Miehellä on edellisestä avioliitosta kaksi lasta, joista yhteishuoltajuus. Lapset (4v ja 5v) on oikeasti kasvatettu ihan päin honkia, tosi vaikeita. Aluksi oli helppoa olla heidän kanssaan, kun mieskin oli paikalla, mutta nyt kun olen yksin heidän kanssaan päivät kun mies on töissä, niin välillä tuntuu etten jaksa! Olen äitiyslomalla viimeisillä raskaana, ja nukuttaa koko ajan.
En tykkää että lapset katselevat telkkaria ja pelaavat tietsikalla (eivät muuta tee lähiperheessään) koko päivää, joten vietän heidän kanssaan ulkona paljon aikaa vaikka jalkkista pelaten.
Tässä mun päivärytmi: Herään klo 04.30 keitän kahvit miehelle, syötän koiran, vien koiran ulos, tulen tekemään miehelle eväät, passitan töihin ja sitten lapset heräävät, laitan heille aamupalaa, siivoan aamiaisen pois, jonkin sorttista askartelua kuten piirtämistä tjtn., sitten ulos, jossa tosiaan vietetään sitä aikaa sitten (lapsia ei voi päästää yksin ulos pitkäksi aikaa, kaikki sanomiset unohtuu, kun huomaavat olevansa yksin pitkään, eli juoksen kotiin otan imurin kaapista ja alan siivota, pesen pyykit, tiskaan astiat ja teen kaikki muut tarvittavat kotityöt. Tämä kaikki pitää tapahtua pian, jotteivat lapset joudu tosiaan olemaan kovin pitkään yksin!!Sitten riennän pihalle heidän kanssaan, käydään kaupassa jos tarvetta ja hoidetaan muutkin asiat. Ollaan muutama tunti ulkona ja sitten tulemme kotiin laittamaan ruokaa, mieskin tulee tässä vaiheessa kotiin, syömme ja taas on taas iso läjä tiskiä, joita pääsen sitten tiskaamaan kun olen syönyt. Tässä vaiheessa päivää olen jo niin väsynyt ettei silmät pysy auki, saatan nukahtaa parvekkeen tuoliin, kun hetkoksi saa istahtaa:D!!
Olisiko jollain antaa apua vaikka noiden kotitöiden järjestelyssä. Tulisi tarpeeseen!!!
Niin lapset ovat melkoisen tottelemattomia ja vanhempi lapsi muuttuu ihan oudoksi kun yrittää komentaa, menee ihan paniikkiin ja hiljaiseksi eikä katso silmiin, ihan kuin pelkäisi:(. Ja jos tapahtuu esim. että lasi kaatuu tjtn, niin menee sängyn alle piiloon...mistä tälläinen voi johtua???? Tietenkin sitä ihmettelee ja huutelen perään että "eipä tuossa mitään, että vahinkoja sattuu", vaikka jotkut eivät vahinkoja olekkaan. Sen tiedän että lähiperheessä äiti käyttää suoraa huutamista komentamiseen (kenties välillä tukistamista tjtn), sen takia kai eivät tottelekkaan kun nätisti pyytää jotain???? Mutta tuo vanhemman lapsen outo käytös olisi saatava loppumaan, milläköhän sen tekisi? Sama juttu käy kun isänsä yrittäää häntä komentaa, eli menee paniikkiin.
Kasvatukseen isä ei pysty täysillä keskittymään kun kaikki tekemiset deletoidaan lähiperheessä. Minä olen pyrkinyt edes opettamaan lapset kiittämään kun ovat esim. syöneet, kun eivät sitä tehneet ennen. Koskaan ei syödä lautasta tyhjäksi ja sanotaan vaan "en tykkää, en halua syödä".
Ei tämä kyllä äitiysLOMALTA tunnu! Tekisi mieli mennä takasin töihin!!!! Isä ei ymmärrä että väsyttää! Puolisoni äiti oli jo huolissaan että jaksanko johon puolisoni vastasi "kyllä se pärjää ihan hyvin".
Varmasti jaksaisinkin ihan hyvin jos en olisi raskaana, mutta vaikkei tämä mikään vaikea odotusaika olekkaan ollut (ei ole ollut mtn komplikaatioita), niin väsymys on vaivannut kovasti!
