Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
Henkilöt:
Marika Salminen (päähenkilö, yliopisto 1lk syksy)
Joakim Haapala (YO 3lk syksy)
Emmi Miranen (YO 1lk syksy)
Professori Coce (Mainitaan eniten professoreista, opettaa mystiikkaa)
Professori Finnet (Mainitaan muutaman kerran, Marikan jälki-istunnon pitäjä)
Janis Granger (Liikuntaryhmän tyttö)
Miranda Sheep (Liikuntaryhmän tyttö)
Karoline Cartes (Liikuntaryhmän tyttö)
Chan Chan tytöt (Juorukello tyttöjä jotka auttavat Marikaa)
Mies (Mystinen mies 1)
Mies (Mystinen mies 2)
Viimeksi tapahtui:
Marika pääsi yliopistoon ja tapasi siellä Joakimin ja myöhemmin Mystiikan tunnilla Emmin jolle ennusti itsemurhaa. Siitä alkoi tapahtumaketju joka johti siihen että Joakim ja Emmi joutuivat jälki-istuntoon käytävällä norkoilusta ja Marika myöhemmin samasta syystä. Marika joutui Professori Finnetn jälki-istuntoon.
Jatkuu:
Marika katsoi professoria kummissaan kun tämä sanoi:
”Nyt sinä autat minua korjaamaan näitä luonnontieteen esitelmiä.”
Marika nyökkäsi, otti mustekynän ja alkoi korjaamaan vaikeita tehtäviä. Välillä hän yritti vilkuilla professorin huoneen ikkunan verhojen taakse, mutta epäonnistui koska juuri silloin professori nosti päänsä ja tiuskaisi:
”Keskity!”
Marika ei uskaltanut enää katsella muualle kuin papereihin. Marikan ajatukset laukkasivat omaan huoneeseen jossa häntä odottaisi keskeneräinen essee ja pinkka täytettäviä lomakkeita. Hän huokaisi syvään ja tuhri Linnea Zabinin kokeen numeron jonka professori oli juuri siihen laittanut. Marikan sydän jumputti tuhatta ja sataa aivan kuin joku kutsuisi häntä. Varoittaisi. Hän ähkäisi ja pudisti päätään. Professori kysyi välinpitämättömällä jaaritusäänellä:
”Onko tylsää? Tämä on sitten yliopistojemme jokapäiväinen jälki-istunto. Muista se. Et ainakaan lähde uudestaan pahoille teille.”
Marika naurahti ontosti ja piirsi ison väärinmerkin Johanna Melanien paperiin.
Seuraavana aamuna Marika heräsi sängyssään. Hän katsoi silmät sikkarassa kelloa ja kiljaisi säikähdyksestä:
”Apua, kello on jo 8.59. Essee ei ole valmis!”
Hän hyppäsi vaatteisiinsa ja alkoi tuhertaa esseeseensä kehnoa tekstiä, mutta kiire oli kiire. Juuri viimetingassa Marika ehti palauttaa kehnon aineensa professori Cocelle. Tietenkin päivän Mystiikan tunnilla professori Cocen piti lukea kaikki aineet ääneen ja arvostella ne kovaa luokan edessä. Marika tiesi olevansa mennyttä jo ennen kuin professori kakisteli kurkkuaan aloittaakseen hänen aineensa. Hän katseli ympärilleen ja huomasi ettei Emmi ollut tunnilla. Marika ajatteli:
”Missä Emmi on juuri kun häntä kipeimmin tarvitsisin?”
Vastausta Marika sai etsiä koko päivän kirjaston Chan chan tytöiltä. Koska tytöt olivat autuaan tietämättömiä mystiikasta he eivät tienneet Marikan ”ennustamisesta”. Heistä oli se etu että he tiesivät kaiken kaikista opiskelijoista. Marika tyytyi kyselemään:
”Oletteko nähneet Emmi Mirasta? Sitä vaaleatukkaista mystiikkaluokalla?”
Tytöt tyytyivät vastaamaan yksisanaisesti:
”Pihalla.”
Marika lähti tyytyväisenä etsimään Emmiä pihalta. Tytöstä ei näkynyt jälkeäkään takapihalla, mutta etupihan hiekkakentällä pidettiin liikuntaryhmän tunti joten Marika juoksi kentän laidalle.
