Mystery kolmikko, Yliopisto muksaus (Tarina)

h@linalle kirjoitti:

Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!

Henkilöt:
Marika Salminen (päähenkilö, YO 1lk syksy)
Joakim Haapala (YO 3lk syksy)
Emmi Miranen (YO 1lk syksy)
Niina Mäkinen (YO 1lk syksy, mainitaan vain ohimennen)
Professori ”joku” (Mainitaan ohimennen Joakimin törmätessä tähän)
Professori Coce (Mainitaan eniten professoreista, opettaa mystiikkaa)
Professori Gengu (Mainitaan ohimennen kun Joakim ja Emmi jäävät kiinni käytävällä)
Professori Finnet (Mainitaan muutaman kerran, Marikan jälki-istunnon pitäjä)


”Eipä ole kummoinen paikka opiskella.” Niina Mäkinen sanoi ystävälleen Marikalle joka seisoi hänen vasemmalla puolellaan. Hän katsoi pientä asuntolaa ja tuhahti:” Ei täällä varmaan edes ole kunnon jätkiä.” Marika nyökkäsi ja kysyi:” Mutta eikö me silti asuta nyt täällä?” Niina mulkaisi Marikaa ja tiuskaisi:” Ei, minä en tässä läävässä asu.” Niina otti laukkunsa ja lähti. Marika jäi seisomaan asuntolan pihaan. Hän näki paljon ihmisiä menevän takapihalle. Uteliaisuuttaan vastustamatta Marika kipitti ihmisten perään. Kun ihmiset pysähtyivät haukkomaan henkeä Marika näki ison…mustan jonkin joka makasi maassa. Marika harppoi lähemmäs ja huomasi sen mustarastaaksi…hyvin isoksi mustarastaaksi. Marika ihmetteli mikä siinä oli niin erikoista ja miksi ihmiset haukkoivat henkeä. Marika katsoi ihmisiä kysyvästi, mutta juuri kun vaaleatukkainen tyttö avasi suunsa puhuakseen harppoi talon taakse lehtorin näköinen mies joka huusi:” Painukaa töihinne!” Kaikki lähtivät paitsi Marika joka kysyi:” Miksi kaikki olivat niin…pelokkaita?” Mies joka oli käskenyt oppilaat omiin töihinsä vastasi:” En tiedä. Oppilaat jotenkin järkyttyvät aina kun näkevät kuolleen eläimen.” Hän kyykistyi mustarastaan viereen ja tökki sitä kepillä. ”Se elää…vielä.” Mies mutisi ja nousi ylös. Hän meni Marikan luo ja ojensi kätensä sanoen:” Olen Joakim, tämän asuntolanoppilas.” Marika puristi Joakimin kättä ja esittäytyi:” Marika Salminen, minun pitäisi muuttaa tähän asuntolaan.” Joakim käski Marikaa seuraamaan itseään ja lähti takaovelle. Hän sanoi:” Näytän sinulle huoneesi.” Marika ja Joakim kävelivät mutkikkaita käytäviä pitkin kunnes saapuivat kirjastolta näyttävään huoneeseen. Marika katseli opiskelevia nuoria jotka vain lukivat tai tekivät lopputyötänsä ahkerasti. Joakim harppoi huoneen poikki kuin huoneessa olevat olisivat haamuja tai kuolleita. Marika kysyi häneltä:” Miksi he ovat niin vaisuja?” Joakim vastasi yhä katse käytävässä:” Juuri tuota