Apua, mitäköhän sitä tekisi???
En tykkää että lapset katselevat telkkaria ja pelaavat tietsikalla (eivät muuta tee lähiperheessään) koko päivää, joten vietän heidän kanssaan ulkona paljon aikaa vaikka jalkkista pelaten.
Tässä mun päivärytmi: Herään klo 04.30 keitän kahvit miehelle, syötän koiran, vien koiran ulos, tulen tekemään miehelle eväät, passitan töihin ja sitten lapset heräävät, laitan heille aamupalaa, siivoan aamiaisen pois, jonkin sorttista askartelua kuten piirtämistä tjtn., sitten ulos, jossa tosiaan vietetään sitä aikaa sitten (lapsia ei voi päästää yksin ulos pitkäksi aikaa, kaikki sanomiset unohtuu, kun huomaavat olevansa yksin pitkään, eli juoksen kotiin otan imurin kaapista ja alan siivota, pesen pyykit, tiskaan astiat ja teen kaikki muut tarvittavat kotityöt. Tämä kaikki pitää tapahtua pian, jotteivat lapset joudu tosiaan olemaan kovin pitkään yksin!!Sitten riennän pihalle heidän kanssaan, käydään kaupassa jos tarvetta ja hoidetaan muutkin asiat. Ollaan muutama tunti ulkona ja sitten tulemme kotiin laittamaan ruokaa, mieskin tulee tässä vaiheessa kotiin, syömme ja taas on taas iso läjä tiskiä, joita pääsen sitten tiskaamaan kun olen syönyt. Tässä vaiheessa päivää olen jo niin väsynyt ettei silmät pysy auki, saatan nukahtaa parvekkeen tuoliin, kun hetkoksi saa istahtaa:D!!
Olisiko jollain antaa apua vaikka noiden kotitöiden järjestelyssä. Tulisi tarpeeseen!!!
Niin lapset ovat melkoisen tottelemattomia ja vanhempi lapsi muuttuu ihan oudoksi kun yrittää komentaa, menee ihan paniikkiin ja hiljaiseksi eikä katso silmiin, ihan kuin pelkäisi:(. Ja jos tapahtuu esim. että lasi kaatuu tjtn, niin menee sängyn alle piiloon...mistä tälläinen voi johtua???? Tietenkin sitä ihmettelee ja huutelen perään että "eipä tuossa mitään, että vahinkoja sattuu", vaikka jotkut eivät vahinkoja olekkaan. Sen tiedän että lähiperheessä äiti käyttää suoraa huutamista komentamiseen (kenties välillä tukistamista tjtn), sen takia kai eivät tottelekkaan kun nätisti pyytää jotain???? Mutta tuo vanhemman lapsen outo käytös olisi saatava loppumaan, milläköhän sen tekisi? Sama juttu käy kun isänsä yrittäää häntä komentaa, eli menee paniikkiin.
Kasvatukseen isä ei pysty täysillä keskittymään kun kaikki tekemiset deletoidaan lähiperheessä. Minä olen pyrkinyt edes opettamaan lapset kiittämään kun ovat esim. syöneet, kun eivät sitä tehneet ennen. Koskaan ei syödä lautasta tyhjäksi ja sanotaan vaan "en tykkää, en halua syödä".
Ei tämä kyllä äitiysLOMALTA tunnu! Tekisi mieli mennä takasin töihin!!!! Isä ei ymmärrä että väsyttää! Puolisoni äiti oli jo huolissaan että jaksanko johon puolisoni vastasi "kyllä se pärjää ihan hyvin".
Varmasti jaksaisinkin ihan hyvin jos en olisi raskaana, mutta vaikkei tämä mikään vaikea odotusaika olekkaan ollut (ei ole ollut mtn komplikaatioita), niin väsymys on vaivannut kovasti!
Apua, mitäköhän sitä tekisi???
Vastaukset 33
Vanhimmat
Siitä,et opetat sen miehen keittämään kahvit ihan itse,ja eiköhän aikuinen pääse sinne töihin yksin lähtemään,koirankin voi hoitaa siinä aamulla..
Ja nuku siihen asti et lapset herää.