Ryhmä koostui suurin piirtein rotevista pojista, mutta kyllä sieltä muutama tyttökin löytyi. Esimerkiksi Janis Granger, Miranda Sheep ja Karoline Cartes. Emmiä ei kumminkaan näkynyt ja se huolestutti Marikaa. Sitten, aivan yhtäkkiä joku peitti hänen silmänsä ja kysyi möreällä äänellä:
”Arvaa kuka?”
Marika kääntyi ja huomasi katsovansa Joakimin suuriin silmin. Marika kysyi:
”Mitä asiaa?”
Joakim käänsi suuret silmänsä taas Marikaan ja kysyi:
”Oletko nähnyt Emmiä? Hän on kadonnut.”
Marikan silmät suurenivat ja mustanpunervat hiukset tekivät siitä pelottavan profiilin. Joakim sanoi:
”Me olemme etsineet häntä koko aamun.”
Marika kysyi:
”Ketkä ”me”?”
Joakim löi otsaansa ja sanoi hajamielisesti:
”Voi ei, unohdin esitellä sinulle Minni Saaren, Liisa Saaren ja Kaisa Saaren. He ovat Emmin parhaat kaverit.”
Kolme täsmälleen saman näköistä tyttöä tulivat Joakimin luo. Heillä oli kaikilla mustat kihartuvat olkapäille hapsottavat hiukset ja ruskeat silmät. He sanoivat yhdestä suusta:
”Emmi on löydettävä. Entä jos hän on lähtenyt koska on pelästynyt ennustusta.”
Marika tunsi katumuksen kuin kiviriippa vatsan pohjassa. Hän sanoi syyllisellä äänellä:
”Minä autan, se oli minun syyni.”
Kaisa, Liisa ja Minni sanoivat yhdestä suusta:
”Ei se ollut sinun vikasi. Emmillä on ollut vaikeaa nykyään.”
Kaisa kuiskasi:
”Hänellä on salaisuus. Tosin en tiedä mikä.”
He lähtivät takaisin sisätiloihin. Marika päätti mennä tutkimaan Emmin huoneen Joakimin kanssa. Kolmoset saisivat tutkia Emmin lempipaikat jos sieltä löytyisi johtolankoja. Marika ja Joakim siis seisoivat ensiluokkalaisten huonekäytävän päässä Emmin huoneen edessä. Marika kokeili ovea, mutta se ei auennut. Hän puuskahti:
”Se on lukossa.”
Joakim naurahti hermostuneesti ja sanoi sitten:
”Huomasin. Osaatko tiirikoida?”
Marika pudisti päätään ja Joakim otti taskustaan ruuvimeisselin. Hän alkoi tiirikoida Emmin huoneen oven lukkoa auki. Viiden minuutin päästä ovi aukesi ja he harppoivat sisään. Se oli kuin kenen tahansa oppilaan huone. Vaatteet siististi kaapissa, työpöydällä koulukirjat siistissä pinossa ja sänky pedattuna. Marika sanoi:
”Moitteeton huone. Hän varmaan siivoaa usein sillä, täällä ei ole mitään ylimääräistä.”
Joakim ei näyttänyt kuuntelevan vaan tutki lattiamaton reunaa. Se oli rispaantunut puhki ja sen päästä pisti esiin paperin pala. Marika kyykistyi ja auttoi Joakimia ujuttamaan paperin pois maton sisästä. He tunnistivat paperin koulun kartasta repäistyksi alueeksi. Se alue oli…
”Kellarikerroksessa.”
Marika sanoi kun tunnisti Mallory Gracen patsaan. Joakim pudisti päätään ja osoitti paria ympyröityä kohtaa. Hän mutisi:
”Moon Merkuriuksen patsas, Mallory Gracen ja Hengistin. Hymp…niissä on oltava joku yhteys ihan…”
Enempää hän ei ehtinyt sanoa sillä Emmi seisoi huoneen ovella punaisena kuin tomaatti ja vihaisena kuin ampiainen. Marika kirkaisi kun huomasi Emmin takana pari koulun omistamaa susikoiraa. Joakim nosti kätensä kuin rauhanelettä tarjoten, mutta Emmi kysyi vihaisena:
”Mitä teette huoneessani?”
Marika yritti selittää, mutta Emmi puhui:
”En halua kuulla. Mutta jos tulette vielä huoneeseeni usutan Rockyn ja Rikin peräänne. Muistakaakin se.”
