Kun yö hipoo taivaita tunnen,
kuinka sadat näkymättömät
hengittävät kanssani.
Oletko siinä silti? Vaikka
näen vain verhon pimeyden.
Kuuletko minut tässä?
Luetko ajatukseni nyt,
kun ajattelen sinua?
Älä.
Varoen ojennan käteni.
Kosketan kevyttä reunaasi.
Ihoni tunnistaa sinut.
Tajunnassani hiljaisuuden
olevaa uhmaava valitus.
Hengitä minuun!
Kätesi ovat kuin hento tuuli,
mi' hiljaa käy puiden lehvillä.
Hieman vapisten.
Oletko siinä silti?
kuinka sadat näkymättömät
hengittävät kanssani.
Oletko siinä silti? Vaikka
näen vain verhon pimeyden.
Kuuletko minut tässä?
Luetko ajatukseni nyt,
kun ajattelen sinua?
Älä.
Varoen ojennan käteni.
Kosketan kevyttä reunaasi.
Ihoni tunnistaa sinut.
Tajunnassani hiljaisuuden
olevaa uhmaava valitus.
Hengitä minuun!
Kätesi ovat kuin hento tuuli,
mi' hiljaa käy puiden lehvillä.
Hieman vapisten.
Oletko siinä silti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinua kuin avointakirjaa.
Mutta sydämmesi ei tiedä mitä se haluaa.
mutta silti se kirjoitetaan vain yhdellä m:llä. :) Ha-ha. Oli taas pakko päästä sanomaan. Mikä saivartelija olenkaan!
Tuskin tunnet
tuskin tiedät
mun sydäntäni hankalaa.
Vaikka kuulet
vaikka katsot
et varma ole milloinkaan!
No, minun sydämeni onkin vasta teiniyden paatoksella sykkivä lihasklimppi. Sitä, milloin se muuttuu aitojen tunteiden mittariksi, saadaan odotella vielä tovin. Keskiyön lähestyessä taitaa yhdellä jos toisellakin olla mitä viisaimpia ajtuksia, näemmä. Hyvä, että joskus. Kiitos tulkinnastasi, hyvin todenmukainen, jos sitä juttua avoimesta kirjasta ei huomioida! ;)
runo, vaikka tulkinta olisikin jotain. Luin tätä useamminkin.
jonka voin itselleni asettaa on se, että joku todella pysähtyy lukemaan tekstejäni, miettii ja lukee uudelleen. Hyvän kirjoituksen täytyy liikauttaa lukijaa. Kiitos piristävästä palautteestasi. Saa aina uutta potkua väkertelyilleen.
Sanojen sokkeloviidakot
valkean aavikon yllä.
Levottomat mieleni kuvat,
ajatusten hämärästä.
Joko löysit minut?
Ainakin pysähdyit
etsimään.
älä pura niitä rakkausrunopalstalla, vaikka ne pysähdyttävät, mutta tunne on kuvotus. Kenen takia niitä muuten tänne pistät..?
Ihan oman egoni kasvattamiseksi näitä vuodatuksiani tänne postaan. Mitä oikein kuvittelit? ;) (Ja muille, joita toisenlaiset vaikuttimeni kenties kiinnostavat: Joskus on hyvä purkaa ajatuksien sisältö jonnekin. Kirjoittaminen on harrastukseni, ja runoilu täyttää akuutin sanomisenpakon tarpeet. Keskusteleminen itsessään on myös virkistävää.) Tavoitteeni täyttyi sinunkin kohdallasi, mikäli kirjoitukseni herätti sinussa niin voimakasta pahoinvointia, että oli pakko pysähtyä. Minulle on täydellisen yhdentekevää, millä tavalla kirjoitukseni vaikuttavat: tunteiden herättäminen on tärkeintä. Keskustelunaloitukseni kuuluu ehdottomasti rakkausrunopalstalle ja kommentteihin vastaaminen on keskustelun perusvaatimus. Mitä runon laatuun tulee: arvostan mielipidettäsi. Pitäisi ehkä vähentää paatoksellista imelyyttä, vai mitä tuumit?
Pusi, pusi.