tarkoitin kun kerroin heidän ”kuolleisuudestaan”. Heh heh, epäilen toisinaan että he ovat rauhattomia sieluja ja he ovat…Uih, anteeksi professori.” Joakim oli törmännyt kookkaaseen mieheen joka käveli kapealla käytävällä. Professori urahti vastaukseksi Joakimille:” Olisit varovainen. Kuka tuo nuori neiti on?” Marika esittäytyi miehelle ja professori hymyili. Joakim sanoi:” Näytän Marikalle hänen huonettaan.” Professori nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. Joakim pyrähti juoksuun ja pysähtyi vasta huonekäytävällä. Hän sanoi:” Huoneesi on tämä.” Hän avasi huoneen oven ja antoi Marikan mennä sisään. Marika otti pojalta avaimen ja sulki oven. Hän tutkaili huonetta jossa oli sänky, vaatekaappi, työpöytä tuoleineen ja hänen matkalaukkunsa keskellä huonetta. Marika avasi toisen laukkunsa ja otti sieltä perhekuvansa jossa hän tosin oli 2-vuotias taapero joka hymyili hullunkurisesti. Marika nauroi omalle kuvalleen ja kaivoi laukusta herätyskellon. Kun tavarat oli kodikkaasti aseteltu Marika päätti mennä tutkimaan rakennusta. Hän sanoi:” Se on kyllä oudon suuri sisältä katsottuna. Ehkä asuntola jatkuu kellarikerroksista alaspäin.” Yhtäkkiä käytävillä alkoi soida outo summeri. Käytäville oli noussut kohina kun sadat oppilaat menivät huoneisiinsa. Marika lukitsi huoneensa oven ja kuunteli mitä vierushuoneissa puheltiin. Mutta huoneista ei kuulunut puhetta. Ei edes musiikkia. Marika alkoi masentuneena pukemaan yöpukuansa, mutta sitten hän kuuli kaiuttimista äänen joka sanoi kylmällä ja välinpitämättömällä äänellä:” Ympäristötiedon opiskelijat: Tuntinne alkaa tunnin kuluttua, mutta pyydämme teitä ilmestymään sinne noin 20 minuutin päästä.” Marika kuunteli, mutta vain muutaman huoneen ovi oli sulkeutunut. Marika kuuli askelten ääniä. Onttoja, kuolleita askelia. Hän katsoi työpöydälleen ja huomasi siinä tukun esitteitä joissa kyseltiin mitä aineita Marika haluaisi opiskella ja millä perustein. Marika istahti tuolilleen täyttelemään lomakkeita. Hän mutisi:” Jos valitsen luonnontiedon saisin työurissa parhaiten: Kasvitieteilijän, politiikan ja rikollisuran. Hymp…otan Mystiikan.” Marika jätti täytetyt lomakkeet pöydälle ja kaiuttimista kuului uusi ilmoitus:” Mystiikan opiskelijat: Tuntinne alkaa tunnin päästä, mutta pyydämme teitä ilmestymään sinne noin 20 minuutin päästä.” Marika hyppäsi tuoliltaan ja otti nopeasti farkkunsa joita oli pitänyt ennen yöpukuunsa vaihtoa. Hänelle tuli kova kiire sillä koulun kartta oli piilotettu patjan alle ja hän oli jo silloin törkeästi myöhässä.

