Ruokala oli taas tupaten täynnä kun Jassu ja Nina laskivat tarjottimensa vakkaripöytäänsä.
Satu ja Jannika istuivat siellä jo valmiiksi.
He supattelivat kovasti keskenään ja vilkuilivat aina välillä viereisessä pöydässä istuvaan poikajoukkoon. Jassu pyöritteli silmiään Ninalle, joka tyytyi vain pudistamaan päätään. Ei mitään uutta auringon alla.
Yhtäkkiä Jassu tönäisi Ninaa ja tämä vilkaisi ylöspäin. Jassun silmät olivat suurenneet ja hän hoki jotain hiljaa itsekseen. Tutut oireet. "Missä sä näit Karrin..." Nina aloitti ja vilkaisi olkansa yli, mutta Jassu sähähti hänelle. "Hys, odota, mä katson, näinkö mä oikein... joo, katso tuonne!" Jassu sanoi ja osoitti ruokalan toiselle puolelle. Nina kurotti muitten päiden yli ja onnistui näkemään vilauksen kundista, jota Jassu osoitteli. "Siis nyt mä olen löytänyt tulevan aviomieheni. Ktso tuota! Parhaimman näköinen kundi, minkä Luoja on ikinä luonut!" Kun Nina onnistui näkemään vilauksen tyypistä, hänen täytyi myöntää Jassun puhuneen totta; kundi oli upea. Sillä oli Tumman ruskeat hiukset ja siniset silmät, jotka näyttivät niin ystävällisiltä, että Nina melkein tunsi pitävänsä kundista jo valmiiksi. Vaikutelmaa ei ollenkaan haitannut hyvä kroppa tai kaunis hymykään. Nina huokaisi hiljaa. Nuo tuollaiset kundit olivat juuri Jassun alaa.
Samassa hän huomasi pojan katsovan hänen suuntaansa ja tajusi tuijottaneensa häntä jo vaikka kuinka kauan. Nina käänsi katseensa nolona jälleen päin lautasta. Hän antaisi Jassun pitää itse huolta kundiasioistaan.
Seuraavalla tunnilla oli äidinkieltä, mitä Nina inhosi ylitse kaiken. Maikka Säiminen, yleisesti Säämiskä, oli ottanut Ninan silmätikukseen ja inhoavan tätä yhtä paljon kuin Nina inhosi häntä. Säämiskällä oli tietty tapa katsoa Ninaa halveksivasti, ja juuri tuon ominaiskatseen hän taas suuntasi Ninaan. "Tänään keskustelemmekin mielestäni verbien kiinnostavimmista taivutus- muodoista, moduksista..." Säämiskä oli juuri pääsemässä vauhtiin, kun ovelle koputettiin. "Nina, menisitkö avaamaan, kun olet kerran siinä lähellä ovea?" Säämiskä sanoi ja loi jälleen yhden imelän ilmeen Ninaan päin. Nina irvisti huomaamattomasti, vääntäytyi ylös pulpetista ja avasi oven. Samassa hän huomasi olevansa kasvotusten ruokalassa olleen kundin kanssa. Nina tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen, ja aukoi suutaan yrittäen keksiä jotain sanottavaa. "Ööö, siis, mä tarkoitan... mitäasiaasullaoli?" Nina kysyi yhdellä hengenvedolla. Poika rypisti kulmiaan. "saisko saman hiukan hitaammin?" Ninan punaisten poskien väri vain syveni. "Oliko sulla jotain asiaa?" Nina kysyi hiljaa. Poika ei vastannut. Se vain hymyili niin että sen siniset silmät tuikkivat. Ninaa alkoi ärsyttää. Mikä tyypin ongelmana oli?
"Onko siellä jokin ongelma?" Säämiskä kysyi luokan edestä. Poika kurottui Ninan ohitse. "Jos tämä nuori neito joutaisi punastumisiltaan väistymään, niin kaikki ongelmat saataisiin varmasti selvitetyksi", poika huikkasi Säämiskälle ja Nina väisti nolona. Hän hipsi omalle paikalleen kun kundi astui sisemmälle luokkaan. Säämiskä selasi papereitaan. "Aivan, sinä olet varmaankin se uusi oppilas... missäs se nyt olikaan... Korhonen, Tommi?" Kundi nyökkäsi. "Sinä voitkin sitten mennä tuonne istumaan, Ninan vieressä on varmaan tilaa..." Tommi asteli Ninan viereiseen pulpettin ja istui alas. Nina näki silmäkulmastaan pojan katselevan häntä. "Onko sulla jokin ongelma", Nina tiuskaisi hiljaa kun Säämiskä jatkoi taas opetusta. Tommi hymyili. "Ei enää mitään ongelmaa, kun punastelevat neidot on saatu pois jalkojen edestä lankeemasta.." Tommi sanoi huvittuneesti. Nina irvisti ja alkoi tuijotella ulos ikkunasta. Mitäköhän tästäkin tulisi?
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja edelleen...
Jatkoa tulee jos vaan kiinnostaa...
(Voi olla että tulee vaikkei kiinnostaiskaan, mut well)
Tää nyt ei oo kovin hyvää mut koittakaan kestää...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Satu ja Jannika istuivat siellä jo valmiiksi.