Ensinnäkin: mies herää itse aamulla,keittää kahvinsa ja käyttää koiran ulkona. Sä nukut ja heräilet rauhassa tai siis kun lapset herättävät. Ei kaiken tarvitse tapahtua niin aikataulussa, jos kerta kotona olette.
Toiseksi: Hankkikaa astianpesukone. Ja lapset osallstuu sen täyttö/purkutalkoisiin.
Ja kolmanneksi: Älä ota arkea suorittamisena. Viestistäsi jotenkin huokui sellainen. Kun kerta raskaanakin olet, on hyvä aika totutella siihen, että koti ei voi olla koko ajan putsplank. Ei joka päivä TARVITSE imuroida, jos siitä pitää ja se ei liikaa rasita, niin siitä vaan. Mutta rauhallinen yhdessäolo ja arkisten rutiinien hoitaminen yhdessä lasten kanssa on parasta lääkettä tuollaisiin käytös- ja kiintymyssuhdeongelmiinkin, mitä kuvasit lapsilla olevan.
mielestäni lapset eivät ole tuossa se suurin ongelma. Jo nyt on kumma jos mies ei kahvejaan keitä ja osaa töihin lähteä ilman sinua!!
oletko kertonut miehellesi millaisia päivät sinulla ovat? Teetkö tuon kaiken omasta "halustasi" vai eikö se ukkosi halua/suostu mitään kotonaan tekemään. Hoidathan sentään hänen lapsiaan.
Ensin ukko kuriin ja lapset sen jälkeen. Ratkaiskaa ongelmat oikeassa järjestyksessä.
roolisi ihan itse ja nyt valitat ettet jaksa. Sinua voi auttaa vain sinä itse, jätä tarpeeton tekemättä ja ota vähän rennommin. Kuka pakottaa sinut tuohon kaikkeen?
Hienoista marttyyriuttakin on luettavissa tekstistäsi. Asetat tuolla puurtamisella itsesi muiden yläpuolelle ja sehän onkin yksi meidän naisten vallankäytön väline, valitettavasti.
Ja muiden kanssa olen samaa mieltä; miehesi keittäköön itse kahvinsa, hoidathan HÄNEN lapsiaan päivät. Ulkoilu on hyvästä teille kaikille, mutta älä nyt sitäkään ota pakkona. Jos väsyttää jonain päivänä, anna lasten katsoa telkkaria ja oikaise itsesi sohvaan. Täytyyhän sinun pitää huolta itsestäsikin.
Terve itsekkyys kunniaan ja olette kaikki tyytyväisempiä.
Saitkin, jo paljon hyviä vinkkejä. Mieleeni tuli vielä yksi vinkki. Saisitko lapset johonkin kerhoon muutaman päivänä viikossa pariksi tunniksi, näin saisit levätä vähän. Tämä on tärkeää varsinkin, kun vauva syntyy. Talvisin kunnilla ja seurakunnilla on kerhoja eri ikäisille ja näin kesäisin on monissa kunnissa ohjattua leikkikenttätoimintaa (kesäkerho, leikkikenttäkerho tms).
että lapset eivät ole aina teillä, vaan heillä on lähiperhe äitinsä luona? Muutoin tuo kertomuksesi kuulosti ihan normaalilta lapsiperheen arjelta. Minulla oli aikanaan kolme pientä lasta kotona hoidettavana ja se kyllä oli täyttä työtä.
Turhaan moitit lasten äitiä huonosti kasvatetuista lapsista. Kyllä perheen särkyminen ja aina lapsille katastrofi ja he oireilevat jollakin tavalla...hehän ovat lapsia. Jos teillä on vielä käynyt niin, että miehesi on lähtenyt perheestään ja vaikka onkin yhteishuoltajuus niin lähiperhe on äidin luona. Lapset reagoivat voimakkaasti uuteen ja outoon tilanteeseen. Sinulle sanoisin vain, että niin makaa kuin petaa.
"Niin makaa kuin petaa"? Asiatonta?
Kiitos viestistä mutta toi oli aika aiheetonta tilitystä osittain.
Isällä ei ole lasten kanssa oikeastaan kerennyt olla edes mahdollisuutta asua koskaan saman katon alla, ei ole käynyt niin että olisin vienyt heiltä isää pois, vaan äidillä oli vähän liian monta isäehdokasta samaan aikaan.
