voiko sijaislapsen

Adoptoi toki sijaislapsi itsellesi heti kun laki sallii niin saat itsellesi vanhuudenpäiviksi kiitollisen hoitajan etkä joudu Koukkuniemeen.

Helinä-keiju kirjoitti:

Adoptoi toki sijaislapsi itsellesi heti kun laki sallii niin saat itsellesi vanhuudenpäiviksi kiitollisen hoitajan etkä joudu Koukkuniemeen.

helinä, helinä,... ei lasta voi edellyttää hoitamaan vanhempiaan. ei biovanhempia, ei sijaisvanhempia eikä adoptiovanhempiaan.

reservi kirjoitti:

helinä, helinä,... ei lasta voi edellyttää hoitamaan vanhempiaan. ei biovanhempia, ei sijaisvanhempia eikä adoptiovanhempiaan.

Siksi sinun ehdotustasi, reservi, parempi onkin aloittajan ehdotus adoptiosta vasta 30-vuotiaana, jolloin sijaislapsi on ehtinyt jo nähdä elämää sen verran, ettei ole aivan aivopestävissä mihinkään velvollisuuksiin kiitollisuudessaan sijaisvanhempia ja varsinkin adoptoivia sijaisvanhempia kohtaan.

Helinä-keiju kirjoitti:

Siksi sinun ehdotustasi, reservi, parempi onkin aloittajan ehdotus adoptiosta vasta 30-vuotiaana, jolloin sijaislapsi on ehtinyt jo nähdä elämää sen verran, ettei ole aivan aivopestävissä mihinkään velvollisuuksiin kiitollisuudessaan sijaisvanhempia ja varsinkin adoptoivia sijaisvanhempia kohtaan.

onko oikein odottaa kolmeenkymmeneen vuoteen, ja todeta, että ei helkkari! nuoresta on kehittynyt epäsosiaalinen rikolline, narkkari ja alkoholisti. tuolle ei ainakaan rahoja testamentata vaikka olikin niin suloinen pienenä?

minun pointtini on, että jos haluaa testamentata rahansa sijaislapselle, niin ene on testamentattava ehdoitta. tuli lapsesta sitten ajankanssa kultaa ja kunniaa tai harmia ja häpeää.

ei voi odottaa ja "testata" kelpaako lapsi perijäksi.

reservi kirjoitti:

onko oikein odottaa kolmeenkymmeneen vuoteen, ja todeta, että ei helkkari! nuoresta on kehittynyt epäsosiaalinen rikolline, narkkari ja alkoholisti. tuolle ei ainakaan rahoja testamentata vaikka olikin niin suloinen pienenä?

minun pointtini on, että jos haluaa testamentata rahansa sijaislapselle, niin ene on testamentattava ehdoitta. tuli lapsesta sitten ajankanssa kultaa ja kunniaa tai harmia ja häpeää.

ei voi odottaa ja "testata" kelpaako lapsi perijäksi.

Kyllä testamentata saa ilman adoptiotakin, ihan minkä ikäiselle vaan, vaikka vauvalle. Höh.

Helinä-keiju kirjoitti:

Kyllä testamentata saa ilman adoptiotakin, ihan minkä ikäiselle vaan, vaikka vauvalle. Höh.

leijonan osan jos ei ole perillinen. Höh.

Kummamamma kirjoitti:

leijonan osan jos ei ole perillinen. Höh.

Ottamatta nyt liiemmälti kantaa verojen suuruuteen, niin ihmettelen kyllä sijaisäitien suhtautumista verotukseen, kun he saavat palkkionsa nimenomaan verotuloista. Emme me, mut muut maksakoon, niinkö?
Olen sitä mieltä, että veroja pitäisi alentaa ja sitenkin ehkä saada helpotettua biologisten perheiden asemaa yhteiskunnassamme ja sitä kautta myös huostaanottojalukuja alemmas, mutta kuitenkin, että tuo veroprosentti tuli adoption yhteydessä mieleen niin kertoohan se, että raha on tärkeä joka käänteessä meille kaikille, myös sijaisäideille vaikka toisenlaista pulmuskuvaakin on luotu. Rakkaus lapseen kuitenkin on kaikkein tärkein, ei veroprosentti. Sitten vielä empisin jo heti oikeustoimikelpoisen 18-vuotiaanksi tulleen sijaislapsen adoptointia vastoin biologisten vanhempien tahtoa jopa, kuten reservi tuossa neuvoi, senkin takia, että sijaislasta voi sijaisperheessä hyvinkin manipuloida adoptioon suostuvaiseksi ja nuori, vasta 18-vuotias ei siten ole voinut elämää kuitenkaan kokea kuin 30-vuotias. Kyseessä on iso asia adoptoitavan elämässä, koska hänellähän on paitsi omat vanhempansa, mahdollisesti myös sisaruksia ja koko muu suku sekä isän että äidin puolelta. Aloittajan ajatus on parempi mielestäni. Sitäpaitsi 30-vuotias tietää tasan tarkkaan jo, mikä motiivi adoptiossa on, jokuhan siinä senikäisen adoptiossa on takana, ja on jo sen verran harkintakykyinen elämää kokeneena, että osaa itsenäisesti päättää mihin on menossa mukaan. Hoivaa tarvitseva 30-vuotias on eri asia tietenkin.