He supattelivat kovasti keskenään ja vilkuilivat aina välillä viereisessä pöydässä istuvaan poikajoukkoon. Jassu pyöritteli silmiään Ninalle, joka tyytyi vain pudistamaan päätään. Ei mitään uutta auringon alla.
Yhtäkkiä Jassu tönäisi Ninaa ja tämä vilkaisi ylöspäin. Jassun silmät olivat suurenneet ja hän hoki jotain hiljaa itsekseen. Tutut oireet. "Missä sä näit Karrin..." Nina aloitti ja vilkaisi olkansa yli, mutta Jassu sähähti hänelle. "Hys, odota, mä katson, näinkö mä oikein... joo, katso tuonne!" Jassu sanoi ja osoitti ruokalan toiselle puolelle. Nina kurotti muitten päiden yli ja onnistui näkemään vilauksen kundista, jota Jassu osoitteli. "Siis nyt mä olen löytänyt tulevan aviomieheni. Ktso tuota! Parhaimman näköinen kundi, minkä Luoja on ikinä luonut!" Kun Nina onnistui näkemään vilauksen tyypistä, hänen täytyi myöntää Jassun puhuneen totta; kundi oli upea. Sillä oli Tumman ruskeat hiukset ja siniset silmät, jotka näyttivät niin ystävällisiltä, että Nina melkein tunsi pitävänsä kundista jo valmiiksi. Vaikutelmaa ei ollenkaan haitannut hyvä kroppa tai kaunis hymykään. Nina huokaisi hiljaa. Nuo tuollaiset kundit olivat juuri Jassun alaa.
Samassa hän huomasi pojan katsovan hänen suuntaansa ja tajusi tuijottaneensa häntä jo vaikka kuinka kauan. Nina käänsi katseensa nolona jälleen päin lautasta. Hän antaisi Jassun pitää itse huolta kundiasioistaan.
Seuraavalla tunnilla oli äidinkieltä, mitä Nina inhosi ylitse kaiken. Maikka Säiminen, yleisesti Säämiskä, oli ottanut Ninan silmätikukseen ja inhoavan tätä yhtä paljon kuin Nina inhosi häntä. Säämiskällä oli tietty tapa katsoa Ninaa halveksivasti, ja juuri tuon ominaiskatseen hän taas suuntasi Ninaan. "Tänään keskustelemmekin mielestäni verbien kiinnostavimmista taivutus- muodoista, moduksista..." Säämiskä oli juuri pääsemässä vauhtiin, kun ovelle koputettiin. "Nina, menisitkö avaamaan, kun olet kerran siinä lähellä ovea?" Säämiskä sanoi ja loi jälleen yhden imelän ilmeen Ninaan päin. Nina irvisti huomaamattomasti, vääntäytyi ylös pulpetista ja avasi oven. Samassa hän huomasi olevansa kasvotusten ruokalassa olleen kundin kanssa. Nina tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen, ja aukoi suutaan yrittäen keksiä jotain sanottavaa. "Ööö, siis, mä tarkoitan... mitäasiaasullaoli?" Nina kysyi yhdellä hengenvedolla. Poika rypisti kulmiaan. "saisko saman hiukan hitaammin?" Ninan punaisten poskien väri vain syveni. "Oliko sulla jotain asiaa?" Nina kysyi hiljaa. Poika ei vastannut. Se vain hymyili niin että sen siniset silmät tuikkivat. Ninaa alkoi ärsyttää. Mikä tyypin ongelmana oli?
"Onko siellä jokin ongelma?" Säämiskä kysyi luokan edestä. Poika kurottui Ninan ohitse. "Jos tämä nuori neito joutaisi punastumisiltaan väistymään, niin kaikki ongelmat saataisiin varmasti selvitetyksi", poika huikkasi Säämiskälle ja Nina väisti nolona. Hän hipsi omalle paikalleen kun kundi astui sisemmälle luokkaan. Säämiskä selasi papereitaan. "Aivan, sinä olet varmaankin se uusi oppilas... missäs se nyt olikaan... Korhonen, Tommi?" Kundi nyökkäsi. "Sinä voitkin sitten mennä tuonne istumaan, Ninan vieressä on varmaan tilaa..." Tommi asteli Ninan viereiseen pulpettin ja istui alas. Nina näki silmäkulmastaan pojan katselevan häntä. "Onko sulla jokin ongelma", Nina tiuskaisi hiljaa kun Säämiskä jatkoi taas opetusta. Tommi hymyili. "Ei enää mitään ongelmaa, kun punastelevat neidot on saatu pois jalkojen edestä lankeemasta.." Tommi sanoi huvittuneesti. Nina irvisti ja alkoi tuijotella ulos ikkunasta. Mitäköhän tästäkin tulisi?
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja edelleen...
Jatkoa tulee jos vaan kiinnostaa...
(Voi olla että tulee vaikkei kiinnostaiskaan, mut well)
Tää nyt ei oo kovin hyvää mut koittakaan kestää...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vastaukset 1
Vanhimmat
toivottavasti jatkat....tää kuulostaa hyvältä...ainaki tää alku!!!!!!!!!