Kyllä varmasti perheen särkyminen vaikuttaa moneenkin asiaan (itsekin olen avioeroperheestä)
En kuitenkaan pidä oikeana/hyväksy äidin kasvatusmetodeita, vaikka väittäisit mitä.
Olen muka ymmärtänyt väärin sen, mikä on lähiperhe ja kuitenkin tuossa alempana valitat lähiperheen kasvatustapoja! Jos isä ei oikeastaan koskaan ole asunut saman katon alla lasten kanssa niin en ollenkaan ihmettele, että lapset käyttäytyvät omituisesti jouduttuaan elämään yhdessä vieraan miehen ja vieraan naisen kanssa.
Niin makaa kuin petaa tuntuu vain jotenkin niin katkeralta tilitykseltä. Pelkkää arvailua mutta liekkö oma mies sitten lähtenyt käveleen tjtn?
Isä ei ole asunut saman katon alla, mutta onhan heillä yhteishuoltajuus ollut kuitenkin, since the day one! Ei tässä nyt mitään vieraita olla. Teit juu vähän vääriä olettamuksia. Ja sinähän et lähiäidin kasvatuksesta tiedä kun sen verran mitä olen tuossa maininnut, joten elä nyt minua käy syyttelemään.
Sitä et ymmärtänyt väärin mikä on lähiperhe. Se meni ihan nappiin:)
Ei siis ole asunut saman katon alla lähiperheen kanssa, on asunut kuitenkin lasten kanssa omassa kodissaan saman katon alla:) Sori sekavuuteni:) Nyt et varmaan ole enää pihalla:D *nostaa sisään*
ole katkeruus vaan vuosikymmenien elämänkokemus. Ihminen joutuu aina kestämään valintojensa seuraukset - itse. Monilta vaan puuttuu rohkeus katsoa peiliin ja siksi rupeaa syyttelemään muita omasta pahasta olostaan.
Juu kaikista viesteistä ollut apua....mutta
Nyt kun tarkemmin TODELLA HARKITEN ajattelin asiaa niin ei se siivous/kodinhoito mulle mtn ongelmaa tuota, tai vie edes aikaa kovasti, ainoa asia mikä multa voimat vie on lasten käytös. En kai aluksi sitä edes tahtonut itse uskoa.
Lähiperheessään heillä on niin erilaiset tavat kuin meillä, siis menevät ihan ristiin meidän kasvatusperiaatteiden kanssa. Ei vissiin kannata niitä tässä alkaa luetteloimaan koska se lista on PITKÄ! Enkä tahdo heidän äitiäkään nyt suoranaisesti syytellä ko. kasvatusmetodeista. Jokainen kai taplaa tyylillään. (voi tosin olla että tulee mainituksi muutama asia)
Mulla on ongelma komentaa lapsia, koska en aijo heitä tukistella tai huutaa hullunkiille silmässä (lähiperhe toimii näin), toinen asia jolla lapset saa vaikka kiipeämään takaperin puuhun on kun mainitsee sanan jäätelö tai karkki. Tuotakaan konstia en tule käyttämään, vaikka tiedänkin sen tehoavan.
On se vaan myönnettävä että en enää tahtoisi jäädä lasten kanssa yksin, ei riitä voimat. Ei he tottele miestäkään jollei huuda, mutta minua vieläkin vähemmän, joten miehen paikalla olosta on kyllä kovasti apua. Sillon en edes tunne mitää tälläistä.
Muutenhan päivät sujuisivat tanssien jos antaisi periksi ja lahjoisi karkilla tai olisi tukassa kiinni ym.
Nyt kun on tulossa omakin lapsi niin en todellakaan kyllä aijo häntä pilata noilla samoilla "virheillä", joten tuota käytäntöä ei meille tule.
Voihan se tietenkin olla että mullakin se auktoriteetti nousee esiin paremmin sitten kun on se omakin pikkunen, tai sitten kun hermo menee kunnolla.
