Kulttuurissamme on vaiettuja alueita joihin nimettömänä voi heitellä mielipiteitä ja jopa kertoa kokemuksistaan mutta henkilökosketuksessa vaietaan vieraan kanssa.
Parisuhteeseen liittyvät 'keskusteluasiat'.
Ukot haukkuvat eukkojaan ja eukot ukkojaan mutta varsinainen, intiimejä asioita koskeva keskustelu puuttuu!
Kotitalouden raha-asiat. Rehvastellaan, harvemmin valitetaan. Asiallinen keskustelu yleensä puuttuu!
Politiikka ja uskonto. Värin tunnustaminen vaikeahkoa. Ei aivan mahdotonta!
Eturauhanen ym. Useimmilla ikäiselläni ko. elin oireilee. Jos itse aloittaa keskustelun huomaa oirekumppaneita olevan runsaastikin.
Itselläni supistava lääkitys ollut käytössä noin 3 vuotta.
Muutaman tuttavarouvan kanssa olen keskustellut ja heidän kertomansa mukaan ukot juksevat vessassa useamman kerran yön aikana mutta suuttuvat jos heille ehdottaa lääkärikäyntiä!
Miksi olemme näin estoisia. Onhan tietysti muitakin keskusteluaiheita mutta nuo yllämainitut ovat kuitenkin osa elämää.
Latinokulttuurissa, ainakin jossain, ne ovat luonnollisia asioita.
'Kuinka sinulla menee sängyssä miehesi kanssa'?
'Antaako miehesi tarpeeksi talousrahaa'?
'Riittävätkö perheen rahat'?
'Sinun miehesi on harvinaisen hyvän näköinen ikäisekseen'!
Jne.
Sen verran kelju olen että joskus tulee härnättyä kanssaihmisiä näillä asioilla.
Onko tämä pelkästään reviirin laajuuskysymys?
Parisuhteeseen liittyvät 'keskusteluasiat'.
Ukot haukkuvat eukkojaan ja eukot ukkojaan mutta varsinainen, intiimejä asioita koskeva keskustelu puuttuu!
Kotitalouden raha-asiat. Rehvastellaan, harvemmin valitetaan. Asiallinen keskustelu yleensä puuttuu!
Politiikka ja uskonto. Värin tunnustaminen vaikeahkoa. Ei aivan mahdotonta!
Eturauhanen ym. Useimmilla ikäiselläni ko. elin oireilee. Jos itse aloittaa keskustelun huomaa oirekumppaneita olevan runsaastikin.
Itselläni supistava lääkitys ollut käytössä noin 3 vuotta.
Muutaman tuttavarouvan kanssa olen keskustellut ja heidän kertomansa mukaan ukot juksevat vessassa useamman kerran yön aikana mutta suuttuvat jos heille ehdottaa lääkärikäyntiä!
Miksi olemme näin estoisia. Onhan tietysti muitakin keskusteluaiheita mutta nuo yllämainitut ovat kuitenkin osa elämää.
Latinokulttuurissa, ainakin jossain, ne ovat luonnollisia asioita.
'Kuinka sinulla menee sängyssä miehesi kanssa'?
'Antaako miehesi tarpeeksi talousrahaa'?
'Riittävätkö perheen rahat'?
'Sinun miehesi on harvinaisen hyvän näköinen ikäisekseen'!
Jne.
Sen verran kelju olen että joskus tulee härnättyä kanssaihmisiä näillä asioilla.
Onko tämä pelkästään reviirin laajuuskysymys?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä, kun otit puheeksi, Lasse!
Oma mieheni on kuollut jo 35-vuotiaana, joten nämä asiat jäivät hänen kanssaan keskustelematta, mutta olen huomannut häveliäisyyttä muutamissa nykyisissä hyvissäkin tutuissa, jos keskustelu sivuaa tiettyjä asioita. Olemmeko me suomalaiset -varsinkin miehet- ujoja?
Tuo eturauhanen (liikakasvu/-syöpä) samoin kuin meidän naisten rintasyöpä ovat aika yleisiä ja nykyisin hoidoin varhain todettuina voidaan hoitaa aika hyvin.
Hyvä, jos joku kokenut rohkenisi kertoa hoidoistaan ja mahdollisuuksista hoitaa, niin ujotkin ehkä saisivat kaipaamaansa rohkaisua.
Rintasyöpähoitoa olen seurannut lähisukulaisen kohdalla, omia kokemuksia ei ole.