Marika yritti taas selittää, mutta Joakim nyökkäsi ja lähti tarpomaan ovesta ulos. Marika ei voinut muuta kuin seurata poikaa.
Seuraavat päivät yliopistolla evät olleet hauskoja. Hänestä oli levitelty perättömiä juoruja ja kaikki karttoivat häntä. Myös Joakim oli perättömien juorujen kohde. Hän tosin ei tainnut välittää niistä koska kukaan ei karttanut häntä ja kaikki juttelivat hänelle kuin normaalille ihmiselle. Marika oli kiukkuinen saatuaan Mystiikan esseestään välttävän ja kaiken kukkuraksi seuraavana päivänä pidettäisiin kirjastohuoneessa bileet johon kuului mm. kaunein puku kilpailu ja karaoke. Marika oli harjoitellut jo kauan Simplen uusinta laulua Mun huulet tuo uudet tuulet. Suurin osa naispuolisista jäsenistä tosin panosti enemmän pukuun kuin lauluun. Marika päätti mennä sinne yksinkertaisessa punaisessa mekossa. Emmi vihoitteli Marikalle yhä huoneeseen murtautumisesta.
Marika harppoi koulun käytäviä pitkin kiukkuisessa tahdissa. Kaikki supattelivat ja vilkuilivat kun hän meni ohi. Tosin, Marika oli jo tottunut siihen. Vaikka juuri eilen olikin saanut kuiskuttelun ja juorut vastaansa. Hän harppoi kohti mystiikan luokkaa Tarot-korttipakka toisessa kädessään ja muistivihko toisessa. Kun Marika pääsi luokkaan oli tunti jo alkamassa. Onneksi professori Coce oli myöhässä joten Marika ei saanut toruja. Tunnilla Marika pyydettiin ennustamaan professorille ääneen (Kuolema, itsemurha ja kuolema). Professori ei ollut millänsäkään vaan ilmoitti, että illan juhlissa pitäisi myös olla kädestäennustaja. Kaikki innokkaat alkoivat heti hihkua ja taputtaa käsiään. Mutta Marikaa ei moinen hölynpöly kiinnostanut. Tunnin loputtua hän ryntäsi ensimmäisen mukana luokasta ettei vaan saisi kohdata Emmin anteeksipyytävää ilmettä tai ruikuttavaa: Anna anteeksi-saarnaa. Yhtäkkiä Marika tunsi kosteat kädet silmillään. Hän kirkaisi, mutta pian hän sai liinan niin silmilleen kuin suulleen. Marika sidottiin ja häntä lähdettiin kantamaan kohti jotain. Marika ei voinut muuta kuin olla valppaana pakoyritysideoiden varalta.
Jatkanko? Minne Marikaa viedään? Saako Emmi koskaan anteeksi törkeää käytöstään? Mikä on Emmin salaisuus?
Kommentteja otetaan vastaan. Mutta ei semmoisia pikkuisia piiperryksiä joissa lukee vain: Älä jatka tai jatka jatka! Negatiivista ja positiivista palautetta otetaan vastaan.
Henkilöt:
Marika Salminen (päähenkilö, yliopisto 1lk syksy)
Joakim Haapala (YO 3lk syksy)
Emmi Miranen (YO 1lk syksy)
Professori Coce (Mainitaan eniten professoreista, opettaa mystiikkaa)
Professori Finnet (Mainitaan muutaman kerran, Marikan jälki-istunnon pitäjä)
Janis Granger (Liikuntaryhmän tyttö)
Miranda Sheep (Liikuntaryhmän tyttö)
Karoline Cartes (Liikuntaryhmän tyttö)
Chan Chan tytöt (Juorukello tyttöjä jotka auttavat Marikaa)
Mies (Mystinen mies 1)
Mies (Mystinen mies 2)
Viimeksi tapahtui:
Marika pääsi yliopistoon ja tapasi siellä Joakimin ja myöhemmin Mystiikan tunnilla Emmin jolle ennusti itsemurhaa. Siitä alkoi tapahtumaketju joka johti siihen että Joakim ja Emmi joutuivat jälki-istuntoon käytävällä norkoilusta ja Marika myöhemmin samasta syystä. Marika joutui Professori Finnetn jälki-istuntoon.
Jatkuu:
Marika katsoi professoria kummissaan kun tämä sanoi:
”Nyt sinä autat minua korjaamaan näitä luonnontieteen esitelmiä.”