Multa on jotenkin mennyt "maku" noihin lapsiin, en aina edes jaksa tykätä niistä, ja sitten tulee itselleen paha mieli kun tuntee noin. Voin kai vain toivoa että asiat muuttuvat itsellään, koska ei olla seurusteltu miehen kanssa vasta kun reilu vuosi, ja lapset eivät olleet aluksi kovin pitkiä aikoja meillä, ja sillonkin kun olivat niin mieheni oli kokoajan paikalla.
Nyt tuli purkauduttua oikein kunnolla:) Jos jollain olisi vastaavia kokemuksia tai hyviä neuvoja niin mielelläni niitä lukisin.
Ja jälkiviisaille jo etukäteen:): Juu tiesin että kyseessä on koko paketti, en mennyt yhteen pelkän isän kanssa.
mutta kokeileppa seuraavan kerran kun lapset tulevat teille, sellaista totaalista rauhoittumista, sanoisinko suorastaa meditaatiota. Rauhoitat ensin itsesi ja sitten kun lapset tulevat, pysyt täysin rauhallisena, niin sanoin kuin teoin. Vaikka lapset riehuisivat, huutaisivat jne... pysy rauhallisena. Vastaa heille kaikinpuolin niin rauhallisesti kuin ikinä voit, viestitä se myös käytökselläsi heille; olet kuin muuri joka ei kaadu eikä murene vaikka kuinka myrskyäisi. Voi tepsiä! Kokeile edes. t.entinen riiviön hoitotäti
oikein hyvin. Meilläkin suurin ongelma on se, että lapset on kasvatettu ( äitinsä on kasvattanut )niin "omituisesti". Lapsille on ihan vieras asia sanoa aamulla "hyvää huomenta" ja toivotella illalla "hyvää yötä". Tervehditä ei tullessa eikä poislähtiessä. Kengät jalassa maattaisiin olohuoneen sohvalle, mieluiten lautasellinen rasvaisia ranskanperunoita lautasella.
Keskustella ei voi mistään asiasta, jos vähänkään huomauttaa asioista alkaa tytöillä ( jopa 17 veellä ) kyyneleet valua ja kohta on itkukohtaus ihan hysteerinen!
Niin, minäkin tiesin naimisiin mennessäni miehelläni olevan kolme lasta, mutta ongelmat alkoivatkin kunnolla vasta naimisiinmenon jälkeen.
Voimia sinulle Alkuperäinen kirjoittaja!
kaksi mahdollisuutta: 1) opetella sietämään tilannetta ja elää vaan nykyisenkaltaisessa tilanteessa ottaen vastaan kaiken sen, mitä elämä eteen tuo tai 2) lähteä pois ja muuttaa omillesi. Aikuinen ihminen vastaa itse itsestään ja vastaa myös valintojensa seurauksista. Nykyinen paha olosi on seurausta siitä, että valitsit lasten isän puolisoksesi. Ero ei ratkaise mitään ongelmia vaan se tuo vanhojen tuttujen ongelmien tilalle uusia ja outoja ongelmia.
...lainaus." nykyinen pahaolosi on seurausta siitä että...". Ai että minun pitäisi sietää sitä, että joku pilalle hemmoteltu kakara käy minun kodissani ( silloin kun suostuu käymään ) haukkumassa minua. Minun ei todellakaan tarvitse sietää sitä!
Vai että ongelma juontaakin jostain kauempaa, että minulla on "ongelma" ja että kuvittelen kaikki haukkumiset! Mielenkiintoisia vastauksia.
haluaa tavata lapsiaan, joten ei kai sinulla ole muita vaihtoehtoja kuin tyytyä siihen jos tämän miehen kanssa haluat olla. Jos et kestä tilannetta niin lähde pois. Kyllä lapsilla on joka tapauksessa oikeus tavata isäänsä.