Viimemainitun kohdalla vieläkin joskus tehdään ns. radikaali leikkaus, joka aiheuttaa varmaan rinnan menettäneessä melkoisen tunnemyllerryksen. Se, miten me lähimmäiset suhtaudumme ystävien/sukulaisten sairastamisiin, voisi myös olla keskustelun aiheena täällä.
Jatketaan juttua.
Rintasyövän osalta voisin kertoa ihmisten suhtautumisesta paljon, kertoa vaikka näännyksiin saakka tapahtumia.
Eräs mielenkiintoinen kysymys aiheesta, että kun mulla käy näiden silikoonien kanssa silloin tällöin kömmähdyksiä, vaikka että silikooni pullahtaa porealtaassa alhaalta kuplivan ja mylvivä vesi sieppaa tissin mukaansa, että plups, niin suomessa kaikki ovat häpeissään, eivät tiedä, miten tilanteeseen suhtaudutaan. Mutta kun vastaavantyyppinen tapaus kävi Israelissa, voi sitä paikallisten naisten hyväntahtoista naurua.
Ei minua itteeni hävettäny yhtään, kun silikoonitissi pulpahti voimakkaassa poreallasvirrasssa tiehensä. Sinne vain sukeltelin haromaan, että kenes luo se nyt lähti riijuulle.
Autoa ajaessa liivin hakaset pääsee jotenkin hieraantumaan proteesien kanssa auki, ja kun nousen autosta, silloin levähtää koko valjasrakennelma alas, ja tissit pitkin mäkeä.
Mutta suomalainen töllöttää suu auki, ei se tiedä, miten päin se olisi ja minne se kasvonsa kääntäisi, vaikka minua itteeni naurattas kuinka, että kylläpa ne tissit on taas villillä päällä menossa.
Viime kesänä kävi keskellä toria toriaikana juuri näin, että kumartuessani hakaset avautuivat, ja koko helahoito levisi torille. Ihmiset olivat kuin H-moilasia, häpeävän näköisiä.
Kyllä ihmisen arvo on mitätön,kun se mitataan rinnoilla ja niiden olemassaololla.
Lapsillehan ne on tarkoitettu.
Olen kokenut,kun mies kuulee,että rinta on silikoonia,hän hienosti siirtyy seuraavaan uhriin.Mies valitsee aina sen rinnallisen,jos valittavana on kaksi naista.Eihän naisetkaan halveksi sellaista miestä,jolla on eturauhas vaivoja.
Minulle se ei tuota ongelmia arki elämässä,joskus vain tuntuu,ettei käden puuttumista huomata niinkuin rinnan.Silikooni on silikooni ja hyvä sellainen.
Toivon keskustelua asiasta..myös miesten mielipiteitä.
Tehdään me silikoninaiset asia tunnetuksi ja hyväksytyksi !
Hyvä silikonirinta välittää yhtälailla eroottisia viestejä, kuin omakin rinta. Tuntuupa jopa sille, että ihan niinkuin se turpoaisikin voimakkaasta eroottisesta mielihyvästä.
Nyt vaan on vuosi sitten tullut huonoja silikoneja, ja minullekin kehuivat niitä uusia silikoneja, mutta ne ovat huonoimmat koko ”silikoniurani” aikana, ja silikonitissejähän minulla on ollut melkoinen ”armeija”. Sellaiset kurtut nämä uudet, ettei ne pysy kuosissaan, eikä ne välitä tuntoviestejä. Kyllä silikonitissien kehittäjät eivät ole nyt oikein jyvällä asioista.
Me eroottiset naiset tarvitaan hyvin viestejä välittävää silikonia tai ainetta tisseihimme.
Nää pitää saada kulutettua ja äkkiä nämä rikki, että saa taas kunnon silikonit, jotka ikään kuin elää normaalin tunneherkkyyden mukaan.
Mutta tuskin me miehiäkään voidaan syyttää heidän käytöksestään. Ajattelepa vain, millainen järkytys se miehelle voi olla, kun yks kaks jää silikoni käteen. Meidän itsemme pitää kertoa muutakin, kuin että mullon silikonirinta.