Marika nyökkäsi, otti mustekynän ja alkoi korjaamaan vaikeita tehtäviä. Välillä hän yritti vilkuilla professorin huoneen ikkunan verhojen taakse, mutta epäonnistui koska juuri silloin professori nosti päänsä ja tiuskaisi:
”Keskity!”
Marika ei uskaltanut enää katsella muualle kuin papereihin. Marikan ajatukset laukkasivat omaan huoneeseen jossa häntä odottaisi keskeneräinen essee ja pinkka täytettäviä lomakkeita. Hän huokaisi syvään ja tuhri Linnea Zabinin kokeen numeron jonka professori oli juuri siihen laittanut. Marikan sydän jumputti tuhatta ja sataa aivan kuin joku kutsuisi häntä. Varoittaisi. Hän ähkäisi ja pudisti päätään. Professori kysyi välinpitämättömällä jaaritusäänellä:
”Onko tylsää? Tämä on sitten yliopistojemme jokapäiväinen jälki-istunto. Muista se. Et ainakaan lähde uudestaan pahoille teille.”
Marika naurahti ontosti ja piirsi ison väärinmerkin Johanna Melanien paperiin.
Seuraavana aamuna Marika heräsi sängyssään. Hän katsoi silmät sikkarassa kelloa ja kiljaisi säikähdyksestä:
”Apua, kello on jo 8.59. Essee ei ole valmis!”
Hän hyppäsi vaatteisiinsa ja alkoi tuhertaa esseeseensä kehnoa tekstiä, mutta kiire oli kiire. Juuri viimetingassa Marika ehti palauttaa kehnon aineensa professori Cocelle. Tietenkin päivän Mystiikan tunnilla professori Cocen piti lukea kaikki aineet ääneen ja arvostella ne kovaa luokan edessä. Marika tiesi olevansa mennyttä jo ennen kuin professori kakisteli kurkkuaan aloittaakseen hänen aineensa. Hän katseli ympärilleen ja huomasi ettei Emmi ollut tunnilla. Marika ajatteli:
”Missä Emmi on juuri kun häntä kipeimmin tarvitsisin?”
Vastausta Marika sai etsiä koko päivän kirjaston Chan chan tytöiltä. Koska tytöt olivat autuaan tietämättömiä mystiikasta he eivät tienneet Marikan ”ennustamisesta”. Heistä oli se etu että he tiesivät kaiken kaikista opiskelijoista. Marika tyytyi kyselemään:
”Oletteko nähneet Emmi Mirasta? Sitä vaaleatukkaista mystiikkaluokalla?”
Tytöt tyytyivät vastaamaan yksisanaisesti:
”Pihalla.”
Marika lähti tyytyväisenä etsimään Emmiä pihalta. Tytöstä ei näkynyt jälkeäkään takapihalla, mutta etupihan hiekkakentällä pidettiin liikuntaryhmän tunti joten Marika juoksi kentän laidalle.
Ryhmä koostui suurin piirtein rotevista pojista, mutta kyllä sieltä muutama tyttökin löytyi. Esimerkiksi Janis Granger, Miranda Sheep ja Karoline Cartes. Emmiä ei kumminkaan näkynyt ja se huolestutti Marikaa. Sitten, aivan yhtäkkiä joku peitti hänen silmänsä ja kysyi möreällä äänellä:
”Arvaa kuka?”
Marika kääntyi ja huomasi katsovansa Joakimin suuriin silmin. Marika kysyi:
”Mitä asiaa?”
Joakim käänsi suuret silmänsä taas Marikaan ja kysyi:
”Oletko nähnyt Emmiä? Hän on kadonnut.”
Marikan silmät suurenivat ja mustanpunervat hiukset tekivät siitä pelottavan profiilin. Joakim sanoi:
”Me olemme etsineet häntä koko aamun.”
Marika kysyi:
”Ketkä ”me”?”
Joakim löi otsaansa ja sanoi hajamielisesti:
”Voi ei, unohdin esitellä sinulle Minni Saaren, Liisa Saaren ja Kaisa Saaren. He ovat Emmin parhaat kaverit.”
Kolme täsmälleen saman näköistä tyttöä tulivat Joakimin luo. Heillä oli kaikilla mustat kihartuvat olkapäille hapsottavat hiukset ja ruskeat silmät. He sanoivat yhdestä suusta:
”Emmi on löydettävä. Entä jos hän on lähtenyt koska on pelästynyt ennustusta.”