Tekstistäsi näkyy, että sinulla todella on ongelma! Miksi syytät lapsia?
siis ilmeisesti kirjoitan huonoa suomenkieltä, kun harva ymmärtää ne että ne lapset käyvät meillä, minun kodissani haukkumassa minua. Kyseessä olevat asiat ovat vielä niin naurettavia kuin että kurakelillä ei kävellä kengät jalassa olohuoneeseen. Niin miten se on minun ongelmani? Miksi minun tulisi sietää moista?
sinun ei kyllä tullut testatuksi kunnolla. Sanoithan, että olet viimeisilläsi raskaana ja olette seurustelleet vasta reilun vuoden. En nyt moralisoi sitä, miten nopeasti lapset pitää tehdä vaan kun "lapsellisen" puolison valitsee kyllä kannattaisi "testata" olosuhteita. Nyt tunnut olevan lirissä. Tuohon ei auta kuin keskustelu miehesi kanssa. Huomenaamuna et herää kello 4.30 keittämään miehellesi niitä kahveja. Kai hänen nyt pitäisi ymmärtää, että sinä tarvitset lepoa, luuletko, että hän joka aamu heräisi tuohon aikaan auttamaan sinua aamutoimissasi.
Pahaa oloaan ei saa purkaa lapsiin ja niinhän sinä et olekkaan tehnyt. Tuota rataa kuitenkin siihen suuntaan ollaan meossa. Kun luin kaikki viestisi, tuli mieleeni, ettet sinä näe miehesi toimissa mitään vikaa. Voisihan asioista ystävällisestikkin puhua. Kerro kuinka uupunut olet. Tosin tuollaistahan se lapsiperheen arki usein on.
Niin ja kuulostaa muuten todella pahalta, että puhut, että lapset käyvät SINUN kodissasi. Kyllä lapsilla on oikeus tuntea olevansa kotonaan ollessaan isänsä luona.
Kuten sanoin, mietityttämään jäi ymmärsitkö sittenkään mitä tarkoittaa "ottaa koko paketti".
Se ei ola vain sinun kotisi vaan miehesi ja sinun koti, jossa miehesi lasten on oikeus vierailla. Olet näköjään kovin defensiivinen. ENhän minä sinua mistään syytä vaan yritän konkretisoida, että vaihtoehtoja ei ole kovin monta. Vastuu lasten isänä on miehelläsi, pane hänet kantamaan se vastuu. Tällä hetkellä miehesi vaikuttaa lähinnä jonkinlaiselta vapaamatkustajalta sotkuisessa perhekuviossa.
Eikso jännä mitä ihmiset kirjoittelee. Sun kanssa aivan samaa mieltä tosta.
Juu en ihan niin aikasin herännyt tänään ja mieskin keitti itse omat kahvinsa, ja ostaa ruuan työpaikalta:D
Juteltiin asioista. Pähkäiltiin että mahd. huono-olo johtuu siitä että ehkä odotan itseltäni liikoja (jossen ole lapsien kanssa ulkona tiettyä aikaa tai jos en ihan joka päivä askartele tai leivo heidän kanssaan, tai jos ei kämppä kiillä jne.). Enhän sellaista voi edes odottaa tässä tilanteessa, nyt ymmärrän sen itsekin.
Osittain tämä ehkä johtuu siitä kun mieheni kertoi alussa kuinka lasten lähiäiti toimii, se oli ihan hirveää kuunneltavaa, en halua tosiaan haukkua tai kommentoida sen kummemmin, mutta asiasta olisivat kaikki luultavasti samaa mieltä, siihen meinattiin jo puuttua sosiaalivirasto toimin. Ehkä se vaan jäi tuonne takaraivoon, ja tahtoo näin sitten tehdä kaikki IHAN toisin, tiedä häntä.
Mieheni kyllä ymmärsi täysin (nyt kun oltiin juteltu) väsymykseni. Lasten käyttäytymisestä ja kasvatuksesta jäi vielä juttua tällekkin illalle.
Ollaan siitä kyllä täysin samaa mieltä että joitan asioita lasten käytöksestä yritetään kitkeä pois jo ihan senkin takia että lapsillakin olisi parempi olla, ja koska tulevalla vaavillakin tulee olemaan ihan toisenlainen kasvatus, niin pystytään näin sitten olemaan mahd. tasapuolinen kaikille. Se millä siinä onnistutaan, onkin ihan toinen työsarka:) Täytyy vaan vissiin yrittää painottaa että täällä tehdään asiat näin! Ja kun iän myötä tulee ymmärtämystakin lisää, niin sitten vielä selittää että miksi.