Itse lukeudun avoinmuuden kulttuuriin ja minulta saa kysyä häpeilemättä, ja kerron asioita, mitä eivät edes naiset itsekään koskaan ole tienneet joilla ei vielä rintasyöpää ole ollut. Monissa tilanteissa, kun kuoleman vakavasti joku puoli kuiskaamalla puhuu jonkun tuttavan rinnan poistosta, niin olen heittäytynyt rinkiin sekaan, ja kaivanut silikonini esille, ja laittanut sen kädestä käteen kiertämään, että sitä saa katsoa ja tutustua, ja saa kysyä kaikkea, mitä mieleen tulee. Ja hyvä, ihmiset huomaa, että suhtaudun siihen ihan kuin mihin tahansa arkipäivän asiana, eikä minua edes nolota. Ja kysymyksiä sataa monenmoisia. Monet naiset ovat olleet iki kiitollisia, että olen näyttänyt heille ja antanut käteen tunnusteltavaksi kun he ovat mielessään pähkäilleet monia asioita, että mitenhän se ja se asia toimii, kun on silikoni.
Tullaan me naiset itse ulos tästä salamyhkäisyyden maailmasta, ja kerrotaan miehille, että silikoonirinta on tietty pieni puutos, mutta mä oon muuten tosi symppis tyyppi, eikä yhden tai kahden tissin puutos ole maailmaa kaatamassa, mullon muita parempia ominaisuuksia, mä oon fantastinen, usko pois. Vakuutan, että tissin puutos ei ole miestenkään maailmassa niin suuri puutos, jos me tehdään asia avoimemmaksi ja tunnetuksi. Nykyisyydelläänhän mies ei tiedä siitä juuri mitään muuta, kuin että silikonitissi, ja tuskin on sitä koskaan edes nähnytkään. Meistä itsestämmehän riippuu paljon, miten mies meihin suhtautuu. Opetellaan kehumaan itseämme puutteellisinakin. Tuomaan esille niitä ominaisuuksia, joita meillä tissien puuttumisen sijasta kuitenkin on.
Ymmärrän varsin miesten reagtiot. Eihän se tiedä, että miten arka paikka se naiselle on, miten sitä naista pitää käsitellä, mistä saa koskea, kun rinnat on kuitenkin enemmän neutraali alue, johon nyt ensin miehen käsi hivuttautuu.
Onhan se mies hämillään, kun ei se nyt heti arvaa sieltä jalkovälistäkään alkaa hipelöimään. Ei ainakaan missään tanssilattialla, mutta tanssilattialla voi kuitenkin kättä hivuttaa rintapieluksille normaalinaisen kohdalla. Mutta jo se rintapielus on silikonia, varmasti se on hämillään, että sitäkö hänen pitää hipelöidä.
Tullaan me silikoninaiset ulos salamyhkäisyyden maailmasta, ja annetaan erotiikan kukkia, ja pidetään erotiikka elämässä korkealla.
Miksi ihmeessä tuhraat niiden proteesien kanssa kun Kela korvaa meikäläisille ihan uuden varustuksen?
Sairaalamaksu joka tapauksessa jää itselle. Muutahan sairaalaan ei meekkään, kuin vuorokausimaksu, joka ei kuulu Kelan korvauksen piiriin.
'Kuinka sinulla menee sängyssä miehesi kanssa'?
'Antaako miehesi tarpeeksi talousrahaa'?
'Riittävätkö perheen rahat'?
Eivät ne ole tabuja hyvin läheisten ystävien kesken, mutta ei perheen sisäisiä asioita voi kysellä vieraammat.
Eri maissa ja kulttuureissa kohteliasuussäänöt ovat kovin erilaisia. Suomessa ei sovi kysellä perheen tuloista eikä uskonnosta eikä politiikasta. "Tabu" kuulostaa negatiiviselta sanalta, mutta meikäläiseen kohteliaisuuteen kuuluu olla utelematta liian henkilökohtaisia asioita.
Minun mielestäni meillä Suomessa on vähemmän tabuja kuin monessa muussa maassa tai kulttuurissa. - Amerikassa ei ole monin paikoin minkäänlaista seksivalistusta kouluissa, koska se on tabu, vaikka amerikkalaiset muuten puhuvat seksistä kuin leivästä.
Suomalaiset ovat suoraviivaisia monissa asioissa. Ruotsissa kohteliasuudesta on tehty suoranaista taidetta. Pitää olla hyvin perehtynyt riikinruotsalaisten tapaan puhua, ennen kuin huomaa, että jokin asia onkin tarkoitettu kritiikiksi.