Kun Marika vihdoin löysi oikean luokan olivat kaikki oppilaat jo paikallaan ja tulkitsemassa Tarot-korteista ennustusta. Hän istui paikalleen ja sai opettajalta isot haukut. Marika sai parikseen sen saman vaaleatukkaisen tytön joka meinasi selittää pihalla oppilaiden järkyttäviä ilmeitä. Tyttö vain sanoi hiljaa niin kuin muut oppilaat toiselle parilleen:” Sinä saat ennustaa ensin. Sekoita kortit.” Marika sekoitti kortit. Tyttö sanoi:” Nyt, laita pöydälle kolme korttia ja kerro niiden merkitys.” Marika laittoi ensimmäisen kortin. Siinä oli salaman halkaisema torni. Hän sanoi epävarmasti:” Ööh…huonoa tuuria ja epäonnea.” Tyttö henkäisi ja pyysi:” Anna kortti.” Marika ojensi tytölle kortin. Tyttö sanoi:” Oikein meni.” Marika otti toisen kortin. Siinä oli kaksi tyttöä väittelemässä. Hän sanoi:” Riitoja.” Nyt tyttö ei pyytänyt näyttämään korttia vaan kysyi:” Entä kolmas?” Marika otti kolmannen kortin ja kiljaisi pelästyksestä. Kortissa oli verinen kuollut ruumis ja…sen kädessä oli verinen tikari. Hän sanoi vapisevalla äänellä:” Itsemurha.” Tyttö kiljaisi ja sieppasi Marikalta kortin ja tarkasteli sitä kauhuissaan. Hän heitti kortin pöydälle ja huusi:” Professori Coce, tulkaa katsomaan! Sain itsemurhakortin.” Professori Coce tuli Marikan ja tytön pöytään. Hän katsoi kortta ja kysyi Marikalta:” Sinäkö ennustit tuon Emmille?” Marika nyökkäsi ja professori Coce sanoi:” Kuuletko sen äänen? Varoituksen?” Marika ei kuullut mitään joten pudisti päätään. Kaikki luokassa toljottivat häntä kuin hullua. Professori kysyi:” Miksi sitten otit aineeksesi Mystiikan jos et tiedä mitään Tarot-korteista?” Emmi sanoi:” Kyllä hän tietää. Hän luki korttien merkitykset: Salaman halkaisema torni/ epäonni, Kaksi tyttöä kiistelemässä/ Riitoja ja Maassa makaava ruumis tikari kädessä/ Itsemurha…” Hän vaikeni tuossa kohdin. Marika värisi. Yhtäkkiä valot sammuivat ja alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Professori Coce sanoi:” Selvä, menkää huoneisiinne.” Oppilaat nousivat ja lähtivät. Marika otti edessään kulkevan Emmin kiinni ja kiitti:” Kiitos, kun autoit minua.” Emmi sanoi melkein kuiskaten:” Eipä kestä!” Huonekäytävän kohdalla Joakim tuli vastaan ja huusi jo tullessaan:” Onko totta että ennustit Emille itsemurhaa, Marika?” Marika nyökkäsi ja Emmi tyrskähti itkuun. Joakim sanoi:” Emmi, älä nyt ala! Jos minä jään kiinni tyttöjen puolella norkoilusta niin…” Se oli jo myöhäistä. Professori Coce ja johtajaprofessori Gengun kääntyivät juuri nurkan takaa vakavina ja harmaina kuin kuolleet kalat. Joakim nielaisi ja Emmi parahti ääneen niin, että Professorit huomasivat heidät. Marika nojautui nopeasti käytävällä olevan ruukkukasvin taakse. Niin etteivät Professorit huomanneet häntä. Professori Coce kysyi:” Mitäs te täällä teette?” Joakim ja Emmi nielaisivat kovaa. Joakim sanoi:” Ööh..tuota…kävin…vain tapaamassa…Marikaa, mutta hän oli…jo tunnilla. Törmäsin sitten Emmiin joka oli täysin hysteerinen koska…” Hän katsoi epävarmasti kohti Marikan piilopaikkaa. Professorit nyökkäsivät, mutta Coce silti sanoi:” Tämä on silti vastoin sääntöjä. Saatte molemmat jälki-istuntoa ja varoituksen.” Professori Coce lähti saattamaan Joakimia takaisin poikien puolelle ja Gengun lähetti Emmin huoneeseensa. Kun käytävä oli tyhjä Marika tuli kasvin takaa ja sanoi:” Huh, se oli täpärällä.” Hän lähti juoksemaan huonettaan kohti. Mutta juuri kun hän oli kääntymässä mutkasta joka johti 1 luokkalaisten huonekäytävään hän törmäsi Professori Finnetiin (Luonnontieteen opettajaan). Professori sanoi:” Kas kas kas! Mitäs sinä teet tähän aikaan? Sinulle taitaa napsahtaa jälki-istunto. Klo: 23.00 minun työhuoneessani, tänään.” Marika nyökkäsi ja meni huoneeseensa. Hän mutisi sängyssään:” Loistavaa, ensimmäisenä päivänä jälki-istuntoon.” Marika katsoi kelloaan joka näytti kellon olevan 22.00. Hänellä olisi tunti aikaa kirjoittaa essee Tarot-korteista. Marika alkoi kirjoittamaan. Juuri kun kello oli 22.30 soi kaiutin kuuluttamaan:” Mystiikan opiskelijat: Tarot-kortti aine pitää palauttaa huomenna klo: 9.00.” Kaiutin vaikeni. Marika huokaisi ja laittoi vihkonsa kiinni. Hän lähti jälki-istuntoonsa koska olisi muuten myöhässä yhtä törkeästi kuin mystiikan tunnilla.

Marika löysi professori Finnetin huoneen nopeasti. Hän koputti oveen ja astui sisään. Professori Finnet istui tuolillaan huolettomasti ja sanoi:” Hienoa, sinun jälki-istuntosi alkaa nyt!” Hän lähti kävelemään Marikaa kohti, mutta menikin tytön ohi ovelle lukitsemaan sen. Marika ihmetteli mikä hänen jälki-istuntonsa olisi. Mutta pian hän ei sitä enää ihmetellyt.

Jatkanko? Mikä Marikan jälki-istunto on? Miten Marika selviää yliopistossa uusien ystäviensä kanssa? Kestävätkö he siellä kokonaiset 4-vuotta?

Kommentteja otetaan vastaan. Mutta ei semmoisia pikkuisia piiperryksiä joissa lukee vain: Älä jatka tai jatka jatka! Negatiivista ja positiivista palautetta otetaan vastaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä