josta kevät talvella kerroin?
Sai meiltä mielestäni hyvän rakastavan kodin,rakstimme ja hellimme kaikki ylen määrin ja koiramme rakstui Deisi tyttöön heti,nyt Deisi nukkui pois sairastui ja emme voineet mitään,Itkemme jao lemme surullisia,mutta Deisin on nyt hyvä olla
Ajatuksissamme on läsnä ja rakstamme aina Deisiä omana persoonaana.Suru pienen yhteisen taipaleen jälkeenon suunnaton,Koirulimme ei oikein ymmärrä asiaa ja vaeltelee ympäriinsä ja tyttöä etsii,kysyvä katse silmissään,miten poloiselle sen selittäisin jotta Deisi palaa ei kotiin enään.Suru aikanaan laantuu muisto haalistu eiiknä.
Sai meiltä mielestäni hyvän rakastavan kodin,rakstimme ja hellimme kaikki ylen määrin ja koiramme rakstui Deisi tyttöön heti,nyt Deisi nukkui pois sairastui ja emme voineet mitään,Itkemme jao lemme surullisia,mutta Deisin on nyt hyvä olla
Ajatuksissamme on läsnä ja rakstamme aina Deisiä omana persoonaana.Suru pienen yhteisen taipaleen jälkeenon suunnaton,Koirulimme ei oikein ymmärrä asiaa ja vaeltelee ympäriinsä ja tyttöä etsii,kysyvä katse silmissään,miten poloiselle sen selittäisin jotta Deisi palaa ei kotiin enään.Suru aikanaan laantuu muisto haalistu eiiknä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhteinen tienne kestänyt pidempään. En ymmärrä ensinnäkään ihmistä joka tuon ikäisestä koiruudesta luopuu vapaaehtoisesti.
Tsemppiä
ole siihen yltänyt omani syksyllä 6v,enkä ikinä voisi luopua siitä,minulla on aina ollut koiria ja kuuluvat elämiseen ja ilman ein voisi olla saati aikuisesta ystävästäni luopua.mutta Deisi oli vain hetken ja nautimme olostamme sen pikkuisen hetken mikä meille suotiin
Nämä näppäimet meinaa kastua kokonaankun ei Daisyn menosta ole montaa hetkeä vielä kulunut,jotenmieli ei ole vielä tasaantunut kelllo 10.30 tänään nukkui pois ja minulla oli tarve jollekin vaanpurkaa suruani ja kaipaustani
Ollut juuri tuo sairaus? Ehkä omistaja tiesi siitä, eikä halunut itse pitää koiraa loppuun asti.
suru on aivan hirveää...ei tiedä mitä tehdä. oma koira lensi yläilmoihin vuosi sitten. tuska oli hirveä, eikä se että kissamme joka oli koiran paras kaveri, vaelteli öisin pitkin huoneita ja maukui hirveästi. koirallamme oli kanssa kohtusyöpä, mutta se saatiin parannettua. koirani kuoli vanhuuteen...nyt on pentu talossa, mutta joka päivä kaipaan silti entistä vanhusta. en nykyisestä luopuisi, en millään. toivoisin vain niin useasti että saisin syleillä heitä kumpiakin yhtä aikaa ja katsoa heidän leikkejä....