minä.kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas.miesten pitäisi vain katsoa sivusta kun vaimo muuttuu ihmisestä elefantiksi.ei onnistu tytöt.

Lue lisää

"miehen pitää sanoa selvät sanat,joko läskit lähtee tai minä."

En ole tyttöystävääni jättämässä hänen painonsa takia. Tietenkin hänen painonsa vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti monellakin eri tavalla, mutta ei sentään niin paljoa että pitäisi alkaa erolla uhkailla. Tarkoituksenani on nimenomaan auttaa häntä muuttamaan elintapojaan. Jos ne muuttuvat, niin olen varma että hän laihtuu nopeasti takaisin järkeviin mittoihin.

Jos taas en pysty häntä auttamaan, niin sitten on ehkä punnittava suhteen hyvät ja huonot puolet, ja miettiä että haluanko katsella loppuelämäni naista, jonka mielitekeminen on katsella aivot nollilla televisiota sipsien syönnin ohessa.

samalla kirjoitti:

linjalla.miehen pitää sanoa selvät sanat,joko läskit lähtee tai minä.kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas.miesten pitäisi vain katsoa sivusta kun vaimo muuttuu ihmisestä elefantiksi.ei onnistu tytöt.

Lue lisää

"Kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas"

Ai ei vai? Kolmasosa suomalaisista miehistä on ylipainoisia ;). Naisista "vaan" viidesosa...

Chi kirjoitti:

"Kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas"

Ai ei vai? Kolmasosa suomalaisista miehistä on ylipainoisia ;). Naisista "vaan" viidesosa...

Tilastot ovat vain tilastoja - älä usko niihin. Minä ainakaan en usko. Katso kadulla vastaantulijoita ja tee johtopäätöksesi.

Chi kirjoitti:

"Kukaan nainen ei antaisi miehensä lihoa kuin porsas"

Ai ei vai? Kolmasosa suomalaisista miehistä on ylipainoisia ;). Naisista "vaan" viidesosa...

Mikä tutkimus on kyseessä? Siinä ei varmaankaan ole otettu huomioon ikää tai siviilisäätyä. Toinen asia on taas se, että miehillä on yleisesti ottaen paljon enemmän lihasmassaa, joka nostaa painoindeksiä ylöspäin, vaikka rasvaa ei niin paljoa kehossa olekkaan.

tilastoja kirjoitti:

Tilastot ovat vain tilastoja - älä usko niihin. Minä ainakaan en usko. Katso kadulla vastaantulijoita ja tee johtopäätöksesi.

Kyllä minä olen nähnyt paljon lihavia perheenisiä, esim. uimahallissa. Eikä näy vaimo jättäneen.

Täkäläinen kirjoitti:

Kyllä minä olen nähnyt paljon lihavia perheenisiä, esim. uimahallissa. Eikä näy vaimo jättäneen.

Ja kaljamahoja.

Kyllä tietenkin kehuminen ym. kuuluu parisuhteeseemme. Ja itsetunto on kyllä kohillaan, ylipaino ei sinänsä masenna häntä, mitä nyt harmittelee kun vanhat vaatteet ei hänelle enää mahdu. Ei häntä hävetä liikkua "ihmisten ilmoilla". Tietenkin hän haluaisi laihtua, mutta se ei tunnu hänelle olevan mitenkään erityisen tärkeää. Tai hän ei jaksa/pysty panostamaan laihduttamiseen.

En usko että tässä olisi itsetunto-ongelmat ainakaan suurimpana syynä. Pidetään kuitenkin mielessä, tuskin ylimääräisestä kehumisesta haittaakaan on... tai no, entä jos kehun häntä ja hän ajattelee että "kelpaan tälläisenakin, miksi minun tarvitsisi laihtua yhtään"?