Helinä-keiju kirjoitti:

Kyllä testamentata saa ilman adoptiotakin, ihan minkä ikäiselle vaan, vaikka vauvalle. Höh.

oletko koskaan joutunut maksamaan perintöveroa? se on melkoinen potti I veroluokassakin, ja etäiseltä, ei lainkaan sukulaiselta niin hurja, ettei paljon kannata perintöä vastaanottaa, ettei perittävä ole silkkaa puhdasta rahaa. kiinteän omaisuuden perinnästä on otettava jo velkaa perintöveron maksuun.

reservi kirjoitti:

oletko koskaan joutunut maksamaan perintöveroa? se on melkoinen potti I veroluokassakin, ja etäiseltä, ei lainkaan sukulaiselta niin hurja, ettei paljon kannata perintöä vastaanottaa, ettei perittävä ole silkkaa puhdasta rahaa. kiinteän omaisuuden perinnästä on otettava jo velkaa perintöveron maksuun.

Kannattaisi adoptoida alaikäinen, alaikäinen kun saa lapsialennuksen perintöverosta. Ai niin, ne pahuksen biologiset vanhemmat, keksitkö mitään keinoa, kuinka niistä alaikäisen kohdalla päästäis reservi. Odotan mielenkiinnolla.

Helinä-keiju kirjoitti:

Kannattaisi adoptoida alaikäinen, alaikäinen kun saa lapsialennuksen perintöverosta. Ai niin, ne pahuksen biologiset vanhemmat, keksitkö mitään keinoa, kuinka niistä alaikäisen kohdalla päästäis reservi. Odotan mielenkiinnolla.

ajattelit alaikäisen saavan alennusta? Höh ja heh

Helinä-keiju kirjoitti:

Kannattaisi adoptoida alaikäinen, alaikäinen kun saa lapsialennuksen perintöverosta. Ai niin, ne pahuksen biologiset vanhemmat, keksitkö mitään keinoa, kuinka niistä alaikäisen kohdalla päästäis reservi. Odotan mielenkiinnolla.

fiksut ymmärtävät mitä ajan takaa, mutta tyhmille tarkennan, että minun pointtini aloittajalle on, että lapsi on hyväksyttävä sellaisena kuin on. ja jos haluaa adoption kautta saada itselleen perillisen sijaislapsesta (mm. juuri tuon perintöverotuksen ja asioiden selkeyttämisen takia), joka on mahdollisesti imeväisestä perheessä ollut ja kasvanut ja johon biot eivät välttämäti ole koko aikana yhteittä pitänneet (kunhan käyttävät valtaansa eivätkä luovuta adoptioon), niin EI PIDÄ odottaa ja katsella millaista elämää se lapsi alkaa elämään. se lapsi on adoptoitava sellaisenaan. ja jos biovanhemmat eivät lasta adoptioon luovuta alaikäisenä, on 18v ensimmäinen ikä jolloin se on mahdollista.

ajatelkaa nyt. jos nyt sitten jolu kuitenkin menee lapsrella pieleen nuorena aikuisena, niin sittenkö kolmikymmisenä vasta katsotaan: ai, tuollainen elämäkö sinulla on? ei me tuollaista... ihan vain kurillaan aiemmin lupailtiin perintöa ja adoptiota.. ei me luuserille, takapihan kunkulle rahoja ja omaisuutta jätetä..työttömälle narkkarille...

helinä, tätäkö sinä ajat takaa? että katsotaan kuins jätkän käy? ja professoriaines adoptoidaan väitöskirjan julkaisun jälkeen, jos suostuu adoptoitavaksi sijaisvanhempien varallisuuden tarkistamisen jälkeen.