Juu tuota en itsekkään huomannut, että/jos olen kirjoittanut "minun kodissani"? En ole kyllä ainakaan niin tarkoittanut, enkä löytänyt tekstistäni sellaista kohtaa? Kyllä tämä on ihan yhtälailla mieheni lasten, kuin tulevan lapsemmekin koti, se on selvä se.
Toinen kirjoittaja kyllä mainitsi "minun kodissani".....*vasikka* ;)
Täytyy nyt vain toivoa että olen tosiaan valinnut oikean paketin:D Ja ihan kokonaisen sellaisen. Kyllä on siltä ainakin tuntunut, tosin sekin vasta ilmeni minulle vastikään että ehkä en voikaan tuntea samaa mieheni lapsia kohtaan, kuin tuntisin omaa lasta kohtaan. Ehkä salaa kuitenkin odottelin sellaisia tunteita...
Kiitos paljon sinulle viestistä, oli tosi asiallinen ja pisti miettimään:)
Hyvää kesän odotusta!!
Se on sinun ongelmasi, koska
1) lapset saavat käydä tapaamassa isäänsä
2) lapset ovat lapsia
3) sinä ilmeisesti, kirjoituksiesi tasosta huolimatta, aikuinen
1) Lapset saavat käydä tapaamassa isäänsä, kuitenkaan uutta puolisoa haukkumatta tai väheksymättä yhteistä kotiaan mm. kävelemällä kuraisissa kengissä olohuoneessa! Jos ei uuden puolison sana kuulu, niin isä pitää huolen siitä ettei näin tapahdu!!
2) Lapset ovat lapsia, ja käyttäytyvät perheessä perheen tavalla!!
3) Sinä ilmeisesti hyväksyisit moisen??? Ei sekään kovin aikuismaista olisi!
luin kyllä huolimattomasti viestejä. nuo asiattomat viestit olivatkin kirjoitettu pikkunipo-nimimerkillä. Anteeksi siis, ei olisikaan sopinut sinun kirjoituksesi sävyyn :-)
Hienoa, että juttelitte miehesi kanssa tästä asiasta. Kenties hän ei ollut ymmärtänyt (kuten usein työssä käyvä osapuoli) millainen sinun osasi on. Sinäkään et ole tainnut paljoa hänelle valitella asiasta. Kannattaa kyllä jutella asioista, ennen kuin on myöhäistä.
Onnea odotukseen. Toivon myös, että jaksatte miehesi lasten kanssa, varsinkin jos olot heidän äidillään ovat huonot. Lapset, isot ja pienet tarvitsevat turvallista aikuista. Aikuisten välisiä ristiriitoja ei saa kohdistaa lapsiin.
Niin, tutulta kuulostaa juttusi ja valitettavasti en osaa erityisen viisaita neuvoja tarjota, itsekin kun lopulta upposin... Lohduttaa voin vain sen verran, että kun olet muutamat vuodet tuota rumbaa pyörittänyt, tulet valinnan eteen; katkeroidutko vai teetkö jotain asioiden muuttamiseksi. Minä päädyin valitsemaan itsenäisen elämän lapsen kanssa, jätin superäidin saappaat jollekulle toiselle hölmölle ja et usko miten hyvältä tuntuu nyt kun voin käyttää "erinomaisuuttani ja korvaamattomuuttani" omaan suloiseen lapseeni! Näin kävi minulla, toivottavasti sinun miehesi herää tilanteen epäoikeudenmukaisuuteen keskusteluin tms. ja perheenne tervehtyy! Voimia ja jaksamista sekä onnea tulevan perheenlisäyksen johdosta!
heips!
Tuntuu, että jokaisessa viestiketjussa aina uudet puoliskot (yleensä naiset) moittivat aikaisemman puolison lapsia. Mitenköhän se ihana mies on joskus ollut niin tyhmä, että on moisen tyypin kanssa alkanut perhettä väsäämään - oliskohan mahdollista, että se mies tekee useinkin vääriä valintoja?
Mutta muistakaa nyt itse kasvattaa tulevat yhteiset lapsenne niin hyvin, että kelpaavat sitten sille miehen uudelle jos teille ero tulee.
Miehillä, kun on aika usein tapana hakea lapsilleen uusi hoitaja (=puoliso), jonka viihtyvyys on näemmä uusperheessä tärkeintä.