Hankala siinä on olla jos tyttöystävä vain lihoaa eikä pidä huolta itsestään. Tottakai näytän hänelle hyvää esimerkkiä, tuen häntä kaikessa laihduttamiseen tms. liittyvässä niin hyvin kuin voin, mutta häneltä tuntuu se mielenkiinto loppuvan hyvin nopeasti.
Esimerkkinä: hän aloitti jonkun laihdutuskuurin, ja parin viikon päästä hän osti kaupasta sipsipussin. Kysyin häneltä, että eikös hänellä ollut se laidutuskuuri menossa... hän tiuskaisi siihen, että hän päättää itse mitä syö. Yritä nyt siinä sitten tukea toista :/

Hyvä idea olisi tosiaan lisätä yhteisen tekemisen määrää, kävelyä, tanssia, uintia, mitä tahansa. Ja itseasiassa viimeaikoina on näyttänytkin enemmän siltä, että hän haluaisikin liikkua enemmän kanssani. Ongelmana on vähän ollut se, että aika on ollut jommallakummalla tai kummallakin vähissä. Se pitäisi kuitenkin korjautua kesän myötä.

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Hankala siinä on olla jos tyttöystävä vain lihoaa eikä pidä huolta itsestään. Tottakai näytän hänelle hyvää esimerkkiä, tuen häntä kaikessa laihduttamiseen tms. liittyvässä niin hyvin kuin voin, mutta häneltä tuntuu se mielenkiinto loppuvan hyvin nopeasti.
Esimerkkinä: hän aloitti jonkun laihdutuskuurin, ja parin viikon päästä hän osti kaupasta sipsipussin. Kysyin häneltä, että eikös hänellä ollut se laidutuskuuri menossa... hän tiuskaisi siihen, että hän päättää itse mitä syö. Yritä nyt siinä sitten tukea toista :/

Hyvä idea olisi tosiaan lisätä yhteisen tekemisen määrää, kävelyä, tanssia, uintia, mitä tahansa. Ja itseasiassa viimeaikoina on näyttänytkin enemmän siltä, että hän haluaisikin liikkua enemmän kanssani. Ongelmana on vähän ollut se, että aika on ollut jommallakummalla tai kummallakin vähissä. Se pitäisi kuitenkin korjautua kesän myötä.

Lue lisää

Jos aloittaisit tyttöystäväsi kanssa jonkun yhteisen liikuntaharrastuksen syksyllä? Voisit houkutella hänet myös jonkun kaverinsa kanssa jollekin kurssille. Viestiesi perusteella voisi päätellä, että tyttistäsi vaivaisi jo pelkkä tekemisenpuute. Onhan hän kuitenkin halukas liikkumaan, kuten sanoit.

Tyttöystäväsi on ylipainoinen, mutta on paljon urheiluharrastuksia missä ylipaino ei haittaa. Kesällä voisitte kuntoilla ulkona tai vielä parempaa - hankkia kuntosalikortin! Liikunnasta tulisi tehdä säännöllistä, vähintään 3-4 kertaa viikossa. Ihanne olisi 3-4krt/vko aerobista ja 3krt/vko lihaskuntoa. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, kesän aikana voisitte pyrkiä lisäämään liikuntakerrat kesän loppuun mennessä neljään kertaan viikossa. Liian raskas aloitus ei kannata. Hengästyä voi, mutta paha olo liikkuessa ei saisi tulla!

Kehon rakentaja kirjoitti:

Jos aloittaisit tyttöystäväsi kanssa jonkun yhteisen liikuntaharrastuksen syksyllä? Voisit houkutella hänet myös jonkun kaverinsa kanssa jollekin kurssille. Viestiesi perusteella voisi päätellä, että tyttistäsi vaivaisi jo pelkkä tekemisenpuute. Onhan hän kuitenkin halukas liikkumaan, kuten sanoit.

Tyttöystäväsi on ylipainoinen, mutta on paljon urheiluharrastuksia missä ylipaino ei haittaa. Kesällä voisitte kuntoilla ulkona tai vielä parempaa - hankkia kuntosalikortin! Liikunnasta tulisi tehdä säännöllistä, vähintään 3-4 kertaa viikossa. Ihanne olisi 3-4krt/vko aerobista ja 3krt/vko lihaskuntoa. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, kesän aikana voisitte pyrkiä lisäämään liikuntakerrat kesän loppuun mennessä neljään kertaan viikossa. Liian raskas aloitus ei kannata. Hengästyä voi, mutta paha olo liikkuessa ei saisi tulla!