Yksi asia, mikä Suomessa on positiivinen tabu on se, ettei varakkuutta tai rikkautta sovi korostaa julkisesti eikä sillä saa leuhkia. Sitä pidetään nousukasmaisena tai öykkäröintinä. Monissa muissa maissa varakkaat ihmiset nimenomaan haluavat näyttää ja korostaa rikkauttaan. - Ja sama koskee köyhyyttä. Ei Suomessa sovi kaikille valittaa köyhyyttään. Minusta sekin on positiivinen asia. Ihminen kohdataan yleensä ihmisenä, eikä ensimmäiseksi ajatella, onko hän köyhä vai rikas.
Usein, kun lähden ulos, tapaan porraskaäytävässä maahanmuuttajan siivoamassa rappuja. Tietenkin tervehdin häntä, ja niin tekevät kaikki muutkin. Olen monesti ajatellut, että maahanmuuttajan kotimaassa ei varmastikaan toimata siten. - Eräs tuttavani oli käymässä Etelä-Amerikassa kutsuttuna vieraaksi upporikkaaseen perheeseen. Aamulla, kun palvelija tuli avaamaan ikkunaverhot, tuttavani sanoi: "Huomenta". Palvelija alkoi itkeä. Hän sanoi, ettei häntä ole kukaan muu talossa ikinä tervehtinyt.
tabuiksi, on asioita joista ei ole tarvettakaan keskustella kenenkään ulkopuolisen kanssa.
Mutta tuosta eturauhasvaivasta, sen tabuarvoa en ymmärrä, sehän on ihan normaalisairaus ja tieto siitä lievittää tuskaa.
Mun ex-miehelläni oli eturauhasen krooninen tulehdus, joka oli oireeton jos hän ei polttanut tupakkaa.
Veljeni sairastui siihen myös ja kun sanoin että lopeta tupakanpoltto, hänen oireet myös parani.
Isäni sairastaa eturauhassyöpää, nyt on menossa 5. vuosi sairauden toteamisesta, korkean iän vuoksi häntä ei ole leikattu vaan hoito on hormoonihoitoa. Lääkärit ovat sanoneet että syöpä ei lyhennä isäni elämää ja todennäköisesti hän kuolee johonkin muuhun kuin syöpään.
Aikanaan työväenopiston espanjan kurssin fippiiniläinen naisopettaja aiheutti hämminkiä juuri tuollaisilla, meikäläiset sovinnaisuusrajat ylittävillä kysymyksillään.
Kurssimme oli naisvoittoinen. Muutama nuorempi mutta pääosin 40 - 60 vuotiaita.
Kolme miestä.
Kysymyksiä 50:lle mammoille: Kuinka usein miehesi rakastelee sinun kanssasi?
Onko sinulla tarpeeksi rahaa?
Siis luokassa, kaikkien läsnäollessa!
Nämä minä muistan.
Mammojen reaktiot on helppo arvata.
Tällä 40:llä filippiinirouvalla (naitu suomeen) oli tapana tulla istumaan milloin kenenkin pöydälle.
Tietenkin nämä meikäläiset 40:set pojanhulttiot tulkitsivat sen lähentelyksi!
Jne.
Itse opetustapahtuman kannalta nämä eivät välttämättä olleet omiaan edistämään kurssin tavoitetta.
Muita julkeita kysymyksiä.
Romanipariskunta ajaa marketin parkkipaikan invapaikalle.
Koska olen havainnut heidän suhtautuvan 'välimerellisesti' kaikkiin sääntöihin, kysäisen ohimennessäni: Kumpiteistä onkaan invalidi?
Jukopliuta mikä meteli.
Naisen anatomia tuli siinä käsitellyksi!
Huutivat minulle torvi suorana ettei minulla ole oikeutta kysyä moista.
Kerroin kyllä voivani kysyä mitä vain, heistä riippuu täysin vastaus.
Ehkä mammojen tuolla kurssilla olisi pitänyt reagoida näiden romanien tavoin?
Joo, kyllä olen havainnut, kun itse olen liikuntarajoitteinen, niin nuoret romaanimiehet on niin laiskoja kuin pataluhat. Auto useammin näytetään tellättäävän jus liikuntarajoitteisten paikalle.
talousrahat riittää.
sopivasti hellyyttä ja huolenpitoa kaikella tavalla.
mieheni ikäsekseen miulle aivan simänilo.
aina maksumiehenä.
saan rahaa kun otan itse.
Hän vielä tuumaa tuossa,että 45v näin päätetty,niin se pitää.