Marika tunsi katumuksen kuin kiviriippa vatsan pohjassa. Hän sanoi syyllisellä äänellä:
”Minä autan, se oli minun syyni.”
Kaisa, Liisa ja Minni sanoivat yhdestä suusta:
”Ei se ollut sinun vikasi. Emmillä on ollut vaikeaa nykyään.”
Kaisa kuiskasi:
”Hänellä on salaisuus. Tosin en tiedä mikä.”
He lähtivät takaisin sisätiloihin. Marika päätti mennä tutkimaan Emmin huoneen Joakimin kanssa. Kolmoset saisivat tutkia Emmin lempipaikat jos sieltä löytyisi johtolankoja. Marika ja Joakim siis seisoivat ensiluokkalaisten huonekäytävän päässä Emmin huoneen edessä. Marika kokeili ovea, mutta se ei auennut. Hän puuskahti:
”Se on lukossa.”
Joakim naurahti hermostuneesti ja sanoi sitten:
”Huomasin. Osaatko tiirikoida?”
Marika pudisti päätään ja Joakim otti taskustaan ruuvimeisselin. Hän alkoi tiirikoida Emmin huoneen oven lukkoa auki. Viiden minuutin päästä ovi aukesi ja he harppoivat sisään. Se oli kuin kenen tahansa oppilaan huone. Vaatteet siististi kaapissa, työpöydällä koulukirjat siistissä pinossa ja sänky pedattuna. Marika sanoi:
”Moitteeton huone. Hän varmaan siivoaa usein sillä, täällä ei ole mitään ylimääräistä.”
Joakim ei näyttänyt kuuntelevan vaan tutki lattiamaton reunaa. Se oli rispaantunut puhki ja sen päästä pisti esiin paperin pala. Marika kyykistyi ja auttoi Joakimia ujuttamaan paperin pois maton sisästä. He tunnistivat paperin koulun kartasta repäistyksi alueeksi. Se alue oli…
”Kellarikerroksessa.”
Marika sanoi kun tunnisti Mallory Gracen patsaan. Joakim pudisti päätään ja osoitti paria ympyröityä kohtaa. Hän mutisi:
”Moon Merkuriuksen patsas, Mallory Gracen ja Hengistin. Hymp…niissä on oltava joku yhteys ihan…”
Enempää hän ei ehtinyt sanoa sillä Emmi seisoi huoneen ovella punaisena kuin tomaatti ja vihaisena kuin ampiainen. Marika kirkaisi kun huomasi Emmin takana pari koulun omistamaa susikoiraa. Joakim nosti kätensä kuin rauhanelettä tarjoten, mutta Emmi kysyi vihaisena:
”Mitä teette huoneessani?”
Marika yritti selittää, mutta Emmi puhui:
”En halua kuulla. Mutta jos tulette vielä huoneeseeni usutan Rockyn ja Rikin peräänne. Muistakaakin se.”
Marika yritti taas selittää, mutta Joakim nyökkäsi ja lähti tarpomaan ovesta ulos. Marika ei voinut muuta kuin seurata poikaa.
Seuraavat päivät yliopistolla evät olleet hauskoja. Hänestä oli levitelty perättömiä juoruja ja kaikki karttoivat häntä. Myös Joakim oli perättömien juorujen kohde. Hän tosin ei tainnut välittää niistä koska kukaan ei karttanut häntä ja kaikki juttelivat hänelle kuin normaalille ihmiselle. Marika oli kiukkuinen saatuaan Mystiikan esseestään välttävän ja kaiken kukkuraksi seuraavana päivänä pidettäisiin kirjastohuoneessa bileet johon kuului mm. kaunein puku kilpailu ja karaoke. Marika oli harjoitellut jo kauan Simplen uusinta laulua Mun huulet tuo uudet tuulet. Suurin osa naispuolisista jäsenistä tosin panosti enemmän pukuun kuin lauluun. Marika päätti mennä sinne yksinkertaisessa punaisessa mekossa. Emmi vihoitteli Marikalle yhä huoneeseen murtautumisesta.