Lue lisää

Jotkut kurssit tai kuntosalikortit olisivat kieltämättä hyviä ideoita, mutta ne vaativa aikaa, sitoutumista ja rahaa. Pitää katsoa niitä sitten myöhemmin.

Säännöllinen liikunta olisi kyllä tehokasta, ja siihen pitäisi pyrkiä. En tiedä vain miten hän jaksaisi, kun hänellä on yleensä tapana mennä yli siitä missä rima on matalin (kun puhutaan liikunnasta). Pidetään kuitenkin vinkit mielessä, olisi hyvä itsekkin aloittaa säännöllinen liikkuminen, kun se on ollutkin pääasiassa melko epäsäännöllistä.

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Jotkut kurssit tai kuntosalikortit olisivat kieltämättä hyviä ideoita, mutta ne vaativa aikaa, sitoutumista ja rahaa. Pitää katsoa niitä sitten myöhemmin.

Säännöllinen liikunta olisi kyllä tehokasta, ja siihen pitäisi pyrkiä. En tiedä vain miten hän jaksaisi, kun hänellä on yleensä tapana mennä yli siitä missä rima on matalin (kun puhutaan liikunnasta). Pidetään kuitenkin vinkit mielessä, olisi hyvä itsekkin aloittaa säännöllinen liikkuminen, kun se on ollutkin pääasiassa melko epäsäännöllistä.

Lue lisää

Se voi johtua siitä, että tytöllä on huono kunto ja siitä, ettei hän ole löytänyt lajia josta pitää. Esimerkiksi painonnosto tai jokin seurassa harrastettava urheilu voisi motivoida ihan eri tavalla kun rääkkilenkit pururadalla.

Aika, sitoutuminen ja raha ovat pieniä pulmia. Jos olet huolissasi tytöstäsi, voit kertoa hänelle, että hyväkuntoinen mutta vähän pullukka elää terveemmin kuin laiha ja huonokuntoinen.

Tässä tapauksessa huonot elämäntavat ovat johtaneet liikakiloihin, eli siis mm. terveyshaittoihin ja seksikkyyden vähenemiseen. Ja ne asiat rasittavat parisuhdetta, mutta eivät muuta sitä asiaa, että rakastan tyttöystävääni enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa.

Jos parisuhdetta rasittaa tarpeeksi monet asiat, niin silloin pitäisi pysähtyä miettimään että onko tämä suhde kunnossa, kannattaako sitä jatkaa tai mitä voidaan parantaa. Joskus näiden kysymysten eteen voi joutua, vaikka rakkautta riittäisi yllin kyllin.

Seuraavaksi voitaisiin alkaa määrittelemään, että mitä rakkaus tarkoittaa, ja siihen on varmasti jokaisella oma mielipiteensä. Menee kuitenkin vähän liikaa alkuperäisen aiheen ohi.

Olen ajatellut ihan samaa! Tulee mieleeni se sama tyyppi, joka häpesi kaveriaan uimahallissa ja keskustelu venyi ja vanui joka suuntaan ilman päätä ja häntää...

Tässähän on tullut todella paljon hyviä ehdotuksia, joista olen kiittänyt ja joita olen ottanut ylös. Mutta joitain hyviäkään ei voi VIELÄ toteuttaa, koska meillä on tällä hetkellä aika ja raha melko vähissä, mutta siihenkin tulee tässä kesän aikana muutos, kuten olen tuolla aikaisemmin maininnutkin.

Oikeastaan ainoat ehdotukset, mitkä olen teilannut, on lääkkeet ja uhkailu.

Onhan tietenkin myös hyviä neuvoja, joiden en usko kuitenkaan nimenomaan tässä tapauksessa tepsivän. Joku kehotti minua kehumaan tyttöystävääni enemmän, että hänen itsetuntonsa kohoaisi. Todella hyvä neuvo, mutta kehun häntä muutenkin useasti eikä hänellä näytä suurempia itsetunto-ongelmia olevan. Kiitin kuitenkin kohteliaasti neuvosta, ja ilmoitin, että en usko että itsetunto-ongelmat olisi lihavuuden syy. Olisiko minun pitänyt sanoa jotain muuta?

Miksi tästä pitää nyt alkaa jotain salaliittoteoriaa vääntämään? Voin ihan rehellisesti sanoa, että olen täällä pelkästään sen takia, että saisin neuvoja siihen, kuinka saisin autettua tyttöystävääni pudottamaan painoaan. Piste.

Epätoivoinen poikaystävä kirjoitti:

Tässähän on tullut todella paljon hyviä ehdotuksia, joista olen kiittänyt ja joita olen ottanut ylös. Mutta joitain hyviäkään ei voi VIELÄ toteuttaa, koska meillä on tällä hetkellä aika ja raha melko vähissä, mutta siihenkin tulee tässä kesän aikana muutos, kuten olen tuolla aikaisemmin maininnutkin.

Oikeastaan ainoat ehdotukset, mitkä olen teilannut, on lääkkeet ja uhkailu.

Onhan tietenkin myös hyviä neuvoja, joiden en usko kuitenkaan nimenomaan tässä tapauksessa tepsivän. Joku kehotti minua kehumaan tyttöystävääni enemmän, että hänen itsetuntonsa kohoaisi. Todella hyvä neuvo, mutta kehun häntä muutenkin useasti eikä hänellä näytä suurempia itsetunto-ongelmia olevan. Kiitin kuitenkin kohteliaasti neuvosta, ja ilmoitin, että en usko että itsetunto-ongelmat olisi lihavuuden syy. Olisiko minun pitänyt sanoa jotain muuta?

Miksi tästä pitää nyt alkaa jotain salaliittoteoriaa vääntämään? Voin ihan rehellisesti sanoa, että olen täällä pelkästään sen takia, että saisin neuvoja siihen, kuinka saisin autettua tyttöystävääni pudottamaan painoaan. Piste.

Lue lisää

Lisään tähän keskusteluun vielä sellaisen puolen, että laihduttavan puolison on siedettävä laihduttamisen aikana normaalia isompi määrä pahaa mieltä ja kiukunpuuskia. Laihduttaminen on toisille hyvin henkilökohtainen asia ja se, että toinen edes tietää toisen laihduttavan, lisää tuskaa. Olo on koko ajan kuin suurennuslasin alla.

Jossain luki, että tyttöystävän raiskatuksi joutuminen satuttaa miestä niin primitiivisellä tasolla, että usein mies katsoo parhaimmaksi paeta tilannetta ja jättää tytön. Mielestäni laihduttaminen liikkuu tällä samalla primitiivisellä aluella, ja miesystävän jatkuva ns. kyttääminen, mitä nainen suuhunsa laittaa, satuttaa naista todella paljon. Menee se viimeisinkin nautinto ruuasta. Näin siis miehen on sallittava naisen joskus herkutella ilman minkäänlaisia kommentteja. Oletko koskaan itse kokeillut, kuinka ihanaa on mättää ruokaa suoraan purkista suuhun keittiössä, kun kukaan ei näe! Tämä vastaava tuntemus pitää sallia myös laihduttavalle. Se, että kommentoit sitä ensimmäistä sipsipussia, oli huono veto. Siitä tulee vastareaktio: v*, kun en saanut tästäkään rauhassa nauttia, syön sitten toisenkin kerran, jos silloin saisin vetää sen rauhassa. Vastareaktio voi olla jopa koko dieetin lopettava: kun en saa syödä rauhassa tästä eteenpäin enää koskaan. Toisen ihmisen kommentoiminen herättää käyttäytymisestä tosi lapsellisen puolen. Minulta on kaatunut ainakin viisi dieettiä siihen, kun äitini, joka ainaa huomattelee minulle painosta, on huomannut, että laihdutan. Vaikka hänen kommenttinsa olisi vain hyvä, siiten tulee vastareaktio: vittu mä tätä sulle tee. Ja todistaakseni, että tämä oli äidin jatkuvista laihdutuskommenteista huolimatta minun oma laihdutus, lopetan laihduttamisen. En usko, että koskaan pääsen mihinkään tulokseen, ennen kuin äitini lopettaa kommentoimisen. Olen jopa harkinnut muuttamista vuodeksi ulkomaille tai Lappiin, jossa saisin vapaasti laihduttaa. Haluan siis kovasti laihtua ja muuttaa elämäntapani - mutta kun nämä vastareaktiot ovat näin voimakkaita, lapsellisia ja aina samalla lailla toistuvia, tiedän, että äitini silmän alla en laihdu, en ikinä.

Yhdestä kielletystä herkkuhetkestä sitä helposti repsahtaakin jatkamaan ja dieetti kaatuu. Olisit onnitellut siitä sipsipussijutusta, että jaksoit kaksikin viikkoa. Olisi voinut repsahtaa jo neljäntenä päivänä. Jos on koko päivän pantannut kaikkea hyvää ja illalla päättää syödä puolikkaan suklaapalan, puolison ilmaantuminen paikalle juuri sillä hetkellä, kun sitä syö, on suuri onnettomuus. Vastareaktio tulee. Ihmisellä pitää olla oikeus syödä ilman moraalia. Vain lastahan äiti kotrolloi syömään tietyllä tavalla. Haluaisitko itse joutua lapsen asemaan suhteessasi muutamaksi kuukaudeksi? Keskustele tästä asiasta naisen kanssa, miten hän koki puuttumisesi ensimmäiseen sipsipussiin. Jopa sellainen voisi toimia, että nainen vartavasten herää yöllä syömään itse valitsemaansa kevyttä herkkua, jotta saa syödä sen rauhassa. Toisen vaihtoehto on syödä se herkku töissä.

Keskity siis enemmän vaikka yhteisten herkkuhetkien suunnitteluun, älä kontrolloimiseen. Naisesi on luopumassa ehkä pahasta addiktiostaan, joten tilalle on keksittävä muuta. Oletko tiennyt, että suklaapalan syöminen aiheuttaa saman hyvänolontunteen kuin itsensä rääkkääminen loppuun liikunnalla. Keksikää vaihtoehtoisia nautintoja. Yrittäkää vaikka reipasta kävelylenkkiä joka kerta, kun tekee mieli hyvää, tai harrastakaa silloin seksiä vaikka monta kertaa päivässä. Se lyö laudalta ruoan. Jokaisella huonolla hetkellä naisesi kaipaa kehuja ja kannustusta ja ymmärtämystä, ei ensimmäistäkään kommenttia laihduttamisen repsahtamisesta.

laihdutan koko ajan kirjoitti:

Lisään tähän keskusteluun vielä sellaisen puolen, että laihduttavan puolison on siedettävä laihduttamisen aikana normaalia isompi määrä pahaa mieltä ja kiukunpuuskia. Laihduttaminen on toisille hyvin henkilökohtainen asia ja se, että toinen edes tietää toisen laihduttavan, lisää tuskaa. Olo on koko ajan kuin suurennuslasin alla.