sitäpaitsi perintöveroa ei määrätä iän vaan sukulaisuuden perusteella, ihan vain tiedoksi helinä

reservi kirjoitti:

fiksut ymmärtävät mitä ajan takaa, mutta tyhmille tarkennan, että minun pointtini aloittajalle on, että lapsi on hyväksyttävä sellaisena kuin on. ja jos haluaa adoption kautta saada itselleen perillisen sijaislapsesta (mm. juuri tuon perintöverotuksen ja asioiden selkeyttämisen takia), joka on mahdollisesti imeväisestä perheessä ollut ja kasvanut ja johon biot eivät välttämäti ole koko aikana yhteittä pitänneet (kunhan käyttävät valtaansa eivätkä luovuta adoptioon), niin EI PIDÄ odottaa ja katsella millaista elämää se lapsi alkaa elämään. se lapsi on adoptoitava sellaisenaan. ja jos biovanhemmat eivät lasta adoptioon luovuta alaikäisenä, on 18v ensimmäinen ikä jolloin se on mahdollista.

ajatelkaa nyt. jos nyt sitten jolu kuitenkin menee lapsrella pieleen nuorena aikuisena, niin sittenkö kolmikymmisenä vasta katsotaan: ai, tuollainen elämäkö sinulla on? ei me tuollaista... ihan vain kurillaan aiemmin lupailtiin perintöa ja adoptiota.. ei me luuserille, takapihan kunkulle rahoja ja omaisuutta jätetä..työttömälle narkkarille...

helinä, tätäkö sinä ajat takaa? että katsotaan kuins jätkän käy? ja professoriaines adoptoidaan väitöskirjan julkaisun jälkeen, jos suostuu adoptoitavaksi sijaisvanhempien varallisuuden tarkistamisen jälkeen.

sitäpaitsi perintöveroa ei määrätä iän vaan sukulaisuuden perusteella, ihan vain tiedoksi helinä

Alaikäisen lapsen perintövero ainakin hänen periessään vanhempansa, kuten nyt ollaan puhuttu tässä, ja jopa isovanhempansa, on kyllä huomattavasti alhaislempi kuin silloin jos perijä on periessään ehtinyt jo täysi-ikäiseksi.

Vastustin 18-vuotiaan sijaislapsen adoptiota heti oikeustoimikelpoisuuden tultua siksi, että mielestäni 18 vuotias ei ole ihan kaikista asioista biologisen sukunsa puolelta vielä tietoinen, jos on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa muissa ympyröissä. Pelkona on, että hän menettää paljonkin, esim. biologisen sukunsa puolelta tulevan perinnön, muutakin voi tuollainen nuori menettää, jonkinmoisen sukuhistorian tai biologisen sukupuuhistorian vaihtumisen ja sen sellaista. Taustalla on paljon asioita, joihin reservin ajatus ei tunnu yltävän.

Aloittajan ajatus on oikeampi, adoptoitavan kannalta, koska 30-vuotias on jo paremmin perillä minä hän voi menettää vaihtaessaan sukuaan.

Helinä-keiju kirjoitti:

Alaikäisen lapsen perintövero ainakin hänen periessään vanhempansa, kuten nyt ollaan puhuttu tässä, ja jopa isovanhempansa, on kyllä huomattavasti alhaislempi kuin silloin jos perijä on periessään ehtinyt jo täysi-ikäiseksi.

Vastustin 18-vuotiaan sijaislapsen adoptiota heti oikeustoimikelpoisuuden tultua siksi, että mielestäni 18 vuotias ei ole ihan kaikista asioista biologisen sukunsa puolelta vielä tietoinen, jos on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa muissa ympyröissä. Pelkona on, että hän menettää paljonkin, esim. biologisen sukunsa puolelta tulevan perinnön, muutakin voi tuollainen nuori menettää, jonkinmoisen sukuhistorian tai biologisen sukupuuhistorian vaihtumisen ja sen sellaista. Taustalla on paljon asioita, joihin reservin ajatus ei tunnu yltävän.

Aloittajan ajatus on oikeampi, adoptoitavan kannalta, koska 30-vuotias on jo paremmin perillä minä hän voi menettää vaihtaessaan sukuaan.

sinä ikäänkuin ymmärsit mitä tarkoitin. Minusta on tuntunut kurjalta että perintöni menisi valtiolle vain koska olen lapseton. Tiedän myös perintöveron suuruuden eli en halua perinnölla aiheuttaa kenellekään hankaluuksia. Kysymys oli alunperin teoreettinen, en ole vielä sijaisäiti.
Prosessi kyllä etenee.

kun olen sairastanut syövän!