Marika harppoi koulun käytäviä pitkin kiukkuisessa tahdissa. Kaikki supattelivat ja vilkuilivat kun hän meni ohi. Tosin, Marika oli jo tottunut siihen. Vaikka juuri eilen olikin saanut kuiskuttelun ja juorut vastaansa. Hän harppoi kohti mystiikan luokkaa Tarot-korttipakka toisessa kädessään ja muistivihko toisessa. Kun Marika pääsi luokkaan oli tunti jo alkamassa. Onneksi professori Coce oli myöhässä joten Marika ei saanut toruja. Tunnilla Marika pyydettiin ennustamaan professorille ääneen (Kuolema, itsemurha ja kuolema). Professori ei ollut millänsäkään vaan ilmoitti, että illan juhlissa pitäisi myös olla kädestäennustaja. Kaikki innokkaat alkoivat heti hihkua ja taputtaa käsiään. Mutta Marikaa ei moinen hölynpöly kiinnostanut. Tunnin loputtua hän ryntäsi ensimmäisen mukana luokasta ettei vaan saisi kohdata Emmin anteeksipyytävää ilmettä tai ruikuttavaa: Anna anteeksi-saarnaa. Yhtäkkiä Marika tunsi kosteat kädet silmillään. Hän kirkaisi, mutta pian hän sai liinan niin silmilleen kuin suulleen. Marika sidottiin ja häntä lähdettiin kantamaan kohti jotain. Marika ei voinut muuta kuin olla valppaana pakoyritysideoiden varalta.
Jatkanko? Minne Marikaa viedään? Saako Emmi koskaan anteeksi törkeää käytöstään? Mikä on Emmin salaisuus?
Kommentteja otetaan vastaan. Mutta ei semmoisia pikkuisia piiperryksiä joissa lukee vain: Älä jatka tai jatka jatka! Negatiivista ja positiivista palautetta otetaan vastaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatka samaan malliin, sopivasti kaikkee, vähän jännitystäkin, sopivan pitkä eikä ollenkaan pitkäveteinen.
Halusin vaan äkkiä kirjustaa tänne ku muuten siitä syttyis kauhee haloo. Huomasin unohtaneeni Henkilöt listasta Mäkisen sisarukset. Onneks huomasin nytten.
Saaren sisarukset, unohin lisätä Saaren sisarukset. En mäkisen. Ei semmosii ees oo.
Hyvä tarina! :) Hienoa, että olet nyt jaksottanut tekstiä ja laittanut vuorosanat uusille riveille, niin ettei teksti ole yhtä pötköä. Hyvin tämä pitää mielenkiintoa yllä, kun on hieman jännitystäkin pelissä.
Jatka ihmeessä! :)
Mähän oon imarreltu. Jos tulee vielä yks jatka käsky nii jatkan ja uus osa saattaa ilmestyy jo tänään. Katotaan nyt miten tää edistyy. Kiva kun oot tykänny mun tarinoista Benjamina. Toivottavasti saan jo tänää kirjottaa uuden osan. Mun sormet syyhyää päästä kirjoittamaan muhevia juonenkääntieitä. *Pirullinen hymy*
Jatka! Toi oli hyvä ja siin oli just hyvin jännitystää!
Parhaimpia lukemia tarinoit tääl! :)
Aivan, olen samaa mieltä otsikon kanssa. En kaipaa mitään lisättävää tarinaasi, se oli hyvä juuri sellaisenaan. Suuri plussa simsmäisyydestä mutta kuitenkin mielenkiintoisesta tarinasta. Minä pidin siitä. :D
Jopa MELLIEX (joka löytää usein vikoja jne.) tykkäs mun tarinasta. Taitaa tosissaan olla hyvä vai?
Että se oli simsmäinen mutta silti kiinnostava ja hyvä. :D Ja aihekin oli uusi. Unohdin mainita, että kun arvostelen tarinoita, niin kiinnitän paljon myös huomiota edelliseen osaan, (näin karkeasti sanottuna) että onko osannut parantaa siitä, vaiko onko taso pysynyt samana vai olisiko pystynyt parempaankin. ;)
Mutta jos kerjäämällä kerjäät niitä "vikoja", joita minä kutsun huonoiksi puoliksi, niin älä lannista osaa lukijoista noin suurella henkilömäärällä heti aluksi. Minä ainakin pelkäsin meneväni henkilöissä sekaisin. (niin hyvin olit kuiten tarinasi kirjoittanut, etten sekoittanut henkilöitä kertaakaan) ;) Ja (tämä on täysin mielipide juttu) minä pidän itse enemmän ja selkeämpänä vaihtoehto sitaateille repliikkiviivaa. Teksti näyttää silloin (minusta) selkeämmältä. :D