Mahdottoman teit mahdolliseksi!
Väsyttämällä
sait minut rakastumaan itseesi.
Sinä tarvitsit kuuntelijan,
hauskoille jutuillesi naurajan.
Pönkittämään itsetuntosi
entistä vahvemmaksiko?
Minua alkoi kiinnostaa oikeasti.
Rakastuin sinuun pikkuhiljaa,
väsyttämällä.
Muutuit minulle tärkeäksi,
olit lopulta koko elämäni.
Kysyitkö koskaan?
Kuinka Sinä?
Ehkä olen unohtanut?
Ehkä et kysynyt?
Siirryin hiljaa sivuun.
En ole katkera, sillä
olet yhä olemassa minulle.
En vaan enää anna sinun nauttia
siitä tunteesta.
Silti!
Rakastan sinua edelleen.
Väsyttämällä
sait minut rakastumaan itseesi.
Sinä tarvitsit kuuntelijan,
hauskoille jutuillesi naurajan.
Pönkittämään itsetuntosi
entistä vahvemmaksiko?
Minua alkoi kiinnostaa oikeasti.
Rakastuin sinuun pikkuhiljaa,
väsyttämällä.
Muutuit minulle tärkeäksi,
olit lopulta koko elämäni.
Kysyitkö koskaan?
Kuinka Sinä?
Ehkä olen unohtanut?
Ehkä et kysynyt?
Siirryin hiljaa sivuun.
En ole katkera, sillä
olet yhä olemassa minulle.
En vaan enää anna sinun nauttia
siitä tunteesta.
Silti!
Rakastan sinua edelleen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
näin minä ajattelen juuri eräästä miehestä..
miehiä on niin paljon!
myös meitä naisia=)
Kiitos sinulle!
noin eräästä naisesta. Onneksi mennyt aikamuoto ja olen tullut järkiini. Harhaa vain.
sekin pitää pystyä tunnustamaan!
Kiitos sinulle kannanotosta!
Onnea elämääsi!
huolettaa oletko kunnossa. Tietenkin olet?
Se, että saa kaiken ulos,
se parantaa!
Kaikki hyvin! Kiitos huolenpidostasi=)
Ihanaa miestä maailman.
Kaukana horisontissa.
Sateenkaaren kupeessa.
Saisinko edes enää rakastaa?
Sitä en kysynyt laisinkaan.
Olit kirjoittanut kuin sieluni sanoilla.
mutta nainen selviää!
Kiitos sinulle!
Runo, joka sattuu sattumaan....
Kun se tulee suoraan
repaleisesta sydämestä,
joka kuitenkin sykkii elämää!
olet ehkä unohtanut
että sinua rakastin
tai ehket ymmärtänyt
kysyvää kertomustani
siksi käänsin sivua
ja pois menin minäkin
mutta siltoja
ei ole poltettu.
ja useasti. Et vastannut. Lopulta et puhunut yhtään mitään, etkä pussannut. Olit niin tässä nettielämässä ja muussa, kokeilemassa miehisyyttäsi ja sen toimivuutta. Joko ne riittävät, vai onko vielä jotain tärkeää kokematta? Kuka ottaisi sinut syliinsä, ja antaisit sen tapahtua...
yritin vakuuttaa hänet
naisellisuudellani.
Kyllä hän sitä arvosti,
joku entisen elämän mörkö
vaan häntä painosti.
Miksi siirryit sivuun, pakotitko toisen siihen.
Ja miksi et antaisi toisen nauttia ja itsesi myös ?
En tiedä, tämä sopisi minullekin. Älä vain kuvittele tietäväsi kaikkea, jospa sinullekaan ei kerrota enää kaikkea, jospa sinunkaan ei anneta nauttia siitä tunteesta :) Hölmöä sinällään, varsinkin, jos molemmin puolin tunne on sama.
Ei kuulu minulle, miehen elämä. Ei kuulunut koskaan. Nyt se alkaa valjeta- ja syyt.
ei ollut ap-kirjoittajan vastaus, en ehkä yhtyisi niihin sanoihin? mutta elämä on toisinaan hölmöä. Siinä olet oikeassa.
pakottamalla ei hyvä seuraa.
Kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
Kiitos kommentistasi. - ja onnea elämääsi!
ei pakottamalla, mutta väsyttämällä,
jatkuvalla piirityksellä.
Siinä tulee jo vastauksia
kysymyksiin, mitä ei ehditty edes kysellä.
- näin kävi minulle.
ilmeisesti moni pystyi samastumaan siihen.
Minä en.
Ei kaikkeen ole tarvis samaistua.
Ei ainakaan ikävään.
Kiitos, kun huomioit