Jossain luki, että tyttöystävän raiskatuksi joutuminen satuttaa miestä niin primitiivisellä tasolla, että usein mies katsoo parhaimmaksi paeta tilannetta ja jättää tytön. Mielestäni laihduttaminen liikkuu tällä samalla primitiivisellä aluella, ja miesystävän jatkuva ns. kyttääminen, mitä nainen suuhunsa laittaa, satuttaa naista todella paljon. Menee se viimeisinkin nautinto ruuasta. Näin siis miehen on sallittava naisen joskus herkutella ilman minkäänlaisia kommentteja. Oletko koskaan itse kokeillut, kuinka ihanaa on mättää ruokaa suoraan purkista suuhun keittiössä, kun kukaan ei näe! Tämä vastaava tuntemus pitää sallia myös laihduttavalle. Se, että kommentoit sitä ensimmäistä sipsipussia, oli huono veto. Siitä tulee vastareaktio: v*, kun en saanut tästäkään rauhassa nauttia, syön sitten toisenkin kerran, jos silloin saisin vetää sen rauhassa. Vastareaktio voi olla jopa koko dieetin lopettava: kun en saa syödä rauhassa tästä eteenpäin enää koskaan. Toisen ihmisen kommentoiminen herättää käyttäytymisestä tosi lapsellisen puolen. Minulta on kaatunut ainakin viisi dieettiä siihen, kun äitini, joka ainaa huomattelee minulle painosta, on huomannut, että laihdutan. Vaikka hänen kommenttinsa olisi vain hyvä, siiten tulee vastareaktio: vittu mä tätä sulle tee. Ja todistaakseni, että tämä oli äidin jatkuvista laihdutuskommenteista huolimatta minun oma laihdutus, lopetan laihduttamisen. En usko, että koskaan pääsen mihinkään tulokseen, ennen kuin äitini lopettaa kommentoimisen. Olen jopa harkinnut muuttamista vuodeksi ulkomaille tai Lappiin, jossa saisin vapaasti laihduttaa. Haluan siis kovasti laihtua ja muuttaa elämäntapani - mutta kun nämä vastareaktiot ovat näin voimakkaita, lapsellisia ja aina samalla lailla toistuvia, tiedän, että äitini silmän alla en laihdu, en ikinä.

Yhdestä kielletystä herkkuhetkestä sitä helposti repsahtaakin jatkamaan ja dieetti kaatuu. Olisit onnitellut siitä sipsipussijutusta, että jaksoit kaksikin viikkoa. Olisi voinut repsahtaa jo neljäntenä päivänä. Jos on koko päivän pantannut kaikkea hyvää ja illalla päättää syödä puolikkaan suklaapalan, puolison ilmaantuminen paikalle juuri sillä hetkellä, kun sitä syö, on suuri onnettomuus. Vastareaktio tulee. Ihmisellä pitää olla oikeus syödä ilman moraalia. Vain lastahan äiti kotrolloi syömään tietyllä tavalla. Haluaisitko itse joutua lapsen asemaan suhteessasi muutamaksi kuukaudeksi? Keskustele tästä asiasta naisen kanssa, miten hän koki puuttumisesi ensimmäiseen sipsipussiin. Jopa sellainen voisi toimia, että nainen vartavasten herää yöllä syömään itse valitsemaansa kevyttä herkkua, jotta saa syödä sen rauhassa. Toisen vaihtoehto on syödä se herkku töissä.

Keskity siis enemmän vaikka yhteisten herkkuhetkien suunnitteluun, älä kontrolloimiseen. Naisesi on luopumassa ehkä pahasta addiktiostaan, joten tilalle on keksittävä muuta. Oletko tiennyt, että suklaapalan syöminen aiheuttaa saman hyvänolontunteen kuin itsensä rääkkääminen loppuun liikunnalla. Keksikää vaihtoehtoisia nautintoja. Yrittäkää vaikka reipasta kävelylenkkiä joka kerta, kun tekee mieli hyvää, tai harrastakaa silloin seksiä vaikka monta kertaa päivässä. Se lyö laudalta ruoan. Jokaisella huonolla hetkellä naisesi kaipaa kehuja ja kannustusta ja ymmärtämystä, ei ensimmäistäkään kommenttia laihduttamisen repsahtamisesta.

Lue lisää

Kiitos paljon asiallisesta neuvostasi. En ole tullut ajatelleeksikaan asiaa tuolta kantilta.