Vakavasti puhuen oma lapseni käy isäänsä tapaamassa entisessä kodissaan, jonne nopeaan tahtiin tuli eron jälkeen uusi ja sitten uusi - ihan kivoja molemmat, mutta jotenkin lapsestani vaistosin, että tapahtui liian nopeasti kaikki siirrot ja olisin toivonut, että exäni olisi nyt edes hiukan aikaa seurannut tilannetta, ennekuin sekoittaa poikani kaikkiin virityksiin. Ja kauhealta tuntuu lähettää poika vkonlpuksi isällee, kun lukee täältä miten uudet puolisot ne vierailut kokevat - vaikka onhan sen pojasta vaistonnut.
On hienoa että sait todella vaikean päätöksen tehtyä, ja se vieläkin hienompaa että valinta oli oikea.
Minulla on kanssa noita taipumuksia pyrkiä tuohon "superäidin" rooliin, ja siitä on kyllä päästävä.
Kiitos, ja oikein hyvät kesän odotukset.
Siis miehesi lastenhoito ei kuulu sinulle. Automaattisesti. Miksi ihmeessä hänne lapsensa ovat teillä jos hän itse on työssä???
Minäkin elän uusperheessä, enkä tosiaankaan alkaisi mieheni lapsia hoitamaan päivästä toiseen. Se iei kerta kaikkiaan kuulu minulle. Lapsia hoitaa niiden oma äiti, tai oma isä, tai päiväkodin täti tai perhepäivähoitaja. Haloo!!!
Miksi lapset ei vois olla tarhassa tai hoidossa? Meillä ainakin on ollut niin, että kun mieheni lapsi asui viikon meillä (silloin oltiin kumpikin vielä töissä), oli hän tarhassa ja eskarissa. Nyt kun lapsi asuu meillä ja minä olen äitiyslomalla niin hän on koulun jälkeen iltapäiväkerhossa. Paljon helpompaa kaikille ja on lapsella ikäistään seuraa koulun jälkeen. Muuten olis vaan täällä kotona kiukuttelemassa.
Minä en ole mikään passaajatyyppi, joten riitaa tulis kokoajan siitä, kun en hypi lapsen pillin mukaan. Mun mielestä miehen täytyy ottaa vastuuta omasta lapsestaan. Yritäppä patistaa miestäs olemaan lapsien kans sitten kun tulee töistä. Jos mies on valmis ottamaan lapsen/lapset asumaan luokseen niin täytyy silloin niiden kans tehdäkki jotain. Ei se automaattisesti kuulu talon hameväelle.
eikö se voi mitään hommia tehdä...?
kuka tekee miehellensä nykymaailmassa eväät...ja kaiken lisäksi joutuu passittamaan töihin...?
pistä se äijä ojennukseen...ei tollanen ole elämää...!!!
voi auttaa paljon...
ajatuksia todellisesta ongelmastasi.
Otathan yhteyttä jos vain jaksat.
Itselläni vaikea tilanne myös, mutta todellakin paljon stressamattomampi.
[email protected]
ihan tosi hei, minä tarvitsisin kaltaistasi hoitamaan minut aamulla töihin ja eväät valmiiksi. kotiin tullessa olisi siivottu ja ruoka valmiina ja lapset ulkoilutettu. ah ja ämmä tiskaakin vielä ennenkuin kehtaa istua partsituoliin kuorsaamaan
ihan tosi hei :))))
mitä ihmettä sinä teet, itse ole itsesi tuohon liriin järjestänyt.
lapset tottuu siihen mitä heillä on, minunkin lapseni osaavat eri taloissa eri tavat, mummolassa näin, hoidossa näin, kotona näin. ei tuota ongelmaa vaan on jopa hyväksi.
jos ovat tottuneet kotioloissaan rankkaan komennukseen on heidän vaikea tottua inhimilliseen järjestykseen, tuo on kai ainoa todellinen ongelmasi. jollain sinun pitää hankkia lasten luottamus ja kunnioitus, keksikää yhteinen juttu/harrastus/kerho ja unohda tuo nipotus imurointi nyt ja tiskit nyt.
tuon ikäiset lapset osaa jo itsekin vaikka mitä, et kai nauti marttyyrina olosta? aah mä kärsin...?