Voin samaistua tähän. Olen nainen 26. V ja painan 214 kg ja pituutta on sellaiset 165 cm. Minulla on poikaystävä joka koko ajan huomauttaa painostani ja terveydestäni. Haluaisin laihduttaa mutta ei siitä tule mitään kun käveleminenkin on niin vaikeaa ja herkkuja tulee syötyä joka päivä. Me asumme yhdessä poikaystäväni kanssa. Minä liikun pääasiassa pyörätuolilla. Poikaystäväni harkitsee pois muuttamista, sillä elän hänen rahoillansa koska en pysty käymään töissä. Liikunnasta vielä sen verran että käymme poikaystäväni kanssa 2-3 kertaa viikossa kävelyllä ja sinne otan tietysti mukaan pyörätuolin ja yritän kävellä noin 15 miinuutin välein noin 15-25 metriä putkeen reipasta kävelyä ja siinäpä vasta tulee hiki. Kaupassa käymme niin että poikaystäväni kuljettaa minut pyörätuolilla autolle, minä menen autoon istumaan ja poikaystäväni auttaa minua laittamaan turvavyön (joka on pituudeltaan 2 metriä) minun vyötärölle ja turvavyön (joka on 1 metri) minun jaloille ja vielä yhden turvavyön (joka on 1,5 metriä) olkapäiteni ala puolelle ja kun parkkeeraamme kaupan parkkipaikalle poikaystäväni auttaa minut pois turvavöistä ja hyppään pyörötuoliin ja istun siinä koko kauppareissun ajan ja kun olemme valmiit niin menen autoon ja poikaystäväni auttaa minua taas turvavöiden kanssa jne. Kotona meillä on kaikenlaisia apuvälineitä joilla muun muassa pääsen helpommin ylös sohvalta tai sängyltä.

Lihavanainen kirjoitti:

Voin samaistua tähän. Olen nainen 26. V ja painan 214 kg ja pituutta on sellaiset 165 cm. Minulla on poikaystävä joka koko ajan huomauttaa painostani ja terveydestäni. Haluaisin laihduttaa mutta ei siitä tule mitään kun käveleminenkin on niin vaikeaa ja herkkuja tulee syötyä joka päivä. Me asumme yhdessä poikaystäväni kanssa. Minä liikun pääasiassa pyörätuolilla. Poikaystäväni harkitsee pois muuttamista, sillä elän hänen rahoillansa koska en pysty käymään töissä. Liikunnasta vielä sen verran että käymme poikaystäväni kanssa 2-3 kertaa viikossa kävelyllä ja sinne otan tietysti mukaan pyörätuolin ja yritän kävellä noin 15 miinuutin välein noin 15-25 metriä putkeen reipasta kävelyä ja siinäpä vasta tulee hiki. Kaupassa käymme niin että poikaystäväni kuljettaa minut pyörätuolilla autolle, minä menen autoon istumaan ja poikaystäväni auttaa minua laittamaan turvavyön (joka on pituudeltaan 2 metriä) minun vyötärölle ja turvavyön (joka on 1 metri) minun jaloille ja vielä yhden turvavyön (joka on 1,5 metriä) olkapäiteni ala puolelle ja kun parkkeeraamme kaupan parkkipaikalle poikaystäväni auttaa minut pois turvavöistä ja hyppään pyörötuoliin ja istun siinä koko kauppareissun ajan ja kun olemme valmiit niin menen autoon ja poikaystäväni auttaa minua taas turvavöiden kanssa jne. Kotona meillä on kaikenlaisia apuvälineitä joilla muun muassa pääsen helpommin ylös sohvalta tai sängyltä.

Lue lisää

Edellä mainittu tarina kuulostaa ihan kauhealta. Kuinka tilanne on noin paha alle nuorella parilla. Järkyttävää kun ihmiset ei enää tee muuta kuin mässääruokaa terveyden kustanuksella. Kuinka käy kun kunto vielä laskee ja läskiä tulee lisää. Odotatko saavasi yhteiskunnalta apua kun et enää pääse ylös sängystä ja mennä vessaa tai peseytyä.

Kaikkea voi haluta mutta saada ei voi.
Ulkomuoto ei kerro kaikkea kaunis laiha ei välttämättä ole se ainoa oikea kaikille,ei tietenkään se lihavempikaan kaikille mutta kunhan oikeat ihmiset kohtaa niin sitten on ok.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkea voi haluta mutta saada ei voi.
Ulkomuoto ei kerro kaikkea kaunis laiha ei välttämättä ole se ainoa oikea kaikille,ei tietenkään se lihavempikaan kaikille mutta kunhan oikeat ihmiset kohtaa niin sitten on ok.

Lue lisää

Ja pillu se on pullukallakin ja joskus jopa parempi!